L
Laatuaikaa
Vieras
Lapselle ei ole olemassa laatuaikaa, vain aikaa. Mielestäni hälytyskellot pitäisi soida silloin, kun sanoo viettävänsä laatuaikaa lapsen kanssa. Jo lähtökohtaisesti termi mielestäni viittaa siihen, että vanhemmalla ei ole riittävästi aikaa olla lapsensa kanssa. Ja jos näin on, pitäisi kyseenalaistaa omat arvonsa. Menevätkö työ tai omat harrastukset lapsen kanssa vietettävän ajan edelle? Laatuaika on suorittamista. Eivät lapset välttämättä halua laatuaikaa, jolloin juostaan kieli vyön alla harrastuksesta ja huvituksesta toiseen, vaan kiireetöntä yhdessä oloa perheen kesken. Kun lapsella on ongelmia tai kysyttävää, ei hän odota koska vanhemmalla on hänelle aikaa, vaan sitä pitäisi olla siinä ja heti. Muuten asia unohtuu tai lapsi pähkäilee sitä hiljaa mielessään yksikseen. Vähän samoin kuin luovuuskin, se vaatii kiireettömyyttä ja tilaa antaa ajatusten harhailla, ei kello kädessä suorittamista. Mitä mieltä olette? Vietättekö laatuaikaa ja mitä se mielestänne tarkoittaa? Onko laatuajan lisäksi riittävästi ""muuta"" aikaa?