diivaileva äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tylsää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Mamaa76:
Olen samaa mieltä kuin erä: Ei äitiys ole tekosyy olla pitämättä itsestään huolta. Nämä tukka rasvaisena verkkareissa jotenkin luulevat, että ovat parempia äitejä, että meikattu, hoikka farkuissa kulkeva äiti on joténkin absurdisti huonompi äiti. Että ripsarin laitto on lapsen hoidosta pois.

Tai äiti on kiireinen, väsynyt kotiäiti, kuka hoksaa, että ulkoillut lapsi syö ja nukkuu paremmin. Puhumattakaan siitä, että äitikin virkistyy ulkoilusta. Jos lapsella on koliikki, tai lapsi on koko ajan sairas tai jos äiti on yksin lapsen/lasten kanssa yms. yms.

Itse olin niin huono ja mukamas-parempi äiti, että olin ensimmäiset pari vuotta luultavasti zombien näköinen ym. syistä. Ja elä huoli, en katsellut pahalla kaltaisiasi äitejä, vaikka sinä katsoitkin minua, en edes nähnyt sinua. Ja mukava, että olet koko ajan voinut käydä jumpissa jne, minäkin olen käynyt nyt kuin tämä lapsi on vanhempi ja ei koko ajan sairaalassa.

Se kun on muutenkin aika pinnallista arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella, eikös vaan.

 
Kai sulle ap on tehty suunniteltu sektio, ettei alapääsi vaan rupsahda kuten alatiesynnytyksessä on tapana? Mulle meikittömyys tai tuollainen pinnallisuus ei ratkaise sitä pystynkö juttelemaan toisille äideille. Juttelu ei tarkoita sitä, että täytyy rueta enemmänkin kaveeraamaan kyseisen ihmisen kanssa. Jos sua ei innosta niin ole yksin omassa erinomaisuudessasi, tuskin ketään kiinnostaisikaan jutella sinun kanssasi kun yleensä ylimielisyys näkyy päällepäin. Sulle tuo meikkaaminen taitaa olla vain suojakilpi, ehkäpä olet oikeasti epävarma.. Veikkaisin, että olet aina nuori.
 
Mekin nautimme mieheni kanssa toistemme hyvästä pukeutumistyyleistä ja siitä että pidämme molemmat itsestämme huolta, mutta puistoon ja kauppaan esim. viikonloppuaamuina voimme toistemme puolesta onneksi mennä vaikka persreiän näköisinä. Kyllähän sitä näyttää hyvältä jos siihen panostaa, mutta puistoon tai kävelylle lähtiessä ulkonäköön panostaminen on mielestäni täydellistä ajanhukkaa.

Minusta tuntuu että meikkaat ja käyt hulluna sielä jumpalla juurikin itsesi ja huonon itsetuntosi takia. Jos et meikkaa tai kroppasi ei ole rasvaton ja treenattu et tunne oloasi hyväksi etkä itseäsi rakastetuksi. Usko vaan että tulisit onnellisemmaksi jos pysyisit välillä relaamaan, eikä itsevarmuutesi olisi niin paljon ulkonäöstä kiinni. Been there done that.

Ripsarin laitto ei ole lapsenhoidosta pois, mutta ulkonäön liiallinen arvostaminen siirtyy valitettavasti hyvin helposti perintönä lapsillesi.

Itse olen kanssasi saman ikäinen. Olen ollut nuorempana anorektinen jumppatyttö ja seurannut pukeutumisen tyylisuuntauksia koko ikäni. Ennen lapsen saantia ainut millä oli merkitystä oli että olisin mahdollisimman kaunis, tyylikäs, älykäs, menestyvä ja ihailtu. Nyt kun ajattelen tuota aikaa ennen lasta niin oikein oksettaa oma silloinen hedonistinen arvomaailmani. Haluan toki edelleen olla myös kaikkea tuota edellä luettelemaani, mutta en enää hampaat irvessä tee sen eteen töitä vaan nautin täysin rinnoin meikittömistä tuulipukuriennoista lapseni kanssa tukka lytyssä. Siitä ja muiden tuulipukuihmisten seurasta nauttiminen kun ei ole pätkänkään vertaa omasta menestyksestäni pois. Kauneudesta ehkä vähän kyllä, mutta olen huomannut että ihmiset tuntuvat pitävän minusta ihan yhtä paljon vaikken viimeisimpiä tyylisuuntauksia tuulipukuriennoiltani kaupoista ole kerinnyt kiertelemään ja päälleni pukemaan ja vaikka kampaaja-ajan tilauskin unohtui ja juurikasvu on välillä kasvanut sellaiseksi että sen jo muutkin huomaavat.
 
Ihan älytöntä juttua...

Minä olen vain iloinen, jos lähipuistossa on muitakin äitejä lapsineen, sillä on mukavaa päästä juttusille. Jutustelen kyllä ihan kaikkien kanssa, enkä mieti kuka on aamulla vetänyt jalkaan farkut, kuka verkkarit, kuka tupeerannut tukan, kuka laittanut ripsaria. Mukavaa on vain jakaa ajatuksia muiden äitien kanssa. Erilaisia ollaan kaikki ja hyvä niin.

 
Minun mielestäni te arvostelette ap:tä vähän turhan kärkkäästi. Kaikkihan meistä arvottavat jossain määrin ihmisiä niin vähäpätöisen seikan kuin ulkonäön perusteella, kun eipä oikeín muutakaan keinoa ole silloin kun toinen on täysin tuntematon. Ap ehkä (tai minä ainakin) pelkää itse arvostelun kohteeksi joutumista näiden superäitien puolelta. Koen usein saavani halpamakkara -tyylin katseita, että miten tuo nainen herranjestas pitää korkokenkiä vaikka on äiti. Joku saattaa luulla turhamaiseksi ihmistä, joka viihtyy paremmin hameessa ja topissa kuin vaikka tuulipuvussa. Ei äitiyden todellakaan tarvitse muuttaa koko ulkonäköä ja ajatusmaailmaa, vaikka se väistämättä muuttaakin aika paljon ajankäyttöä ja arvoja.

Ap:lle ja muillekin annan neuvoksi, että menkää rohkeasti juttelemaan erinäköistenkin äitien kanssa; on yllättävää miten paljon sama elämäntilanne voi kuitenkin yhdistää!
 
on tää kummallista,että heti aletaan kuvitella että käytän korkkareita hiekkalaatikolla ja käyn useana päivänä jumpassa ja että kehossani ei ois tippaakaan rasvaa.
en käytä korkkareita kuin juhlissa.jumpassa en käy ikinä,ainoa liikuntaa tulee lasten kanssa.en ole ylilaiha,normaalipainoinen leveäperseinen äiti.
kaikki äidit kuitenkin jotka tunnen,en siis vain ole pari sanaa vaihtanut, ja jotka pukeutuvat tuulipukuun yms.ovat jokaikinen niin eri aaltopituudelta että uskon että sama pätee muihinkin tuulipukusankareihin. sama asia koskee myös jotain pinkkeihin sukkahousuihin ja vihreään kuontaloon pynttäytyneitä punkkariäitejä,en usko että voisimme ystävystyä paremmin,koska en vain yksinkertaisesti pidä sellaisista ihmisistä. tarkoitukseni ei mitenkään ollut laittaa meikkaavia äitejä meikittömien yläpuolelle,vaikka moni näin tulkitsikin. he ovat aivan varmasti ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin minäkin,he vain ovat erilaisia.ja minä haluan ystävikseni samanlaisia ihmisiä kuin minä. minä kun en voisi kuvitellakaan lähteväni edes sinne kauppaan ilman meikkiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuper.:
on tää kummallista,että heti aletaan kuvitella että käytän korkkareita hiekkalaatikolla ja käyn useana päivänä jumpassa ja että kehossani ei ois tippaakaan rasvaa.
en käytä korkkareita kuin juhlissa.jumpassa en käy ikinä,ainoa liikuntaa tulee lasten kanssa.en ole ylilaiha,normaalipainoinen leveäperseinen äiti.
kaikki äidit kuitenkin jotka tunnen,en siis vain ole pari sanaa vaihtanut, ja jotka pukeutuvat tuulipukuun yms.ovat jokaikinen niin eri aaltopituudelta että uskon että sama pätee muihinkin tuulipukusankareihin. sama asia koskee myös jotain pinkkeihin sukkahousuihin ja vihreään kuontaloon pynttäytyneitä punkkariäitejä,en usko että voisimme ystävystyä paremmin,koska en vain yksinkertaisesti pidä sellaisista ihmisistä. tarkoitukseni ei mitenkään ollut laittaa meikkaavia äitejä meikittömien yläpuolelle,vaikka moni näin tulkitsikin. he ovat aivan varmasti ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin minäkin,he vain ovat erilaisia.ja minä haluan ystävikseni samanlaisia ihmisiä kuin minä. minä kun en voisi kuvitellakaan lähteväni edes sinne kauppaan ilman meikkiä!

Siis jos et ole vielä tähän mennessä tavannut yhtään äitiä, jonka kanssa olisit samalla aaltopituudella, oli vaatetus sitten mikä tahansa, niin on kyllä ihan perusteltua olettaa, että näin on laita muidenkin äitien suhteen joitten kanssa et ole vielä puhunut. Ehkä sinulla yksinkertaisesti ei ole hengenheimolaisia?
Ja miksi täällä heti kuvitellaan, että olet joku tosi superhyvännäköinen laittautunut ilmestys? Syy voi olla se että kerroit ettei missään edes kadullakaan ole tullut vastaan ketään, joka olisi lähellekään niin laitetun näköinen, että sen kanssa viitsisi jutella. Esim. itse olen mielestäni ihan siististi pukeutunut, mutta suunnilleen samalla tavalla laittautuneita tulee useinkin vastaan. Eli siksi arvelen, että sinun täytyy olla huomattavasti tyylikkäämpi kuin esim. minä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuper.:
on tää kummallista,että heti aletaan kuvitella että käytän korkkareita hiekkalaatikolla ja käyn useana päivänä jumpassa ja että kehossani ei ois tippaakaan rasvaa.
en käytä korkkareita kuin juhlissa.jumpassa en käy ikinä,ainoa liikuntaa tulee lasten kanssa.en ole ylilaiha,normaalipainoinen leveäperseinen äiti.
kaikki äidit kuitenkin jotka tunnen,en siis vain ole pari sanaa vaihtanut, ja jotka pukeutuvat tuulipukuun yms.ovat jokaikinen niin eri aaltopituudelta että uskon että sama pätee muihinkin tuulipukusankareihin. sama asia koskee myös jotain pinkkeihin sukkahousuihin ja vihreään kuontaloon pynttäytyneitä punkkariäitejä,en usko että voisimme ystävystyä paremmin,koska en vain yksinkertaisesti pidä sellaisista ihmisistä. tarkoitukseni ei mitenkään ollut laittaa meikkaavia äitejä meikittömien yläpuolelle,vaikka moni näin tulkitsikin. he ovat aivan varmasti ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin minäkin,he vain ovat erilaisia.ja minä haluan ystävikseni samanlaisia ihmisiä kuin minä. minä kun en voisi kuvitellakaan lähteväni edes sinne kauppaan ilman meikkiä!

Kyllä minä ymmärrän just mitä tarkoitat! Ei sillä etteikö ei-niin-omanlaisten ihmistenkin kanssa voisi rupatella niitä näitä, mutta itse ainakin pystyn rentoutumaan ja viihtymään vaan samalla aaltopituudella olevien kanssa. Melko varmasti se ecco-kengissä, liian lyhyissä farkuissa ja MLL:n t-paidassa oleva henkilö ei ole just mun tyyppinen henkilö. En siis koe, että meidän pitäisi ystävystyä vain siksi että olemme äitejä. Karkea yleistys kyllä, mutta yleensä ne perhekahviloissa jne. käyvät äidit ovat juuri näitä ecco-ihmisiä.
 
Minäkin ymmärrän tasan mitä tarkoitat, hyvä että löytyy "kohtalotovereita" =)

Olen samanlainen, että tykkään pitää itseni siistin näköisenä ja pukeutua siististi. En todellakaan mene puistoon missään korkokengissä ja naama tällättynä, vaan esim. farkuissa, kangashousuissa tms. ja joku kiva pusero tai takki päällä.

Meikkaan aina. Piste. En kaipaa siihen mitään arvosteluja. En voi käsittää, miksi pitäisi mennä joka paikkaan ilman meikkiä. Se on minulle sama kuin alasti menisi, tunnen oloni epämiellyttäväksi. Puistoon mennessäni laitan perus ripsarin ja rajauksen (vie aikaa minuutin). Johonkin kaupungille tai juhliin mennessäni laitan meikkivoidetta ja luomivärit.

Alkuperäisen tavoin, kaihdan hieman muita "tosi" äitejä, jotka tuntuvat olevan niin omistautuneita lapsilleen, että ovat unohtaneet oman itsensä. (tyyliin, että ei ole väliä, miltä itse näyttää, kunhan lapset ovat ok.) Lapsiani rakastan yli kaiken, mutta pidän huolta myös omasta itsestäni. Minusta vaan on kiva näyttää huolitellulta =)

Harmi alkuperäinen, kun asut ilmeisesti jossain maalla, meistä olisi voinut tulla ystäviä =)
 
ihanaa oikeasti että on kohtalotovereita!!!! huomaa että nää,ketä on pikkasen erilaisia, kärjistävät heti asiat,koska eivät ihan ymmärrä mitä tarkoitan..
asun 03-alueella.
ja sitten tuolle kyght-jotain:lle: kirjoitit: Ja miksi täällä heti kuvitellaan, että olet joku tosi superhyvännäköinen laittautunut ilmestys? Syy voi olla se että kerroit ettei missään edes kadullakaan ole tullut vastaan ketään, joka olisi lähellekään niin laitetun näköinen, että sen kanssa viitsisi jutella.

lainaa tekstistäni kohta,jossa olen noin kirjoittanut! mielestäni en ole mitään tuollaista sanonut. kadulla tulee useinkin äitejä vastaan,jotka ovat laitettuja ja joiden seura saattaisi kiinnostaa,mutta en mä nyt ihan idiootti sentään oo että alkaisin niitä kadulla pysäyttelee "hei,oisiks sä mun kaveri???" XD
kyllä mä tiedän muutaman äidin jotka ovat samanlaisia kuin mä,mutta se ei kauheesti arkea juhlista,kun ne asuvat yli 100km:n päässä.
että en mä mikään uhanalainen laji ole!!!
 
Mä oon sitten niitä tuulipukumutseja jotka ei meikkaa, tukka ei ole kyllä likainen ikinä. Ja muakin ahistaa välillä suurissa äitilaumoissa... Minä se vasta kummajainen taidan olla? Mut asiaan; tuntemattomien äitien kanssa juttu kyllä aloitetaan aina lapsijorinoilla, hetken kun rupattelee niin kyllä sieltä varmaan jotain muitakin aiheita kaikilta löytyy. Ehkei puistoista mitään sydänystäviä löydä, mutta varmasti ihan mukiinmenevää seuraa niiksi muutamiksi hetkiksi. Meikitittömiä ja meikillisiä kivoja naisia ja miehiä lapsineen.
 
Siis haloo!!! Eikö joskus teinivuosina pitänyt olla samanväriset paidat, samanmerkkiset farkut jne ja piti tuntea olevansa osa jotakin ryhmää. En olisi uskonut, ettei voi puistossa mennä juttelemaan jollekin äidille siksi, että saisi omalle lapselle seuraa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja stapuli:
Siis haloo!!! Eikö joskus teinivuosina pitänyt olla samanväriset paidat, samanmerkkiset farkut jne ja piti tuntea olevansa osa jotakin ryhmää. En olisi uskonut, ettei voi puistossa mennä juttelemaan jollekin äidille siksi, että saisi omalle lapselle seuraa.

Voi jeesus. Kaikki vaan ei ymmärrä mitä me tarkoitetaan..Todellisia kohtalontovereita siis ollaan, alkuperäinen =)



 
Parempi kun pysyttelettekin kaltaisessanne seurassa. Itse en kulje epäsiistin näköisenä, mutta en moisia pinnallisia toisten ulkonäköä tuijottavia hyypiöitä tahdo lapseni läheisyyteen. Te olette juuri niitä, jotka puiston reunassa ryhmässä kuiskuttelee ja arvostelee muiden äitien ja lapsien vaatetusta ja muuta olemusta ja tuijottelee lasten vaatteiden niskalappuja, että kellä lukee marimekko.. Ei kiitos!

En sitten itseasiassa tiedä missä asutte, kun täällä etelä-suomessa vastaani ei ole koskaan tullut ainuttakaan rasvalettistä, rikkoinaisissa vaatteissa kulkevaa haisevaa äitiä. Taitaa teille epäsiistin olemuksen tehdä se, jos ei äidillä ole ripsiväriä tai meikkivoiteen rajoja kasvoissa.
Itse olen sitä miletä että suihkunraikas luonnollinen fresh look on miljoona kertaa puoleensa vetävämpi, kuin hirvittävä pakkelikerroksen ja hepeneet omaava ilmestys hiekkalaatikolla. Minusta lenkille ei mennä farkuissa, ei edes vaunulenkille. Eri asia jos mennään kaupungille viettämään aikaa, mutta korkkarit, housunkauluksesta vilkkuvat stringit ja (parhaassa tapauksessa myös persvako) ja muutenkin itseään korostava olemus on lasten leikkipaikalla lähinnä koomista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei todellakaan ymmärrä:
Parempi kun pysyttelettekin kaltaisessanne seurassa. Itse en kulje epäsiistin näköisenä, mutta en moisia pinnallisia toisten ulkonäköä tuijottavia hyypiöitä tahdo lapseni läheisyyteen. Te olette juuri niitä, jotka puiston reunassa ryhmässä kuiskuttelee ja arvostelee muiden äitien ja lapsien vaatetusta ja muuta olemusta ja tuijottelee lasten vaatteiden niskalappuja, että kellä lukee marimekko.. Ei kiitos!

En sitten itseasiassa tiedä missä asutte, kun täällä etelä-suomessa vastaani ei ole koskaan tullut ainuttakaan rasvalettistä, rikkoinaisissa vaatteissa kulkevaa haisevaa äitiä. Taitaa teille epäsiistin olemuksen tehdä se, jos ei äidillä ole ripsiväriä tai meikkivoiteen rajoja kasvoissa.
Itse olen sitä miletä että suihkunraikas luonnollinen fresh look on miljoona kertaa puoleensa vetävämpi, kuin hirvittävä pakkelikerroksen ja hepeneet omaava ilmestys hiekkalaatikolla. Minusta lenkille ei mennä farkuissa, ei edes vaunulenkille. Eri asia jos mennään kaupungille viettämään aikaa, mutta korkkarit, housunkauluksesta vilkkuvat stringit ja (parhaassa tapauksessa myös persvako) ja muutenkin itseään korostava olemus on lasten leikkipaikalla lähinnä koomista.



En todellakaan arvostele lasten, enkä äitien vaatetusta. Pointtini oli, että itse teen siten, ei minua haittaa miten muut tekevät. Huomiota kiinnitän selvästi "resuiseen" olemukseen, mutta en todellakaan arvostele!! Ei minua haittaa kenenkään muiden vaatteet ja meikittömyys.

Omat ja lapseni vaatteet hankin suurimmaksi osin käytettynä kirppareilta ja esim huuto.netistä. Ei löydy Marimekkoa meiltä..

En meikkaa siten, että se näkyisi. Fresh look minullakin meikistä huolimatta. Siksi pukeudun usein farkkuihin, koska puistoreissuilla käymme samalla kaupoilla ja kyläilemässä. Emme notku tosiaan missään puistojen reunoilla juoruamassa =)

Farkkuni eivät ole mitään persvaon ja stringien paljastavia teini hepeneitä..

Tulipahan taas sotku tästäkin, ehkä kannattaa lopettaa koko keskustelu ja koittaa vaan elää sulassa sovussa siellä hiekkalaatikon reunalla =)





 
Ecco on nykyään ihan trendikäs merkki ja verkkarit joka teinin päällä. ;) Tiedän kyllä mitä tarkoititte....

Joopa. Omassa kaveripiirissäni kyllä eletään tilanteiden mukaan - juhliin laittaudutaan, ja hiekkalaatikolle sään mukaan varustettuna - ulkoilupuvuissa, sillä se ulkoilu lasten kanssa on se päivän sporttihetki. Mun kaveripiirissä ei kyllä kukaan ole repsahtanut äitiyden myötä - yllättävää miten samanlaisina kaikki sittenkin pysyy. Voi tuulipuvussakin olla hyvännäköinen - varsinkin jos ihminen muuten sporttinen.

Itse kuulun niihin joka meikkaa aina jonkun verran ovesta ulos lähtiessä - tukka sen sijaan ei ole enää kylläkään joka päivä kiharrettu niin kuin ennen. Nythän on nimittäin tilaisuus rentoutua, eikä ole pakko kulkea viimesen päälle laittautuneena. Nykyään mulle kyllä tulee paniikki, kun tulee kutsu jonnekin, missä pitäis olla pukeutunut - sillä en viitsi enää niin paljoa shoppailla.

Ja tosiaan ei täällä KehäIII:n sisäpuolella niitä ns. "tuulipuku"-mammoja silleen edes ole.

Mutta toki lasten tulisi tutustua toisiin lapsiin vanhemmista viis. Itse yritän pitää edes lähikaverimammoihin yhteyttä, jos en niin uusiin jaksa tutustua. tai siis ehkä en ole niin reipas että kadulla alkaisin juttelemaan - mutta katsotaan lapsen kasvaessa, jos vaikka kaveripiiri laajenis.
 
että ennaa ei haittaa muiden tekemiset ja pukemiset, mutta tuulipukuhirvitykset silti kauhistuttavat???? pientä ristiriitaa????????
voi per..le, että osaa joillain ihmisillä olla arvomaailma pinnallinen.

ja tuo kehäIII:kin saatiin taas vedettyä kehiin. eihän toki sen sisäpuolella landepaukkuja ole. anna mun kaikki kestää!
 
Sinulle iv10kk pojan äiti, ja vähän muillekin.

En käytä korkkareita kuin juhlissa, aina yleensä lenkkareissa kuljen. Collegehousuissa hiekkalaatikolla pyörin, stringit kyllä alla sielläkin :) En meikkaa läheskään joka päivä, joskus ripsaria sutaisen. Mutta iho ja hiukset on aina puhtaat. Kulmat on pigmentoitu siksi, että olen siistimmän näköinen pienemmällä vaivalla. Mani- ja pedikyyrissä käyn samasta syystä. Kauppaan en tosiaankaan meikkaa, mutta muuten tykkään AINA olla tyytyväinen ulkonäkööni.

BMI on 21. Eli vaikka sulla on ollut syömishäiriö, ei se tarkota että kaikilla jotka huolehtii ulkonäöstään, on. Ja jumpassa käyn koska pidin ennen äitiyttä jumppatunteja ja vaikken enääÄ/vielä pidäkään, jumppa ja tanssi on tiivis osa elämääni.

Heh, ja kyllä Marimekon vaatteet erottaa ilman ettää kurkkii niskalapusta...
 
Miksi ihmeessä pitäis lähteä ulkoileen farkut jalassa??? Mun mielestä lenkkeily on paljon luonnollisempaa jotkut vähän rennommat vaatteet päällä:)) Tyhmän näköistä jos olen vaunulenkillä, (samalla pysähdymme puistossa) että mulla on farkut jalassa! Voi sporttisen näköinenkin äiti olla ihan ok ja ulkoiluvatteet voi olla kalliita, hyvän näköisiä pukuja. Ap ei taida pahemmin kuntoilla;)
 
Mä käytän ripsaria joka päivä (en laske sitä meikkaamiseksi) ja lenkkeillessä urheiluvaatteita, sadekelillä puistossa tai metsäretkellä goretexia ja muuten farkkuja. Silti tunnen enemmän kuuluvani tuulipukuäiteihin, koska juttelen mielelläni puistossa lapsista (minun lapseni tekevät muutakin kuin kakkaavat, joten puheenaiheita kyllä riittää). Jos tutustuu jonkun kanssa paremmin, aletaan puhua muustakin, mutta meikit ja vaatteet ei ole puheenaiheina mun ykkös-kiinnostuksen kohteita. Mihinkähän hirviöryhmään mut voisi luokitella, kun en myöskään oikein ymmärrä ap:n ongelmia? :-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja krrrrrrr:
Miksi ihmeessä pitäis lähteä ulkoileen farkut jalassa??? Mun mielestä lenkkeily on paljon luonnollisempaa jotkut vähän rennommat vaatteet päällä:)) Tyhmän näköistä jos olen vaunulenkillä, (samalla pysähdymme puistossa) että mulla on farkut jalassa! Voi sporttisen näköinenkin äiti olla ihan ok ja ulkoiluvatteet voi olla kalliita, hyvän näköisiä pukuja. Ap ei taida pahemmin kuntoilla;)

Tuulipuku on tuulipuku vaikka suunnittelija ois Gucci.
 
Huvittavaa! Ootteko te oikeasti äitejä?? jos, niin voi lapsi-raukat!!! Eikös puistoissa ym. tutustuta toisiin pääosin siksi että se oma lapsi saisi ikäistänsä seuraa?? Oli sen äiti sitten minkä näköinen tahansa.

Jos etsii itselle hengenheimolaista, voi etsiä sitä muualtakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lumene.:
Alkuperäinen kirjoittaja krrrrrrr:
Miksi ihmeessä pitäis lähteä ulkoileen farkut jalassa??? Mun mielestä lenkkeily on paljon luonnollisempaa jotkut vähän rennommat vaatteet päällä:)) Tyhmän näköistä jos olen vaunulenkillä, (samalla pysähdymme puistossa) että mulla on farkut jalassa! Voi sporttisen näköinenkin äiti olla ihan ok ja ulkoiluvatteet voi olla kalliita, hyvän näköisiä pukuja. Ap ei taida pahemmin kuntoilla;)

Tuulipuku on tuulipuku vaikka suunnittelija ois Gucci.


Sinä et taida urheilla? vai urheiletko farkut jalassa:))
 
Uskomaton keskustelunaihe. Ei mulla oo tullu mieleen katsoa mitkä housut ihmisellä sattuu olemaan päällä hiekkiksellä tai lenkillä. Onko tuolla mitään väliä??? Itse olen usein farkuissa ja meikkaan. Välillä ulkohousut. Ei tulis mieleenikään katsoa ihmisen vaatteita, kenet kelpuutan juttukaveriksi. Ihmisistä saattaa löytyä uskomattoman ihania persoonia, vaatteisiin katsomatta. Olen huomannut ihmisiin tutustuessa että ne ennakkoluulot on ihan omassa päässä.
 
Pelk'n ripsarin laittaminen on aivan kauheen näköstä. Tärkeintä on saada iho tasaisen näköiseksi, mikä onnistuu kevyellä meikkivoiteella. Sitten vielä ripsari ja huulikiilto/rajauskynä/kevyt huulisävy, niin hyvä puistomeikki on valmis.

Puistoon mennessä laitan aina jotkut vanhat (hyvännäköiset ja mukavat) farkut ja tollasen kevyen ehostuksen. Jalassa tennarit tai kumpparit, päällä anorakki. Verkkarit on urheilua ja kotona oloa varten.

Taas äsken kauhistuin bussissa täysin meikitöntä, säkkivaatteisiin pukeutunutta äitiä...
 

Yhteistyössä