Onko lapsensa hoidattaminen isovanhemmilla kohtuullista tässä tapauksessa - minusta ei!

[Kyllä]

sitten taas ärsyttää tässäkin ketjussa noi Mummeliisan "sympaattiset" kirjotukset. Prkl.

 

[Mummeliisa]

sitten taas ärsyttää tässäkin ketjussa noi Mummeliisan "sympaattiset" kirjotukset. Prkl.

Elämä ON kovaa.

 

[paha tilanne]

Todennäköisesti vanhemmat ovat pettyneitä vanhemmuuteen/ ovat hankkineet lapset koska eivät ole halunneet olla se "lapseton pariskunta". Vanhemmat eivät jaksa lapsiaan ja lapset kasvavat nyt muualla.

Luulisin, että vanhemmat loukkaantuisivat jos sanoisitte asiasta. Hankkivat ehkä vakituisen lastenhoitajan eivätkä halua olla tekemisissä isovanhempiensa tai edes sinun kanssasi. Pahimmassa tapauksessa lapset saavat huonon lapsuuden vanhempien kanssa, jotka eivät heitä rakasta. Tapauksesta huomaa selvästi, ettei rakkautta ole lapsiin. He ovat perheelle ns. näyttelykappaleita.

Pahimmassa tapauksessa lapset voidaan huostaanottaa jos vanhemmat katsotaan kykenemättömiksi hoitaa lapsiaan. Isovanhemmilla tai muilla ei ole mitään oikeuksia nähdä lastenlapsiaan enää sen jälkeen.

Kuulostaa pahalta, mutta voi olla, että teidän on vain tyydyttävä tilanteeseen tai toisena vaihtoehtona se, ettette lapsia välttämättä enää koskaan näe.

Voitte toki yrittää olla mahdollisimman paljon pois kotoa, niin että vanhemmat huomaavat etteivät voi ilmestyä yllättäen lapsien kanssa oven taakse ja huomaavat ettei hoito ole itsestäänselvyys.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";26759631]Onko tämä keksittyä vai liioiteltua? Jos lapsi on aina joko hoidossa tai isovanhemmilla, niin luulisi, ettei hän itke äidin perään vaan on jo tottunut siihen, ettei äiti ole koskaan paikalla.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Itselläni oli äiti, joka oli suurin piirtein yhtä paljon poissa kuin tuo ap:n kuvailema, ja siihen tottui että isovanhemmat olivat melkein kuin toiset vanhemmat minulle. Toki joskus tuli ikävä äitiä, mutta tiesin että tulee takaisin kuitenkin. Eikä äitisuhde kärsinyt oikeastaan yhtään.

Näin siis meillä, en toki puolustele ap:n kuvailemaa perhettä kun en heitä yhtään tunne.

 

[lapsilaalaa]

Minä taidan lopetella tähän. En halua enää enempää tehdä tästä numeroa. Selvästi, millään tavalla marttyyrisoimatta, olen lapsen hädän, oikean tai kuvitellun, edessä liian herkkä. Ehkä on paras, että pidän omat ajatukset ominani, sillä minusta lapsen hätä on aina jonkin arvoinen asia, ja siksi en käsitäkään tuota "ei lapsi voi kaivata" - juttua. Tottakai lapset tuntevat vanhemmat omikseen ja rakkautta varmasti on. Mutta miksei lapsi saisi ikävöidä, sitä en nyt ymmärrä.

Joten kiitos kaikille kommentoijille. Minä olen lapsena itse kärsinyt vanhempien huomion puutteesta hirveän paljon, ehkä siksi otan tämän niin raskaasti.

Tuli mieleen, että jos se pieni ei itkekään siellä kummin (ap:n) luona äitiä, vaan sitä ensisijaista hoitajaa eli mummoa?

 

["..."]

Vaikka itsellenikin joskus käy hermoille Mummeliisan aina niin positiiviset kirjoitukset (mitä se sitten sanoo minusta... olen kai kyyninen ja pessimisti)

... niin on pakko tässä tapauksessa kompata Mummeliisaa täysillä. Omasta kokemuksestani ainakin. Minulla oli myös maailman parhaat isovanhemmat, ja se että he olivat niin paljon mukana elämässäni oli minusta rikkaus. Äitini siis oli usein poissa, isää ei ollut ison osan lapsuuttani ollenkaan, mutta rakkaus on rakkautta, huolenpito huolenpitoa ja läheiset ihmiset ovat läheisiä ihmisiä - riippumatta siitä, mikä se "virallinen" sukulaisuusnimike on. Ei lapsi ihan oikeasti osaa ajatella niin, ettei mummon kuulu minusta pitää huolta, kun se ei ole minun "oikea" äitini.

Toki tämä riippuu siitä, että isovanhemmat HALUAVAT pitää huolta lapsenlapsesta. Jos vastahakoisuutta on (vaikkei sitä uskallakaan sanoa) niin kyllähän lapsi sen huomaa.

 

[hhm]

Kaunista, että kannat huolta lapsista.
Arvostan moista.

No juuri äsken se näytti olevan kauniin sijaan valheellista - ja jopa lapsia kohtaan suunnattua henkistä väkivaltaa...

 

[Mummeliisa]

No juuri äsken se näytti olevan kauniin sijaan valheellista - ja jopa lapsia kohtaan suunnattua henkistä väkivaltaa...

Eikö molemmat voi olla totta?
AP on aidosti huolissaan - ja jostain omasta syystään kykenemätön näkemään irrationaalisuuksia käsityksessään asioiden tilasta?