V
Väsy
Vieras
Lapseni 6v on aivan kamala. Mitään ei tee,ei siivoa sotkujaan(ja siis todellakin sotkeminen on lievä ilmaus sille mitä lapsi tekee), ei tee mitään muutakaan mitä pyydetään,lautasen korjaaminen pöydästä, vaatteiden hakeminen omasta kaapista...
No mutta se mikä suututtaa on se,että mitään ei voi lapselle antaa,kaikki rikotaan,tuhotaan tai sotketaan. Oman huoneensa hän on sotkenut mustalla paksulla merkkaustussilla,ikkunanpielet tapetit,patterin,ovet,sängyn. Patjasta nyppii palasia,vuodevaatteet löytyy lattialta aina rutattuna, ikkunaverhot repii alas kun sellaiset ikkunaan takaisin saan.
Matto piti poistaa koska lapsi teki siihen tarpeensa. Pissii myös kaappiehin ja meidän muiden lasten lelukoreihin. Se on hänen mielestä hauskaa. Olen koittanut vaikka mitä että osallistuisi sitten edes tuhojensa siivoomiseen,mutta ei...ei auta se että tarjoudun avuksi,ei kiristys lahjonta eikä uhkaus. Olen poistanut nyt huoneesta lelut,vain unilelun jätin...mutta ei haittaa.
En jaksa enää tälläistä. Muiden lastemme kanssa ei ole mitään ongelmaa. Huomionhakua tämä ei ole,sen tiedän sanoa jo tässä heti,koska meillä on tapana viettää joka lapsen kanssa laatuaikaa sekä yhdessä että erikseen,kukaan ei meidän lapsista ole toista parempi vaan kaikki ovat samanarvoisia ja ihan yhtä rakkaista,vaikkakin tämä yksi tuntuu olevan useimmiten vain raivostuttava.
Lapsella on todettu dysfasia,mutta ei kai se tällästä kuitenkaan aiheuta.
Olen oikeasti ihan poikki tähän jatkuvaan paikkojen tuhoamiseen,kaipaan neuvoja. Neuvola ei minua osaa auttaa ja terapiat ovat toistaiseksi tauolla.
No mutta se mikä suututtaa on se,että mitään ei voi lapselle antaa,kaikki rikotaan,tuhotaan tai sotketaan. Oman huoneensa hän on sotkenut mustalla paksulla merkkaustussilla,ikkunanpielet tapetit,patterin,ovet,sängyn. Patjasta nyppii palasia,vuodevaatteet löytyy lattialta aina rutattuna, ikkunaverhot repii alas kun sellaiset ikkunaan takaisin saan.
Matto piti poistaa koska lapsi teki siihen tarpeensa. Pissii myös kaappiehin ja meidän muiden lasten lelukoreihin. Se on hänen mielestä hauskaa. Olen koittanut vaikka mitä että osallistuisi sitten edes tuhojensa siivoomiseen,mutta ei...ei auta se että tarjoudun avuksi,ei kiristys lahjonta eikä uhkaus. Olen poistanut nyt huoneesta lelut,vain unilelun jätin...mutta ei haittaa.
En jaksa enää tälläistä. Muiden lastemme kanssa ei ole mitään ongelmaa. Huomionhakua tämä ei ole,sen tiedän sanoa jo tässä heti,koska meillä on tapana viettää joka lapsen kanssa laatuaikaa sekä yhdessä että erikseen,kukaan ei meidän lapsista ole toista parempi vaan kaikki ovat samanarvoisia ja ihan yhtä rakkaista,vaikkakin tämä yksi tuntuu olevan useimmiten vain raivostuttava.
Lapsella on todettu dysfasia,mutta ei kai se tällästä kuitenkaan aiheuta.
Olen oikeasti ihan poikki tähän jatkuvaan paikkojen tuhoamiseen,kaipaan neuvoja. Neuvola ei minua osaa auttaa ja terapiat ovat toistaiseksi tauolla.
Kotikunnassani on aina järjestynyt akuutti apu, vaikka pieni ja köyhä kunta on. Onhan se kaikkien etu, että tilannetta ei päästetä liian raskaaksi, vaan autetaan silloin, kun se vielä on suht helppoa.