Eikö täällä tosiaan ole eronneita joilla lapsia??

["minä"]

Siis eronneita jotka on eronneet ihan vaan siksi että ovat huomanneet etteivät ole onnellisia suhteessa? Eli ei syynä väkivalta tai alkoholiongelmat tms.

Kerro erostasi ja miten lapset siihen suhtautuivat ja selvisivät siitä jne. Miten sinä itse selvisit, entäs kumppanisi?

 

["vieras"]

Mikä ihmeen onnellisuusautomaatti se suhde on? Ei kai kukaan tosissaan ajattele, että suhde olisi onnellisuuden esteenä, yleensä nuo höpinät esiintyy jos on ihastunut johonkin toiseen ja sellainen onnellisuudentunne on väliaikaista. Yksinkin voi olla onnellinen. Jos on lapsia, kannattaa miettiä onnellisuutta vähän syvällisemmin ja yrittää muuttaa suhdetta onnellisempaan suuntaan, sillä lastenkin onnellisuudesta on tietty vastuu jos on ne hankkinut.

 

["hrr"]

Erottuun kyll siks ettei rakastettu toisiamme...

 

["mama"]

En välttämättä lähtisi eroamaan vain siksi että tunteet kumppania kohtaan ovat väljähtäneet jos muutoin kaikki on ok. Suhdetta pystyy parantamaan molempien panostuksella ja kumppaniinsa pystyy oikeasti rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Olisin itse jatkanut elämää lapseni isän kanssa jos ei viina ja henkinen väkivalta olisi astunut kuvaan...sitä ennen elämä oli ihan ok vaikka tunteet eivät kovin enää roihuneet eikä läheisyyttä ja seksiäkään ollut nimeksikään.