Mielenkiintoista, että automaattisesti oletetaan että nainen on itse syypää saamattomuuteensa. Seksi on mitä suurimmassa määrin kahden kauppa. Minä olen mielestäni ihan viehättävän näköinen, sutjakammassa kunnossa nyt tavatessamme. Haluaisin seksiä edes kerran viikossa, mutta nykyään sitä heruu n. kerran kuukaudessa-kahdessa. Minä olen aina se joka tekee aloitteen. Aloitan pehmeästi, saatan hieroa niskaa, tai jutella ja hyväillä. Mutta kun mitään ei tapahdu! Mies ei lähe mukaan... Ei auta pitsipöksyt tai kampaajalla käynti. Mieheni on roimasti ylipainoinen, mutta rakastan häntä silti, ja seksi hänen kanssaan on aivan ihanaa silloin harvoin kun sitä on. En haluaisi etsiä ulkopuolista seksikumppania, vaikka joskus saatankin tuntea selvästi vain seksuaalista vetoa johonkin mieheen. Seksikin on tarve, ja soisi sen täyttyvän pysyvässä parisuhteessa. Kaukana ovat kiihkeät ajat ennen nuorimmaisen syntymistä. Mies kattoo vain urheiluruutua ja kaikki csi:t mitä telkusta tulee. Varmaan juuri siksi että välttyisi intiimiltä kohtaamiselta. Vihaan telkkua! Välillä on jotenkin tosi nöyryyttävä vetää taas kerran vesiperä, ja kääriytyä sydän sykkyrällä omalle patjanpuoliskolle miehen kuorsatessa niin lähellä mutta niin kaukana. Pakko kai alkaa oikein keskustelemaan asiasta. Mutta mitä sitten, jos miestä ei vain kiinnosta? Ei seksi ylipäätään, kenenkään kanssa? Ei minunkaan mieheni välitä pornosta, harvoin innostuu. Minä saattaisin katsoakin, mutta himothan siinä vain heräävät... Dildoa, sitäkin olen jo miettinyt kun omat keinot kyllästyttää.
