Miksi en kelpaa kummiksi?

Mulla on kyllä kanssa toi, etten haluaisi lapselle pariskuntaa kummeiksi. Ja kerran tästä puhuttiinkin toisen tytön kummisetän silloisen tyttöystävän kanssa, ja todettiin, että kummisedän kumppanilla on joka tapauksessa aika tärkeä asema lapsen elämässä. Mulla on itsellä kummina pariskunta ja niin vaan se yhteydenpito loppui kuin seinään kun ero tuli, vaikkei silloin varmaan ollutkaan mikään epävakaa parisuhde.

 

Mieheni paras kaveri vaimoineen pyysi miestäni kummiksi esikoistytölleen. Olen iloinen mieheni puolesta, joka on kovasti otettu kunniatehtävästä. Samalla kuitenkin mietin, miksei meitä molempia pyydetty pariskuntana kummeiksi. Toki vanhemmilla on oikeus valita ja valinta on usein tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset. Minusta tuntuu silti pahalta, koska kyse on "miehen puolelta" läheisimmästä kaveripariskunnasta, jonka kanssa on koettu yhtä sun toista yhdessä.

Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta, joista neljä avoliitossa joten suhteen epävarmuudesta tuskin on kyse. Meillä molemmilla on myös erikseen kummilapset ajalta ennen suhtemme alkua, jotka ovat molemmille yhdessä tärkeitä. En ole kateellinen miehelleni, enkä olettanut tai edes odottanut pääseväni nyt syntyneelle kummiksi. En kuitenkaan voi välttää kysymystä: mikä minussa on vikana, kun en kelpaa mieheni kanssa ystävilleni kummiksi heidän lapselleen? Vai olenko vain kuvitellut koko ystävyyden omalta osaltani?

no varmaan syynä on vaan se että ette ole vielä naimisissa.
tai sitten ovat laskelmoivia ihmisiä ja haluavat monta eri perhettä joten pyytävät vaan yhtä henkeä yhdestä perheestä kummiksi?

 

Selvispä tämäkin homma, eli oli just noin, että olivat pyytäneet kaikki kummit ilman puolisoja, vaikka olisi naimisissakin. Ihan hyvä ajatus minustakin, nyt kun tuli täältä opittua, että on ihan yleinen tapa nykyään. Tytöstä tulee kuitenkin varmaan rakas ja läheinen minullekin, toivottavasti

 

Minusta tämä on myös outoa ehkäpä jotenkin loukkaavaakin että vain toinen pariskunnasta kelpaa kummiksi

Minulla oli tilanne että minua pyydettiin kummiksi veljen tyttärelle,
miestäni ei vaikka pehettä mekin perustettiin ja vakaa suhde oli.
Kun meidän lapsemme syntyi niin minä sitten pyysin vastaavasti vain veljeäni kummiksi niin johan oli koko suku solvaamassa kuinka olin tökerö ja "kostin" kun minunkaan mies ei kelvannut kummiksi veljeni lapselle No niin kostinkin
mutta niin metsä vastaa kun sinne huudetaan tai jotain sinnepäin
Haukuttiin jopa että olisi pitänyt ottaa molemmat kummiksi kun olihan niillä jo yhteinen lapsikin,
kas kun kukaan ei muistanut että niin meilläkin oli silloin yhteinen vauvan alku tulolla kun veljen tytön ristiäiset oli.

 

Mä itse olen mun kaverin lapsen kummi mutta mies ei. Oltiin oltu miehen kanssa yhdessä 9vuotta kun kummipoika syntyi ja naimisissakin 3v. Ei ollut mitenkään kummallista minusta eikä miehestä että vain minua pyydettiin.
Ja meidän kuopuksen kummi on mun kaveri muttei hänen mies.

 

En minäkään pyytäisi kavereideni puolisoita. Ei tuosta kannata loukkaantua.
Esim meille tulee kummeja molempien puolelta niin kuin on ollut tapana, eikä haluta esim neljää kummia lapselle se on meistä liikaa, niin ei siinä millekään pariskunnille ole "tilaa"
Oma ystävä on läheisempi kuin sen puoliso vaikka olisi senkin jo kauan tuntenut.

 

minusta tuollainen valikointi on hiukan laskelmoivaa. jos molemmat olisivat kummeja, niin silloinhan ei kuitenkaan saa kuin yhden kummilahjan. kun laittaa vaan toisen, voi lapselle valita enempi kummeja = enempi lahjoja.

 

Viestisi avainsana tässä asiassa lienee avoliitto. Minäkään en pyytäisi avoparia kummeiksi, avioparin hyvinkin.

 

Kai ku ette oo ette oo aviossa.............--->> ette oo juridisesti es sitoutuneet toisiinne??? es toisiinne :/ mut syyt voi olla monet......... pirauta ja kysy

 

minusta tuollainen valikointi on hiukan laskelmoivaa. jos molemmat olisivat kummeja, niin silloinhan ei kuitenkaan saa kuin yhden kummilahjan. kun laittaa vaan toisen, voi lapselle valita enempi kummeja = enempi lahjoja.

Tää oli loistava oivallus.
Miksi joku tahtoo kummiksi, sitä en käsitä !

 

Vähän samat ajatukset täälläkin. Mieheni veljen lapsen ristiäiset oli kesällä ja vain miestäni pyydettiin kummiksi. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 10v ja meillä kaksi lasta itsellä. Muita kummeja tällä veljen lapsella oli hänen vaimonsa sisko ja sen mies. Niin kyllä se vähän pisti miettiin, että miksi minä en kelvannut yhdessä mieheni kanssa kummiksi... turha lähtee spekuloimaan, mutta silti tulee jotenkin ihmeteltyä.

 

minusta tuollainen valikointi on hiukan laskelmoivaa. jos molemmat olisivat kummeja, niin silloinhan ei kuitenkaan saa kuin yhden kummilahjan. kun laittaa vaan toisen, voi lapselle valita enempi kummeja = enempi lahjoja.

Tää oli loistava oivallus.
Miksi joku tahtoo kummiksi, sitä en käsitä !

Näinpä. Toki se on kunnianosoitus että sinut halutaan siihen tehtävään, mutta mitäpä muutakaan se kummius nykyään on kuin kauhea stressi lahjoista jouluna ja kaikkien kummilasten syntymäpäivinä, ainakin lapsena.

 

minusta tuollainen valikointi on hiukan laskelmoivaa. jos molemmat olisivat kummeja, niin silloinhan ei kuitenkaan saa kuin yhden kummilahjan. kun laittaa vaan toisen, voi lapselle valita enempi kummeja = enempi lahjoja.

Näitäkin on. Tiedän yhden joka valitsi ihan tarkotuksella monta kummia, jotta lasta muistaa sitten mahdollisimman moni. Ja totesipa vielä, että saa sitten joululahjojakin paljon. Oikeesti, miten joku voi olla noin pinnallinen materialisti? Kertoo tietty ihmisestä jotain, kun ostelee itselleenkin joululahjoja ja miehen kanssa on sovittu että montako lahjaa täytyy toisille ostaa jouluna. Viime vuonna se oli 15, kuvitelkaa! Saa sitten hehkuttaa kaikille ihan kuin pikkulapsi, ei voi kun nauraa tommoselle

 

minusta tuollainen valikointi on hiukan laskelmoivaa. jos molemmat olisivat kummeja, niin silloinhan ei kuitenkaan saa kuin yhden kummilahjan. kun laittaa vaan toisen, voi lapselle valita enempi kummeja = enempi lahjoja.

Näitäkin on. Tiedän yhden joka valitsi ihan tarkotuksella monta kummia, jotta lasta muistaa sitten mahdollisimman moni. Ja totesipa vielä, että saa sitten joululahjojakin paljon. Oikeesti, miten joku voi olla noin pinnallinen materialisti? Kertoo tietty ihmisestä jotain, kun ostelee itselleenkin joululahjoja ja miehen kanssa on sovittu että montako lahjaa täytyy toisille ostaa jouluna. Viime vuonna se oli 15, kuvitelkaa! Saa sitten hehkuttaa kaikille ihan kuin pikkulapsi, ei voi kun nauraa tommoselle

Tuo on jo tosiaankin aika naurettavaa. Ja eiköhän se mee aika usein niiin, ettei toinen ihminen juuri koskaan voi tarkalleen tietää, mitä toinen tahtoo lahjoiksi (minä en ainakaan koskaan kerro, mitä haluan, vaikka multa kysyttäiskin.. ihan vaan siitä syytä, etten siinä tilanteessa ittekään oikein tiedä mitä lahjaksi haluun, kun en niin niistä lahjoista välitä -- jos jotain tarviin ostan itse. Ja eihän sitä ees tiedä, että paljonko toinen on ajatellut lahjaan pistää rahaa, tulis vähän nolo tilanne, jos toinen ajatteli ostaa parilla kympillä lahjaa ja mä tilaisin satasen lahjan). Mitä järkeä on viidentoista tarpeettoman lahjan saannilla? Eiköhän sitä rahaa vois järkevämmin käyttää ja ostaa yhden hyvän lahjan toiselle, ja loput rahat käyttäis sellaisiin asioihin, mistä itse tykkää tai viedä vaikka sillä rahalla koko perhe jonnekin ulos syömään tai vaikka kylpylään tai jotain... En tajuu, en...


Offtopic:ksi meni, joten lisään vielä, ettei mun mielestä ole syytä olla surullinen tai loukkaantunut, jos ei ole kutsuttu kummiksi kuin se puoliso vain. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, ketä kummiksi tahtoo, ja voihan lapselle silti olla tosi läheinen aikuinen, vaikkei kummi oiskaan. Ja toisinpäin, onhan aika yleistä myös se, että vaikka kummi oiskin, niin eipä häntä silti lapsen elämässä paljon näy..

Itsellä ei tuollaisia paineita edes ole, kun en kuulu kirkkoon, niin en ole kenenkään kummi eikä mun lapsillakaan ole kummeja, kun ei heitä kastettu. Ajattelen asian niin, että lapsi saa itse ottaa kasteen, jos siltä tuntuu, mutta vasta silloin, kun on siihen itse kypsä ja itse haluaa sitä. Minulle kun ei itselläni kirkko ole tärkeä (hengellisyys kylläkin, mutta mulla on hyvin kristinuskosta eroava maailmankatsomus), niin en todellakaan halunnut edes lapsiani kastaa vain sen takia, että kaikki muutkin tekee niin (tää on nykyään niin yleistä, että vaikka itse ei jaa kirkon näkemyksiä, niin silti kastaa lapsensa sen takia, että suku painostaa, tai hienon kastejuhlan takia tai muuten vain, koska kaikki niin tekee).

 

Mulla itellä sellanen tilanne, että mun todella hyvä ystävä ja miehen veli saa yhdessä lapsen ja mies on ainoastaan pyydetty kummiks. Itelle tuli kans vähä paha mieli kun asiasta kuulin, koska oltiin tämän ystävän kanssa puhuttu, että kun hän saa lapsen, niin olisin kummi. Nooh, eipä sille mitään voi ja on ollut aikaa sulatella asiaa. Se on pariskunnan välinen asia ketä haluaa kummiksi ja mun pitää vaan tyytyä siihen, etten kelvannut heille. Tietty jos meillä miehen kanssa menis poikki, nii lapsen synttärit sunmuut vois olla vähän kiusallisia, etenkin jos jommalla kummalla/molemmilla uudet puolisot.