L
lahja automaatti?
Vieras
Aika lahja-ahne saa olla jos 4 eri kummia halutaa ja ei siksi voida ottaa pariskuntaa, pariskuntana kun yleensä tuodaan se yksi lahjus nyt sitten pelataan varman päälle jotta saadaan 4 eri lahjaa
Musta ap saa loukkaantua ja saisi siitä ihan vapaasti miehellensä puhua, avoimesti. Mies voisi tehdä omat johtopäätökset ja miettiä ottaako asian jotenkin jossakin vaiheessa siskonsa kanssa keskustelun aiheeksi.
Ja se, että ei saa mitään selitystä asialle, on ehkä se kaikista kiperin asia. Kun ei sitä kehtaa mennä kysymään suoraan, sillä kummiksi pyytäminen ja niihin johtaneet syyt on vain pyytäneiden asia. Ei sitä mennä kysymään tosta vaan, että miksi mua ei kelpuutettu. Ja se mietityttää.
Mulla itsellä on kokemuksia noista pettymyksistä ja siitä että se jäytää mieltä kun ei kuule selitystä miksi ei kelpuutettu kummiksi.
eräs rakas ystäväni, jonka kanssa ollaan erittäin läheiset oltu vielä aikuisiällä niin sai lapsen. Mä naivina ajattelin että mä olen itseoikeutetusti sylikummi. Mutta ei kuulunut mitään kutsua, juteltiin monesti puhelimessa, nähtiin ym ym. Oli pakko kysellä ristiäisistä sitten kun oli about kuukausi syntymästä mennyt... en saanut selvyyttä että ketkä ovat kummit, mutta tajusin ettei mun tarvitse kalenterista katsoa että ristiäispäivänä ei ole menoa... kirpaisi kovaa.
Sitten tuli toinen lapsi. Ja taas ajattelin naivisti että nyt on mun vuoro. (tässä välissä olin itse pyytänyt omalle lapselle häntä sylikummiksi ja toki miestänsä koska naimisissa olivat).
Mutta ohi meni tälläkin kertaa. En enää kysellyt ristiäisten perään, en kysellyt ketkä kummeiksi tulee. Ja kirpaisi todella paljon, mä yritin keksiä selityksiä ja syitä miksi en kelpaa. Mutta asia oli jotenkin sellainen, että ei sitä kehtaa kysyä vaikka se jatkuvasti on mielessä.
Sitten tuli kolmas lapsi. Eikä pyyntöä kummiksi. Muserruin itse ihan täysin. Tilanne oli vaan sellainen, että oltiin viettämässä tyttöjen viikonloppua ja tämä kolmas lapsi oli syntynyt vajaa kuukausi sitä ennen. Kun matkasin toisen hyvän ystäväni kanssa viikonloppua viettämään, mietittiin että se varmaan kysyy mua henkkoht siellä. Mutta viikonlopun mittaan ei mitään kuulunut joten tämä toinen ystäväni päätti ottaa asiaksi kysellä ristiäisjärjestelyistä ja sitten heittää mukamas vilpittömänä kysymyksen ketkä tulee kummeiksi. Oijoi, oli se tilanne, kun toinen alkoi kertoa ihan uppo-oudoista ihmisistä, siis meille. Me ollaan oltu ystäviä 30 vuotta ja kuulee jostain työkaverista jonka hän kutsuu kummiksi. Ja miten hän omin sanoin sanoi, etteivät tunne hyvin, mutta on ne ihan kivoja ihmisiä.... En ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa jossa tarvittiin kaikki tahdonvoima ettei kyyneleet valu silmistä. Ja se tunne, että mun on päästävä pois tai mä pyörryn.
Jälkikäteen ajateltuna, olis varmaan tarvinnut päästää ne kyyneleet ulos silloin, ehkä oltais saatu selvitettyä asia siinä samassa. Mutta en mä voinut, koko ajan takaraivossa oli vaan ajatus että ei ole mun asia ottaa puheeksi...
Joten on tuttua tuo syrjityksi tuleminen ja ajatus että on huono ihminen kun ei kelpaa kummiksi. Ja sitten kun se asia on mielessä vaikka ei aktiivisesti sitä joka päivä ajattelekaan. Pakostikin siinä kohtaa kun on synttärit, nimpparit ym asiat joita voisi kummina mielellään muistaa, mutta henkilönä joka on vaan mukana kulkemassa niin ei oikein jaksa panostaa...
Ja se, että ei saa mitään selitystä asialle, on ehkä se kaikista kiperin asia. Kun ei sitä kehtaa mennä kysymään suoraan, sillä kummiksi pyytäminen ja niihin johtaneet syyt on vain pyytäneiden asia. Ei sitä mennä kysymään tosta vaan, että miksi mua ei kelpuutettu. Ja se mietityttää.
Mulla itsellä on kokemuksia noista pettymyksistä ja siitä että se jäytää mieltä kun ei kuule selitystä miksi ei kelpuutettu kummiksi.
eräs rakas ystäväni, jonka kanssa ollaan erittäin läheiset oltu vielä aikuisiällä niin sai lapsen. Mä naivina ajattelin että mä olen itseoikeutetusti sylikummi. Mutta ei kuulunut mitään kutsua, juteltiin monesti puhelimessa, nähtiin ym ym. Oli pakko kysellä ristiäisistä sitten kun oli about kuukausi syntymästä mennyt... en saanut selvyyttä että ketkä ovat kummit, mutta tajusin ettei mun tarvitse kalenterista katsoa että ristiäispäivänä ei ole menoa... kirpaisi kovaa.
Sitten tuli toinen lapsi. Ja taas ajattelin naivisti että nyt on mun vuoro. (tässä välissä olin itse pyytänyt omalle lapselle häntä sylikummiksi ja toki miestänsä koska naimisissa olivat).
Mutta ohi meni tälläkin kertaa. En enää kysellyt ristiäisten perään, en kysellyt ketkä kummeiksi tulee. Ja kirpaisi todella paljon, mä yritin keksiä selityksiä ja syitä miksi en kelpaa. Mutta asia oli jotenkin sellainen, että ei sitä kehtaa kysyä vaikka se jatkuvasti on mielessä.
Sitten tuli kolmas lapsi. Eikä pyyntöä kummiksi. Muserruin itse ihan täysin. Tilanne oli vaan sellainen, että oltiin viettämässä tyttöjen viikonloppua ja tämä kolmas lapsi oli syntynyt vajaa kuukausi sitä ennen. Kun matkasin toisen hyvän ystäväni kanssa viikonloppua viettämään, mietittiin että se varmaan kysyy mua henkkoht siellä. Mutta viikonlopun mittaan ei mitään kuulunut joten tämä toinen ystäväni päätti ottaa asiaksi kysellä ristiäisjärjestelyistä ja sitten heittää mukamas vilpittömänä kysymyksen ketkä tulee kummeiksi. Oijoi, oli se tilanne, kun toinen alkoi kertoa ihan uppo-oudoista ihmisistä, siis meille. Me ollaan oltu ystäviä 30 vuotta ja kuulee jostain työkaverista jonka hän kutsuu kummiksi. Ja miten hän omin sanoin sanoi, etteivät tunne hyvin, mutta on ne ihan kivoja ihmisiä.... En ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa jossa tarvittiin kaikki tahdonvoima ettei kyyneleet valu silmistä. Ja se tunne, että mun on päästävä pois tai mä pyörryn.
Jälkikäteen ajateltuna, olis varmaan tarvinnut päästää ne kyyneleet ulos silloin, ehkä oltais saatu selvitettyä asia siinä samassa. Mutta en mä voinut, koko ajan takaraivossa oli vaan ajatus että ei ole mun asia ottaa puheeksi...
Joten on tuttua tuo syrjityksi tuleminen ja ajatus että on huono ihminen kun ei kelpaa kummiksi. Ja sitten kun se asia on mielessä vaikka ei aktiivisesti sitä joka päivä ajattelekaan. Pakostikin siinä kohtaa kun on synttärit, nimpparit ym asiat joita voisi kummina mielellään muistaa, mutta henkilönä joka on vaan mukana kulkemassa niin ei oikein jaksa panostaa...
B
Bond
Vieras
[QUOTE="pypylleröinen";23775387]Sen kummemmin asiaan puuttumatta; kummeja saa olla max. neljä, joten miten "kaikki muut on pariskuntia" voi pitää paikkansa? Tohon määrään mahtuu kaks pariskuntaa, ja jos sun mies on yksin, jää kolme muuta, ja niistä ei kyllä saa kun yhden pariskunnan, plus yhden sinkun. Jos siis kaikki neljä kummia otettu. Ja mikä on haltijakummi? Ikänä kuullut...[/QUOTE]
MiteNkä niin max 4? Mun lapsilla on 5. Ja ihan oikeita kummeja kaikki. Kummeja voi olla vaikka 376. Ei ole mitään maksimimäärää, älä jauha kakkaa.
MiteNkä niin max 4? Mun lapsilla on 5. Ja ihan oikeita kummeja kaikki. Kummeja voi olla vaikka 376. Ei ole mitään maksimimäärää, älä jauha kakkaa.
M
"minä"
Vieras
Kyllä on ap aiheesta loukkaantunut. Itse todennäköisesti jättäisin vastaavassa tilanteessa ristiäiset väliin. Joko soittaisin itse tai pyytäisin miestäni viemään viestin, että valitettavasti en voi osallistua juhlaan, koska minulla on kummiasian takia todella paha mieli, enkä halua tulla pilaamaan juhlaa surullisella mielelläni.
Täytyy sanoa, etten kyllä ymmärrä noita "haltiakummeja" yhtään. Jos ei kuulu kirkkoon, ei voi olla kummi, piste. Mut mä oonki vähän tällanen konservatiivinen 
Joo. Mutta asiaan. Näitä tapoja on tosiaan monia. Mun miehen "lähipiirissä" on ollut tapana kutsua kummiksi puolisokin, jopa tyttöystävä. Miehen kahden lapsen kummeista onkin eronnut jo kolme pariskuntaa. (no voihan avioliitossakin olevat kummit erota, en tarkota sillä, mutta kun näissä tapauksissa kummeiksi on pyydetty "ei-niin-vakiintuneita" pariskuntiakin)
Itseäni pyydettiin jopa kummiksi lapselle, jonka isän olen nähnyt kerran!! Eli miehen vanha kaveri. Mieskään ei ollut nähnyt hänen vaimoaan...
Minä juttelin avoimesti ystäväni kanssa, kun pohdin, pyydetäänkö myös hänen miehensä lapseni kummiksi. Mies on meille ns. puolituttu. Tulimme tulokseen, että vain ystäväni pyydetään. Kukaan ei tästä loukkaantunut ja kaikki on hyvin.
Joo. Mutta asiaan. Näitä tapoja on tosiaan monia. Mun miehen "lähipiirissä" on ollut tapana kutsua kummiksi puolisokin, jopa tyttöystävä. Miehen kahden lapsen kummeista onkin eronnut jo kolme pariskuntaa. (no voihan avioliitossakin olevat kummit erota, en tarkota sillä, mutta kun näissä tapauksissa kummeiksi on pyydetty "ei-niin-vakiintuneita" pariskuntiakin)
Itseäni pyydettiin jopa kummiksi lapselle, jonka isän olen nähnyt kerran!! Eli miehen vanha kaveri. Mieskään ei ollut nähnyt hänen vaimoaan...
Minä juttelin avoimesti ystäväni kanssa, kun pohdin, pyydetäänkö myös hänen miehensä lapseni kummiksi. Mies on meille ns. puolituttu. Tulimme tulokseen, että vain ystäväni pyydetään. Kukaan ei tästä loukkaantunut ja kaikki on hyvin.
K
kikatus harmaana
Vieras
minimimäärä on se kaksi, ei minustakaan max. määrää ole... kai? ei ainakaan omien lasten aikana, tosin meillä on tapana ottaa vain se kaksi kummia.
"henkilönä joka on vain mukana kulkemassa ei jaksa panostaa" siis miksi ei? mietin sitä edelleen, että miksi lapsella ei muka voi olla muita läheisiä ihmisiä kuin kummit?
"henkilönä joka on vain mukana kulkemassa ei jaksa panostaa" siis miksi ei? mietin sitä edelleen, että miksi lapsella ei muka voi olla muita läheisiä ihmisiä kuin kummit?
K
"kiltti"
Vieras
P
"Piparnakkeli"
Vieras
Ei oo kyl koskaan tullut vastaan että olisi max määrä.
Meillä on 7, totta se pappi olisi jotain sanonut jos olisi ollut liikaa.
(Ja itselläni ja sisarellani on 6... kaiketi joku meidän suvun tapa ottaa monta kummia)
Meillä on 7, totta se pappi olisi jotain sanonut jos olisi ollut liikaa.
(Ja itselläni ja sisarellani on 6... kaiketi joku meidän suvun tapa ottaa monta kummia)
J
"joo"
Vieras
mielestä kyllä käyttäytyi tökerösti, kun ei ap:ta kummiksi pyytänyt, aloituksessa ap kertoi että ovat paljon tekemisissä ja ap myös muistaa lapsia eri tavoin, joten tuskin on kovin luotaantyöntävä tm. Vielä muut kummit ovat pariskuntia, niin oudolta kuulostaa.
Meidän esikoisella on kaksi kummia, minun siskoni ja nuoruuden ystävä. Kakkosella on kuusi kummia, kaksi ystäväpariskuntaa, joista toiset valitettavasti ovat eronneet, kummiksi pyytämisen hetkellä olivat olleet jo pidempään yhdessä ja suhde oli vakiintunut, joten pyydettiin tietenkin molemmat ja miehen veli vaimonsa kanssa. Kolmannella on neljä kummia, yksi pariskunta, kaksi meidän ystävää, joista toinen seurustelee, mutta emme katsoneet aiheelliseksi pyytää kummiksi ihmistä, jota emme ole koskaan nähneet. Me valitsimme kummit sen perusteella, kenen kanssa olemme tekemisissä, minulle kummius ei ole lahjoja, vaan rakastavia ja välittäviä aikuisia lapsen elämässä. Varsinkin yksi kuopuksen kummi on todella todella paljon meidän elämässä, käy usein viikonloppuisin meillä ja on aidosti läsnä meidän (kaikkien) lasten elämässä, tämä on se mitä kummiudelta itse toivon. Samoin me olemme ystäväparsikuntamme lapsen kummeja ja koitamme käydä useamman kerran kuukaudessa poikaa katsomassa.
Meidän esikoisella on kaksi kummia, minun siskoni ja nuoruuden ystävä. Kakkosella on kuusi kummia, kaksi ystäväpariskuntaa, joista toiset valitettavasti ovat eronneet, kummiksi pyytämisen hetkellä olivat olleet jo pidempään yhdessä ja suhde oli vakiintunut, joten pyydettiin tietenkin molemmat ja miehen veli vaimonsa kanssa. Kolmannella on neljä kummia, yksi pariskunta, kaksi meidän ystävää, joista toinen seurustelee, mutta emme katsoneet aiheelliseksi pyytää kummiksi ihmistä, jota emme ole koskaan nähneet. Me valitsimme kummit sen perusteella, kenen kanssa olemme tekemisissä, minulle kummius ei ole lahjoja, vaan rakastavia ja välittäviä aikuisia lapsen elämässä. Varsinkin yksi kuopuksen kummi on todella todella paljon meidän elämässä, käy usein viikonloppuisin meillä ja on aidosti läsnä meidän (kaikkien) lasten elämässä, tämä on se mitä kummiudelta itse toivon. Samoin me olemme ystäväparsikuntamme lapsen kummeja ja koitamme käydä useamman kerran kuukaudessa poikaa katsomassa.
A
Ajatuksia
Vieras
En mitenkään halua puolustella aloittajan veljen vaimoa. Mutta mieleeni tuli, että koettikohan hän kepillä jäätä silloin, kun hän raskausaikanaan valitteli aloittajalle miten vaikeaa on löytää hyviä kummeja. Jos aloittaja olisi siinä vaiheessa sanonut vaikkapa, että on aina toivonut kummilasta, asiat olisivat saattaneet mennä toisin. Mutta jos hän vain sanoi "jaa" tai pahimmassa tapauksessa oli vaivaantuneesti hiljaa, veljen vaimo ehkä katsoi vihjauksensa tulleen torjutuksi.
En sano, että tällainen kautta rantain vihjailu olisi fiksua. Mutta olen itsekin vähän ylpeä ihminen siinä mielessä, että minun on vaikea pyytää toisilta palveluksia jos olen epävarma heidän suostumuksestaan. Ja kummius on hyvin hoidettuna kuitenkin aika suuri vaiva, jos myöskin suuri kunniatehtävä.
En sano, että tällainen kautta rantain vihjailu olisi fiksua. Mutta olen itsekin vähän ylpeä ihminen siinä mielessä, että minun on vaikea pyytää toisilta palveluksia jos olen epävarma heidän suostumuksestaan. Ja kummius on hyvin hoidettuna kuitenkin aika suuri vaiva, jos myöskin suuri kunniatehtävä.
P
"pypylleröinen"
Vieras
Ai, no meillä ainakin (ja kaikilla tutuilla täällä, kenen kanssa asiasta on joskus puhuttu) on pappi sanonut, että max. neljä kummia...
D
dmdm
Vieras
:hug: Onpa tosi ikävä tilanne. Hyvin ymmärrettävää, että olet surullinen. Samoin ap. Minäkin loukkaantuisin.
?
"..."
Vieras
T
tässä lakifaktaa
Vieras
Montako kummia lapsella voi olla?
Laissa ei ole määritelty tarkkaa ylärajaa kummien määrälle. Kummeja tulee olla vähintään kaksi. Tästä vähimmäismäärästä on mahdollista poiketa erityistilanteissa kastettavan kotiseurakunnan kirkkoherran tekemällä päätöksellä. Kummien ei ole välttämätöntä olla läsnä kastetilaisuudessa. Kastetta todistamaan tarvitaan kaksi kummia tai muuta kastevierasta. Kummien enimmäismäärää ei ole laissa ilmoitettu, vaan se jää vanhempien harkittavaksi.
Laissa ei ole määritelty tarkkaa ylärajaa kummien määrälle. Kummeja tulee olla vähintään kaksi. Tästä vähimmäismäärästä on mahdollista poiketa erityistilanteissa kastettavan kotiseurakunnan kirkkoherran tekemällä päätöksellä. Kummien ei ole välttämätöntä olla läsnä kastetilaisuudessa. Kastetta todistamaan tarvitaan kaksi kummia tai muuta kastevierasta. Kummien enimmäismäärää ei ole laissa ilmoitettu, vaan se jää vanhempien harkittavaksi.
Koska minusta on ihanaa etsiä sille läheiselle lapselle juuri sopiva lahja, paketoida se kauniisti, mutta niin että pieni lapsi saa sen itse auki jne.. Min haluan olla osa lapsen elämää etsimällä sen ihanan lahjan jne.
Mieheni tietäen ei jaksaisi käyttää yhtä paljon aikaa ja vaivaa, eikä edes ehtisi.
Vaikeaa tajuta?
Vai einkö saisi haluta ostaa lapselle lahjaa, koska en ole kummi,
Tottakai saat, mutta jotenkin luulisi että se olisi sen kummin tehtävä, että miehesi haluaisi olla osa sen lapsen elämää. Mutta toki jos ei jaksa käyttää aikaa, vaivaa eikä edes ehdi.
H
"hmm"
Vieras
Tuossa voi olla ihan ajattelutavan ero kyseessä, eikä mikään loukkaantumiseen aihetta antava asia. Itse ainakin olen nimenomaan pyytänyt kummiksi esim. veljeni ja siskoni, en siis heitä ja erikseen puolisoja. Jotenkin lasken ne veljen vaimon ja siskon miehen "pakettiin automaattisesti kuuluvaksi", eli heitä ei tarvitse erikseen kummiksi nimetä.
Mä kuulen nyt vasta ensimmäistä kertaa tuollaisesta tavasta, että pariskunnat kutsutaan yhdessä kummeiksi?! Ei ole tullut koskaan mieleeni kyllä..
Meillä kolme kummia, jotka läheisiä, yksi naimisissa, yhdellä vuoden verran ollut poikaystävä ja yhdellä n. 4v ollut tyttöystävä, tosin tämä naimisissa oleva meni naimisiin 2kk ennen ristiäisiä, mutta tiedettiin se kyllä etukäteen tietysti
Emme halunneet kummirykmenttiä vaan kolme kummia riitti, ja ne kummit on tärkeitä meille.
Oman mieheni sisko saa vauvan kesällä, mutten odota kummikutsua, koska vaikka olemme hyvin läheisiä. Ensinnäkin aikoo ilmeisesti nyt järjestää vain nimiäiset, liekö myöhemmin tulossa (vuosien päästä) ihan helluntailais- tai baptistikaste, en tiedä. Joka tapauksessa uskon, että heillä sellaisia ihmisiä lähempänäkin, joita kummiksi haluavat mielummin. Toisaalta en ihmettelisi jos mieheni pyydettäisiin, koska on ko. siskon miehen kanssa läheisissä väleissä..
Ap:n tapauksessa jos kerran olette miehen siskon kanssa läheisiä (tunteekohan miehen sisko samoin?), ymmärrän hyvin loukkaantumisesi. Varsinkin jos teillä on ihan tapana tuo, että kutsutaan pariskunnat ihan pariskuntina. Jos ko. siskolla kuitenkin muillakin lapsilla näin tehty, niin luulisi, että myös hänellä pääosin kyseinen tapa on käytössä. Pyytäisin ehkä miestä puhumaan hänen kanssaan, toisaalta jos olette kerran läheisiä, pystyt varmaan itsekin vihjaamaan, että olet hieman pettynyt tai tiedustelemaan millä perusteella kummit heillä valitaan?
Meillä kolme kummia, jotka läheisiä, yksi naimisissa, yhdellä vuoden verran ollut poikaystävä ja yhdellä n. 4v ollut tyttöystävä, tosin tämä naimisissa oleva meni naimisiin 2kk ennen ristiäisiä, mutta tiedettiin se kyllä etukäteen tietysti
Emme halunneet kummirykmenttiä vaan kolme kummia riitti, ja ne kummit on tärkeitä meille. Oman mieheni sisko saa vauvan kesällä, mutten odota kummikutsua, koska vaikka olemme hyvin läheisiä. Ensinnäkin aikoo ilmeisesti nyt järjestää vain nimiäiset, liekö myöhemmin tulossa (vuosien päästä) ihan helluntailais- tai baptistikaste, en tiedä. Joka tapauksessa uskon, että heillä sellaisia ihmisiä lähempänäkin, joita kummiksi haluavat mielummin. Toisaalta en ihmettelisi jos mieheni pyydettäisiin, koska on ko. siskon miehen kanssa läheisissä väleissä..
Ap:n tapauksessa jos kerran olette miehen siskon kanssa läheisiä (tunteekohan miehen sisko samoin?), ymmärrän hyvin loukkaantumisesi. Varsinkin jos teillä on ihan tapana tuo, että kutsutaan pariskunnat ihan pariskuntina. Jos ko. siskolla kuitenkin muillakin lapsilla näin tehty, niin luulisi, että myös hänellä pääosin kyseinen tapa on käytössä. Pyytäisin ehkä miestä puhumaan hänen kanssaan, toisaalta jos olette kerran läheisiä, pystyt varmaan itsekin vihjaamaan, että olet hieman pettynyt tai tiedustelemaan millä perusteella kummit heillä valitaan?
K
kikatus harmaana
Vieras
öö, missä sanoin että mieheni ei myös ole osa lapsen elämää? aika ahdas maailmankuva jos lahjan osto = osa elämää.
K
kikatus harmaana
Vieras
siis tarkoitin toki että jos ei henk koht valitse lahjaa, ei olisi osa elämää? me vieraillaan paljon kälyn luona, serkut tapaa toisiaan viikottain jne. joten miten se lahjan osto tarkoittaa että juuri se tekee kummista kummin, osan elämää? pöh
H
Hassua loukkaantua
Vieras
Meillä sisareni ja miehensä pyysi vain miestäni lapsen kummiksi, ei minua Enkä tod loukkaantunut, meillä ei ole tapana pyytää lähisukulaisia eikä pariskuntia kummeiksi muutenkaan.
Enkä tod loukkaantunut, meillä ei ole tapana pyytää lähisukulaisia eikä pariskuntia kummeiksi muutenkaan.
Minä en suoraan sanottuna ymmärrä teitä, jotka ajattelette olevanne itseoikeutetusti tulevia kummeja :/ Loukkaantuahan saa, ei sille mitään voi jos niin tuntee, mutta että oikein olettaa pääsevänsä kummiksi? Joko tällaista olettaa hyvä ystävä tai lähisukulainen, millä perusteella?
Me pyysimme kummeiksi miehen siskoa ja minun siskoani. Toinen heistä oli avoliitossa mutta puolisoa emme pyytäneet, ja hyvä niin, ovat nyt jo eronneet. Kyllä meille tärkeintä oli se kummin pysyvyys lapsen elämässä, ja se, millaisia ihmisiä he ovat. Jos joku jäi rannalle ruikuttamaan niin siinähän jäi, ei ole minun velvollisuuteni pyytää kummeiksi ihmisiä joita en kummeiksi halua, vain siksi ettei heille tule paha mieli.
Me pyysimme kummeiksi miehen siskoa ja minun siskoani. Toinen heistä oli avoliitossa mutta puolisoa emme pyytäneet, ja hyvä niin, ovat nyt jo eronneet. Kyllä meille tärkeintä oli se kummin pysyvyys lapsen elämässä, ja se, millaisia ihmisiä he ovat. Jos joku jäi rannalle ruikuttamaan niin siinähän jäi, ei ole minun velvollisuuteni pyytää kummeiksi ihmisiä joita en kummeiksi halua, vain siksi ettei heille tule paha mieli.
K
kummallinenkummi
Vieras
Meillä oli vähän samanlainen tilanne... Miehen veli sai kolmannen lapsen ja me oltiin niihin aikoihin vielä lapsettomia, mutta naimisissa kuitenkin. Oltiin suht paljon tekemisissä miehen veljen perheen kanssa ja itse kun olen aina lapsista tykännyt, leikitin lapsia mielelläni ja tykättiin kovasti toisistamme.
Kun sitten saivat tämän kolmannen lapsen, elättelin salaa toiveita kummiksi pääsystä. Pyysivätkin sitten, mutta vain miestäni. Kuulemma olisi muuten tullut kummeja liikaa ja toisaalta eivät kehdanneet kaveripariskunnasta pyytää vain toista - ettei sitten loukkaannu
Ja lopulta tuli se viimeinenkin syy - jos me vaikka minun mieheni kanssa erotaan niin plaa plaa plaa. Niin, mieheni on ollut kerran aikaisemmin naimisissa ja eronnut. Olivat sitten molemmat heidän esikoisensa kummeja ja sittemmin ex-puolisosta ei ole liiemmin kuulunut.
Joku voisi ymmärtää tämän selityksen. Minä en. Siis oliko se jotenkin todennäköisempää että me eroamme eikä se kaveripariskunta? Oliko se jotenkin helpompaa loukata minua kuin kaveripariskunnan toista osapuolta? Aivan sama.
Olin kiltisti mukana järjestämässä ristiäisiä, mutta samaan aikaan ajattelin että olkaapa sitten kummeinenne niin kun tahdotte tästä eteenpäin... Mieheni ei liioin veljensä seurasta piitta, tulevat toimeen ihan ok mutta ovat niin erilaisia etteivät varsinaisesti hakeudu toistensa seuraan. Asumme siis eri kaupungeissa. Minä olin ollut se joka halusi nähdä heidän ihania lapsiaan ja pitää muutenkin yhteyttä, mutta kummasti halut väheni tämän episodin jälkeen.
Nykyisin ollaankin melko vähän tekemisissä. Ehkä saivat mitä halusivat? Lapset kyllä kyläilevät kesälomilla meillä, mutta vanhemmat harvemmin vaikka samassa kaupungissa olisivatkin (menevät kaveriperheelle mieluummin).
En haluaisi olla pahansuopa, mutta sen verran olen kuitenkin, että pari vuotta tämän ristiäisepisodin jälkeen miehen veli ja vaimo meinasivat erota. Olisi tehnyt mieli sanoa että hyvä ettei pyydetty teitä meidän lapsen kummeiksi
Kun sitten saivat tämän kolmannen lapsen, elättelin salaa toiveita kummiksi pääsystä. Pyysivätkin sitten, mutta vain miestäni. Kuulemma olisi muuten tullut kummeja liikaa ja toisaalta eivät kehdanneet kaveripariskunnasta pyytää vain toista - ettei sitten loukkaannu
Ja lopulta tuli se viimeinenkin syy - jos me vaikka minun mieheni kanssa erotaan niin plaa plaa plaa. Niin, mieheni on ollut kerran aikaisemmin naimisissa ja eronnut. Olivat sitten molemmat heidän esikoisensa kummeja ja sittemmin ex-puolisosta ei ole liiemmin kuulunut.
Joku voisi ymmärtää tämän selityksen. Minä en. Siis oliko se jotenkin todennäköisempää että me eroamme eikä se kaveripariskunta? Oliko se jotenkin helpompaa loukata minua kuin kaveripariskunnan toista osapuolta? Aivan sama.
Olin kiltisti mukana järjestämässä ristiäisiä, mutta samaan aikaan ajattelin että olkaapa sitten kummeinenne niin kun tahdotte tästä eteenpäin... Mieheni ei liioin veljensä seurasta piitta, tulevat toimeen ihan ok mutta ovat niin erilaisia etteivät varsinaisesti hakeudu toistensa seuraan. Asumme siis eri kaupungeissa. Minä olin ollut se joka halusi nähdä heidän ihania lapsiaan ja pitää muutenkin yhteyttä, mutta kummasti halut väheni tämän episodin jälkeen.
Nykyisin ollaankin melko vähän tekemisissä. Ehkä saivat mitä halusivat? Lapset kyllä kyläilevät kesälomilla meillä, mutta vanhemmat harvemmin vaikka samassa kaupungissa olisivatkin (menevät kaveriperheelle mieluummin).
En haluaisi olla pahansuopa, mutta sen verran olen kuitenkin, että pari vuotta tämän ristiäisepisodin jälkeen miehen veli ja vaimo meinasivat erota. Olisi tehnyt mieli sanoa että hyvä ettei pyydetty teitä meidän lapsen kummeiksi
T
"Tyttöjen äiti"
Vieras
Meille kävi niin, että pyydettiin ekan lapsen kummiksi miehen veljeä. Pelkästään veljeä, EI hänen tyttöystäväänsä. Näin teimme siksi että he eivät olleet kihloissa/naimisissa ja aika nuoria vielä. (Ja myrskyisä suhde... ). Emme ilmeisesti ilmaisseet asiaa tarpeeksi tarkasti (tai siis mieheni, joka veljeään kummiksi pyysi). Miehen veljen tyttöystävä nimittäin innostui heti kummiudesta emmekä viitsineet siinä vaiheessa enää hänen iloaan pilata... Suhde on kuitenki kestänyt ja nykyään ennemminkin nolottaa se ettei oltu häntä pyytämässä.
Ja siskoani pyysin kummiksi, en hänen avomiestään ja lastensa isää - ovat muuten eronneet sen jälkeen.
Mutta mielellämme pyydämme tietenkin pariskunnan molempia osapuolia JOS voimme olettaa suhteen olevan vakaalla pohjalla. Yleensä olemme tekemisissä molempien osapuolien kanssa emmekä vain toisen...
Suhde on kuitenki kestänyt ja nykyään ennemminkin nolottaa se ettei oltu häntä pyytämässä. Ja siskoani pyysin kummiksi, en hänen avomiestään ja lastensa isää - ovat muuten eronneet sen jälkeen.
Mutta mielellämme pyydämme tietenkin pariskunnan molempia osapuolia JOS voimme olettaa suhteen olevan vakaalla pohjalla. Yleensä olemme tekemisissä molempien osapuolien kanssa emmekä vain toisen...
H
hp
Vieras
En siis ole ainoa, joka pahoittaa mielensä näistä kummiasioista... Sen vielä ymmärrän, kun minua ei pyydetty miehen veljen tytön kummiksi, silloin oltiin vasta 1,5v seurusteltu ja halusivat varmaan varmistaa että kummit varmasti pysyvät lapsen elämässä.
Sen sijaan nieleskelin kyyneleitä, kun veljeni pojan kummiksi ei kutsuttu minua eikä muitakaan sisaruksiani. Kyllä se pakostikin välejä viilentää, ei voi mitään.
Sen sijaan nieleskelin kyyneleitä, kun veljeni pojan kummiksi ei kutsuttu minua eikä muitakaan sisaruksiani. Kyllä se pakostikin välejä viilentää, ei voi mitään.
U
UGH
Vieras
Minusta tuo on ihan normaalia. Jos te eroaisitte sinä olisit ihan out ja kummisuhdetta ei ole.
Itselläni on kaksi eronnutta pariskuntaa kummeina, eikä niistä eronneista ei-sukulaisista (kavereista) ole kuulunut ikinä mitään. Itsekin olen pyytänyt vain henkilön, en pariskuntaa. Hyvillä kavereillakin on edellisistä suhteista kummilapsia joita ei näe.
Jos olisin ensimmäisen lapsen kummiksi ottabut avioparin, enkä vain siskoa , olisi lapsellani jo myös kummi, kenestä ei kuule mitään.
Se sitten taas että mulla on kummilapsia ja miehellä kanssa ei poissulje sitä, etteikö kohdeltaisi kummilapsia yhteisinä. Ei meillä jaotella niin, että toi on sun ja toi mun, vaan yhdessä hoidetaan. MUTTA jos erottaisiin, tuskin olisin yhteydessä miehen veljentyttäreen. Eikä hänkään varmastikaan parhaan kaverini poikaan. Näin se vain on!!
Minusta on typerää loukkaantua moisesta. Saati sitten kyynelehtiä salaa. Ja kaikkein typerintä on "kostaa" lopettamalla neulominen tmv. Minä lahjon ja kudon juuri niitä ketä haluan, oli kummilapsi tai ei.
Itselläni on kaksi eronnutta pariskuntaa kummeina, eikä niistä eronneista ei-sukulaisista (kavereista) ole kuulunut ikinä mitään. Itsekin olen pyytänyt vain henkilön, en pariskuntaa. Hyvillä kavereillakin on edellisistä suhteista kummilapsia joita ei näe.
Jos olisin ensimmäisen lapsen kummiksi ottabut avioparin, enkä vain siskoa , olisi lapsellani jo myös kummi, kenestä ei kuule mitään.
Se sitten taas että mulla on kummilapsia ja miehellä kanssa ei poissulje sitä, etteikö kohdeltaisi kummilapsia yhteisinä. Ei meillä jaotella niin, että toi on sun ja toi mun, vaan yhdessä hoidetaan. MUTTA jos erottaisiin, tuskin olisin yhteydessä miehen veljentyttäreen. Eikä hänkään varmastikaan parhaan kaverini poikaan. Näin se vain on!!
Minusta on typerää loukkaantua moisesta. Saati sitten kyynelehtiä salaa. Ja kaikkein typerintä on "kostaa" lopettamalla neulominen tmv. Minä lahjon ja kudon juuri niitä ketä haluan, oli kummilapsi tai ei.