eikö ninatt hyväksy kivunlievitystä synnytyksessä??

[vieras]

6,5h.

Tiesitkö muuten, että luomusynnytykset ovat keskimäärin nopeampia? =) (ja juu, osa nopeista menee pakostikin luomuna kun ei ehditä antaa mitään, mutta muutenkin )

Älä kuitenkaan yleistä.

Itse synnytin esikoista 21h, josta 18 ensimmäistä tuntia ilman muuta kivunlievitystä kuin kuuma suihku ja mies hieromassa selkääni. Lopulta sain epiduraalin ja se oli onni&autuus monen tunnin kärsimyksen jälkeen. Nukuin pari tuntia ja sen jälkeen alkoikin tapahtua, ponnistusvaihe kestikin sitten vaan 6min.

 

[******]

no, jos tosiaan olet töissä, toimit omien periaatteidesi vastaisesti. Jota en ihmettele, huvittaa vaan. Piikki oli suunnattu yksin sinulle, ei kaikille kotiäideille. Minäkin olen hoitovapaalla, mutta en ole yhteiskunnan elätti.

Siis hetkinen... miten mä toimin omia periaatteitteni vastaisesti jos mulla on työpaikka? Mun periaatteisiin kuuluu erittäin vahvasti työnteko ja verojen maksu. Selitätkös mulle miten mun työllisyys olis mukamas mun periaatteitani vastaan?

Hoitovapaalla olen ainakin siihen asti, että tyttö täyttää kolme. Hoitovapaan aikanakin tosin aion tehdä töitä (joko jakaa lehtiä tai kaitsea muitakin lapsia) ja opiskella. Miten mä olen yhteiskunnan elätti mutta sinä, myös hoitovapaalla, et sitä ole?

Saatko asumistukea? Rahaa sossusta? Ihanko elät pelkällä kotihoidon tuella ja lapsilisällä? Ja mahdollisesti tieniteillä, jotka saat lehdenjaosta?

Ja puhun periaatteistasi koskien lasten kotihoitoa + vanhemman läsnäoloa. Jotka työnteko (lehtienjako/ toisten lasten kaitseminen) estävät. Olet tautisen yksinkertainen ja kapeakatseinen ihminen. Etkä pysty harrastamaan minkäänlaista itsekritiikkiä; johon todellakin olis syytä.

Asumistukea saan, kuten monet opiskelijat, työssäkäyvät yksinhuoltajat ja usein jopa kahden vanhemman perheet. Muuten elelen kotihoidontuella ja lapsilisilillä. Ja lisätienestejä haen kesän jälkeen työnteosta.

Toimeentulotukea en aio hakea koska olen itse valinnut hoitaa lapseni kotona.

Muoks lisäys: Työnteko ei estä lapsen kasvattamista. Lapsi on mukanani. Periaatteisiini ei kuulu jatkuva 100% huomion kiinnittäminen lapseen, sellanen hiekkalaatikkoviihdyttäjä-äitiys. Ei todellakaan. Ei lapsi ole maailman napa, vaa tasavertainen osa sitä. Olet nyt tulkinnu jotain väärin. Nimenomaan kannatan lapsen ja työnteon yhdistä'mistä.

Kuulostaa hyvältä! Jotenkin mullakin on ollut pikkasen väärä kuva susta.

Tämän ketjun pointtisi myös ok sinällään, että avoimin mielin kannattaa olla synnytyksen suhteen ja voi yrittää lisätä luottamusta siihen, että oma kroppa ja luonto hoitaa homman. Onhan se koko homma mennyt aika lääketieteelliseksi. Itse en silti tuomitse kivunlievitystä, itsekin olisin ottanut jos olisi ehtinyt

 

[vieras]

Katsos, mä olen sokea Nyt vasta huomasin.

Epiduraalit, spinaalit, kohdunkaulapuudutukset, ilokaasu... Vois käyttää ehkä vähän enemmän harkintakykyä.

Akupunktiosta en tiedä paljoa, mutta se vähä mitä tiedän antais sille vihreen valon. Sehän on luonnollisia aineita käyttävä, siis stimuloidaan oman kehon kivunlievitysmekanismeja.

Hassu sanavalinta tuo "hyväksynkö" mä Kuulostaa siltä, ku mä ihan oikeasti päättäisin muitten asioista x)

No sillä tyylillä sä itse kirjoitat ELI

 

[******]

Ja kertokaas nyt tyhmälle miten ihmeessä onnistuitte sotkemaan nyt jopa ninaTT:n mahdollisen työllisyyden juuri tähän aloitukseen?!

Vähän rajaa kiitos nyt tähän touhuun taas.

Kyse oli hallinnasta. Elämän tai kehon. Siten. Minusta esitetty ajatus oli ihan aiheellinen.

Yhdyn

Illan paras kieltämättä

 

[nti hulina]

Luomusynnyttäjät on sekopäisiä masokisteja
Minen saanut lievityksiä, paitsi sitten vihdoin reilua tuntia ennen ponnistusta epiduraalin. Ei saanut edes liikkumalla yrittää lievittää kipuja, kun oli kiinni piuhoissa 40asteen kuumeen ja kersan sydänäänien epätasaisuuden takia :kieh: Ei enää ikinä, jos mä toisen saan niin pidättelen väkisin sisällä niin kauan että alkaa herua vähintäänkin morfiinia! :xmas:

miksi ihmessä et saanut epiduraalia?
mulle annettiin vaikka oli kuumetta 40 astetta ja sydänäänet heitteli

 

[ninaTT]

mie oon pakon edessä koittanut tota ilman mitään kivunlievitys synnytys juttua... ja ens kerralla otan kaikki mahdolliset mitä saan.. mieluiten tuplana

Eli sä et anna itselles edes sitä mahdollisuutta kokeilla tavallista synnytystä? Just toi asenne on mun mielestä surullinen Jo etukäteen päätetään, että mä en osaa enkä pysty.

Ei se mistää osaamisesta tai pystymisestä ole kiinni.

Onhan se aika pitkälti; kykeneekö mun keho tähän, osaanko itse vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

Vai maatako ku lahna piuhoissa kaikenmaailman piikit selässä?

Ei aina vaihtoehtona oo olla ilman mitään tai maata lahnana. Mä sain kummassakin synnytyksessä kohdunkaulapuudutteen siinä vaiheessa kun tuntui etten enää kykene olemaan ilman ja kummallakin kertaa sain olla sen jälkeen pystyssä. Kuopuksen synnytin vielä jakkaralla.
Ei mua ainakaan sidottu petiin puudutteen myötä.

Mutta siinä oon sun kanssa samaa mieltä että kannattaisi luottaa itseensä sen verran että antaisi edes mahdollisuuden ajatukselle että "entä jos", entä jos mitään ei tarvitakkaan. Se ei pois sulje sitä etteikö puudutteita voisi käyttää jos on tarve, mutta välttämättä niitä ei tarvita.

Tässä on hieman varovaisimmin sanankääntein tuotu esille mun pointti =) Luomusynnytyksen pitäis ehdottomasti olla se yleisin, sitten vasta puudutukset ja lääketieteelliset toimenpiteet. Koska normaali, tavallinen synnytys sujuu ihan omalla painollaan.

Mutta silti mä olen se kummajainen ku synnytin ilman! Pitäiskö sitä paskalla käydessäkin aina varautua ulostuslääkeisiin ja peräruiskeisiin, sen takia, että joskus joitakin vaivaa ummetus?

 

[mun muru]

Saahan sitä olla mieltä- Mitä se on keneltäkään pois jos tuollaisesta vaarattomasta asiasta on jotakin muuta mieltä kuin valtaväestö.
Onhan jotkut sitä mieltä että makkaraakin voi vetää kaiket päivät vaikka se on todistettu vaaralliseksi touhuksi siinä määrin. Silti tuskin kukaan tuomitsee sellaisen ihmisen mielipidettä joka kannattaa makkaran syömistä joka päivä.

 

[cothis]

miksi ihmessä et saanut epiduraalia?
mulle annettiin vaikka oli kuumetta 40 astetta ja sydänäänet heitteli

Ei siinä ollut muuta syytä, ku kusipäinen kätilö josta luonnollisesti valitin kun hengissä siitä yöstä selvisin :kieh:

 

[vieras]

Ei se ihan näinkään mene. Pitkittynyt synnytys toki on aina riski sekä äidlle että vauvalle ja useimmiten synnytys pitkittyy nimeomaan synnytyskipuje kovuuden takia eli äiti ei kykene rentoutumaan, hengitys salpautuu-> happi ei kulje kohtuun jne saakka ja kohdunsuu ei avaudu. Kun äiti saa tehokasta kivunlievitystä niin hän rentoutuu, kohdunsuu aukeaa nopeammin ja synnytys edistyy. Todella kova kipu myös passivoi synnyttäjää, eikä hän kykene esim liikkumaan, mikä osaltaan hidastaa synnytystä.

Todella nopeat, syöksysynnytykset taas ovat haitallisia siksi, että ne aiheuttavat usein laajoja repeämiä kudoksiin, jotka eivät ehdi venyä samalla tavoin kuin maltillisemmissa synnytyksissä. Syöskysynnytys on usein myös suur shokki vauvalle, joka kärsii sen jälkeen erilaisista vaivoista, mm verensokeriin se vaikuttaa.

Hienosti kirjoitettu. Sinä ilmeisesti tiedät, mistä kirjoitat

 

[v]

Minä tulisin varmasti hyvin juttuu Nina sinun kanssasi. Me ajattelemme monista asioista samalla tavoin.

 

[nti hulina]

miksi ihmessä et saanut epiduraalia?
mulle annettiin vaikka oli kuumetta 40 astetta ja sydänäänet heitteli

Ei siinä ollut muuta syytä, ku kusipäinen kätilö josta luonnollisesti valitin kun hengissä siitä yöstä selvisin :kieh:

just...mä jo ajatelin eikö olisi edes saanut epiduraalia laittaa kun on kuumetta

 

[MorbidMama]

mie oon pakon edessä koittanut tota ilman mitään kivunlievitys synnytys juttua... ja ens kerralla otan kaikki mahdolliset mitä saan.. mieluiten tuplana

Eli sä et anna itselles edes sitä mahdollisuutta kokeilla tavallista synnytystä? Just toi asenne on mun mielestä surullinen Jo etukäteen päätetään, että mä en osaa enkä pysty.

Ei se mistää osaamisesta tai pystymisestä ole kiinni.

Onhan se aika pitkälti; kykeneekö mun keho tähän, osaanko itse vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

Vai maatako ku lahna piuhoissa kaikenmaailman piikit selässä?

Ei aina vaihtoehtona oo olla ilman mitään tai maata lahnana. Mä sain kummassakin synnytyksessä kohdunkaulapuudutteen siinä vaiheessa kun tuntui etten enää kykene olemaan ilman ja kummallakin kertaa sain olla sen jälkeen pystyssä. Kuopuksen synnytin vielä jakkaralla.
Ei mua ainakaan sidottu petiin puudutteen myötä.

Mutta siinä oon sun kanssa samaa mieltä että kannattaisi luottaa itseensä sen verran että antaisi edes mahdollisuuden ajatukselle että "entä jos", entä jos mitään ei tarvitakkaan. Se ei pois sulje sitä etteikö puudutteita voisi käyttää jos on tarve, mutta välttämättä niitä ei tarvita.

Tässä on hieman varovaisimmin sanankääntein tuotu esille mun pointti =) Luomusynnytyksen pitäis ehdottomasti olla se yleisin, sitten vasta puudutukset ja lääketieteelliset toimenpiteet. Koska normaali, tavallinen synnytys sujuu ihan omalla painollaan.

Mutta silti mä olen se kummajainen ku synnytin ilman! Pitäiskö sitä paskalla käydessäkin aina varautua ulostuslääkeisiin ja peräruiskeisiin, sen takia, että joskus joitakin vaivaa ummetus?

Niin, mä mietin vaan sitä, että ei kai niitä puudutuksia salaa tai väkisin laiteta...? Minulta kyllä kysyttiin ja tokihan niitä halusin, kun kipuherkkä olen...pakko oli takertua siihen mitä oli tarjolla.
Mulla on vähän kaksijakoinen suhde tuohon lievitykseen, periaatteessa ei mutta käytännössä kyllä. Semmosta. Mutta viettäkeehän antosaa, mä lähden hierottavaksi.

 

[ninaTT]

no, jos tosiaan olet töissä, toimit omien periaatteidesi vastaisesti. Jota en ihmettele, huvittaa vaan. Piikki oli suunnattu yksin sinulle, ei kaikille kotiäideille. Minäkin olen hoitovapaalla, mutta en ole yhteiskunnan elätti.

Siis hetkinen... miten mä toimin omia periaatteitteni vastaisesti jos mulla on työpaikka? Mun periaatteisiin kuuluu erittäin vahvasti työnteko ja verojen maksu. Selitätkös mulle miten mun työllisyys olis mukamas mun periaatteitani vastaan?

Hoitovapaalla olen ainakin siihen asti, että tyttö täyttää kolme. Hoitovapaan aikanakin tosin aion tehdä töitä (joko jakaa lehtiä tai kaitsea muitakin lapsia) ja opiskella. Miten mä olen yhteiskunnan elätti mutta sinä, myös hoitovapaalla, et sitä ole?

Saatko asumistukea? Rahaa sossusta? Ihanko elät pelkällä kotihoidon tuella ja lapsilisällä? Ja mahdollisesti tieniteillä, jotka saat lehdenjaosta?

Ja puhun periaatteistasi koskien lasten kotihoitoa + vanhemman läsnäoloa. Jotka työnteko (lehtienjako/ toisten lasten kaitseminen) estävät. Olet tautisen yksinkertainen ja kapeakatseinen ihminen. Etkä pysty harrastamaan minkäänlaista itsekritiikkiä; johon todellakin olis syytä.

Asumistukea saan, kuten monet opiskelijat, työssäkäyvät yksinhuoltajat ja usein jopa kahden vanhemman perheet. Muuten elelen kotihoidontuella ja lapsilisilillä. Ja lisätienestejä haen kesän jälkeen työnteosta.

Toimeentulotukea en aio hakea koska olen itse valinnut hoitaa lapseni kotona.

Muoks lisäys: Työnteko ei estä lapsen kasvattamista. Lapsi on mukanani. Periaatteisiini ei kuulu jatkuva 100% huomion kiinnittäminen lapseen, sellanen hiekkalaatikkoviihdyttäjä-äitiys. Ei todellakaan. Ei lapsi ole maailman napa, vaa tasavertainen osa sitä. Olet nyt tulkinnu jotain väärin. Nimenomaan kannatan lapsen ja työnteon yhdistä'mistä.

Kuulostaa hyvältä! Jotenkin mullakin on ollut pikkasen väärä kuva susta.

Tämän ketjun pointtisi myös ok sinällään, että avoimin mielin kannattaa olla synnytyksen suhteen ja voi yrittää lisätä luottamusta siihen, että oma kroppa ja luonto hoitaa homman. Onhan se koko homma mennyt aika lääketieteelliseksi. Itse en silti tuomitse kivunlievitystä, itsekin olisin ottanut jos olisi ehtinyt

Mä tässä just mietin, että mitä mä oon tehny jos musta on saanu sellasen kuvan, että mä elelen mielelläni tt-tuella ja tuijotan lastani 24/7 palstailun ohella kun mä olen just sellasta vastaan! Ja työnteon arvostus kulkee suvussa. En kehtais tässä elämäntilanteessa mennä sossun luukulle ja just niin sen pitääkin olla. Tää oli mun valinta, olisin voinu mennä takas töihinkin. En mä oleta muitten sitä loputtomiin rahoittavan...

En mä ole niin jyrkkä ku mitä musta maalaillaan. Haen sitä muutosta, että lääketieteelliset toimenpiteet synnytyksessä muuttuisivat automaattisista rutiineista tarkoin harkittuihin työkaluihin. Nykyäänhän harva uskaltaa edes kokeilla ilman.

 

[cothis]

just...mä jo ajatelin eikö olisi edes saanut epiduraalia laittaa kun on kuumetta

Se oli hyvä alku, kun saliin mennessä aloin tärisee eikä se kätilö uskonut että mua paleli. Että alkajaisiksi sai jotain 2h täristä ja olla silläkin tavalla kipeä, kunnes lekuri oli käskenyt tulla mittaa mun lämmön. Eikä sitä epiduraaliakaan varmaan ois edes tullut, ellei äljäke ois räjähtänyt sille mun puolesta

 

[vieras]

no, jos tosiaan olet töissä, toimit omien periaatteidesi vastaisesti. Jota en ihmettele, huvittaa vaan. Piikki oli suunnattu yksin sinulle, ei kaikille kotiäideille. Minäkin olen hoitovapaalla, mutta en ole yhteiskunnan elätti.

Siis hetkinen... miten mä toimin omia periaatteitteni vastaisesti jos mulla on työpaikka? Mun periaatteisiin kuuluu erittäin vahvasti työnteko ja verojen maksu. Selitätkös mulle miten mun työllisyys olis mukamas mun periaatteitani vastaan?

Hoitovapaalla olen ainakin siihen asti, että tyttö täyttää kolme. Hoitovapaan aikanakin tosin aion tehdä töitä (joko jakaa lehtiä tai kaitsea muitakin lapsia) ja opiskella. Miten mä olen yhteiskunnan elätti mutta sinä, myös hoitovapaalla, et sitä ole?

Saatko asumistukea? Rahaa sossusta? Ihanko elät pelkällä kotihoidon tuella ja lapsilisällä? Ja mahdollisesti tieniteillä, jotka saat lehdenjaosta?

Ja puhun periaatteistasi koskien lasten kotihoitoa + vanhemman läsnäoloa. Jotka työnteko (lehtienjako/ toisten lasten kaitseminen) estävät. Olet tautisen yksinkertainen ja kapeakatseinen ihminen. Etkä pysty harrastamaan minkäänlaista itsekritiikkiä; johon todellakin olis syytä.

Asumistukea saan, kuten monet opiskelijat, työssäkäyvät yksinhuoltajat ja usein jopa kahden vanhemman perheet. Muuten elelen kotihoidontuella ja lapsilisilillä. Ja lisätienestejä haen kesän jälkeen työnteosta.

Toimeentulotukea en aio hakea koska olen itse valinnut hoitaa lapseni kotona.

Muoks lisäys: Työnteko ei estä lapsen kasvattamista. Lapsi on mukanani. Periaatteisiini ei kuulu jatkuva 100% huomion kiinnittäminen lapseen, sellanen hiekkalaatikkoviihdyttäjä-äitiys. Ei todellakaan. Ei lapsi ole maailman napa, vaa tasavertainen osa sitä. Olet nyt tulkinnu jotain väärin. Nimenomaan kannatan lapsen ja työnteon yhdistä'mistä.

Kuulostaa hyvältä! Jotenkin mullakin on ollut pikkasen väärä kuva susta.

Tämän ketjun pointtisi myös ok sinällään, että avoimin mielin kannattaa olla synnytyksen suhteen ja voi yrittää lisätä luottamusta siihen, että oma kroppa ja luonto hoitaa homman. Onhan se koko homma mennyt aika lääketieteelliseksi. Itse en silti tuomitse kivunlievitystä, itsekin olisin ottanut jos olisi ehtinyt

Mä tässä just mietin, että mitä mä oon tehny jos musta on saanu sellasen kuvan, että mä elelen mielelläni tt-tuella ja tuijotan lastani 24/7 palstailun ohella kun mä olen just sellasta vastaan! Ja työnteon arvostus kulkee suvussa. En kehtais tässä elämäntilanteessa mennä sossun luukulle ja just niin sen pitääkin olla. Tää oli mun valinta, olisin voinu mennä takas töihinkin. En mä oleta muitten sitä loputtomiin rahoittavan...

En mä ole niin jyrkkä ku mitä musta maalaillaan. Haen sitä muutosta, että lääketieteelliset toimenpiteet synnytyksessä muuttuisivat automaattisista rutiineista tarkoin harkittuihin työkaluihin. Nykyäänhän harva uskaltaa edes kokeilla ilman.

Sut on kasvatettu sillä periaatteella että itse on kaikessa pärjättävä liika ylpeys. Mutta ehkäpä jonain päivänä senkin tällä palstalla huomaa että sinäkin olet nähnyt ja kasvanut ja muuttuneet ne arvot siten että ne ois normaaleja! Kuten erään nyt on huomattu.

 

[ninaTT]

mie oon pakon edessä koittanut tota ilman mitään kivunlievitys synnytys juttua... ja ens kerralla otan kaikki mahdolliset mitä saan.. mieluiten tuplana

Eli sä et anna itselles edes sitä mahdollisuutta kokeilla tavallista synnytystä? Just toi asenne on mun mielestä surullinen Jo etukäteen päätetään, että mä en osaa enkä pysty.

siis mie olen jo sitä koittanut, oli yhtä helvettiä.. synnytys eteni liian nopeasti ja se muuten sattui.. joten kun kerran kokemusta tästä omaan niin todellakin haluan kipulääkettä.. ja edellisellä kerralla mie kyl kestin suht pitkään.. sairaalassa ehdin olemaan sen 1,5 tuntia.. ponnistus vaihe alkoi ennenkuin anestesia lääkäri ehti tulla.. traumat jäi synnytyksestä.. tosin ehkä enemmänkin komplikaatioiden vuoksi.. mutta miski siis haluaisin kokeillas itä uudelleen...?

mitä mä todistaisin sillä kenellekkään? oisinko parempi äiti, parempi synnyttäjä?

Tiesitkö sä, että samalla äidillä voi olla erilaisia synnytyksiä?

 

[vieras]

juu kyllä muutaman tunnin kestäs ja voi vaik päällään synnyttää,

Tuskin vaan jos olet jo itkeä vollottanut monta tuntia ennen ponnistusvaihetta. Syöksyt on monesti myös rajumpia.

voi olla rajumpia, mutta kyllä muutaman tunnin kestää ja ponnistusvaihe ei ollut mitenkään verrattavissa supistuksiin (siis minulla henk.koht.) vaikka repesinkin pahasti .

Miksi sinä et sitten kestänyt edes niitä lievimpiä supistuksia vaan piti vollottaa ja ottaa epiduraali? Miten kuvittelet että olisit selvinnyt niistä supistuksista ennen ponnistusta kun et aiemmistakaan selvinnyt?

 

[nti hulina]

just...mä jo ajatelin eikö olisi edes saanut epiduraalia laittaa kun on kuumetta

Se oli hyvä alku, kun saliin mennessä aloin tärisee eikä se kätilö uskonut että mua paleli. Että alkajaisiksi sai jotain 2h täristä ja olla silläkin tavalla kipeä, kunnes lekuri oli käskenyt tulla mittaa mun lämmön. Eikä sitä epiduraaliakaan varmaan ois edes tullut, ellei äljäke ois räjähtänyt sille mun puolesta

no kiva....mä tärisin kans yön en saanut mitään ennenkuin hermostuin.
tosi kiva yhdistemä kuume ja supistukset |O

 

[vieras]

mie oon pakon edessä koittanut tota ilman mitään kivunlievitys synnytys juttua... ja ens kerralla otan kaikki mahdolliset mitä saan.. mieluiten tuplana

Eli sä et anna itselles edes sitä mahdollisuutta kokeilla tavallista synnytystä? Just toi asenne on mun mielestä surullinen Jo etukäteen päätetään, että mä en osaa enkä pysty.

siis mie olen jo sitä koittanut, oli yhtä helvettiä.. synnytys eteni liian nopeasti ja se muuten sattui.. joten kun kerran kokemusta tästä omaan niin todellakin haluan kipulääkettä.. ja edellisellä kerralla mie kyl kestin suht pitkään.. sairaalassa ehdin olemaan sen 1,5 tuntia.. ponnistus vaihe alkoi ennenkuin anestesia lääkäri ehti tulla.. traumat jäi synnytyksestä.. tosin ehkä enemmänkin komplikaatioiden vuoksi.. mutta miski siis haluaisin kokeillas itä uudelleen...?

mitä mä todistaisin sillä kenellekkään? oisinko parempi äiti, parempi synnyttäjä?

Tiesitkö sä, että samalla äidillä voi olla erilaisia synnytyksiä?

TIESITKÖ SINÄ ITSE NINATT! ET tunnu tietävän kirjoituksistasi päätellen. JA EI et voi sanoa että siskollasi ym. KUN ET ole sitä itse kokenut.

 

[ninaTT]

just...mä jo ajatelin eikö olisi edes saanut epiduraalia laittaa kun on kuumetta

Se oli hyvä alku, kun saliin mennessä aloin tärisee eikä se kätilö uskonut että mua paleli. Että alkajaisiksi sai jotain 2h täristä ja olla silläkin tavalla kipeä, kunnes lekuri oli käskenyt tulla mittaa mun lämmön. Eikä sitä epiduraaliakaan varmaan ois edes tullut, ellei äljäke ois räjähtänyt sille mun puolesta

Mulle meinattiin piikittää oksitosiinia ilman mitään sen kummempaa syytä, piti pyytää sisko ärähtää niille kun ei itteäni just silloin kiinnostanu :| Kaikkea ne kätilöt tekee...

 

[ninaTT]

mie oon pakon edessä koittanut tota ilman mitään kivunlievitys synnytys juttua... ja ens kerralla otan kaikki mahdolliset mitä saan.. mieluiten tuplana

Eli sä et anna itselles edes sitä mahdollisuutta kokeilla tavallista synnytystä? Just toi asenne on mun mielestä surullinen Jo etukäteen päätetään, että mä en osaa enkä pysty.

siis mie olen jo sitä koittanut, oli yhtä helvettiä.. synnytys eteni liian nopeasti ja se muuten sattui.. joten kun kerran kokemusta tästä omaan niin todellakin haluan kipulääkettä.. ja edellisellä kerralla mie kyl kestin suht pitkään.. sairaalassa ehdin olemaan sen 1,5 tuntia.. ponnistus vaihe alkoi ennenkuin anestesia lääkäri ehti tulla.. traumat jäi synnytyksestä.. tosin ehkä enemmänkin komplikaatioiden vuoksi.. mutta miski siis haluaisin kokeillas itä uudelleen...?

mitä mä todistaisin sillä kenellekkään? oisinko parempi äiti, parempi synnyttäjä?

Tiesitkö sä, että samalla äidillä voi olla erilaisia synnytyksiä?

TIESITKÖ SINÄ ITSE NINATT! ET tunnu tietävän kirjoituksistasi päätellen. JA EI et voi sanoa että siskollasi ym. KUN ET ole sitä itse kokenut.

Mikä kirjoituksissani viittaa siihen, etten ymmärrä, että synnytyksiä on erilaisia? Kerroppa ihmeessä.

Ja mitä ihmettä sä mun siskoa tähän vedät? Rauhoitu hyvä ihminen ja hengitä. En mä mun siskon esimerkkiä tarvii tietääkseni, että joskus lääketieteelliset toimenpiteet ovat tarpeellisempia ku joskus toiste.

 

[sipuli]

just...mä jo ajatelin eikö olisi edes saanut epiduraalia laittaa kun on kuumetta

Se oli hyvä alku, kun saliin mennessä aloin tärisee eikä se kätilö uskonut että mua paleli. Että alkajaisiksi sai jotain 2h täristä ja olla silläkin tavalla kipeä, kunnes lekuri oli käskenyt tulla mittaa mun lämmön. Eikä sitä epiduraaliakaan varmaan ois edes tullut, ellei äljäke ois räjähtänyt sille mun puolesta

Mulle meinattiin piikittää oksitosiinia ilman mitään sen kummempaa syytä, piti pyytää sisko ärähtää niille kun ei itteäni just silloin kiinnostanu :| Kaikkea ne kätilöt tekee...

Mua ärsytti eniten kolmosen synnytyksessä et mul nimenomaan luki papereissa ettei mitään kivunlievitystä ni siitä huolimatta ne pahimpien suppareitten kohdalla kysyi et haluunko epiduraalin!!!??
Mä olin ihan suu auki ja huusin et en halua ja se kätilö vaan kohautteli olkapäitään ja totesi et "niin no ei meillä tota anestesialääkäriä nyt ole saatavilla ettei sitä kyllä olisi voitu laittaakkaan" :headwall:

 

[Heavyfreak]

Mun mielestä on naurettavaa alkaa arvosteleen toisten valintoja synnytyksessä. Nää on niin henkilökohtaisia ja yksilöllisiä asioita..

 

[cothis]

no kiva....mä tärisin kans yön en saanut mitään ennenkuin hermostuin.
tosi kiva yhdistemä kuume ja supistukset |O

Lisää tohon vielä oksentaminen suppareiden huipulla, niin jaat mun kultaisen ensisynnyttäjän muistoni :heart: :x

 

[vieras]

mie oon pakon edessä koittanut tota ilman mitään kivunlievitys synnytys juttua... ja ens kerralla otan kaikki mahdolliset mitä saan.. mieluiten tuplana

Eli sä et anna itselles edes sitä mahdollisuutta kokeilla tavallista synnytystä? Just toi asenne on mun mielestä surullinen Jo etukäteen päätetään, että mä en osaa enkä pysty.

siis mie olen jo sitä koittanut, oli yhtä helvettiä.. synnytys eteni liian nopeasti ja se muuten sattui.. joten kun kerran kokemusta tästä omaan niin todellakin haluan kipulääkettä.. ja edellisellä kerralla mie kyl kestin suht pitkään.. sairaalassa ehdin olemaan sen 1,5 tuntia.. ponnistus vaihe alkoi ennenkuin anestesia lääkäri ehti tulla.. traumat jäi synnytyksestä.. tosin ehkä enemmänkin komplikaatioiden vuoksi.. mutta miski siis haluaisin kokeillas itä uudelleen...?

mitä mä todistaisin sillä kenellekkään? oisinko parempi äiti, parempi synnyttäjä?

Tiesitkö sä, että samalla äidillä voi olla erilaisia synnytyksiä?

TIESITKÖ SINÄ ITSE NINATT! ET tunnu tietävän kirjoituksistasi päätellen. JA EI et voi sanoa että siskollasi ym. KUN ET ole sitä itse kokenut.

Mikä kirjoituksissani viittaa siihen, etten ymmärrä, että synnytyksiä on erilaisia? Kerroppa ihmeessä.

Ja mitä ihmettä sä mun siskoa tähän vedät? Rauhoitu hyvä ihminen ja hengitä. En mä mun siskon esimerkkiä tarvii tietääkseni, että joskus lääketieteelliset toimenpiteet ovat tarpeellisempia ku joskus toiste.

Sä kirjoitat sitten erilailla mitä tarkoitat!