Ei kai minusta tule tuollaista!

[ffd]

tutkimusten mukaanhan raskaus ja synnytys muuttaa pysyvästi naisen aivoja -parempaan suuntaan. Naisista tulee älykkäämpiä

"Raskaus ja synnytys nimittäin muuttavat naisten aivoja pysyvästi ja nimenomaan parempaan suuntaan. Tämä on todennettu rottakokeilla ja on saatu viitteitä siitä, että tulokset olisivat yleistettävissä myös ihmisiin. Kokeissa on havaittu, että synnyttänyt rottanaaras selviää ongelmanratkaisutilanteista paremmin kuin synnyttämätön. Synnyttäneet rottanaaraat ovat myös rohkeampia kuin lapsettomat naaraat. Tästä kaikesta on kiittäminen raskauden ja synnytyksen hormonaalisia muutoksia, jotka siis vaikuttavat pysyvästi aivoihin"

http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmiot.shtml/arkistot/ilmiot/2010/03/1083907

Aika kiva positiivinen juttu. Älkäämme tuhlatko älykkyyttä jonninjoutavaan toisten arvostelemiseen. Huomasin itse , lapsen jälkeen opiskeluni on onnistunut. Toksi asiaan vaikuttaa motivaatio saada se kunnon työ.

 

[Aluksi pöyristynyt]

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

Miten niin täydelliset, kuka täällä on olevinaan täydellinen? Toiset muuttuu, toiset ei niin paljoa. Toiset antaa itsensä rupsahtaa (joo hei, se vauva on vauva reilun vuoden vain) ja toiset ei. Yksinkertaista.

Erilaisuushan on vain hyve, tälläkin palstalla, eikö?

Täydellisyyttä on ilmeisesti se, että kantoliinailee, imettää, käyttää kestovaippoja ja pitää kodin siistinä, laittaa itse ruokansa. Joittenkin mielestä ylitsepääsemättömän vaikeita asioita, itselleni nuo kaikki ovat arkea helpottavia tekijöitä ja helpoin tapa toimia. Auta armias jos täällä sen erehdyt ääneen sanomaan, joku väsähtänyt ja äkäinen äiti vetää herneen nenäänsä.

Ei, nämä yksistään eivät riitä. Vasta sitten, kun alat ääneen "hämmästellä" ja "ihmetellä" miksi kaikki muut eivät toimi tai ajattele kuin sinä, vasta sitten olet se tarkoittamani the täydellinen äiti.

 

[entinen urheilija]

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

Miten niin täydelliset, kuka täällä on olevinaan täydellinen? Toiset muuttuu, toiset ei niin paljoa. Toiset antaa itsensä rupsahtaa (joo hei, se vauva on vauva reilun vuoden vain) ja toiset ei. Yksinkertaista.

Erilaisuushan on vain hyve, tälläkin palstalla, eikö?

Rupsahtamiseen vaikuttaa myös ikä. jos on vanhempi niin keho ei palaudu niin helposti. Välttämättä ei ole aikaa liikuntaa harrastaa niin paljon jotta se onnistusi enää vanhemmiten.

 

[Phoebsi]

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

Miten niin täydelliset, kuka täällä on olevinaan täydellinen? Toiset muuttuu, toiset ei niin paljoa. Toiset antaa itsensä rupsahtaa (joo hei, se vauva on vauva reilun vuoden vain) ja toiset ei. Yksinkertaista.

Erilaisuushan on vain hyve, tälläkin palstalla, eikö?

Rupsahtamiseen vaikuttaa myös ikä. jos on vanhempi niin keho ei palaudu niin helposti. Välttämättä ei ole aikaa liikuntaa harrastaa niin paljon jotta se onnistusi enää vanhemmiten.

No mä ajattelen rupsahtamisen sellaisena että ei kiinnosta pitää huolta itsestä enää. Eihän sille voi mitään jos jää arpia tai mahaa, mutta jos pitää huolta muuten itsestä niin mitä nekään haittaa =)

 

[äiti 44v]

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

Miten niin täydelliset, kuka täällä on olevinaan täydellinen? Toiset muuttuu, toiset ei niin paljoa. Toiset antaa itsensä rupsahtaa (joo hei, se vauva on vauva reilun vuoden vain) ja toiset ei. Yksinkertaista.

Erilaisuushan on vain hyve, tälläkin palstalla, eikö?

Rupsahtamiseen vaikuttaa myös ikä. jos on vanhempi niin keho ei palaudu niin helposti. Välttämättä ei ole aikaa liikuntaa harrastaa niin paljon jotta se onnistusi enää vanhemmiten.

Rupsahtamiseen vaikuttaa myöskin perintötekijät ja elämäntavat.

Kun katselee nuoria naisia vaikka uimahallissa niin moni parikymppinen on jo niin rupsahtanut tai ainakin laardiin kääriytynyt että itse tässä ehtii täyttää seitsemänkymmentä ennenkuin pääsee lähellekään sitä nykytrendinmukaista löysyysastetta!

 

[entinen urheilija]

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

Miten niin täydelliset, kuka täällä on olevinaan täydellinen? Toiset muuttuu, toiset ei niin paljoa. Toiset antaa itsensä rupsahtaa (joo hei, se vauva on vauva reilun vuoden vain) ja toiset ei. Yksinkertaista.

Erilaisuushan on vain hyve, tälläkin palstalla, eikö?

Rupsahtamiseen vaikuttaa myös ikä. jos on vanhempi niin keho ei palaudu niin helposti. Välttämättä ei ole aikaa liikuntaa harrastaa niin paljon jotta se onnistusi enää vanhemmiten.

No mä ajattelen rupsahtamisen sellaisena että ei kiinnosta pitää huolta itsestä enää. Eihän sille voi mitään jos jää arpia tai mahaa, mutta jos pitää huolta muuten itsestä niin mitä nekään haittaa =)

Niin tämä on aina mielenkiintoista, että mitä sillä rupsahtamisella tarkoitetaan. Moni mieltää sen siksi, että ulkonäkö muuttuu vähemmän viehkeäksi. Tosille se on jotain todella hurjaa panonnousua.
Minusta täytyy ajatella, että ei kaikki naiset mitään misssejä ole ennen sitä lastakaan, ylipainoa saattaa olla jo ennenkin. tosille ei meikki ja vaatteet ole tärkeitä ennen lastakaan. Jos näkee tällaisen äidin sitten lapsen kanssa voi erheellisesti luulla ulkonäön johtuvan äitiydestä.
Mutta siis ihmisllä on oikeus arvotsaa eriasioita. Usein muodikkaat naiset ovat ainakin hiukkasen huliteltuja vauvankin jälkeen.
Itse olen aina ollut huoliteltu, mutta vauva valvottaessa vuoden huomasin, että hiukset jäivät pesemättä ja hampaatkin pahimpana aikana. Se oli minulle aika merkillinen kokemus koska en koskaa ole likaisessa tukassa ollut ennen. Mutta toisaan en vain jaksanut ja muistanut.
Entinen urheilutausta vaikuttaa siihen, että en ole täysin rupsahtanut, mutta painoa on tullut. syy on se, että en ole jaksanut urheilla. lpasta hoitaisi isä, mutta se ei auta jos ei väsymykseltä jaksa mennä. Nyt on helpottanut ja alkanut taas ajetlla jotakin muotiakin sun muuta.
Mutta hirvittää oikeesti se, miten liikaa vaaditaan itseltä ja muilta.

 

[jos et ap provoile niin]

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ihan hyvää tekstiä. Kuulosti ihan minulta odotusaikana. Nyt kun lapsi on reilun vuoden ikäinen, suhtaudun asioihin realistisemmin. En ole mielestäni rupsahtanut, ainakin raskauskilot olivat tiessään jälkitarkastukseen mennessä ja meikkiä käytän joka päivä edelleen. Hiukset ovat joskus väsymyksen vuoksi jääneet pesemättä. Miehen kanssa vietämme parisuhdeaikaa silloin, kun saamme lapsen hoitoon. Usein se on mahdollista silloin kun haluamme. Isovanhemmat ovat tiiviisti lapsen elämässä mukana.

Ei kannata kuitenkaan sitten järkyttyä, kun eteen tulee normaaleja lapsen psyykkiseen kehitykseen kuuluvia juttuja. Meidän 1-vuotiaalla on juuri menossa pois päin massiivinen äiti-kausi, joka on ihan normaalia. Olen joutunut ottamaan huutavan lapsen mukaan sinne suihkuun, kun isä ei ole vaan kelvannut ja minun sylissäni itku on loppunut sekunnissa. Vaikka meilläkin on se kuuluisa osallistuva isä lapsella.

 

[oo]

Luin ekan kappaleesi ja jo siltä pohjalta voin kertoa sinulle, että ei sinusta tule samanlaista kuin nämä mammat täällä. Sinä olet jo samanlainen!

Selvästikin tiedät millainen on hyvä äiti ja itse aijot olla tälläinen parempi äiti joka katsoo niitä muita pitkin nokanvartta että tervetuloa vain joukkoon pätemään!

Näinpä. AP tuntuu sopeutuneen porukaan vallan mainiosti

 

[Beep]

En todellakaan tahdo tulla samanlaiseksi kuin jotkut mammat täällä.

Odotan ensimmäistä lastamme ja monesti olen ihan karvat pystyssä tätä palstaa lukiessani.

Lapsi ei tarvitse minua 24 tuntia vuorokaudessa, varsinkaan kun on kasvanut vauvaiän yli. Minä tahdon joskus päästä elokuviin, teatteriin, ostoksille, tapaamaan ystäviäni jne. Lapsi ei saa traumoja jos on sen aikaa oman isänsä kanssa.

Tahdon myös että lapsellani on hyvä suhde isovanhempiinsa ja kummeihinsa, ja he saavat mielellään lapsen hoitoonsa halutessaan. Tällä aikaa voimme mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa, jota jokainen tarvitsee pitääkseen parisuhteen kunnossa. Omat parhaat lapsuusmuistoni ovat kyläilyt isovanhemmille ja kaikenlaiset reissut kummieni kanssa.

Edelliseen kohtaan liittyen, lapsen täytyy tottua ihmisiin. Turha sitä on ihmetellä sitten että lapsi ei tahdo jäädä kouluun jos ei ole tottunut muuhun kuin roikkumaan äitinsä helmoissa.

Minä tahdon pitää huolen itsestäni enkä elää vain lapsen kautta ja päästää itseäni huonoon kuntoon. Mieheni ei perusta perhettä kanssani vain ollakseen työjuhta ja perheen elättäjä, hän osaa ihan yhtä lailla lohduttaa itkevää lasta kuin minäkin ja osallistua muutenkin lapsen hoitoon. Ei minun tarvitse suihkusta juosta siksi että lapsi alkaa itkeä.

Minä en tahdo taantua sille tasolle etten osaa puhua muusta kuin lapsen ulosteen ominaisuuksista ja reimatecin haalareista.

Minä en siis lakkaa olemasta vaikka minusta tuleekin äiti. Olen yhä se sama ihminen ja persoona. Toki tiedän etten voi samalla lailla tulla ja mennä kuin ennen, mutta en aio jämähtää kotiinkaan pyörimään loppuelämkseni neljän seinän sisälle.

Luuletko olevasi hauskakin?

 

[Beep]

Luin ekan kappaleesi ja jo siltä pohjalta voin kertoa sinulle, että ei sinusta tule samanlaista kuin nämä mammat täällä. Sinä olet jo samanlainen!

Selvästikin tiedät millainen on hyvä äiti ja itse aijot olla tälläinen parempi äiti joka katsoo niitä muita pitkin nokanvartta että tervetuloa vain joukkoon pätemään!

Näinpä. AP tuntuu sopeutuneen porukaan vallan mainiosti

Peesi. Tiesi että reimatec on jotain haukuttavaa jne.

 

[endie]

Luin ekan kappaleesi ja jo siltä pohjalta voin kertoa sinulle, että ei sinusta tule samanlaista kuin nämä mammat täällä. Sinä olet jo samanlainen!

Selvästikin tiedät millainen on hyvä äiti ja itse aijot olla tälläinen parempi äiti joka katsoo niitä muita pitkin nokanvartta että tervetuloa vain joukkoon pätemään!

yksi parhaista lukemistani postauksista palstalla ever!

 

[juu]

No monilla mummot ja kummit asuvat kaukana nykyään.

Ja miehet todella voivat hoitaa ja osaavat hoitaa lapsia siinä missä äiditkin, mutta usein siinä vaiheessa kun on vauva ja se leikki-ikäinen,niin sitä aikaa ei ole kummallakaan paljon shoppailuun tai kuntoiluun.

toki toisella on aina omaa aikaa jos on vaan yksi lapsi.

 

[Gloria Mundi]

Pyhien paatoksien tekeminen on niin helppoa silloin kun ne tehdaan pelkalla periaatteetta - kaytannosta ei hajuakaan. Omasta aitiydestani voin sanoa etta minulla on enaa kaksi rikkumatonta periaatetta jaljella niista sadoista joitten kanssa lahdin tata aitiyden urakkaa hoitamaan - keitettyja perunoita ei ole eika tule,,, eika rasymattoja lattialla,,,

 

[vieras]

Koko ketjua lukematta haluaisin kommentoida tuota miehen osuutta. Miten ap voi tehdä lupauksia miehensä puolesta? Jos mies ei olekaan niin aktiivisesti mukana tuossa hommassa kuin ap suunnittelee, jää pois elokuvat, teatterit ja rauhalliset suihkuhetket. Ja jos näin käy, niin kyllä se elämä aika lailla pyörii niiden lapsen ulosteen ominaisuuksien ja reimatecin haalareiden ympärillä. Joten oliko ap:lla siis suunnitelma B, jos mies onkin mieluummin juuri se työjuhta ja perheen elättäjä, eikä hän osaakaan/ haluakaan ihan yhtä lailla lohduttaa itkevää lasta kuin ap. Juu useimmat miehet haluavat kyllä, mutta ei kyllä siinä mittakaavassa kuin ap ilmeisesti odottaa.

 

[Ilokummitin]

Ehkä susta ei sitten tule, jos se on susta niin tärkeää vielä myöhemmässäkin elämässä, että jaksat panostaa siihen vielä silloinkin kun se ei tule luonnostaan. Tai jos käy niinkuin meistä monille, että huomaat kuinka vähän elämässä onkaan kiinni juuri sinun halustasi tai toiveistasi. Ehkä kuitenkin omakohtaisen kokemuksen myötä susta tulee vähän suvaitsevaisempi niitä (meitä) kohtaan, joille asiat eivät sitten kuitenkaan kaikista hyvistä aikeista huolimatta ole olleet niin yksinkertaisia

 

[näinpä]

kaikki menee hyvin, kun tekee just niin kun itsestään hyvältä tuntuu, ei se ketään paremmaksi/huonommaksi äidiksi tee jos tahtoo lapsensa kanssa olla 24/7 ekat kuukaudet.
itse kuuluin tähän ryhmään, että halusin olla vauvan kanssa lähes koko ajan, mies oli kuitenkin päivät töissä, joten minä sitä vaavia enemmän hoidin silloin.
nyt lapsia on kaksi molemmat jo kouluikäisiä, nykyään mies on enemmän lasten touhuissa mukana kuin minä, johtuen palloiluharrastuksista,jääkiekosta,mopoista yms. nyt mulla on enemmän sitä lapsetonta aikaa kuin miehelläni, enkä pistä ollenkaan pahakseni

ja hyvähän on tietysti olla olemassa tukiverkostoa, mutta itse kummitätinä en kyllä mitään alle vuoden ikäistä lasta olisi silloin ennen omia lapsiani uskaltanut edes hoitoon ottaa, tekemisissä tietty olin, mutta hoitajaksi ei mielestäni kummia pidä velvoittaa.
sama koskee isovanhempia, he varmasti tykkäävät lapsenlapsen kanssa olla, mutta älkää hoputtako heitäkään yökhoitajiksi liian varhain. vieras lapsi on aina eri asia hoitaa kuin oma lapsi, tiedän tämän kokemuksesta.

 

[.]

Hyvä hyvä.
Tuu sit kolmen vuoden päästä kertomaan miltä näyttää

Jep, täysin peesaan tätä!

 

[MakaPaka]

En todellakaan tahdo tulla samanlaiseksi kuin jotkut mammat täällä.

Odotan ensimmäistä lastamme ja monesti olen ihan karvat pystyssä tätä palstaa lukiessani.

Lapsi ei tarvitse minua 24 tuntia vuorokaudessa, varsinkaan kun on kasvanut vauvaiän yli. Minä tahdon joskus päästä elokuviin, teatteriin, ostoksille, tapaamaan ystäviäni jne. Lapsi ei saa traumoja jos on sen aikaa oman isänsä kanssa.

Tahdon myös että lapsellani on hyvä suhde isovanhempiinsa ja kummeihinsa, ja he saavat mielellään lapsen hoitoonsa halutessaan. Tällä aikaa voimme mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa, jota jokainen tarvitsee pitääkseen parisuhteen kunnossa. Omat parhaat lapsuusmuistoni ovat kyläilyt isovanhemmille ja kaikenlaiset reissut kummieni kanssa.

Edelliseen kohtaan liittyen, lapsen täytyy tottua ihmisiin. Turha sitä on ihmetellä sitten että lapsi ei tahdo jäädä kouluun jos ei ole tottunut muuhun kuin roikkumaan äitinsä helmoissa.

Minä tahdon pitää huolen itsestäni enkä elää vain lapsen kautta ja päästää itseäni huonoon kuntoon. Mieheni ei perusta perhettä kanssani vain ollakseen työjuhta ja perheen elättäjä, hän osaa ihan yhtä lailla lohduttaa itkevää lasta kuin minäkin ja osallistua muutenkin lapsen hoitoon. Ei minun tarvitse suihkusta juosta siksi että lapsi alkaa itkeä.

Minä en tahdo taantua sille tasolle etten osaa puhua muusta kuin lapsen ulosteen ominaisuuksista ja reimatecin haalareista.

Minä en siis lakkaa olemasta vaikka minusta tuleekin äiti. Olen yhä se sama ihminen ja persoona. Toki tiedän etten voi samalla lailla tulla ja mennä kuin ennen, mutta en aio jämähtää kotiinkaan pyörimään loppuelämkseni neljän seinän sisälle.

:flower: :flower: :flower:

 

[äiree]

Ap, säilytä jossain huvikses tuo aloituksesi ja lue vuoden päästä uudestaan Ihmisen ei tarvii muuttua kokonaan toiseksi lapsen tultua, mutta kyllä jokainen jossain määrin muuttuu. Vittumaiseks tilanteen tekee se, että ite ei loppupelissä voi päättää sitä, missä asioissa muuttuu ja missä ei. Tietty voi päättää, että ei liho tms. Mutta lapsessa voi olla ja luultavasti onkin sellaisia ominaisuuksia, jotka muuttavat sinua sellaiseen suuntaan, mitä et voi itse etukäteen kontrolloida. Semmosta tää nyt vaan on