Kirppu, mun keskemenot oli molemmat keskeytyneitä. Raskausoireet eivät oikein toisesta ehtineet edes alkaa (rv 7 lääkkeellinen tyhjennys ja loppujen lopuksi kaavinta) ja toisesta ne päättyivät jossain rv:n 10 paikkeilla ja luulin, että se oli "normaalia" (rv 12 lääkkeellinen tyhjennys). Kasvu oli päättynyt rv:llä 8, joten ainakin kaksi viikkoa oli vielä oireita vaikka kasvua ei enää tapahtunut.
Meidänhän oli määrä jo lopettaa koko lapsien yrittäminen, olin päättänyt jo hankkia kierukan, kun sitten "viimeisestä yrityksestä" tämä lapsi sai alkunsa. Oli niin monta pettymystä ja niin paljon pelkoa sitten jo mielessä silloin. Itse kukin tietää, että miten paljon pystyy surua kantamaan tämän elämän aikana: joskus on hyvä antaa periksi, joskus pitää elää hammasta purren ja toivoa, että tämä suru on nyt viimeinen tätä sorttia.
Sitaateista..
Tässä maailmassa on ihmisiä, jotka ovat pukeneet ajatukseni niin kauniiksi sanoiksi, että lainaan heitä aina mielelläni. Omat yritykseni olla kaunopuheinen jäävät niin kalpeiksi haamuiksi näiden lauseiden rinnalla, että helpompaa on vain lainata jonkun muun sanoja saadakseen asiansa ilmaistua.
Tämä sitaatti mulla on jääkaapin ovessa, ja se on kaikista sitaateista mulle se rakkain:
Kaksi on tarpeen: olla vahva ja tietoinen itsestään
valmis puolustamaan itseään ja omiaan,
ja olla joustava, herkkä, nähdä vaihtoehdot, rakentaa
kalvas sopu mieluummin kuin verinen riita.
Olla veli veljelle, ystävä ystävälle, jokaiselle avoin ja
suora ja tuntea silti joka hetki
niinkuin ihoon piirrettynä
oman ruhtinaslääninsä rajat.
Lassi Nummi, Linna vedessä, 1975
Siinä on mun elämäni ohjeistus.
Johanna
