Clomittarien plussaketju (lapsettomuushoidoista plussanneet)

Luota omaan vaistoosi aina. Minä luotin ja menin päivystykseen. Sain lähetteen ultraan keskussairaalaan ja sisätutkimus tehtiin ja ultrattiin. Sikiö menehtynyt n.kaksi viikkoa sitten.
takki on tyhjä.niin helvetin tyhjä.
sain lääkkeen joka laskee raskaushormonia ja huomen aamulla sairaalaan osastolle. Saan tabletit jotka toivottavasti irrottavat kaiken raskausmateriaalin ja pääsen toipumaan tästä helvetistä.

 

Hipsunpöpsy :hug::'(

 

Voi hipsunpöpsy, pahoittelut ja paljon voimia! ja iso iso hali :hug:

Mp, paljon onnea ihanista ultrakuulumisista!

Joko mimmuskaisen pahoinvointi on hellittänyt? Toivottavasti!

Uusille tervetuloa ja kiva, että täällä on enemmän höpötystä!

( . ):Täällä voidaan fyysisesti edelleen tosi hyvin, masu on suhteessa aika pieni ja inhottavin vaiva taitaa olla öiset vessaramppaamiset, mutta nekään ei haittaa. Haluaisin vaavin jo ulos oikeastaan vaan sen takia, että tietäisi, että tytöllä on kaikki hyvin ja tietysti ehkä hieman sen takia, että näkee millainen söpöliini masussa on asustellut :heart:

Kun joku tuota listaa päivittelee, niin minun mielestä tuon "seuraavaksi" kohdan voi ottaa pois? Ainakin minun osalta, sillä enää ei ole perusneuvoloiden lisäksi kuin synnytys, joka tapahtuu toivon mukaan muutaman viikon sisällä :heart:

Ihanaa loppuviikkoa mammoille!

titiuu ja mini (37+5)

 

Hipsupöpsy:hug: Pahoittelut.. Tiedän miltä tuntuu saman kokeneena. Mulla tosin oli se tilanne,etten edes päässyt sairaalaan, vaan tyhjennys tehtiin kotona...

 

Kotona olen. Itkenyt olen niin,että silmäluomista on verisuonet katkenneet. Kipu oli raastavaa,mutta silti suurin kipu on sydämessä. Kun näin pienen,liikkumattoman vauvan alun kelluvan lapsivedessä ultrauskoneen näytöllä, maailmani repesi. Hajosi pieniksi palasiksi. Olin niin shokissa, etten pystynyt miehelleni kertomaan vaan pyysin gyneä kertomaan. Meillä oli naperokin mukana sillä emme saaneet hänelle hoitajaa. Sydämeni särkyi, kun ajattelin,ettei pieni palleromme saakaan sisarusta. Laskettu aika, 18.4.2014 tulee olemaan taatusti päivä,jolloin luhistun,varsinkin, ellen ole uudelleen raskaana.
Olen sekaisin,eikä kipupiikit, muut särkylääkkeet, kolmen vuorokauden valvominen ja loputon suru,ainakaan paranna tilannetta.
Sairaalapsykologi kävi kanssani juttelemassa ja sovimme tapaamisen myös ensiviikolle. Ihmiset,jotka minua sairaalassa hoitivat,olivat ihania,empaattisia ja sanoinko jo, aivan ihania. Eräskin työvuoroaan lopetteleva vanhempi hoitaja kyynelehti,kun kiitin häntä lämpimästä hoivasta.
Anteeksi sekava tekstini mutta tajunnanvirta on nyt mitä on, ymmärtänette. Ja miksi roikun netissä,kun olen niin sekaisin ja väsynyt,johtuu siitä, että yritän pysyä hereillä vielä tovin,kunnes natiainen menee nukkumaan.

 

Voi hipsunpöpsy :heart:

Sanat ei riitä kertomaan, kuinka pahoillani olen siitä, että tekin jouduitte tuon helvetin kokemaan :hug:.

Tarinasi oli samalla myös muistutus siitä, että itse on maailman onnekkain kun masussa on pieni kasvava vauva.

Paljon voimia suureen suruun ja toivon, että pian teille suodaan uusi onni. Kaikkea hyvää ja toivottavasti pääset pian ryhmään takaisin :heart:

 

Voi ei Hipsunpöpsy olen todella pahoillani :'(. On todella väärin että näin tapahtuu ja on tapahtunut meistä niin monelle. Miksi ensin meille pitkän ja rankan yrityksen ja odotuksen jälkeen annetaan jotain ja otetaan sitten pois. En ymmärrä.

Tekin varmaan tulette kuulemaan, niitä "lohdutuksia" kuten että 'onneksi teillä on jo yksi lapsi' tai 'hyvä että meni näin alussa eikä sitten myöhemmin', usein tällaisia kuulee niiltä ihmisiltä jotka ei ole joutunut kokemaan samaa, vaikka he hyvää tarkoittavatkin ei tuohon tilanteeseen ole sanoja. Teillä on kuitenkin täysi oikeus surra suurta menetystä. Voimia suureen suruun :hug:

 

Hipsunpöpsy, ei varmaan paljon lohduta, mutta mullahan uusi raskaus alkoi kkm:n jälkeen aika nopeasti, jo 3kk:n kuluttua olin uudelleen raskaana. Keho kyllä tietää milloin on oikea aika..:hug:
Mulla ainakin fyysinen kipu helpotti heti kun kohtu tyhjeni, henkiset traumat siitä jäi ja on mukana varmaan aina... Täällähän se kkm havaittiin 11+1 ja oli mennyt kesken joskus rv 8... Itse olen lohduttautunut sillä, että niin oli tarkoitettu. Se elämän alku ei ollut tarkoitettu elämään, vaan siinä oli jotain vialla. Ja parempi noin aikaisin kuin myöhemmin. Minäkin itkin useamman päivän, kunnes päätin että en jaksa enää, ja pakko jatkaa elämää eteenpäin.
Tuohan ei ole kenenkään syy, eikä sille mitään voi... Silti mielessä kummittelee se kauhujen päivä, kun jouduin yksin omassa vessassa synnyttää sen kuolleen alkion, ja oikeastaan henkinen toipuminen alkoi saman tien kun lääkkeellinen tyhjennys oli ohi. Ahdistus kuollut alkio mahassa oli jotain aivan käsittämätöntä.

 

Hipsunpöpsy, myöskin erittäin suuret osanottoni. Itsellä ollut kohdunulkoinen ja suurin piirtein samoihin aikoihin ensin koitettiin keskeyttää ja lopuksi leikkaamaan, kun syke vain jatkoi jatkamistaan. Suru kestää aikansa, ja sille on hyväkin antaa se aikansa. Se kyllä helpottaa ajan kanssa, mutta se ei varmasti tee siitä yhtään helpompaa juuri nyt. Paljon voimia ja jaksamista, ja myös niitä auringonpilkahduksia sitten kun sen aika on.

Mimmuskainen kävin yksityisellä, missä hoidotkin oli kahdessa ultrassa ja julkisella yhdessä varhaisraskauden ultrassa, mihin pääsin aiemman kohdun ulkoisen vuoksi. Neuvolassa ei ensin meinannu antaa aikaa, mutta keskusteltuani lääkärin kanssa aika annettiin ja ihmeteltiin miksei neuvolassa sitä suoraan annettu. Nyt onneksi olen pystynyt hillitsemään hiukan tätä stressausta, ei sitä kuitenkaan mitään mahda, jos jotain tulee. Toivottavasti sun flunssa on helpottanut, itse alan olemaan oman kanssa voiton puolella vihdoin.

 

Apu, nyt jännittää! Parin tunnin päästä pitäis lähtee Np-ultraan! Pelottaa, kun viime viikolla kuulin dopplerilla äänet, mutta nyt ei ole muutamaan päivään kuulunut. Todennäkösesti tyyppi on vaan jossain piilossa, mut silti on tuluut kaikenlaisia ajatuksi mieleen...toivottavasti selviää että kaikki onkin hyvin.

 

Täällä jännätään myös...iltapäivällä vu. Tänne on palanut sellainen juiliminen oikealla, mistä olin muutama viikko sitten varma, että keltarauhanen tuikkii. Nyt en olekaan enää mitenkään varma, mielessä pyörii vaihtoehdoiksi umppari, kohdunulkoinen, kohdun kiinnikkeiden kipu...Miten ihmeessä voin odottaa iltapäivään? Ja miten ihmeessä voin mennä sinne yksin? Mies ei sitten pääsekään mukaan, vaikka piti ehtiä :/ Mitä jos ne kertoo jotain ikävää, miten sen kestää yksin? Ehkä kaikki on kuitenkin hyvin, mutta en ehkä osaa rentoutua ennen kuin mulla on vauva sylissä.

7+0

 

Täällä nyt 21+3 ja doppler äänet kuuluu huonosti. Syynä edessä oleva istukka. Älkää siis hätääntykö vaikkei kuulukaan joka päivä tai kuuluu huonosti

 

Huh helpotusta! Np-ultrassa kaikki hyvin. Laskettu aika siirtyi neljällä päivällä, uusi LA on 14.4. Osasin ovistestien perusteella odottaakkin että siirtyy muutamalla päivällä. Tyypillä oli mittaa 54,3mm, syke oli 164, rakenteellisesti kaikki kunnossa ja hyvin vikkelä kaveri masussa asustelee. Niskaturvotus oli silmämääräisesti pieni, sitä ei mitattu koska ei haluttu että riskilukua lasketaan. Nyt on erittäin helpottunut ja onnellinen olo :heart:

 

VU kaikki hyvin. 1 syke löytyi. Kaksoisuumoiluni ei siis pitänyt paikkaansa.

 

kiitos kaikille.
raskasta aikaa eletään enkä toivo tällaista edes vihamiehilleni (toivottavasti minulla ei ole sellaisia).
sydän itkee verta ja naama on turvoksissa koko ajan.
parasta terapiaa olisi uusi raskaus, hiljaisesti toivon, että se olisi pian mahdollista.

 

Hipsunpöpsylle suuren suuri halaus :hug: En oikein osaa edes kertoa, kuinka pahoillani olen teidän puolesta! Voimia suureen suruunne! :heart:

Onnea Hiulu[/Blle ja pumppelille hyvistä ultrakuulumisista! :heart:

On: täällä elellään tasaista keskiraskautta. Ihan kun ei raskaana olisikaan, vauva liikkuu toisina päivinä paljonkin ja toisina päivinä saa sydän kurkussa odottaa elonmerkkejä.

NiQ 25+1

 

:$:x eipä sitten sen kummenpaa tänään. Ihan jatkuvaa etomista, ei okseta, mutta en tiedä auttaisko jos laittais sormet kurkkuun, jos oksentais kerran tai pari niin meniskö sitten sillä ohi---

 

Hipsunpöpsy En tiedä mitä sanoisin, voimia <3 Itkettää sun puolesta :'( :hug:

titiuu85 on alkanut hellittämään, ei oo enää niin pahaa oloa mitä oli aiemmin. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, ihan hirvee väsymys nyt ollut muutaman päivän, mutta en valita, mietin vaan sitä suloisuutta jonka lopuksi saan syliini <3 Sulla on ihan viime metrit enää menossa

Mulla oli hiulu kans noita samoja tuntemuksia ja olin ihan varma, että on kohdunulkopuolinen raskaus, ei onneks ollut, mutta pelkäsin sitä niin kauan ennen kuin varmistus saatiin.

Mulla alko taas yöllä vatsakivut ja vihlomiset, soitin sitten neuvolaan niin sain vastauksen sieltä taas "no jos alkaa verenvuoto niin tiiät itsekin mitä se meinaa". Voi kun olisin ollut kasvotusten juttelemassa niin olisin laukonu sille muutamat valitut sanat. Eli en saanut aikaa. Soitin sitten tk:lle ja sinne onneks sain ajan ja sattumoisin sattu olemaan päivystämässä neuvolalääkäri niin siirryttiin sitten neuvolan puolelle ja ultrassa näkyi syke, muutaman kokeen otti, että poissuljetaan tulehdukset. Ja tuo lääkäri sano, että pitää vatsakivun syy selvittää, että eihän sitä osaa ottaa rennosti ennen kuin tietää, että kaikki on hyvin. Ja nyt sitten odottelenkin perjantain ultraa

Mun tekis mieli ostaa tollanen Doppler, mutta koskakohan sillä alkais kuulemaan sydänäänet? Millasia kokemuksia teillä muilla on siitä?

Mimmuskainen ja pikkunen 11+5 (Äkkiä ne viikot on alkaneet mennä, ylihuomenna on tasan 12 viikkoa täynnä)

 

Mimmuskainen: Mulla doppler löysi äänet joskus 9+4, tosin ne kuuluu vieläkin aika huonosti kun istukka on edessä... Tässä just mietin, että voisin ehkä omastani jo luopua ja myydä pois, kun ei sille oikein enää oo käyttöä Nimittäin potkuja tuntuu joten siinä on ihan varma merkki sille, että kyllä se tyyppi siellä kovasti myllää

21+4

 

Pahoittelut ja isot voimahalit hipsunpöpsylle. :hug: Tuo on varmasti se asia, mitä meistä jokainen on pelännyt/pelkää. Ikävää että jouduit sen kokemaan.

Onnittelut sykkivistä sydämistä Hiululle ja Pumppelille! :heart: Oli se vaan ihanaa kun näki pienen ekan kerran ja kaikki oli hyvin.

Mimmuskainen Mulla alkoi joskus 8 viikon lopulla kuulua sydänäänet. Niitä on sitten viikoittain yhdessä miehen kanssa kuunneltu. Meillä on se Angelsoundsin kaiketi halvin malli, missä on kaks output -liitäntää niin saa molemmat kuunneltua ääniä samaan aikaan. Ja ihan perusrasva on ollut käytössä, ei mitään kallista ultrageeliä. Tuleepahan masukin samalla rasvattua

Nyt tuntuu liikkeitä jo päivittäin ja useasti. Masukin on pullahtanut kivasti ulos. Enää ei saa peitettyä kuin tosi löysillä vaatteilla, mutta eipä ole tarvettakaan peitellä Viikon kun vielä jaksaa odottaa niin olis rakenneultra ja pääsis näkemään pikkuisen.

takkuapina 19+4

 

En osaa päättää haluunko sitä doppleria vai en =/

Mulla on perjantaina se niskapoimu ultra ja se pelottaa Entä jos kaikki ei olekaan hyvin Eikö tää pelko lopu ikinä :'( Tuntuu, että kaikki aika menee pelkäämiseen jos kaikki ei oo hyvin ja yksikin kaveri sano, että ei sille mitään mahda, sellasta se elämä vaan välillä on. Niin helppohan tuo on sanoa kun itsellä on useempi lapsi ja ole niiden saamisessa ollut mitään ongelmia

 

Ite oon ollu ihan paska housuissa joka ultra-kerta. Ekaks varhaisultrassa olin varma että siinä on jotain vikaa, ja samoin nt-ultraa pelkäsin hulluna. Kun se keväinen keskenmenohan paljastui silloin nimenomaan nt-ultrassa. No, kun siinäkin oli kaikki hyvin, niin sitten tietysti pelkäsi että RU:sta paljastuu vähintään jotain rakenteellisia poikkeavuuksia. Vaan ei, kaikki oli niin hyvin kuin vain olla ja voi.
Mulle ainakin tuo keskenmeno on jättänyt sellaiset traumat, että tulen pelkäämään asioiden sujumista varmaan siihen asti että nyytti on 18-vuotias. Ja dopplerilla saa muuten aika kätevästi vielä lietsottua pelkotiloja. Heti jos sykkeet ei kuulukaan niin oli pelko perseessä.
Siksipä tosiaan myinkin nyt omani eteenpäin, kun se aiheuttaa vaan pelkkää stressiä. Ja jos alkaa huolettamaan, niin täällä pystyy aina ottaa neuvolaan yhteyttä ja mennä sinne kuunteluttamaan äänet.
Ja kyllä pelkään esim. edelleen sitä, että mitä jos vessareissulla alkaakin tulemaan verta. Ja alkuraskaudessa tuntui että ei uskaltanut edes kakkos-hädälle mennä vessaan kun pelkäs että jos se punnaaminen saa aikaan keskenmenon.

Tosiaan, helppo se on sellaisten sanoa joilla ei ole kokemusta lapsettomuudesta, että kaikki menee hyvin ja sellaista sattuu ja blaablaa. Mutta kun ei tarttis sattua :stick:

 

Hipsunpöksylle lämpimät osaanottoni! Todella kurjaa, että jouduitte tuon kokemaan! En voi edes kuvitella, eikä sanani riitä kertomaan, kuinka pahoillani olen!

Pieni pelko täälläkin takamuksessa tasaisin väliajoin on. Aika pahaa kuvotusta on ollut tämän viikon. Ostin viikonloppuna sea bandit ja jotenkin hassusti ne tuntuu auttavan. Tänään oli silti töissä aika vaikee päivä, oksennus kurkussa koko ajan :| Perjantaina varhaisultra, en malttaisi odottaa!! Neuvolaan en ole edes soittanut vielä. Niiden soittoajat on niin sairaan hankalat (tunti päivässä)... Ehkä soittelen ensi viikolla, kun on tuo vu käyty.

Poca + toukka 7+0

 

sea bandit on mun pelastus! Ranteissa aamusta iltaan ja ilman niitä on sellanen kuvotus, että oksentaa - jos on vartin pois niin alkaa jo tuntua. Ykkösen kanssa ne mahdollisti töissä olon, nyt sen, että se samainen ykkönen pääsee puistoon

8+0 Poks

 

Mullakin oli pahoinvointirannekkeet lähes päivittäin käytössä joskus rv 8-12, en tiedä oliko niistä mitään taikaa, mutta en oo oksentanut tän raskauden aikana kertaakaan

piggy ja 22+3