Ei se kotiäitiys ole kuulkaa työtä!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kasvatushenkilö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joo, eihän tämä töitä ole. Ei tätä meinaan jaksaisi eläkeikään saakka, ihan pakko on päästä välillä töihin lepäämään! En ole sellaista työtä vielä kokeillut, joka olisi rankempaa kuin tämä minun kotielämäni (ja olen ollut siellä päiväkodissakin).
 
[QUOTE="aapee";24670562]Tunnen työni kautta myös perheen, jossa on 3 kehitysvammaista lasta. Tämän perheen äiti jättäytyi pois työelämästä voidakseen hoitaa lapsiaan kotona. Ei hänkään mieltänyt olevansa kotona töissä tai tekevänsä työtä, vaikka raskasta varmasti olikin.

Ei kai sen tehtävän asian vaikeus tai raskaus vielä tee siitä asiasta työtä? Muutenhan veroilmoituksen täyttökin olisi minulle työtä.[/QUOTE]

Niin. Minulla on kaksi erityislasta (autistinen down-poika ja autistinen tyttö jolla todennäköinen kehitysvamma) sekä vauva jonka kanssa olen tällä hetkellä kotona. Kieltämättä viikonloput jolloin mies on töissä voivat tuntua raskailta yksin lasten ja koiran kanssa, varmaan monessä työpaikassa pääsisi helpommalla. Mutta silti, en miellä sitä työksi vaan se on sitä normaaliarkea oman perheen kanssa.
 
Onkos se lasten hoitaminen työtä niille vanhemmille, jotka käy kodin ulkopuolella töissä ja kiiruhtaa työpäivän päätteeksi tarhan kautta kotiin? Niitä ihan samoja hommiahan ne työssä käyvät vanhemmat puuhaa kotona illalla työpäivän päätteeksi eikä niille siitä mitään ekstraa makseta.

Kotihoidontuki ei ole tarkoitettu ihmiselle palkaksi, vaan korvaukseksi tulonmenetyksestä silloin, kun lasten hoitaminen kotona estää ihmistä tekemästä palkkatyötä. Sitä en sano, etteikö se saisi olla suurempi kuin mitä se nyt on. Mutta tämä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu.
 
[QUOTE="vieras";24670517]Miksi vertaat jotain paperihommia kotiäitiyteen.. Pitääkö kotiäitien sitten vetää tähän et täytellään kelan papruja.
Kaksi täysin eri asiaa, mutta jos se ei sun mielestä ole työn tapaista, niin mitä sitten kotiäitiys on? Lomailua? Pakoilua töistä? Toisen siivellä elämistä?[/QUOTE]
Normaalia elämää?
Kun olen kotona, lapsia on 4, töissä ollessani 1-3. Samoin miehellä vastuullaan töissä vain 1-6 lasta työvuorossa, molemmat olemme olleet vuorollamme "kotiäitinä" ja vaikka se on raskasta, olemme molemmat sitä mieltä että se ei ole työtä vaan normaalia elämää.
Kun olemme töissä, hoidamme samat asiat työpäivän päälle.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Ei olekaan työtä. Siinä mielessä kun siis työn miellän; ansiotyönä jota tehdään jollekin ulkopuoliselle taholle.

Esimerkkinä vaikka että olen itse kotona hoitamassa kolmea lastani, se ei ole työtä vaan tavallinen päivä arjestamme. Ystäväni toimii esikoisellemme vapaa-ajan avustajana ja käytännössä hän tekee lapsen kanssa samoja asioita mitä minäkin. Hänelle se on työtä.

Ja tosissaan, joskus se vapaa-aika tai tavallinen arki kotona voi olla raskaampaakin kuin työpäivä. Mutta siltikään se ei ole työtä.


Hienosti kirjoitettu, olen samaa mieltä :)
 
Olen minäkin hoitanut työkseni lapsia päiväkodissa. Mulla oli työsopimus, sain palkkaa ja mulla oli työajat. En minä siellä huvikseni ollut, vaan rahaa ansaitakseni. Omien lasten hoitaminen ei ole työtä vaan tavallista arkea, ei mua ole kukaan pakottanut lapsia tekemään. Raskaampaa se joskus on verrattuna työhön, mutta pois en vaihtaisi.
 
Kotiäitiys ei ole työtä. Omien lasten hoidosta ei makseta palkkaa eikä mnäin ollen verojakaan. Miten omien lasten hoitaminen voisi olla työtä????????? Se on arkea ja osa elämäää joka kuuluu lapsiperheille. Itse olin kotiäitinä vain kahden lapsen kanssa vain kaksi vuotta ja kyllä homma välillä tuntui työltä mutta leppoisia hetkiä oli enemmän. Päivällä ulkoiltiin, siivottiin, leikittiin ja laitettiin ruokaa. Iltaisin ulkoltiin koko perheen kannsa, käytiin uimassa ymym... Nyt olen tyäelämässä ja kaipan tuota "tekemättömyyden" aikaa. Nykyään kun töiden jälkeen saa hoidella kaiken tuon mikä lepposasti kotona ollesssa meni siinä sivussa...
 
Lainaus: Kasvatushenkilökunta tekee hoito- ja kasvatussuunnitelmia, kuntoutussuunnitelmia,

TUOTA juuri minä en käsitä. Hajoilen töissäkin niihin kehityskeskusteluihin ja IIPpeihin ja tavoiteneuvotteluihin ja arvopafkaan.

Ja sit mun pitää tehdä miinusta että ehdin päiväkodille neuvottelemaan kasvatussuunnitelmasta ja kodin arvoista. No mitä jos komentaisitte niitä lapsia jos ne ei käyttäydy kunnolla ja annatte niitten leikkiä?
Arvot vedettiin suoraan mun työpaikan arvo ja tavoite -suunnitelmasta, jätettiin vain voiton maksimointi pois.

Ja sit sama koululla!

Pliis!
 
[QUOTE="aapee";24670606]Onkos se lasten hoitaminen työtä niille vanhemmille, jotka käy kodin ulkopuolella töissä ja kiiruhtaa työpäivän päätteeksi tarhan kautta kotiin? Niitä ihan samoja hommiahan ne työssä käyvät vanhemmat puuhaa kotona illalla työpäivän päätteeksi eikä niille siitä mitään ekstraa makseta.

Kotihoidontuki ei ole tarkoitettu ihmiselle palkaksi, vaan korvaukseksi tulonmenetyksestä silloin, kun lasten hoitaminen kotona estää ihmistä tekemästä palkkatyötä. Sitä en sano, etteikö se saisi olla suurempi kuin mitä se nyt on. Mutta tämä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu.[/QUOTE]

Työssä käyvät viettävät vain pari tuntia illassa lastensa kanssa, joten se ei ole verrattavissa kokopäiväiseen lasten hoitamiseen.

Ja lasten hoitamisesta kotona pitäisi ehdottomasti maksaa sen verran kuin lapsen päivähoitopaikka maksaa, eli lähes 1000 euroa. Silloin ihmiset viitsisivät vähän suuremmalla innolla hoitaa lapsiaan.
 
Sattuu olemaan kokemusta ja sanon kotiäitiyttä myöskin työksi. Todellakin erilaista olla kotona kun päiväkodissa mut en oo silleen samaa mieltä kun ap.

Mä miellän työksi sen, kun käydään töissä mahdollisesti kodin ulkopuolella ja saadaan siitä palkkaa.

Kotiäitiys ei vastaa näitä kriteerejä. Kotiäitiys ei siis voi olla kenenkään ammatti.
 
Onko ihmisen elämässä sitten mitään mikä ei olisi työtä? Varmaan about jokainen ihminen siivoaa, laittaa ruokaa, pesee pyykkejä jne. Joillain on vielä isot talot pihoineen jotka vaativat hoitamista, jotkut tekee isompaa remonttia tai rakentavat taloa. Joillain on lemmikeitä hoidettavinaan. Jonkun autot(t) voivat vaatia myös työtä. Jos tuo kaikki lasketaan työksi, niin ihmisille, niille lapsettomille työssäkäyvillekin, jää loppepelissä aika vähän vapaa-aikaa.

Täytyy jälleen peesata :) Tämä mielipiteiden kirjoittaminen on vallan helppoa,kun joku tekee sen mun puolesta (vieläpä paremmin kuin itse osaan). Minä saa vain yhtyä mielipiteisiin :D
 
No riippuu miten tuota käsitettä nyt käyttää... Minun elämässäni työn ja vapaa-ajan rajat ovat jo aikoja sitten hämärtyneet. Minä teen erilaisia asioita, osasta saan palkkaa, osasta en. Rankimmat "työt" ovat varmaan liittyneet lastenhoitoon jollakin tapaa, mutta ei se tarkoita, että se työ olisi vaatinut esimerkiksi pk:ssa työskentelevän lastenhoitajan taitoja. Enemmänkin se rankkuus on liittynyt yksinäisyyteen ja tuen puutteeseen. Päiväkodissa lastenhoitajana ollessa voi jäädä sairauslomalle jos sairastuu, voi pyytää apua korkeammalta taholta jos ei tiedä mitä tehdä ja voi päivän mittaan jutella muille aikuisille.

En ole ollut "vain" kotiäiti oikeastaan koskaan, aina on lasten kotihoidon kanssa osunut päällekäin opiskelua, töitä tai molempia, vaihtelevissa määrin. Ne ajat, jolloin lapset ovat olleet kotihoidossa ovat kuitenkin olleet monella tapaa rankimpia. Tällä hetkellä kuopus on hoidossa 4 pv/viikko, 7h kerrallaan. Kotini on paljon siistimpi kuin mitä muutama kuukausi sitten kun kuopus oli kotihoidossa, ja minä pääosin kotona, vaikka luulisi, että minulla oli silloin enemmän aikaa siivota ;) Minulla on päivän aikana taukoja ja voin jutella muiden aikuisten kanssa ilman keskeytyksiä. Tämän ajan rankkuus liittyy siihen, että kuopus on mielestäni liian pieni hoitoon vielä - vasta kolmevuotias - mutta olen yksinhuoltaja ja minun oli tehtävä enemmän töitä elättääkseni perhettäni nyt kun kotihoidontuki loppui. Siinä missä kotihoidon aikana aika tuntui välillä matelevan ja oli rankkaa yrittää tehdä samoja rutiinihommia kokokokokoajan, aivan yksin, niin nyt sitten on vähän enemmän kiirettä ilmassa. On tiettyjä aikatauluja joiden mukaan elää.

Palkallisen lastenhoitajan ja kotiäitiyden vertailu on vähän niinkuin vertailisi palkkatyötä ja yksityisyrittäjyyttä. Molemmissa on puolensa. Se, että kumpi on rankempaa tai vaikeampaa on mahdotonta yksiselitteisesti määritellä. Siitä varmaan kaikki on samaa mieltä, että näissä kahdessa tarvitaan erilaisia kykyjä ja taitoja. Kotiäitiyden rankkuus riippuu paljon ihmisen luonteesta, lasten lukumäärästä, ympäristön tuesta ja tavoitteista. Palkallisen lastenhoitajan työn mielekkyys ja haasteellisuus taas riippuu työnantajasta, työkavereista, henkilön luonteesta, palkasta, koulutuksesta & lapsiryhmästä vanhempineen.

Yksityisyrittäjyys tuo vapautta mutta myös vastuuta. Yrittäjä ei noin vain ota lomaa. Toisaalta yrittäjällä on valtaa, hän voi päättää mitä tehdä, missä järjestyksessä ja milloin. Palkkatyöläinen voi työtuntien päätyttyä lähteä kotiin ja unohtaa työt illaksi ja viikonloppuisin. Toisaalta palkkatyöläisen on noudatettava työnantajan määrämiä työaikoja ja -tapoja. Aivan mahdotonta tässä ja nyt päättää kumpi on helpompaa tai mielekkäämpää, kumpi rankempaa tms. Liian monta tekijää yhtälössä.
 
[QUOTE="12345";24670497]Ja juoruaa p*skaa niitten muitten tätien kanssa lapsia "vahtiessa"... Sitten tapahtuukin näitä lasten katoamisia/karkaamisia kun valvovat silmät jauhaa sontaa pihassa eivät tee työtään....[/QUOTE]

Voi anna mun kaikki kestää.......

Tehkää sitä työtä sitten itse! Jos kotiäitiys sitä kerran on.
Vatimukset on suuret- täs on meidän helmi, kasvattakaa se.......

Näin kärjistetysti :saint:

Kotiäitinä olo on mun mielestä eräänlaista työtä, mutta en lähtisi todellakaan sitä vertaamaan mihinkään ammattiin. Yhtä lailla kotityötä tekee se työtön ja lapseton ihminen tampatessaan mattoja ja tiskatessa kahvimukiaan.

Mutta joka kerran yllätyn näistä keskusteluista- vanhemmat eivät ole tyytyväisiä mihinkään eivätkä kuitenkaan tee tätä kasvatushommaa itse kotonaan (eikä inistä tässä kohtaa nyt siitä että mutkumun on pakko, kuka muuten meidät ruokkkii tms).
 
Mä miellän työksi sen, kun käydään töissä mahdollisesti kodin ulkopuolella ja saadaan siitä palkkaa.

Kotiäitiys ei vastaa näitä kriteerejä. Kotiäitiys ei siis voi olla kenenkään ammatti.

Aivan. Kotiäitiys on elämäntapa ja jokaisen itse valittavissa. Kyllä minä koen rankaksi työssä käynnin siltä osin, että teen sitten työpäivän jälkeen kaiken sen, mihin kotiäitinä ollessa mulla oli koko päivä aikaa. Kotityöt, kolmen lapsen kanssa oleminen, läksyjen tarkastus, ruoan laitto, kaupassa käynti, lasten harrastustouhut, omat harrastukset. Tietysti mieskin apuna, mutta kyllä meinaa tunnit vuorokaudesta joskus loppua, kun pitää nukkuakin.
 
Viimeksi muokattu:
Mut voitaisko me hei sopia ettei tapella tästä nyt?

Lapset hei, äidillä on väsy.....
d040.gif
 
no se mitä näin tänään TAAS puistossa kun siellä päiväkotilapset vieraili oli että hoitajat vaan juorusi ja istuskeli penkillä ja MINÄ tein niiden työtä eli selvittelin niiden päiväkotilasten tappeluita ja nämä kaksi hoitajaa vielä näki sen että jouduin puuttumaan eivätkä sittenkään tehneet mitään. Siitä kyllä valitettavasti sai sellaisen kuvan, että ettette te lastenhoitajat päiväkodissa kovin paljoa mitään tee..valitettavasti. Varmaan joo hoidatte sen "pakollisen" per lapsi, mutta mitään kovin hoivaavaa tai ylipäänsä raskaan näköistä se teidän istuskelu ja juoruaminen ei siellä puistossa ainakaan ollut!!!
 
[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";24670558] Mutta käytännössä jos vertaa esim. pph:aa jolla neljä lasta hoidossa siihen että joku äiti on neljän oman kanssa kotona niin ei se nyt loppujen lopuksi hirveästi eroa toisistaan? Toki oma lapsi on oma ja siinä mielessä erilaista hoitaa, mutta työtä siinä on ihan yhtä paljon päivän aikana kuin sillä pph:llakin. Ja siinä kun pph:n päivä päättyy niin kotiäidillä se vaan jatkuu vielä iltaan saakka =)

Siinä mielessä kannatan sitä, että kotona olemisesta maksettaisiin enemmän.. etenkin mitä enemmän lapsia on. Kannattavampaa se on valtiollekin, jos äiti (tai isä) hoitaa itse ne lapset sen sijaan että vie ne hoitoon.. siinäkin tapauksessa että sille äidille maksettaisiin vähän enemmän kuin mitä tällä hetkellä joku kotihoidontuki on.[/QUOTE]

Kyllä se toisten lasten hoitaminen on aina erilaista kuin oomien hoitaminen. Itse ainakin koen sen niin. Ja on siis kokemusta myös toisten lasten hoitamisesta omien ohella.
Lasten kanssa kotona oleminen EI ole työtä, se on totta, mutta kyllä ne päivät saattavat välillä tuntua ihan yhtä raskailta (ellei jopa raskaammilta ) kuin päivä töissä esim toimistolla. Kotihommia ei pääse pakoon kotiin ja päivä ei "lopu" koskaan.
Lisäksi jos on vielä erityislapsia (kuten allekirjoittaneella) niin tulee pakostakin paperihommia, yhteydenpitoa hoito- ja tukihenkilöihin, tiedon etsimistä ja virastoissa juoksemista ja toki sitä lasten käyttämistä terapiapalveluissa... Meillä meni esim vuosia siten että oli ainakin yksi terapia käynti joka viikko, paitsi kesällä.
Mutta siltikin se vastuu joka tuli toisten lasten hoitamisesta oli ihan eri juttu kuin omien hoitamisesta.. Niin sen itse siis koin. Omien kanssa voi ottaa rennommin, syödä "roskaruokaa" katsella leffaa päivällä, makoilla vuoteessa yöpaita päällä iltaan, voi lukea lehden kun haluaa ja keittää kahvit. Isommat lapsetkin voi laittaa ulos ja pukea vasta sitten vaatteet itselle (eli lapset hetken yksikseen ulkona) mutta hoitolapsia ei voi laittaa ilman valvontaa ulos.
 
[QUOTE="asiantuntija";24670645]Työssä käyvät viettävät vain pari tuntia illassa lastensa kanssa, joten se ei ole verrattavissa kokopäiväiseen lasten hoitamiseen.

Ja lasten hoitamisesta kotona pitäisi ehdottomasti maksaa sen verran kuin lapsen päivähoitopaikka maksaa, eli lähes 1000 euroa. Silloin ihmiset viitsisivät vähän suuremmalla innolla hoitaa lapsiaan.[/QUOTE]

Anteeksi nyt vain,mutta mistä pussista tuollaiset rahat otettaisiin kaikille tämän valtakunnan perheellisille? Jos tuollaisia summia saisi kotona olemisesta, kyllä minäkin kotiin jäisin. Mutta sehän on mahdotonta....
Ei missään maassa saa edes tällaisia summia kotona olemisesta, kuin Suomessa nyt saa. Äitiysloma-ajan maksut ovat kohtuullisen suuria verrattuna muihin maihin ja itse äitiyslomakin on ruhtinaallisen pitkä esim. muihin Euroopan maihin verrattuna. Sen jälkeen on MAHDOLLISUUS jäädä kotiin hoitamaan lasta 3-vuotiaaksi saakka ilman, että menettää työpaikkansa ja siltäkin ajalta maksetaan korvaus.
Mietin usein, että eikö nykysuomalaiselle riitä mikään.
Jo ajatus siitä, että lapsen hoitaminen on "työtä" on mielestäni negatiivissävytteinen -ja vielä se, että kun siitä ei makseta tarpeeksi... Varmaan kohta vaaditaan "palkka" lapsiluvun mukaan ja pelataan sillä, kuinka monta lasta tehdään, että kuinka paljon saa palkankorotusta, kun yhden lapsen työurakkaansa vielä hankkii :(
 
[QUOTE="12345";24670497]Ja juoruaa p*skaa niitten muitten tätien kanssa lapsia "vahtiessa"... Sitten tapahtuukin näitä lasten katoamisia/karkaamisia kun valvovat silmät jauhaa sontaa pihassa eivät tee työtään....[/QUOTE]

taidan tunnistaa sinut.. olet niitä ihmisiä mitkä ei ole mihinkään tyytyväinen: )
ja josta loistaa kauas tyytymättömyys.
eikä kukaan missään osaa hoitaa lastasi.

et todellakaan tiedä mitä me päivähoidon ihmiset teemme lastenne
eteen että heillä olisi hyvä ja turvallista kasvaa ja kehittyä.

mutta ole rauhassa oma tyytymätön itsesi,me ammattilaiset kumminkin tiedämme mitä teemme ja miten
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
[QUOTE="vieras";24670748]Anteeksi nyt vain,mutta mistä pussista tuollaiset rahat otettaisiin kaikille tämän valtakunnan perheellisille? [/QUOTE]

Varmaan niistä paljon puhutuista verovaroista joita ihan tyhjästä kilahtaa valtion kassaan... :xmas:

Sitten kiristetään veroja ja nuristaan. Ollaan entistä kateellisempia jos joku toinen ehkä mahdollisesti saa mun mielestä siis enemmän. JA perusteettomasti. Kritisoidaan hyysäämistä ja yhteiskuntamallia eikä nähdä metsää puilta.
 
Ei ole palkkatyötä, mutta työstä se kyllä käy.
Mulla on 3 pientä lasta ja kyllä niiden hoidosta pph:lle maksettaisiin eikä kukaan pitäisi sitä jonakin laiskotteluna. Sitä paitsi eikös 3 alle 3-vuotiasta ole päiväkodissakin yhden hoitajan vastuulla?

Ja sitä paitsi, olen luokanopettaja (en kylläkään lto), mutta omien lasteni kanssa todellakin käytän hyväksi tietoani lasten psykologiasta, kasvatustieteestä ja kaiken maailman musiikkikasvatuksesta ja taidekasvatuksesta. Että kyllä kotiäitikin voi ottaa asian ns. vakavasti.
 

Yhteistyössä