diivaileva äiti?

[Suomalainen perusjuntti (ei tuulipukua, ripsiväriä]

"Ennen äidiksi tuloa luulin, että äidit vetävät yhtä köyttä ja esim. juuri leikkipuistoissa ovat yhtä iloista porukkaa. "

Musta on huvittavaa, että suomalainen jäyhä perusluonne muuttuisi sormia napsauttamalla kun saa lapsen Ei meillä Vain Ole Tapana mennä juttelemaan vieraiden kanssa, rupatteleminen ventovieraiden kanssa on vähäistä ja tutustuminen uusiin ihmisiin on muutenkin vaikeaa. Miten äitiys tämän yhtäkkiä muuttaisi???

Kyllä mäkin toivon, että asia olisi toisin, mutta liian idealistisin toivein ei kannata olla liikkeellä. Suomalainen tyylihän on, että kytätään uutta tulokasta joka tulee leikkikentälle. Arasti pälyillään ja ehkä muutamien kertojen jälkeen voi saada keskusteluakin aikaiseksi. Monet voivat ottaa suhtautumisen kylmänä vastaanottona, mutta hei, missä näin ei olisi?

Kyllä sitä ajan kanssa voi tutustua toisiin äiteihin on sitten tuulipukua tai ei. Musta se on vain sivuseikka tässä miten joku on pukeutunut. Enemmän ratkaisee asenne. Jos heti ekasta kerrasta vetäytyy kuoreensa olettaen, että muut ovat kateellisia omasta Naisellisuudesta tai siitä että on niin Hyvännäköinen , niin eipä se siitä mihinkään etene.

Moikataan kun tavataan!

 

[-- viola--]

Samaa mieltä edellisen kanssa. eli kyllä se asenne ratkaisee enemmän uusien ystävien saannissa kuin vaatteet.jos oot iloinen ja reipas ja otat rohkeasti kontaktia muihin, niin yksin ei pitäis jäädä. itsekin tykkään sellaisisa repseistä ihmistä, jotka tulevat ja ovat ihan omana itsenään. Siitä se keskustelukin sitten lähtee kuin itsestään etenemään. kahden lapsen äitinä minäkin tykkään käydä- käytännön syistä puistoissa lasten kanssa tuulipuku päällä. Saatampa vielä laittaa hiukan meikkiäkin- omaksi piristykseksi. Kun sitten lähden vaikkapas kaupungille niin laitan muuta kivaa päälle.vaikka ne saappaat ja jakun. Äitiys ei estä sitä, etteikö naiselliselta sais näyttää. Mutta sitten menee överiksi, jos aletaan pukeutumisen perusteella hakemaan ystäviä.

 

[miku81]

ap:lle: jos haluat jutella muustakin kuin lapsista, niin niistä on hyvä aloittaa tutustuminen. Älä katsele toisten vaatteita ja ulkoista olemusta, tiedäthän itsekin etteivät ihmiset (välttämättä) pukeudu samalla tavalla ulkoillessa kuin muutoin. Aloita rohkeasti tutustuminen leikkarilla ilman ennakkoluuloja niin voit saada ihan mukavaa seuraa!

t. myös 25v. äiti joka haluaisi jutella muistakin aiheista ja tutustua syvemmin, mutta ulkoillessa käytän kyllä ulkoiluvaatteita, joskus saatan olla ilman ripsaria ja tukka vähän likaisenakin (jolloin on kyllä lippis syvällä päässä). Olen nuorekas ja aikaa seuraava, huumorintajuinen, hyvässä duunissa ym. mutta mulla on sen verran vaativa lapsukainen etten aina jouda ennen ulkoilua silittää vaatteita tai meikata mitä sinuun tutustuminen vaatisi. Jos lähden kaupungille niin silloin olen kyllä eri näköinen ja sinullekin juttuseuraksi kelpaan.

 

[mitäpä näistä]

mä oon kans just semmonen vaikeasti lähestyttävä, vaikka en tosiaankaan tarkoita olla. mulle vaan se alkututustuminen on vaikeeta, mä en osaa jutella vieraitten ihmisten kans niitä näitä. ja äidiksi tulo ei tosiaan muuttanu tätä mitenkään. toivottavasti kukaan ei kuvittele tuolla puistossa, että mä jotenkin ulkonäön perusteella valitsisin keskustelukaverin... ooon kyllä näitä meikittömiä äitejä (äitiys ei muuttanut tätäkään asiaa), mutta en mä osaa jutustella sen paremmin muiden "samanlaisten" kanssa kuin enemmän ulkonäköönsä panostaneidenkaan.

mun ainoa äiti-kaveri on kyllä sellanen hyvinkin laitettu tapaus ja kummasti sitä juttua löytyy vaikka ulkoisesti ollaan kovin erilaisia...

 

[Vettä kiukaalle]

Vetäisenpä kehään toisen näkökulman. Nyt kun täällä hilluu näitä äitejä, jotka katsovat oikeudekseen mollata muita ulkonäön ja puheenaiheiden perusteella, miettikääpä tätä. Mitäpä jos eräänä kauniina tulevaisuuden päivänä näitten mollajaäitien lapsosia kiusataan tuolla pihoilla ja turuilla sen takia, millaisia vaatteita he pitävät tai millainen läntikäs (oho, jopa finnejä!) naama heillä on... Joko kolahti???

 

[Oman Tien Kulkija]

No ainakaan hyvännäköiseksi en itseäni luule, tuskinpa kenenkään miehen tai naisen mielestä puolitoistametrinen tappi on mitenkään vereseisauttava näky. Mutta totta juu, olen ollut ehkä liian idealistisella mielellä puistoissa liikkeellä ja olen luonteeltani pikkuisen ujo.

Voi olla myös, ettei puistoista ole löytynyt hengenheimolaisia ja sekin pitää hyväksyä. Lapsen takia noita paikkoja kai täytyy sietää, tosin ei lapsikaan vielä ole siinä iässä että kaipaa pakonomaisesti seuraa.

Kauniina en siis itseäni pidä, päinvastoin. Minulla on aina ollut komplekseja ulkonäöstäni. Ehkäpä sitten epävarmuus on se tekijä, miksi minusta ei ylipäätään ole helppo pitää, poikkeuksena pitkäaikaiset hyvät ystävät.

Oivalsin kuitenkin sen, että olen yhä liian sinisilmäinen ja naiivi ihmisten suhteen.

 

[Suomalainen perusjuntti (ei tuulipukua, ripsiväriä]

Niin, aloittajan ongelma musta ei ole omat tai toisten vaatteet, vaan ennakkoluuloisuus ja ujous. Nämä meitä monia vaivaavat. Ja se tosiasia on vain hyväksyttävä, että ei sieltä puistosta välttämättä ystäviä löydy, ehkä hyvänpäivän tuttuja korkeintaan. Mutta sekin piristää mieltä arjen keskellä. Ja jos tuuri käy, voi löytää uuden ystävänkin.

Lapsi ainoana yhdistävänä tekijänä ei välttämättä tuo ystäviä, mutta se voi helpottaa tutustumista, kun on aina yhteistä puhuttavaa mistä aloittaa keskustelu. Siitä voi sitten huomata, että on jotain muutakin yhteistä kuin vain että ollaan samaan aikaan äitiyslomalla/ vanhempainvapaalla.

 

[tilulilulei]

Minäkin olen perusluonteeltani ujo, mutta kun yhtäkkiä huomasin olevani noin 10 tuntia joka arkipäivä kahdestaan lapsen kanssa, niin tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Kaipasin hirveästi aikuista seuraa, vaikka yleensä viihdyn hyvin yksinäni. Koska sukulaiset ja kaverit eivät asu lähellä, en saanut vertaistukea mistään (no, esikoiseni syntyi yli 10 v sitten, jolloin ei vielä ollut nettien keskustelupalstojakaan).

Päätin rohkaista itseni. Esikoinen oppi kevätaikaan istumaan ja konttaamaan, joten laitoin hänelle kuravaatteet päälle ja menimme hiekkalaatikolle. Siitä sitten rohkaistuin aloittamaan juttelua ("Minkäs ikäinen lapsi sulla on. Ai, hän on jo vuoden ikäinen, mutta näyttää niin sirolta ja pieneltä mun ison pojanjuntturan vieressä. Mikäs hänen nimensä on. Me ei ollakaan käyty tässä puistossa paljon, kun hän oppi vasta istumaan, mutta käykös täällä paljon porukkaa tällain arkipäivisin. Onko kokemusta että onko tässä lähistöllä muita hyviä puistoja" jne jne). Näitä kysymyksiä voi siis ihan vaikka etukäteen miettiä, jos tuntuu, että on niin tuppisuu, ettei saa mitään sanottua.

Nykyään höpöttelen niitä näitä, jos siltä tuntuu ja jos toinen osapuoli myöskin vaikuttaa siltä, että rupattelu kelpaa. Ystäviä en ole puistoista löytänyt, mutta hyvänpäivän tuttuja kuitenkin. Myös hyviä vinkkejä esim. hyvistä harrastusryhmistä ja kuka on hyvä perhepäivähoitaja alueella on tullut.

 

[tuore kokemus=)]

Itsellä on lapset kahdessa sarjassa ja isommat jo kuoululaisia. Heidän taaperoajaltaan on jäänyt muutamia ystäviä pysyviksi, jotka olen tavannut äitiälapsikerhossa tai puistossa. Silloiun pukeuduimme kaikki miten sattuu ja ripsaria oli tai ei, kellä mitenkin, mutta kyllä se tyyli on siitä muuttunut töihin lähdettäessä=)

Itse menin tänään ekaa kertaa lähileikkipuistoon oikeastaan tämän ketjun innostamana kuopukseni kanss.Hän on vasta 9kk, joten ei ole ollut tarvetta puistoilla aiemmin. Nyt tuntuia aamulla siltä että hulluksi tulee ellei saa nähdä muita aikuisia ja menimme puistoon. En laittanut meikin häivää ja yllä oli ruskeat kangashousut ja vaaleansininen neule.Hiukset ponnarilla. Pääsin heti juttuun muitten kanssa. Jotkut olivat vähemmän kiinnostuneita yleensäkään juttelemaan, joten annoin toki hedän olla. Mutta tuntui välittömästi että pari samalla aaltopituudella olevaa mammaa löytyi. Juttelimme lähinnä lapsista ja arjen sujumisesta, mutta uskon että aiheet polveilevat ja syvenevät aikaa myöten, kunhan tutustuu paremmin.

Jännä juttu, en tippaakaan huomioinut kenenkään vaatetusta, mutta ystävällinen hymy kiinnitti huomioni, huulipunalla tai ilman=)

 

[kolmen äiti]

Sinä Lumene, kiitos kovasti kun yleistät ja laitat meidät kotiäidit samaan muottiin, itse jo alan vihata sanaa kotiäiti enkä halua sanoa sitä sanaa, sanon vaan että olen nyt lasten kanssa kotona toistaiseksi, olen huomannut että jos sanon että olen kotiäiti niin johon ilme muuttuu joillakin...onko se jotain kauteutta vai mitä ihmettä? Typerää, en minä tuomitse työssäkäyviä äitejä en luokittele ja laita lokeroon. Onko sinulla jokin ongelma? hyväksy itsesi ja omat ratkaisusi niin voit hyväksyä muutkin, en tiedä luitko aikaisemmat kirjoitukseni kolmos sivulta, siinä kerroin ajatuksiani enemmän kylläkin ap:lle, mutta mikä ongelma tässä hommassa nyt on ja saatko jotain iloa siitä että haukut toisia "harmaiksi kotiäideiksi"...minulla on kuule ystäviä jotka menevät töihin heti kun mahdollista ja minä kunnioitan heidän päätöstään, on ystäviä jotka haluavat olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Mitä pahaa siinä on jos joku kokee että on parasta olla kotona ja toinen taas että töissä. Sulla on itelläs nyt jokin ongelma. Ja tiedoksi että minä en ole harmaa kotiäiti, vaan oikein reipas ja iloinen ja värikäs varsinkin suuttuessani=) ja jo kolmen lapsen jälkeen nöyrtynyt huomaamaan, että en todellakaan täydellinen. Tsemppiä vaan kaikille!

 

[alkuper.]

suurin osa kirjoittajista on nyt vähän liikaa takertunut tohon mun tuulipukukommenttiin, vaikka kyse ei varsinaisesti ollut pelkästä pukeutumisesta, vaan siitä,että tähän mennessä kaikki tuulipukuihmiset joita oontavannut,ovat luonteeltaan niin erilaisia kuin minä,että siksi tuntuu turhalta enää edes yrittää tutustua niihin.
luin ketjun kaikki viestit läpi ja aloin oikeen miettimään,että mistäköhän johtuu että oon niin hirveesti tuulipukuja vastaan ja kyllähän mä sen sitte tajusinkin.
mun oma äiti käytti aina tuulipukua vapaa-ajalla, kaverin äiti ei ja arvatkaa olinko kateellinen? ala-asteella luokan pojat hehkuttivat muiden äideistä,että kyllä on hyvännäkönen,pitkät hiukset ja kaikki.. ja mitä mun äitillä oli? se prkleen lila tuulipuku,miä se käyttää edelleen ja lyhyt kiharapilvi, ihan samanlainen kun mun isoäidillänikin.
minä ainakin haluan olla niin vetävän näköinen äiti,ettei oma poikani eikä tyttäreni joudu ikinä mua häpeemään!!!

 

[Sanattomana]

Millaista elämää te oikein elätte? Ei minun maailmassani vaan ole tuollaista...

 

[Huolestunut:)]

suurin osa kirjoittajista on nyt vähän liikaa takertunut tohon mun tuulipukukommenttiin, vaikka kyse ei varsinaisesti ollut pelkästä pukeutumisesta, vaan siitä,että tähän mennessä kaikki tuulipukuihmiset joita oontavannut,ovat luonteeltaan niin erilaisia kuin minä,että siksi tuntuu turhalta enää edes yrittää tutustua niihin.
luin ketjun kaikki viestit läpi ja aloin oikeen miettimään,että mistäköhän johtuu että oon niin hirveesti tuulipukuja vastaan ja kyllähän mä sen sitte tajusinkin.
mun oma äiti käytti aina tuulipukua vapaa-ajalla, kaverin äiti ei ja arvatkaa olinko kateellinen? ala-asteella luokan pojat hehkuttivat muiden äideistä,että kyllä on hyvännäkönen,pitkät hiukset ja kaikki.. ja mitä mun äitillä oli? se prkleen lila tuulipuku,miä se käyttää edelleen ja lyhyt kiharapilvi, ihan samanlainen kun mun isoäidillänikin.
minä ainakin haluan olla niin vetävän näköinen äiti,ettei oma poikani eikä tyttäreni joudu ikinä mua häpeemään!!!

Siis oletko tosissaan? Pinnallista Miksi et voisi jutella esim. naisen kanssa jolla on paljon kalliimpi ja ulkoiluun sopivampi, paremman näköinen vaatetus kuin sinulla?? Kannattaa käydä tutustumassa ulkovaatevalikoimaan vaikka urheiluliikkeessä. On nimittäin muitakin ulkoilupukuja kuin liloja ja tummansinisiä esim. mustat hyvän näköiset coretex housut ja lime/vaal.pun. takki ovat tosi hyvännäköiset sporttisen ihmisen päällä

 

[Oman tien kulkija]

Entä jos ei vaan pidä tuulipuvuista vaikka ne olisivat minkä värisiä tahansa? Ei kai sellaiseen asuun pidä pukeutua, joka ei yhtään tunnu omalta? Tämä on toki nyt kovasti pinnallinen kommentti ja olen tämän takia pinnallinen ja tyhmä ihminen.

 

[Mamaa76]

Mä ymmärrän ihan täysin ap:ta.

Tosin olen ihan tahallani vähän provosoinut keskustelua, mutta pääpointeilta olen täysin samaa mieltä. Kyse ei mun mielestä tosin ole edelleenkään tuulipuvun käyttämisestä, vaan siitä se edustaa. Toistan, että eihän ihmisarvo alene vaihtamalla farkut tuulipukuun, vaan enemmän siitä että (vanhaa klise mut sopii tähän vaatteet on aatteet.

Eli jos käyttää usein samaa iänikuista tuulipukua, alla vanhat hehtaarisloggit ja laastarin väristen rintsikoiden päällä jättiteepaita, niin omaa varmasti erilaisen maailmankatsomuksen ja aatemaailman kuin se äiti, jolla on päivittäin meikkiä nassussa ja joka on vähän satsannut (rahallisesti tai ajallisesti) vaatekertaansa, oli päällä sitten ulkoiluasu tai farkut.

Jotkut tajuaa tämän sen enempää alleviivaamatta, jotkut ei. Eikä silti kukaan tämän takia varmastikaan ole yhtään huonompi äiti.

 

[Huolestunut:)]

Entä jos ei vaan pidä tuulipuvuista vaikka ne olisivat minkä värisiä tahansa? Ei kai sellaiseen asuun pidä pukeutua, joka ei yhtään tunnu omalta? Tämä on toki nyt kovasti pinnallinen kommentti ja olen tämän takia pinnallinen ja tyhmä ihminen.

en tarkoittanut että sinun tarvii ulkoilupukuun pukeutua! väännän rautalangasta: muut voivat puketua ja olla silti mukavia, hyvän näköisiä sporttisia ihmisiä!

 

[ninnu2]

Minulla on äitiystävä, jolla on vanhat verkkarit, pitkä t-paita, joku vanha nuttu ja lippalakki päässä, joskus huivi On ihana, luova ihminen, taiteellisuuden perikuva. Ei todellakaan huomaa, mitä päällensä pistää, vaan elää kuin lapsen tasolla mitä pukeutumiseen tulee. Sitten on ystäviä, jotka ovat viimeisen päälle laitettuja, tyylikkäitä ja muodikkaita. Mukavia ihmisiä kaikki tyyni. Ei ole koiraa karvoihin katsominen eikä kyllä ihmistä vaatteiden perusteella pidä mennä luokittelemaan. On aika kapea maailmankuva sellaisella ihmisellä, joka kuvittelee voivansa päätellä ihmisen ajatusmaailmaa pukeutumisen perusteella.

 

[niinunen]

minä ainakin haluan olla niin vetävän näköinen äiti,ettei oma poikani eikä tyttäreni joudu ikinä mua häpeemään!!!

Musta olisi mahdottoman ihanaa jos lapseni oppisi arvostamaan minua ja tietysti muitakin ulkonäköön katsomatta... Luulen oikeasti etteivät lapset arvosta niinkään erityisen hyvännäköistä vaan mukavaa, oikeudenmukaista ja läsnäolevaa äitiä. Eiväthän kakarat opettamatta voi noin pinnallisia olla.

 

[Herttilei]

No johan pomppas. Pitääkö lapsen koulukaverien pitää jonkun äitiä hyvännäköisenä ym.
eikös toi ole jo hieman sairasta.
En mä ainakaan pukeudu koulun juttuihin sen takia että lapseni luokkakaverit saa sanoa VAU! Musta olis ainakin ollut kyllä tosi noloa jos mun äidistä olis luokkakaverit jutelleet tuollalailla.
Ja onko pakko meikata? Minkäs teen että olen luonnonkaunis, ei tarvii meikkiä, jotta miehet vislaa( siis miehet ei pikku pojat). Hiuksiini en ole koskaan laittanu muotovaahtoa, lakkaa ( edes kampaajaa saa laitta). Ei vaan yksinkertaisesti tarvii. Voi jopa päivän pari olla hiukset pesemättä eikä edes siltä näytä. taidan olla hyvin onnekas.
No tuulipukua en omista, verkkapuvun kyllä ja sitä käytän lenkillä, lasten kanssa puistossa ja ulkoillessa. aa ja jopa muutaman kerran kipaissut kaupassa. ja kaiken lisäksi en ole langanlaiha ehkä jopa vois pari- viis kiloo ottaa pois, hmm..
Ihmettelen suuresti ihmisiä jotka ei voi meikittä edes ovensuusta kurkata.Voiko heikompaa itsetuntoa olla ?.

 

[Sivullinen mutta tyylikäs äiti]

Voi sua, et taida olla penaalin terävin kynä. Et edes se värikkäin. Tavallinen junttipulla, jota paikalliset portsarit koittaa vokotella, sääliksi käy sua. Ihan vinkiksi; harjoittele kirjoittamaan suomea niin joku voisi jopa palkata sut sihteeriksi joskus.

Eikö ole hienoa olla noin ihana nainen, hoh hoijaa...?

 

[Mamaa76]

Aa-men! Edellinen ja muut! Ei kaikki vaan tajua. Kyse ei ole verskoista vaan maailmankatsomuksesta, mutta jos on kapeat lasit niin ei sitä sisäistä. Ja alan uskoa s
siihen että koulutus korreloi näitä vastauksia. Mutta aa-men niille äideille, jotka viitsii panostaa itseensä ja näyttää kivalta hiekkiksellakin. En vaan kykene ymmärtämään naisia jotka muuttuu pelkiksi tisseiksi ja rattaiksi lapsen synnyttyä. Ei edes muisteta että miesa oli osallisena koko tapahtumassa! Eikä tajuta että mies on seksuaalinen olento vaikka olisikin isä! Sääliksi käy miehiänne...

 

[mam77]

minä ainakin haluan olla niin vetävän näköinen äiti,ettei oma poikani eikä tyttäreni joudu ikinä mua häpeemään!!!

Musta olisi mahdottoman ihanaa jos lapseni oppisi arvostamaan minua ja tietysti muitakin ulkonäköön katsomatta... Luulen oikeasti etteivät lapset arvosta niinkään erityisen hyvännäköistä vaan mukavaa, oikeudenmukaista ja läsnäolevaa äitiä. Eiväthän kakarat opettamatta voi noin pinnallisia olla.

Olen samaa mieltä!

jotenkin tuntuu, että alkuperäisen jutut kuvaavat niin hyvin tätä nykypäivän pinnallista ja ulkonäkökeskeistä maailmaa. Eikös lapsille ole tärkeämpää, että aikuiset ovat aidosti läsnä, kuin että ovat "hyvännäköisiä"? Alkuperäinen on vaarallisella tiellä opettamassa lapsilleen, että ulkonäkö on elämässä tärkeintä. Ei hyvä...
Mutta meitä on moneen junaan, ja jotkut jäävät asemalle. Valitettavasti.

 

[joopaskuupas]

En usko, että koulutuksella on tässä asiasa mitään tekemistä. Kyse on näistä superäideistä joiden mielestä elämä on lapsen tullessa vain lapsia varten. TUntevat huonoa omaatuntoa jos peiliin katsovat, koska se aika on lapselta pois. Minulle on ihan yksi hailee mitä kukin päällensä laittaa puistoon yms mutta en kertakaikkiaan ymmärrä miksi haluaa näyttää homssuiselta päivä toisen jälkeen. Superäidit pukevat lapsensa kauhtuneisiin kirpparivaatteisiin.

Onneksi meidän puistossa on ihan vain normaaleita ihmisiä, reippaita äitejä lapsiensa kanssa. Farkkuja, urheiluvaatteita ihan mitä vain ja kaikki juttelevat toisten kanssa. Uudet ihmiset toivotetaan aina tervetulleiksi ja kenenkään ei siellä tarvitse tuntea oloaan ulkopuoliseksi.

 

[iurgfrehg]

Voi sua, et taida olla penaalin terävin kynä. Et edes se värikkäin. Tavallinen junttipulla, jota paikalliset portsarit koittaa vokotella, sääliksi käy sua. Ihan vinkiksi; harjoittele kirjoittamaan suomea niin joku voisi jopa palkata sut sihteeriksi joskus.

Eikö ole hienoa olla noin ihana nainen, hoh hoijaa...?

Musta Herttilein vastaus oli erittäin järkevä. Kuka haluaa oikeasti vokotella lapsensa koulukavereita? Ja miksi tälläytyä jos näyttää hyvältä muutenkin?

 

[jhjgr]

Aa-men! Edellinen ja muut! Ei kaikki vaan tajua. Kyse ei ole verskoista vaan maailmankatsomuksesta, mutta jos on kapeat lasit niin ei sitä sisäistä. Ja alan uskoa s
siihen että koulutus korreloi näitä vastauksia. Mutta aa-men niille äideille, jotka viitsii panostaa itseensä ja näyttää kivalta hiekkiksellakin. En vaan kykene ymmärtämään naisia jotka muuttuu pelkiksi tisseiksi ja rattaiksi lapsen synnyttyä. Ei edes muisteta että miesa oli osallisena koko tapahtumassa! Eikä tajuta että mies on seksuaalinen olento vaikka olisikin isä! Sääliksi käy miehiänne...

Siis kuinka korkea koulutus pitäisi olla, että tajuaisi pukeutua seksikkäästi? Mä luulen, että usein toi vaatteilla koreilu on niiden hommaa, joitten täytyy ulkonäöillään kompensoida muita puutteita, esim. sivistyksen puutetta. Toki poikkeuksiakin on. Mutta ainakaan mä en pukeudu puistoon sillä ajatuksella, että voisin siellä vietellä oman miéheni, vaikka hän toki onkin ollut osallisena lastemme aikaansaamiseen. Ne lapset on kumminkin tehty jossain ihan muualla kuin puistossa. Aikansa ja paikkansa kaikella!