Eiks noi uusperhekuviot ole hirveän hankalia?

uusperheen myötä minun e-tyypin lapset saivat rakastavan isäpuolen (enemmän isä kuin bio koskaan) ja sisaruksia sitten myöhemmin myös. Ja vielä 10 vuoden jälkeenkään en ole eroamassa,,,

 

Ihmisillä on tapana uskotella itselleen ja muillekkin että se oma tapa on paras tapa.

Oikeasti niillä rakenteellisilla,"teknisillä" asioilla ei ole hirveästi väliä lopputulokseen, mikäli toivottava lopputulos on se, että lapsesta kasvaa itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ihminen. Niin voi käydä kaksilapsisen ydinperheen jälkikasvulle, tai sirkuksen käärmenaisen viidelletoista aviottomalle lapselle. Homman ydin on jossain ihan muuallla kuin elämän konservatiivisuuden määrässä.

 

Tottakai ne voi olla hankaliakin. On ne ihan samat ongelmat kuin ydinperheelläkin plus sitten lisäksi ne äiti- tai isäpuoli, etävanhemmat ja mahdolliset puolisisarukset. On niitä onnekkaita, joilla menee hyvin uusioperheenä ja niitä joilla on hankalampaa.. Itse olen äitipuoli, ei ollut ennestään lapsia mutta miehellä oli. Nuorena ajattelin että kyllähän tämä järjestyy varmasti, mutta onhan sitä ollut monia ongelmia. Meillä tilannetta hankaloitti esim. se että lasten äiti oli kertonut eron syyksi minut.. vuosikausia lapset olivat olettaneet että minun takia isi ja äiti erosivat ja olivat todellakin minua vastaan. Vasta myöhemmin tuli vahingossa ilmi että se olikin heidän äitinsä joka petti ja jätti ja minä tulin kuvioihin vasta myöhemmin kun ero oli jo ajat sitten selvä. Mutta eipä sillä siinä vaiheessa enää ollut merkitystä, 10 vuoden jälkeen.. mutta kyllä sitä monesti on tullut ajateltua miten toisin kaikki olisi voinut mennä ilman tuota valhetta.

Lisäksi meidän uusioperheen ongelmana on ollut äidin miesystävät, jotka on olleet hyvin sekalaista porukkaa (yhdellä alkoholismi, yksi väkivaltainen jne.) Lasten äitikin on tykännyt olla viihteellä aika paljon ja tästä syystä sitten lapset halusivatkin muuttaa meille. Mutta on siis ollut asioita, joihin me emme miehen kanssa ole pystyneet vaikuttamaan (äidin tekemisiin ja noiden isäpuolten tekemisiin) ja lapset ovat sitten oirehtineet meillä ollessaan. Jos äiti oli pettänyt monet lupaukset niin eihän lapset tietenkään uskoneet meidänkään lupauksia vaikka me niistä pidimme kiinni.. tuostakin saatiin monet kinat aikaiseksi kun lapset eivät vaan luottaneet.

Että näin, hankalaa voi olla ja ainakin meillä on ollut monia pieniä ja vähän isompiakin ongelmia, joista osaan ei ole voitu itse vaikuttaa (toki on ollut niitä ihan tämän meidän perheenkin välisiä juttuja).

 

Minusta taas ihmiset eivät muutu, vaan toisessa arvostaa eri asioita kuin suhteen alkuvaiheessa.

No se riippuu tapauksesta. Mun isäni muuttui kolarin seurauksena, sitä ei voinut ennustaa.

 

Vaikka uusperheen parisuhde toimisikin,mutta ne exät voivat tehdä kaikkensa hankaloittaakseen elämää, ja pahimmassa tapauksessa lapset joutuvat pelinappuloiksi

 

[QUOTE="vieras";24093494]Vaikka uusperheen parisuhde toimisikin,mutta ne exät voivat tehdä kaikkensa hankaloittaakseen elämää, ja pahimmassa tapauksessa lapset joutuvat pelinappuloiksi[/QUOTE]

Joo, tää on surullisen totta

 

[QUOTE="vieras";24093039]Jotenkin kuulostaa luonnottomilta kokoonpanoilta, mitä kuuntelee ja seuraa tällaisia kokoonpanoja[/QUOTE]

Ne on hankalia, jos ihmissuhdekuviot on hankalia.
Samalla lailla kuin ydinperheen kuviot on hankalia ellei ihmissuhteet toimi.

Jos taas toimii, niin ei ole hankalia.

 

Taitaa ne kriisit kärjistyä usein perhejuhlien aikaan, jolloin kaikkien pitäisi olla onnellisia. Ei kiva.

 

Meidän "kokoonpanoa" en kyllä parhaimmillaankaan osaa sanoa hankalaksi tai monimutkaiseksi. Meillä on yhteensä 5 lasta, lasten iät 31-10v. Mun on 2 ja miehen 3. Ei yhteisiä ja vain tämä 10v asuu meidän kanssamme. Exät? Eipä ole näkynyt aikoihin. Omani kanssa olen puhunut puhelimessa n. 1½v sitten ja mies omansa kanssa n. 5v sitten. Miehen exää en ole koskaan edes nähnyt.

Varsin helppoa.

Musta ois hankalaa tuossa tilanteessa olla tasapuolinen noin monelle aikuiselle lapselle. Ja varoa että tuo nuorin ei saa enemmän kuin sisaruksensa aikanaan.

 

Taitaa ne kriisit kärjistyä usein perhejuhlien aikaan, jolloin kaikkien pitäisi olla onnellisia. Ei kiva.

Harmittavan totta usein. Mun exälläni ja hänen vaimollaan ei ole onneksi koskaan ollut mitään ongelmia osallistua meidän perhejuhliin.

 

Taitaa ne kriisit kärjistyä usein perhejuhlien aikaan, jolloin kaikkien pitäisi olla onnellisia. Ei kiva.

Myös hyvät puolet kulminoituu perhejuhlien aikaan.
Nyt jussina sain aikuisilta lapsiltani, näiden appivanhemmilta ja puolisoidensa sisaruksilta paljon myönteistä palautetta siitä että "koti toimii" ja kaikilla helppoa olla ja tulla.

 

Miksi näissä keskusteluussa muuten aina mennään ääripäihin eli jos on eronnut niin tekee sen jälkeen pian uuden miehen kanssa lapsen, eroaa, uusi mies ja uusi lapsi jne.

Mä olen eronnut likan isästä kesällä -05. Sen jälkeen olin yhdelle miehelle suunnitellusti raskaana talvella -08, mutta sain keskenmenon. Nyt ei ole parisuhdetta eikä lasta tulossa. Mun ainokaanen on nyt 7,5 vuotias, että ei kyllä ole mikään pieni ikäero jos lisää lapsia saisin jonkun kanssa. En ole joka miehen kanssa tekemässä lasta vaikka olenkin eronnut.

 

Taitaa ne kriisit kärjistyä usein perhejuhlien aikaan, jolloin kaikkien pitäisi olla onnellisia. Ei kiva.

Sitten katkerat exät eivät tule päiväkodin-tai koulunjuhliin samaan aikaan kun toinen vanhempi.

Perhe-juhlat se saattaa vasta farsseja olla

 

Myös hyvät puolet kulminoituu perhejuhlien aikaan.
Nyt jussina sain aikuisilta lapsiltani, näiden appivanhemmilta ja puolisoidensa sisaruksilta paljon myönteistä palautetta siitä että "koti toimii" ja kaikilla helppoa olla ja tulla.

Kaikki ei ole niinkun sä "täydellisine perheinesi", vaan katkeruus saa paljon pahaa aikaan, ja sitä on kenenkään turha kieltää

 

No, ei meillä sen hankalampaa ole, ihan hienosti on rullannut

 

[QUOTE="vieras";24093929]Kaikki ei ole niinkun sä "täydellisine perheinesi", vaan katkeruus saa paljon pahaa aikaan, ja sitä on kenenkään turha kieltää[/QUOTE]

Varmasti. Tosin niissä (ydin)perheissä, joissa on erottu, on varmasti jo valmiiksi ollut jotain pahaa.

 

[QUOTE="vieras";24093929]Kaikki ei ole niinkun sä "täydellisine perheinesi", vaan katkeruus saa paljon pahaa aikaan, ja sitä on kenenkään turha kieltää[/QUOTE]

Pitää olla todella puusilmäinen jos pitää minun perhettäni ja tarinaani "täydellisenä".

 

Niin, kyllähän se "ryhmädynamiikka" on alussa melkoisessa myllerryksessä kun uusia ihmisiä astuu kuvaan ja jokainen etsii sitä omaa paikkaansa, toisilla se kestää kauemmin ja toisilla sopeutuminen ei vie paljoakaan aikaa.
Uusperheen alkutaival usein vaatii työtä ja sopeutumista/kompromisseja, mutta silti kun asiat loksahtelee paikalleen, kokonaisuus voi olla erittäin hyvä ja toimiva

 

Pitää olla todella puusilmäinen jos pitää minun perhettäni ja tarinaani "täydellisenä".

Pitää olla todella puusilmänen jos luulee kaikkien uusperheiden elävän auvoisen onnellista elämää, ja kaikki exät nyxineen rakastaa toisiaan

 

Mä olen kasvanut uusperheessä, mun äidillä on neljä lasta, isäpuolella neljä lasta kahdelle naiselle. Meitä oli sit kahdeksan lasta, suurin osa kyllä siinä vaiheessa jo aikuisia. Meillä ei ollut mitään kovin kummallisia hankaluuksia, ihan tavallista perheriitaa, nahistelua. Kun isäpuolen aikuiset tyttäret tuli kesällä kylään, tuli niiden äitikin. Ja kun isäpuoli kuoli, tulivat tämän tyttäret ja ensimmäinen vaimo edelleen meille lomareissuillansa, eikä siinä ollut meistä mitään ihmeellistä. Joskus oli jopa molemmat ex-vaimot ja silloinen avovaimo (eli meidän äiti) paikalla

Mulla itelläni on lapsia kahdelle miehelle, näillä kahdella miehellä nyt sattuu oleen lapsia kuudelle eri naiselle... Onhan se joskus vähän sekavaa, että mun ja exän lapsi menee entisen äitipuolen luo lomalle Lapset tykkää, kun on paljon porukkaa ja paljon aikuisia, jotka välittää. Esikoinen ainakin nauttii, kun on erilaisia ihmisiä ja erilaista tekemistä eri paikoissa.

Oman kokemuksen mukaan uusperheiden kasvatit on paljon suvaitsevaisempia eri perhemalleille kuin ydinperheissä kasvaneet.

 

Niin, kyllähän se "ryhmädynamiikka" on alussa melkoisessa myllerryksessä kun uusia ihmisiä astuu kuvaan ja jokainen etsii sitä omaa paikkaansa, toisilla se kestää kauemmin ja toisilla sopeutuminen ei vie paljoakaan aikaa.
Uusperheen alkutaival usein vaatii työtä ja sopeutumista/kompromisseja, mutta silti kun asiat loksahtelee paikalleen, kokonaisuus voi olla erittäin hyvä ja toimiva

Tai voi olla olematta, ja ketkä joutuu maksajiksi?

 

[QUOTE="vieras";24094003]Mä olen kasvanut uusperheessä, mun äidillä on neljä lasta, isäpuolella neljä lasta kahdelle naiselle. Meitä oli sit kahdeksan lasta, suurin osa kyllä siinä vaiheessa jo aikuisia. Meillä ei ollut mitään kovin kummallisia hankaluuksia, ihan tavallista perheriitaa, nahistelua. Kun isäpuolen aikuiset tyttäret tuli kesällä kylään, tuli niiden äitikin. Ja kun isäpuoli kuoli, tulivat tämän tyttäret ja ensimmäinen vaimo edelleen meille lomareissuillansa, eikä siinä ollut meistä mitään ihmeellistä. Joskus oli jopa molemmat ex-vaimot ja silloinen avovaimo (eli meidän äiti) paikalla

Mulla itelläni on lapsia kahdelle miehelle, näillä kahdella miehellä nyt sattuu oleen lapsia kuudelle eri naiselle... Onhan se joskus vähän sekavaa, että mun ja exän lapsi menee entisen äitipuolen luo lomalle Lapset tykkää, kun on paljon porukkaa ja paljon aikuisia, jotka välittää. Esikoinen ainakin nauttii, kun on erilaisia ihmisiä ja erilaista tekemistä eri paikoissa.

Oman kokemuksen mukaan uusperheiden kasvatit on paljon suvaitsevaisempia eri perhemalleille kuin ydinperheissä kasvaneet.[/QUOTE]

Kuudelle eri naiselle : O

 

[QUOTE="vieras";24093997]Pitää olla todella puusilmänen jos luulee kaikkien uusperheiden elävän auvoisen onnellista elämää, ja kaikki exät nyxineen rakastaa toisiaan[/QUOTE]

Niin pitää.

Aivan kuin pitää silloinkin jos kuvittelee että katkeruus on ulkoa-annettu elämänvalinta, josta ei itse ole millään lailla vastuussa.

 

^ korjaan, viidelle eri naiselle.

 

Tai voi olla olematta, ja ketkä joutuu maksajiksi?

Useimmiten "erotetut" miehet ja isät?
Onneksi tämä pikkuhiljaa muuttumassa.