Avovaimokkeen ihmettelyä

Vaikuttaa tuo sun mies sellaiselta turhakkeelta ettet sinä sitä elämääsi tarvitse. Suosittelen että muutat erilleen. Tai jos jäät niin muutaman vuoden kuluttua huomaat että sun hoidettavaks jää koirat ja ne yhteiset lapset. Mies paapoo vain sitä "omaansa". Ja ne yhteiset lapset sun täytyy onnistua kasvattamaan niin ettei ne häiritse isäänsä iskän vapaa-aikana.

 

Välinne kuulostavat NIIN tulehtuneilta ettei tuosta varmaankaan ilman ulkopuolisen apuja enää voi selvitä. Jos jo noin tuoreen suhteen alussa häviää toisen ihmisen arvostaminen, kunnioittaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen, niin voiko suhteella olla mitään tulevaisuutta enää?

Parisuhde, hyvä parisuhde on kahden ihmisen masurkka, johon mahtuu myös muu perhessä. Riidat kuuluvat elämään, mutta niidenkin pitäisi olla rakentavia ja käsiteltävissä. Jatkuva kaunaisuus tappaa sen viimeisenkin rakkauden.

 

Mun mielestä teidän kummankin pitäis kasvaa aikuiseksi. "Sun tyttö, mun koira"-jaottelulla te ette pääse yhtään mihinkään.

Ja kyllä sä aika turhasta valitat jossain nukkumajärjestely asiassa. Ei lasta niin vaan opeteta nukkumaan yksin (toisin kuin koiraa). Sen sijaan eläinten hakkaaminen saa mun vatsani kääntymään ympäri!!

Taitaa teillä kummallakin olla vakavia ongelmia, kun tollasta tapahtuu! Miehellä kun uhkailee koiraa ja sulla kun et puutu asiaan, koska se on miehen koira!????

Erotkaa nyt ihmeessä kun toi tilanne kuullostaa ihan järkyttävältä. Tai sitten lopettakaa eläinten ja lasten jaottelu eri leireihin, joita käytetään pelinappuloina keskenäisessä vittuilussa. Huh huh mitä toimintaa!

 

Jos sä ihan rehellinen olet itsellesi, niin miten luulet tilanteen siinä vaiheessa menevät kun kuvioissa on miehen lapsi ja teidän lapsi? Kohteleeko hän lapsia tasavertaisesti, meneekö oma lapsi edelle, oletko tasavertainen kasvattaja edes oman lapsesi kanssa, onko sinulla edelleenkään sananvaltaa miehen lapsen kasvatukseen vaikka se vaikuttaa teidänkin lapseenne, tuleeko yhteisestäkin lapsesta vallankäytön väline ja kiistakapula?

 

Ohhoh! Ihan tosi, lähde pois.

 

Pakko vastata...

Sanoit itse että ei kiinnosta osallistua yhteisiin touhuihin. Miksi sitten koet oikeudeksi olla kiinnostunut pillimehujen ym. rajoittamisesta? Jos ei sinua kiinnosta osallistua perheenä yhteisiin tekemisiin ja touhuihin niin silloin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään sanomista lapsen kasvattamiseenkaan.

Ymmärrän hyvin isää siinä että haluaa nukkua lapsensa vieressä. Jos joutuu 2vko kuussa olemaan lapsestaan erossa niin ikävä on varmasti niin isällä kuin lapsellakin.

Tosiaan teidän tilanne vaikuttaa niin surkelta että onko mitään mieltä jatkaa yhdessä? Joku seurusteluajan auvoisuus on nostettu jalustalle ja kuviteltu että mitään muutoksia ei elämään tule yhteen muuton myötä. Omissa kämpissä asuessaan molemmilla on ollut mahdollisuus omaan aikaan ja tietyllä tavalla omaan elämään. Ihmettelen ihmisiä jotka OSTAA yhteisen asunnon ilman että on päivääkään oikeasti asunut toisen kanssa saman katon alla. Eikä se päivä riitä vaan tottakai ennen noin isoa ratkaisua olisi hyvä asustella ihan vuokralla yhdessä ja katsoa miten se yhteinen elämä lähtee käyntiin.

Vaikket ehkä itse huomaa niin sinusta luultavasti paistaa läpi vastenmielisyys lasta kohtaan ja se varmasti vaikuttaa mieheenkin.

 

Välinne kuulostavat NIIN tulehtuneilta ettei tuosta varmaankaan ilman ulkopuolisen apuja enää voi selvitä. Jos jo noin tuoreen suhteen alussa häviää toisen ihmisen arvostaminen, kunnioittaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen, niin voiko suhteella olla mitään tulevaisuutta enää?

Parisuhde, hyvä parisuhde on kahden ihmisen masurkka, johon mahtuu myös muu perhessä. Riidat kuuluvat elämään, mutta niidenkin pitäisi olla rakentavia ja käsiteltävissä. Jatkuva kaunaisuus tappaa sen viimeisenkin rakkauden.

Täysin samaa mieltä. Teillä pitäisi olla "kuherruskuukaudet" menossa. Jos nyt jo meno tuollaista niin pahemmaksi vaan muuttuu. Erotkaa (eikä vähiten koirien kärsimän vääryyden takia).

 

Koko ketjua en nyt ehtinyt lukemaan, mutta ensimmäisenä tuli mieleen se, että mies menee lasten hoidossa sieltä missä aita on kaikista matalin. Lapsi on hiljaa ja tyytyväinen jos saa katsoa titinallea, hiljaa jos juotetaan pillimehua, nukkuu yönsä jos saa olla vieressä, syödään siellä missä halutaan. Kaikki mahdollinen menee nyt sieltä helpoimman kautta. Voin sanoa, että miehesi on tyttärensä kanssa parin vuoden päästä niin kusessa kuin olla ja voi. Jos miehesi suuttuu joka ikinen kerta, kun yritätä puhua lapsenkasvatuksellisista asioista osoittaa se sen, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Eli taitaa jo tietää tekevänsä asioita väärin ja potevansa syyllisyydentuntoja siitä, muttei kestä kuulla totuutta toisilta ja korjata asioita. Helpompi pitää vaimoke ja tyttö hiljaisina. Kunnes joku kaunis päivä kaikki räjähtää naamalle.
Toivottavasti keksit mitä teet. Ei tuokaan pidemmän päälle mukavalta perhe-elämältä kuullosta.

 

Pillimehut - ei terveellistä, eikä jatkuva titinallen katselukaan. Mutta, vieressä nukkuminen on normaalia. Jos teillä olisi yhteinen biologinen lapsi, tuskin kokisit mustasukkaisuutta tytöstä vaan ottaisit hänet ilomielin yhteiseen sänkyynnekin nukkumaan. Eli pikemminkin sanoisin, että taisi mies valita väärän naisen, koska et kykene hyväksymään lasta täysin perheenjäsenenä.

 

Meillä on ainoastaan yhteisiä lapsia, 3vuotias ja 1vuotias. Ei ne meidän sängyssä jokayötä nuku, ainoastaan sillon kun ovat sairaana (eikä edes missään pikkunuhassa, ainoastaan kovassa kuumeessa jne). Voishan se tyttö teidän välissä nukkua aina joskus, ei joka yö?

Mies taitaa noilla pillimehuilla ja muulla jatkuvalla lapsen tahtoon myöntymisellä hyvitellä niitä kaksviikkosiaan kun ei oo paikalla. Mutta tulee muutaman vuoden kuluttua tuolla menoa olemaan ongelmissa.

Ja kyllä sun pitäisi osallistua niihin yhteisiin juttuihin ja oikein panostaa siihen, jos tahdot olla osa miehen elämää.

Mä kyllä eroaisin, jos vakava keskustelu ei toisi mitään muutoksia. Sitä veroa ei makseta koko myyntihinnasta, ainoastaan myyntivoitosta. Mikä tuskin tässä markkinatilanteessa on kovinkaan suuri tämmöisellä aikavälillä.

 

[QUOTE="vieras";22853706]Mun mielestä teidän kummankin pitäis kasvaa aikuiseksi. "Sun tyttö, mun koira"-jaottelulla te ette pääse yhtään mihinkään.

Ja kyllä sä aika turhasta valitat jossain nukkumajärjestely asiassa. Ei lasta niin vaan opeteta nukkumaan yksin (toisin kuin koiraa). Sen sijaan eläinten hakkaaminen saa mun vatsani kääntymään ympäri!!

Taitaa teillä kummallakin olla vakavia ongelmia, kun tollasta tapahtuu! Miehellä kun uhkailee koiraa ja sulla kun et puutu asiaan, koska se on miehen koira!????

Erotkaa nyt ihmeessä kun toi tilanne kuullostaa ihan järkyttävältä. Tai sitten lopettakaa eläinten ja lasten jaottelu eri leireihin, joita käytetään pelinappuloina keskenäisessä vittuilussa. Huh huh mitä toimintaa![/QUOTE]


Totta vitussa puutuin asiaan, vaikka onkin miehen koira! Sanoin, että en siedä edes sen naapurin nautaa vahingoitettavan.

Toivoinkin, että yhteenmuuttokriteerini olisi herättänyt mieheni jo ennen muuttoa nukuttamaan tytön omaan sänkyyn, mutta niin ei käynyt. Nukkukoot turjake missä huvittaa, ei siltä munaa irtoo kuitenkaan.

Sun muksu, mun eläimet -jaottelun piti olla vain alkua. On mielestäni kohtuutonta vaatia, että olisin heti täysipainoisesti mukana, olenhan itse lapseton enkä noin pieniä lapsia ymmärrä. Tarkoitukseni oli osallistua tytön elämään ja kiintyä tyttöön pikkuhiljaa, kuten varmasti olikin käynyt.

Minä asetan kaikki samaan laumaan. Järjestyksessä aikuiset, lapset ja eläimet. Miehen järjestyksessä on lapsi ja aikuiset, ei eläimiä. Monesti on sitäkin huutanut, että hänelle eläimet ovat aivan täysin yhdentekeviä. Outoa, kun ennen yhteenmuuttoa kuvittelin, että hän oikeasti arvostaa ja pitää eläimistä. Väärä oli se(kin) luulo. Halveksin ihmisiä, jotka lopettavat eläimistään huolehtimisen, kun vauva tulee taloon. Mieheni kuuluu heihin ja minun on vaikea suhtautua siihen. Hänen koiransa saa sentään nyt enemmän sisältöä elämäänsä, kun voin itse peuhata senkin kanssa ja pennusta on tietysti paljon seuraa. Enemmän se on minun koirani...tuossa se makaa nytkin jaloissani

 

Pakko vastata...

Sanoit itse että ei kiinnosta osallistua yhteisiin touhuihin. Miksi sitten koet oikeudeksi olla kiinnostunut pillimehujen ym. rajoittamisesta? Jos ei sinua kiinnosta osallistua perheenä yhteisiin tekemisiin ja touhuihin niin silloin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään sanomista lapsen kasvattamiseenkaan.

Ymmärrän hyvin isää siinä että haluaa nukkua lapsensa vieressä. Jos joutuu 2vko kuussa olemaan lapsestaan erossa niin ikävä on varmasti niin isällä kuin lapsellakin.

Tosiaan teidän tilanne vaikuttaa niin surkelta että onko mitään mieltä jatkaa yhdessä? Joku seurusteluajan auvoisuus on nostettu jalustalle ja kuviteltu että mitään muutoksia ei elämään tule yhteen muuton myötä. Omissa kämpissä asuessaan molemmilla on ollut mahdollisuus omaan aikaan ja tietyllä tavalla omaan elämään. Ihmettelen ihmisiä jotka OSTAA yhteisen asunnon ilman että on päivääkään oikeasti asunut toisen kanssa saman katon alla. Eikä se päivä riitä vaan tottakai ennen noin isoa ratkaisua olisi hyvä asustella ihan vuokralla yhdessä ja katsoa miten se yhteinen elämä lähtee käyntiin.

Vaikket ehkä itse huomaa niin sinusta luultavasti paistaa läpi vastenmielisyys lasta kohtaan ja se varmasti vaikuttaa mieheenkin.

Eihän minulla olekaan oikeutta puuttua mihinkään. Vituttaa jo valmiiksi se mukulan uhmaikä, kun nyt saa kaikki periksi. Nyt olisi "helppo" luoda se hyvä pohja ennen kun siihen mennään. Ja tulee se kauhukakara olemaan sitten minunkin kotonani, jos siihen saakka yhdessä ollaan.

Heillä on järjestely, että joka toinen viikonloppu on meillä ja kaksi arkipäivää, eli kahden viikon taukoja ei tule.

Vastenmielisyys miestä kohtaan on varmaan täysin ilmeistä. Tyttöä en pidä vastenmielisenä. Tavallinen lapsihan tuo.

 

Olet sanonut monta kertaa nyt että luulit voivasi tutustua pikkuhiljaa tyttöön kun et osaa lasten kanssa olla. Kauanko ehditte tutustua ennen kuin muutitte yhteen, tapasitteko viikko ennen yhteen muuttoa???

 

Eihän minulla olekaan oikeutta puuttua mihinkään. Vituttaa jo valmiiksi se mukulan uhmaikä, kun nyt saa kaikki periksi. Nyt olisi "helppo" luoda se hyvä pohja ennen kun siihen mennään. Ja tulee se kauhukakara olemaan sitten minunkin kotonani, jos siihen saakka yhdessä ollaan.

Heillä on järjestely, että joka toinen viikonloppu on meillä ja kaksi arkipäivää, eli kahden viikon taukoja ei tule.

Vastenmielisyys miestä kohtaan on varmaan täysin ilmeistä. Tyttöä en pidä vastenmielisenä. Tavallinen lapsihan tuo.

Te olette suurimman osan kahdestaan, aikuiset ihmiset. Nukkuuko mies silloinkin sohvalla? Haiskahtaa niin provolle... tai sinä olet todella keskenkasvuinen.

 

Pillimehut - ei terveellistä, eikä jatkuva titinallen katselukaan. Mutta, vieressä nukkuminen on normaalia. Jos teillä olisi yhteinen biologinen lapsi, tuskin kokisit mustasukkaisuutta tytöstä vaan ottaisit hänet ilomielin yhteiseen sänkyynnekin nukkumaan. Eli pikemminkin sanoisin, että taisi mies valita väärän naisen, koska et kykene hyväksymään lasta täysin perheenjäsenenä.

Oli ihan selkeästi molempien tiedossa, että en ole lapsi-ihminen. Oma on tietysti ihan eri juttu. Olen lämmennyt tyttöön hitaasti, ja tiedän kyllä, että voin asettaa tytön samaan arvoon kuin sen omanikin, jonka ehkä joskus pyöräytän. Mutta kykeneekö mieheni tähän?! Hiukan epäilen, ja tässä tilanteessa sitä on ihan turha miettiäkään, kun koko suhde on vaakalaudalla. Ilmeisesti mieheni luuli sitten kuitenkin, että olisin valmis äitipuoli. Sitä en todellakaan ole! Sehän on varsin ilmeistä varmaan jo kaikille

Ehkä tuo vieressä nukkuminen on sitten ihan ok. En kyllä siltikään halua omaanikaan viekkuun. Tai en usko haluavani. Mielestäni lapsen kuuluu nukkua omassa sängyssä. Kaiken lisäksi sängyssä nukutaan, eikä tehdä mitään muuta. Tämä kaksikko katselee vielä sielläkin telkkua ennen kuin menevät nukkumaan..

 

Se, missä sä asut ei oo sun kämppä, eikä asunto, vaan sun KOTI. Ja sinäkö muka et saa päättää mitä sun kotona tehdään?

Ensinnä: Laita terveellistä ruokaa, ja sitten syötte sitä. Kai se lapsi on hoidossa päivisin? Sitten kun se haetaan hoidosta, on ruoka-aika. Perheet syövät yhdessä klo 17 noin 90% tapauksista. Se on tavallista ja normaalia.

Tämä on sun perheesi, tyttöineen päivineen. MItäs siitä sitten tulee, kun tytölle tulee uhmaikä, ja sua ei muka tarvii totella?

Kannatan kenties vaihtoehtoa "miehen vaihto".

 

Pillimehut - ei terveellistä, eikä jatkuva titinallen katselukaan. Mutta, vieressä nukkuminen on normaalia. Jos teillä olisi yhteinen biologinen lapsi, tuskin kokisit mustasukkaisuutta tytöstä vaan ottaisit hänet ilomielin yhteiseen sänkyynnekin nukkumaan. Eli pikemminkin sanoisin, että taisi mies valita väärän naisen, koska et kykene hyväksymään lasta täysin perheenjäsenenä.

Samaa olen mieltä. Mustasukkaisuus paistaa läpi ja loppujen lopuksi käy niin ettei vain onnistu tuollanen elämä yhdessä. Ja joskus jos haluatte yhdessä lapsen tai sitten sinä jonkun muun miehen kanssa, voit jo nyt nähdä ettei kuhertelukuukausi koko elämää kestä sekä lapsi muuttaa elämää.

 

Olet sanonut monta kertaa nyt että luulit voivasi tutustua pikkuhiljaa tyttöön kun et osaa lasten kanssa olla. Kauanko ehditte tutustua ennen kuin muutitte yhteen, tapasitteko viikko ennen yhteen muuttoa???

Huikeat 3-4 kk oltiin yhdessä kunnes muutettiin yhteen Tässä se taas nähdään, ettei sellainen kannata. Tässä vain kaikki tuntui niiiiiin oikeelta ja hyvältä, tähtiin kirjoitettua suorastaan. Ehdin siinä ajassa hoitaa tyttöä pariin otteeseen yksikseni ja hyvin meni Yhteiselokin meni hyvin miehen luona, minä olin touhussa mukana ja minut otettiin mukaan. Mies ehti huomioida meitä molempia yllin kyllin ja kuten sanottua, illan tullen saimme olla kahden. Täällä kaikki olikin sitten toisin.

 

Huh, huh. Mun lapsi ei ikinä olisi puolet kuukaudessa tuollaisen "äitipuolenkanssa." Kyllä nuo kasvatus asiat kuuluvat isälle ja äidille (ellei erikseen olla toisin sovittu.) Meidän lapsen asioihin ei kyllä äiti /isäpuolet puutu. Ja luonnollisesti lapsi on vanhemmilleen se tärkein, taidat olla mustasukkainen? Vaihda mieheen jolla ei lapsia ole. Ja pakko vielä lisätä jos minun lapselleni äitipuoli joskus tulisi, ei kyllä hän sääntöjä minun lapselleni latelisi. Enkä asiasta keskustelisi.

 

en lukenut koko ketjua, mutta en tiedä luonnollisempaa asiaa kuin se, että pieni lapsi nukkuu vanhempansa kainalossa. Aikuisen pitäs tää kyllä ymmärtää.

 

Lisään vielä... Ja minun lapseni saisi nukkua isänsä vieressä jos katsoisin sen miehenkanssa olevan lapsen etu. Enemmän se 2-vuotias isää tarvitsee kin sinä miestä paijaamaan sinut uneen. Kyllä teitä äitipuolia sitten on joka lähtöön. Taidat haluta lapsesta eroon samaan aikaan kun toivoisit olevasi lapsen äiti ja samalla viivalla miehesi/lapsen silmissä kuin lapsen OIKEA ÄITI.

 

Huh, huh. Mun lapsi ei ikinä olisi puolet kuukaudessa tuollaisen "äitipuolenkanssa." Kyllä nuo kasvatus asiat kuuluvat isälle ja äidille (ellei erikseen olla toisin sovittu.) Meidän lapsen asioihin ei kyllä äiti /isäpuolet puutu. Ja luonnollisesti lapsi on vanhemmilleen se tärkein, taidat olla mustasukkainen? Vaihda mieheen jolla ei lapsia ole. Ja pakko vielä lisätä jos minun lapselleni äitipuoli joskus tulisi, ei kyllä hän sääntöjä minun lapselleni latelisi. Enkä asiasta keskustelisi.

NO HUH. Ai sun mielestä esim. meidän tapauksessa miehen lapset käyttäytyisivät miten haluan MEIDÄN YHTEISESSÄ ASUNNOSSA ja saisin komentaa ja kasvattaa vain meidän yhteistä lastamme. Järki hoi älä jätä!
Kyllä se kasvatus"vastuu" on ihan kummallakin.
Tuon sinun teoriasi mukaan esim. miehen lapset saavat heitellä ruokaa pyödässä ja minä en saisi siihen puuttua, mutta omaa lastani saisin komentaa. HUH HUH sanon. Ja kyllä meillä AIKUISET latelevat LAPSILLE säännöt. Olivat ne sitten kaverien lapsia, miehen tai yhteisiä. Meillä meidän tavoilla, muualla muiden tavoilla!


MUOK. niin ja perhepeti suosijoille, mä en ole ikinä ymmärtänyt yöunien nukkumista kaikki lapset ja vanhemmat. Mutta jokainen tyylillään. Kyllä meillä olisi aikoinaan miehen kanssa tullut ero, jos se olisi kuukauden tapailun jälkeen ottanut minut ja LAPSET samaan sänkyyn.

 

Mä ottaisin elukat ja lähtisin ja VAIKKA MAKSAISIN SIITÄ ILOSTA. Miehes on hullu, älä vaan ala sellasen kanssa lapsia tehtailemaan. Sairasta käyttää lapsia ja eläimiä välinappuloina teidän sairaissa riidoissa.

 

"Tämä on sinun perheesi, tyttöineen päivineen..."
Olen hieman eri mieltä. Lapsi on ap:n miehen ja tämän ex-naisen joten siis ei lapsi edellisestä suhteesta saa uutta perhettä heti kun joku uusi nainen kuvioihin astuu. Lapselle perhettä ovat äiti ja isä vaikka olisivat eronneet. Ei tämä isän uusi heila.

 

NO HUH. Ai sun mielestä esim. meidän tapauksessa miehen lapset käyttäytyisivät miten haluan MEIDÄN YHTEISESSÄ ASUNNOSSA ja saisin komentaa ja kasvattaa vain meidän yhteistä lastamme. Järki hoi älä jätä!
Kyllä se kasvatus"vastuu" on ihan kummallakin.
Tuon sinun teoriasi mukaan esim. miehen lapset saavat heitellä ruokaa pyödässä ja minä en saisi siihen puuttua, mutta omaa lastani saisin komentaa. HUH HUH sanon. Ja kyllä meillä AIKUISET latelevat LAPSILLE säännöt. Olivat ne sitten kaverien lapsia, miehen tai yhteisiä. Meillä meidän tavoilla, muualla muiden tavoilla!


MUOK. niin ja perhepeti suosijoille, mä en ole ikinä ymmärtänyt yöunien nukkumista kaikki lapset ja vanhemmat. Mutta jokainen tyylillään. Kyllä meillä olisi aikoinaan miehen kanssa tullut ero, jos se olisi kuukauden tapailun jälkeen ottanut minut ja LAPSET samaan sänkyyn.

Hei höllää vähän, toi oli ilmiselvä provo eihän nyt kukaan noin dille oo oikeesti.