Dysfasia (seuraa väsyneen äidin tilitys)

[Viuhti81]

Kopsaan tekstini tuolta toisesta osiosta jos vaikka täällä joku tietäisi mitä tehdä.

Lapseni 6v on aivan kamala. Mitään ei tee,ei siivoa sotkujaan(ja siis todellakin sotkeminen on lievä ilmaus sille mitä lapsi tekee), ei tee mitään muutakaan mitä pyydetään,lautasen korjaaminen pöydästä, vaatteiden hakeminen omasta kaapista...
No mutta se mikä suututtaa on se,että mitään ei voi lapselle antaa,kaikki rikotaan,tuhotaan tai sotketaan. Oman huoneensa hän on sotkenut mustalla paksulla merkkaustussilla,ikkunanpielet tapetit,patterin,ovet,sängyn. Patjasta nyppii palasia,vuodevaatteet löytyy lattialta aina rutattuna, ikkunaverhot repii alas kun sellaiset ikkunaan takaisin saan.
Matto piti poistaa koska lapsi teki siihen tarpeensa. Pissii myös kaappiehin ja meidän muiden lasten lelukoreihin. Se on hänen mielestä hauskaa. Olen koittanut vaikka mitä että osallistuisi sitten edes tuhojensa siivoomiseen,mutta ei...ei auta se että tarjoudun avuksi,ei kiristys lahjonta eikä uhkaus. Olen poistanut nyt huoneesta lelut,vain unilelun jätin...mutta ei haittaa.
En jaksa enää tälläistä. Muiden lastemme kanssa ei ole mitään ongelmaa. Huomionhakua tämä ei ole,sen tiedän sanoa jo tässä heti,koska meillä on tapana viettää joka lapsen kanssa laatuaikaa sekä yhdessä että erikseen,kukaan ei meidän lapsista ole toista parempi vaan kaikki ovat samanarvoisia ja ihan yhtä rakkaista,vaikkakin tämä yksi tuntuu olevan useimmiten vain raivostuttava.

Lapsella on todettu dysfasia,mutta ei kai se tällästä kuitenkaan aiheuta.

Olen oikeasti ihan poikki tähän jatkuvaan paikkojen tuhoamiseen,kaipaan neuvoja. Neuvola ei minua osaa auttaa ja terapiat ovat toistaiseksi tauolla

Musta vaan tuntuu joskus että mä kohta tulen itse hulluksi tän kaiken keskellä. Kun yritän jollekin puhua täsät niin vastaus on aina "pojat on poikia" Pitäsiköhän ton nyt sitten auttaa mua jotenkin? Olen lasten parissa työskennellyt 15 vuotiaasta asti enkä vastaavaan ole koskaan törmännyt.

Meillä on esim karkkipäivä lauantai,olen jättänyt tän suharin sitten ilman namia,ei haittaa.
Annan kuukaudessa lapsille pienen summan rahaa jonka saavat käyttää johonkin,vaikka kivaan lehteen tms. Ei haittaa sen poistaminen.
Kokeilin tarrataulua,ei apua...
Ei auta kehuminen,ei mikään. Tuntuu etten vaan yksinkertaisesti keksi enää mitään tähän tilanteeseen. Tällästä ollut siis aina,eli ei ole alkanut edes silloin kun on noita sisaruksia syntynyt.

 

[yksmamma]

Kyllä se dysfasia selittää aika paljon pojan käytöstä,jos ei tule ymmärretyksi ei löydä sanoja niin otetaan nyrkit ja muut sottaamiset tilalle, poika varmaan käyttätyy noin vain omaa pahaa oloaan purkaakseen. Meillä myös 6 v poika jolla dysfaattisia piireteitä, ei siis ole diagnosoitu dysfasiaa. Aiemmin käytösongelmia oli paljon, hoidossa piti hoitajien olla aina varuillaa pojan kanssa. Puheterapia on mennyt kolme vuotta ja kuntoutusta on tapahtunut mutta muita ongelmia oli.
Sitten vaan päätin että nyt pitää apua pojalle löytyä, että tässä on kyllä tuleva kriminaali jos ei mitään kuntoutusta käytökselle saa. Käytiin yksityisellä sensomotorisella klinikalla ja saatiin kotikunt. ohjelma ja se on auttanut hämmästyttävän paljon pojan käytökseen ja nyt on ihan toinen poika. Ongelmat kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin ne muuttuu pian psyykkiseksi ongelmaksi ja niitä on paljon vaikeampi hoitaa kuin neurologisia ongelmia. Voittehan myös saada toimintaterapeutin arvioon ja sitä kautta sensomotorista kuntoutusta.
Älä siis odota että käytös muuttuu, se pahenee jos sille ei tehdä mitään, toimi, sillä poikaasi voidaan auttaa =)

 

[nasu1]

Meillä lapsi ns. dysfasialuokalla ja olen myös väsynyt yhteen (...ainakin...) asiaan. Jos inspaa ajatusten vaihto yms, laita sähköpostia minsi1@luukku.com