Avovaimokkeen ihmettelyä

Ajattelin naiivina, että saisin rauhassa tutustua ja kiintyä tyttöön omaan tahtiin. Jos tyttö tulee luokseni, en tietenkään käännä tälle selkääni vaan siinä sitten jutellaan, leikitään tms Välit tyttöön ovat ihan hyvät, isiin ei. Tyttö pitää minusta ja onhan hän varsin mukava tyttö. Ilmeisesti tässä asiassa mies odotti, että olisin valmis lastenhoitaja. Samaten mies loukkaantuu, kun vertaan lapsen kasvatusta koiran kasvatukseen. Itse näen paljon yhteisiä piirteitä ihmislapsen ja koiranpennun toiminnassa. Ei kuulemma saisi rinnastaa.

Meillä on jopa kaksi telkkua, joista tyttö saa aina valita mistä titinallea katsotaan XD Yksi tytön huoneessa ja toinen pelihuoneessa, kun tympäännyin ainaiseen riittatätiin, ja sain olohuoneen titivapaaksi

Molempia kasvattaneena voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa että on todellakin aika paljon yhteistä koiran ja lapsen kasvatuksessa. Ihan samalla lailla on pakko olla johdonmukainen ja järkevä tai seuraa ongelmia, vaikkakin näyttäytyvät hieman eri tavoin.

Kyllä teidän tosiaan on pakko saada joko tilanteeseen muutos tai sitten lähteä eri teille, tuosta tulee nimittäin kärsimään niin paljon kaikki kolme ettei mitään järkeä.

Sinusta lähtee se muutos että haluat osallistua perheen yhteiseen arkeen, myös silloin kun perhe kattaa kolme ihmistä. Miehestä on pakko lähteä se muutos että lapselle luodaan hieman järkevämmät säännöt ja myös sinä astut osaksi kasvatusketjua. Jos nämä ei lähtökohtaisesti millään tasolla voi lähteä rullaamaan, luovuttakaa ajoissa, ei ne verot niin isot ole.

 

Ja nyt kun lueskeli vielä kunnolla... Teillä tuntuu olevan ihme vastakkainasettelu meneillään. Oot kieltänyt lasta nukkumasta sängyssänne (miksi??! Tai no en mäkään haluaisi joka yö mutta silloin tällöin käy) niin mies on sit prostestiks alkanut olemaan joka yö lapsen sängyssä. Ja kun sä oot sanonut ettet halua osallistua lapsen hoitoon niin mies on sit sanonut ettei sun tartte kommentoida yhtään mitään hoitoon liittyvää ym.ym.ym.

 

Meillä 2 v. nukkui meidän välissä, eli en ihmettele.
Mehua juo liikaa, hampaat menee. Lisäksi lapsi saa liikaa lisäaineita.
Titi-nalle tuskin on vahingollinen, mutta liika tv:n ja dvd:n katselu on haitaksi.

Erityisen haitallista on, jos isän uusi puoliso alkaa kilpailemaan isän ajasta/huomiosta 2 v:n kanssa.

 

Ikävä kyllä tää on ihan mun elämää, eikä provo. Pitänee laskea kuin paljon tästä tulee persnettoa, jos vaikka lähtiskin myymään..siltä varalta.

Oma osallistumiseni tytön hoitoon on erittäin marginaalista. Miehen asenne ei ole ollenkaan siihen kannustava. Ehkä minun pitää vain niellä ja unohtaa koko homma, jotta asiassa voidaan päästä eteenpäin. Haluaisin kiintyä tyttöön, mutta omia aikojani.

Jos ei tytön takia riidellä niin sitten koirien takia. Minun kasvatusmetodini eivät sisällä väkivaltaa, mutta mies uhkaa koko ajan lyödä niitä. Sanoo vaan varmaankin kun vituttaa. Täällä kun oltiin ekoja työaamuja, niin heräsin koirien kanssa ensin (mies oli tytön vieressä). Koirat siinä nahistelivat ja mies heräsi ääniin. Sylki vaahdoten raivoamaan, että koirat pihalle, että tyttö saa nukkua. Luulen, että koirien äänet olivat sen huudon rinnalla paljon pienempi häiriö. Nooh, siitä on nyt päästy, kun olen saanut koirat hallintaan ja sisällä ei nahistella.

Verisimmin minua on loukattu eläinten kautta. Oli kyse taas koirien lyömisestä, ja siihen korotetulla äänellä sanon tiukasti, että koiraa ei IKINÄ lyödä. Tyttö oli paikalla ja sillä kertaa mies oli päättänyt, että korotettua ääntä ei enää tytön läsnäollessa käytetä. Fiksua kyllä, mutta sitä ennen on karjunut minulle täyttä huutoa monet kerrat tyttö sylissään. No joo... kuitenkin homma meni siihen, että mies nappasi koiraa niskasta ja uhkasi lyödä. Ihan vaan suututtaakseen minut. Noh, onnistui. Eläimet ovat MINUN lapsiani, vaikken niitä inhimillistäkään. Suuttuisin samalla mitalla, vaikka uhkaisi lyödä naapurin nautaa. Viattomia eläimiä. Törkeetä. Meni monet keskustelukerrat senkin jälkeen, kunnes sain miehen myöntämään, ettei ole teostaan ylpeä ja että hän ei ole eläimille uhka. Antaako hän myöhemmin lapsillekin korville, kun pinna palaa???

 

No on teillä kyllä todella solmussa asiat. Aika lapsellista käytöstä puolin ja toisin, ja hyi helvetti mitä käytöstä mieheltä uhata lyödä koiria ja NAPATA NISKASTA kiinni, tuollaisen jos mun mies olisi tehnyt meidän (mun) koiralle niin olisi mies saanut turpiinsa :O Ei koiria tai lapsia saa käyttää riitojen välikappaleena!

 

Ihan oma vika, jos jää suhteeseen, jos jo näin pian on tuollaista. Houkutteliko omakotitalo koirille sinua muuttopäätöksessä?

 

Molempia kasvattaneena voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa että on todellakin aika paljon yhteistä koiran ja lapsen kasvatuksessa. Ihan samalla lailla on pakko olla johdonmukainen ja järkevä tai seuraa ongelmia, vaikkakin näyttäytyvät hieman eri tavoin.

Kyllä teidän tosiaan on pakko saada joko tilanteeseen muutos tai sitten lähteä eri teille, tuosta tulee nimittäin kärsimään niin paljon kaikki kolme ettei mitään järkeä.

Sinusta lähtee se muutos että haluat osallistua perheen yhteiseen arkeen, myös silloin kun perhe kattaa kolme ihmistä. Miehestä on pakko lähteä se muutos että lapselle luodaan hieman järkevämmät säännöt ja myös sinä astut osaksi kasvatusketjua. Jos nämä ei lähtökohtaisesti millään tasolla voi lähteä rullaamaan, luovuttakaa ajoissa, ei ne verot niin isot ole.

Samaa mieltä tästä sinun kanssasi, ja muistakin tämän viestin kirjoituksistasi.
Olen myös sitä mieltä, että perheessä pitäisi voida olla tasa-arvoisia perheenjäseniä.
Tämä tarkoittaa sitä, että kullakin on oma roolinsa ikänsä ja aikuinen/lapsi statuksen suhteen, ja toimivassa perheessä kaikki otetaan huomioon.
En siis ymmärrä, että lapsiakaan nostetaan jalustoille, vaan he ovat OSA perhettä, johon kuuluvat myös aikuiset.
Aikuisten parisuhde ei pysy kunnossa jos sitä ei hoida, tai lapset asetetaan jatkuvasti sen edelle. Missään kohtaa tätä viestiä en tarkoita, etteikö lapset ole tärkeitä, omille vanhemmilleen kaikkein tärkeimpiä, mutta suhteessa ei voi jättää loppuja perheen jäsenistä huomiotta, tai taka-alalle lapsen/lapsien vuoksi. Tuossa tapauksessa perhe hajoaa loppupelissä, eikä se ole kenellekään hyväksi.

 

Mielestäni lapsen kuuluu tottua nukkumaan omassa sängyssään. Ennen tänne muuttoa he nukkuivat aina miehen sängyssä ja toivoin, että mies alottaisi omaan sänkyyn totuttamisen jo ennen muuttoa. Turha oli se toivo. Jos välillä nukkuu vieressä, se onkin ihan ok, mutta tiedän, että jos annan luvan niin tyttö nukkuu siinä joka yö, koska ei ole omaan sänkyyn edes nukutettu saati totutettu. En tiedä miten äidin luona on.

Mikä minua sitten estää osallistumasta enempää? Hmm...sitä tässä olen yrittänyt miettiä. Ehkä se on se yleinen vitutus, mikä tässä on vain paisunut. Kenties se, että minun sanallani ei ole minkäänlaista painoarvoa, kun puheeseen tulee kasvatukselliset aiheet. Pyh, ei nyt se ainakaan. Oman lapseni kasvatan sitten itse. En tosin haluaisi tänne kuritonta, ylipainoista ja vielä hampaatontakin kakaraa riekkumaan. Kun ennen yhteenmuuttoa hoidin välillä tyttöä, niin annoin juomaksi nokkamukiin vettä. Oli mies ihmeissään, miksi en mehua antanut... Kasvatusperiaatteiltani minua natsiksikin kutsuttu. Ei ole vaihtoehtoa kuin vain niellä kaikki ja yrittää päästä takaisin miehen kanssa väleihin tämän tyttären kautta.

 

[QUOTE="Kenguru";22853313]Samaa mieltä tästä sinun kanssasi, ja muistakin tämän viestin kirjoituksistasi.
Olen myös sitä mieltä, että perheessä pitäisi voida olla tasa-arvoisia perheenjäseniä.
Tämä tarkoittaa sitä, että kullakin on oma roolinsa ikänsä ja aikuinen/lapsi statuksen suhteen, ja toimivassa perheessä kaikki otetaan huomioon.
En siis ymmärrä, että lapsiakaan nostetaan jalustoille, vaan he ovat OSA perhettä, johon kuuluvat myös aikuiset.
Aikuisten parisuhde ei pysy kunnossa jos sitä ei hoida, tai lapset asetetaan jatkuvasti sen edelle. Missään kohtaa tätä viestiä en tarkoita, etteikö lapset ole tärkeitä, omille vanhemmilleen kaikkein tärkeimpiä, mutta suhteessa ei voi jättää loppuja perheen jäsenistä huomiotta, tai taka-alalle lapsen/lapsien vuoksi. Tuossa tapauksessa perhe hajoaa loppupelissä, eikä se ole kenellekään hyväksi.[/QUOTE]

Itse et halua osallistua lapsen hoitoon ja milelestäsi mies hoitaa liikaa?
Kyseessä kuitenkin vain 2 v. lapsi, joka ei edes asu teillä koko ajan...

Itse en lähtisi parisuhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos en lapsista pitäisi.

 

Kuulostaa vahvasti siltä, että mies ei ole valmis parisuhteeseen - ei edellisen puolisonsa kanssa eikä sinun kanssasi - ja että edellisellä puolisolla on oikeasti ollut hyvät syyt erota miehestäsi. Pysähdy miettimään, onko miehesi oikeasti sellainen ihminen, jonka kanssa haluat elämäsi jakaa. Olen tavannut yhden ihmisen, joka pahoinpiteli puolisonsa koiraa mustasukkaisuuksissaan (puolisonsa ollessa poissa) - osin koiralle, osin mahdollisille muille naisille, joita mies saattoi päivän aikana tavata töissä tai muualla ollessaan. Miehesi kuulostaa hyvin itsekeskeiseltä ihmiseltä, jonka on vaikea ottaa kielteistä palautetta vastaan. Lapsen kannalta olisi kuitenkin hyvä, että hän kykenisi kyseenalaistamaan omaa toimintaansa ja arvioimaan sitä, mikä on lapselle oikeasti hyväksi ja mikä on vain lapselle myöhemmin kostautuvaa hemmottelua.

 

[QUOTE="vieras";22853338]Itse et halua osallistua lapsen hoitoon ja milelestäsi mies hoitaa liikaa?
Kyseessä kuitenkin vain 2 v. lapsi, joka ei edes asu teillä koko ajan...

Itse en lähtisi parisuhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos en lapsista pitäisi.[/QUOTE]


Mitä? Miten niin en halua osallistua lapsen hoitoon? Sekoititko viestini jonkun toisen viestiin?
Tuollaisesta en ole puhunut viestissäni mitään, mutta jos siihen kantani haluat, niin kerron kyllä, vaikka nyt sivullinen olenkin.

Mielestäni parisuhteessa jossa on lapsia, tuli ne mistä hyvänsä, niin lasten hoito kuuluu kummallekin aikuiselle lähes tasapuolisesti. Biologisilla vanhemmilla on oikeus "viimeiseen sanaan", mutta periaatteeni on, että jos perustetaan yhteinen huusholli, niin silloin sitoudutaan myös kaikkeen, mitä toinen puoliso tuo tullessaan (eläimet, lapset, taloudellinen tilanne...).

 

Minkäs teet, kun rakastuu väärään ihmiseen?! Jotenkin (taas naiivisti) ajattelin, että kun se omakin sieltä kuitenkin tulee jonkusen vuoden sisällä niin kai sitä nyt miehellä saa yksi ennestäänkin olla. Siinähän se menee sivussa ...ei mennyt...

Voiko 2-vuotiasta hoitaa liikaa? No joo, ennen yhteenmuuttoa meillä oli aikuisten aikaa, kun tyttö meni nukkumaan aina siihen asti kunnes lähdin omaan kotiini. Tämä järjestely loppui kuin seinään tänne muuton jälkeen. Jäin kuin nalli kalliolle. Siitä harmituksesta olen sentään päässyt jotenkin yli. Mutta muutosta tähän yhteiseloon tarvitaan kuitenkin.

 

En tosin haluaisi tänne kuritonta, ylipainoista ja vielä hampaatontakin kakaraa riekkumaan.

Huumorinkukka kukkii provossa .

 

Mielestäni lapsen kuuluu tottua nukkumaan omassa sängyssään. Ennen tänne muuttoa he nukkuivat aina miehen sängyssä ja toivoin, että mies alottaisi omaan sänkyyn totuttamisen jo ennen muuttoa. Turha oli se toivo. Jos välillä nukkuu vieressä, se onkin ihan ok, mutta tiedän, että jos annan luvan niin tyttö nukkuu siinä joka yö, koska ei ole omaan sänkyyn edes nukutettu saati totutettu. En tiedä miten äidin luona on.

Mikä minua sitten estää osallistumasta enempää? Hmm...sitä tässä olen yrittänyt miettiä. Ehkä se on se yleinen vitutus, mikä tässä on vain paisunut. Kenties se, että minun sanallani ei ole minkäänlaista painoarvoa, kun puheeseen tulee kasvatukselliset aiheet. Pyh, ei nyt se ainakaan. Oman lapseni kasvatan sitten itse. En tosin haluaisi tänne kuritonta, ylipainoista ja vielä hampaatontakin kakaraa riekkumaan. Kun ennen yhteenmuuttoa hoidin välillä tyttöä, niin annoin juomaksi nokkamukiin vettä. Oli mies ihmeissään, miksi en mehua antanut... Kasvatusperiaatteiltani minua natsiksikin kutsuttu. Ei ole vaihtoehtoa kuin vain niellä kaikki ja yrittää päästä takaisin miehen kanssa väleihin tämän tyttären kautta.

Ymmärrän tuon, että menee motivaatio osallistua. Raadollisen realistina ajattelen kuitenkin, että tilanne ei tuosta tule koskaan paranemaan vaan ajautuu omiin uomiinsa nykyisellä tavalla ja myöhemmin asioiden muuttaminen on vieläkin vaikeampaa - sekä parisuhteenne, lasten kasvatuksenne että lapsen huolenpidon suhteen. Rakkautta on osata laittaa rajat oikeassa kohtaa: yksi niistä kohdista on tarjota ruoka-aikojen ulkopuolella janojuomaksi vettä lapsen tulevaisuuden paremman voinnin vuoksi.

 

[QUOTE="vieras";22853364]Kuulostaa vahvasti siltä, että mies ei ole valmis parisuhteeseen - ei edellisen puolisonsa kanssa eikä sinun kanssasi - ja että edellisellä puolisolla on oikeasti ollut hyvät syyt erota miehestäsi. Pysähdy miettimään, onko miehesi oikeasti sellainen ihminen, jonka kanssa haluat elämäsi jakaa. Olen tavannut yhden ihmisen, joka pahoinpiteli puolisonsa koiraa mustasukkaisuuksissaan (puolisonsa ollessa poissa) - osin koiralle, osin mahdollisille muille naisille, joita mies saattoi päivän aikana tavata töissä tai muualla ollessaan. Miehesi kuulostaa hyvin itsekeskeiseltä ihmiseltä, jonka on vaikea ottaa kielteistä palautetta vastaan. Lapsen kannalta olisi kuitenkin hyvä, että hän kykenisi kyseenalaistamaan omaa toimintaansa ja arvioimaan sitä, mikä on lapselle oikeasti hyväksi ja mikä on vain lapselle myöhemmin kostautuvaa hemmottelua.[/QUOTE]

Juuri tuo minua pelottaa. Mies on jo osoittanut olevansa kykenevä vahingoittamaan ja kurittamaan eläintä turhan päiten. Kerran hän hyökkäsi tukistamaan koiraansa ihan syyttä, kun tämä jo makasi ja nukkui ihan rauhassa. Oli aikaisemmin pitänyt vähän mekkalaa oman koirani kanssa (oli tytön nukuttamisaika). Hienosti meni, koiraa rankaistiiin nukkumisesta! Oma koirani vain on sellainen luonne, että se tulee käymään päälle, jos sitä jatkuvasti rankaistaan syyttä. On vielä pentu, mutta sellainen itsevarma ihanuusotus siitä on tulossa <3 Tietääkseni ei ole vielä kajonnut "minun" eläimiini, mutta...

Painolastia edellisistä kumppaneista tuntuu olevan juu. Käskin miestä jossain välissä lopettamaan jutut, miten kaltoin joku exä on häntä kohdellut. Kuin minua kiinnostaisi....kaikki on joskus saanut paskaa niskaan, ja sen takia suhteista lähdetäänkin, ettei sitä sataisi joka päivä. Huoh...

 

Vaikuttiko yhteenmuuttonne siihen, että mies sai oikeuden pitää lasta luonaan puolet ajasta?

 

Juuri tuo minua pelottaa. Mies on jo osoittanut olevansa kykenevä vahingoittamaan ja kurittamaan eläintä turhan päiten. Kerran hän hyökkäsi tukistamaan koiraansa ihan syyttä, kun tämä jo makasi ja nukkui ihan rauhassa. Oli aikaisemmin pitänyt vähän mekkalaa oman koirani kanssa (oli tytön nukuttamisaika). Hienosti meni, koiraa rankaistiiin nukkumisesta! Oma koirani vain on sellainen luonne, että se tulee käymään päälle, jos sitä jatkuvasti rankaistaan syyttä. On vielä pentu, mutta sellainen itsevarma ihanuusotus siitä on tulossa <3 Tietääkseni ei ole vielä kajonnut "minun" eläimiini, mutta...

Painolastia edellisistä kumppaneista tuntuu olevan juu. Käskin miestä jossain välissä lopettamaan jutut, miten kaltoin joku exä on häntä kohdellut. Kuin minua kiinnostaisi....kaikki on joskus saanut paskaa niskaan, ja sen takia suhteista lähdetäänkin, ettei sitä sataisi joka päivä. Huoh...

itsevarma ihanuusotus? puree ihmisiä?

 

[QUOTE="vieras";22853228]Ihan oma vika, jos jää suhteeseen, jos jo näin pian on tuollaista. Houkutteliko omakotitalo koirille sinua muuttopäätöksessä?[/QUOTE]

Juu, maalla on mukavaa tai olisi...

 

[QUOTE="vieras";22853477]itsevarma ihanuusotus? puree ihmisiä?[/QUOTE]

Juu. Sen mitä osaan tästä pennusta lukea, niin provosoituna (hakattuna) tämä kyllä käyttäisi hampaitaan.

Käännätkö sinä toisen poisken??!

 

[QUOTE="hankey";22853472]Vaikuttiko yhteenmuuttonne siihen, että mies sai oikeuden pitää lasta luonaan puolet ajasta?[/QUOTE]

Ei vaikuttanut. Paperit oli allekirjoitettu jo ennen yhteenmuuttoaikeita.

 

Jos mies halusikin sinut maksamaan toista puolikasta talosta, johon ei muuten olisi varaa. Tai jos asui siinä jo ennen, niin otti sinut lunastamaan toisen puolikkaan, koska on itse velkaantunut.

 

[QUOTE="vieras";22853557]Jos mies halusikin sinut maksamaan toista puolikasta talosta, johon ei muuten olisi varaa. Tai jos asui siinä jo ennen, niin otti sinut lunastamaan toisen puolikkaan, koska on itse velkaantunut.[/QUOTE]

Niin, kenties. Ei kummallakaan tähän olisi yksin ollut varaa.

 

Niin, kenties. Ei kummallakaan tähän olisi yksin ollut varaa.

Sinähän voisit vihjaista vähän siihen suuntaan, että jos lähtisit, niin miehen käytös tulisi asiallisemmaksi.

 

Et kai halua lapsia tämän miehen kanssa? Tulisitte aina riitelemään kasvatusperiaatteista.

 

Lähde hyvä nainen kun vielä voit. Et kai ainakaan lisääntymään ala tuollaisen idiootin kanssa? Tuntuu aina että ei voi tuon tyhmempää miestä enää olla, kunnes tulee taas joku hemmo ja pistää paremmaksi :O Sinä et tule koskaan olemaan tuolle miehen irvikuvalle yhtään mitään, joten säilytä itsekunnioituksesi ja lähde.