Avovaimokkeen ihmettelyä

Olispa taas "mukava" kuulla tämän hetken kuulumiset.

 

Heipsistä vain Kuulumisia...

Olemme käyneet keskusteluja netitse sekä kasvotustenkin. Hän on nyt normaalin oloinen, tai siis sellainen kehen alunperin tutustuin. Tällä väliin putoavalla ajalla, kun serotoniini on puuttunut, hän on ollut suoraan sanottuna kamala. Hän itsekin tiedostaa asian nyt, kun serotoniinivajetta ei enää ole. Toisaalta en tiennyt itsekään, kuinka loppu oikeasti olin, kun lähdin pois talosta. Olin aivan loppu, shokissa ja pää ei toiminut lainkaan. Jos miehellä on ollut samanlaista, en yhtään ihmettele, vaikka tuollaista ylilyövää käytöstä ilmenisikin, eikä sitä itse tiedosta ennen kuin asiat ovat jo paremmin. Erona meissä on se, että minun aivoni tuottavat välittäjäaineita normaalisti, eikä minulla muutenkaan ole mitään sen suurempia ongelmia. Oloni tasaantui viikossa, ja eilen minulla olikin jo suhteellisen tavallinen, iloinen, päivä.

Olen päättänyt vielä yrittää. Perustelen päätöstä itselleni sillä, että voin vielä voittaa kaiken, mutta yrittämällä en menetä muuta kuin pari kuukautta elämästäni. Jos mies on hullu, se selvinnee hyvin pian, kunhan saan häntä ärsytettyä riitaan. Tulen tekemään sen testiksi tahallani, jos sinne asti pääsemme. Asun edelleen ystäväni luona määrittelemättömän ajan. Kunnes me molemmat koemme, että on yhteenmuuton aika. Seuraavat treffit meillä on sovittuna maanantaille. Menemme ehkä syömään tai teemme muuta mukavaa

Olen yrittänyt selvittää serotoniinin puutoksesta johtuvia käytöshäiriöitä, ja olenkin löytänyt pari artikkelia, jotka tukevat mieheni selitystä. Aika mielenkiintoista, miten yhden pikkuriikkisen aineen puuttumisella voi olla käytökseen ja persoonallisuuteenkin niin suuri vaikutus! Muutoin masennuksen ja sen tuomat lieveilmiöt ymmärrän. Olenhan itsekin aikoinaan sairastanut masennuksen. Ja siitä selvinnyt voittajana Aggressiivista käytökseni ei koskaan ollut, mutta sehän ei naisten juttu niinkään ole, eikä välittäjäaineissani ollut mitään vikaa.

Vaan kykenenkö itse unohtamaan kaiken, mitä mies on tehnyt ja sanonut? Minulla on ollut pitkään aivan toisarvoinen ja jopa turha, tarpeetonkin olo. Koin, että mieheni ei välitä minusta yhtään. Näistä tuntemuksista minun pitäisi päästä eroon ja oppia luottamaan jälleen. Miten sellainen voi onnistua?

 

Kerronko sinulle yhden jutun? Serotoniinivajeesen liittyvä geenivirhe on esimerkiksi impulsiivisen humalaväkivallan taustalla osassa tapauksista. Haluaisitko ja jaksaisitko ymmärtää miestä, joka sanoo, että tappoi tämän vuoksi kaverinsa kännissä täysin mitättömästä syystätai ajoi rattijuoppona jonkun hengiltä, koska serotoniinivaje aiheuttaa impulsiivisuutta? En siis tarkoita, että miehelläsi olisi tätä, mutta jos tarkastelet lähes mitä tahansa psykiatrista ilmiötä, niin taustalta voi löytää yhteyksiä välittäjäaineisiin. Eivät ne silti omaa vastuuta poista.

Edelleen olen sitä mieltä, että iso osa miehesi ongelmista ei johdu välittäjäaineiden puutoksesta (joka aina liittyy myös masennukseen), vaan taustalla on muutakin psykiatrista ilmiötä. Välittäjäaineisiin vetoaminen on tekosyy, jolla mies yrittää rauhallisessa vaiheessa selitellä kamalaa käytöstään (ja koska sinä et aiheesta tiedä, niin menee täydestä). Ja onko mies tosiaan juossut viikon aikana hakemaan lääkkeet ja nyt sanoo, että viikossa olo helpottunut ja hänestä tullut normaali. Ja seurusteluaikanako (paitsi alussa) ei ottanut lääkkeitään (miksi ihmeessä?) ja nyt taas ottaa. Ei kuulosta yhtään uskottavalta.

 

Heipsistä vain Kuulumisia...

Olemme käyneet keskusteluja netitse sekä kasvotustenkin. Hän on nyt normaalin oloinen, tai siis sellainen kehen alunperin tutustuin. Tällä väliin putoavalla ajalla, kun serotoniini on puuttunut, hän on ollut suoraan sanottuna kamala. Hän itsekin tiedostaa asian nyt, kun serotoniinivajetta ei enää ole. Toisaalta en tiennyt itsekään, kuinka loppu oikeasti olin, kun lähdin pois talosta. Olin aivan loppu, shokissa ja pää ei toiminut lainkaan. Jos miehellä on ollut samanlaista, en yhtään ihmettele, vaikka tuollaista ylilyövää käytöstä ilmenisikin, eikä sitä itse tiedosta ennen kuin asiat ovat jo paremmin. Erona meissä on se, että minun aivoni tuottavat välittäjäaineita normaalisti, eikä minulla muutenkaan ole mitään sen suurempia ongelmia. Oloni tasaantui viikossa, ja eilen minulla olikin jo suhteellisen tavallinen, iloinen, päivä.

Olen päättänyt vielä yrittää. Perustelen päätöstä itselleni sillä, että voin vielä voittaa kaiken, mutta yrittämällä en menetä muuta kuin pari kuukautta elämästäni. Jos mies on hullu, se selvinnee hyvin pian, kunhan saan häntä ärsytettyä riitaan. Tulen tekemään sen testiksi tahallani, jos sinne asti pääsemme. Asun edelleen ystäväni luona määrittelemättömän ajan. Kunnes me molemmat koemme, että on yhteenmuuton aika. Seuraavat treffit meillä on sovittuna maanantaille. Menemme ehkä syömään tai teemme muuta mukavaa

Olen yrittänyt selvittää serotoniinin puutoksesta johtuvia käytöshäiriöitä, ja olenkin löytänyt pari artikkelia, jotka tukevat mieheni selitystä. Aika mielenkiintoista, miten yhden pikkuriikkisen aineen puuttumisella voi olla käytökseen ja persoonallisuuteenkin niin suuri vaikutus! Muutoin masennuksen ja sen tuomat lieveilmiöt ymmärrän. Olenhan itsekin aikoinaan sairastanut masennuksen. Ja siitä selvinnyt voittajana Aggressiivista käytökseni ei koskaan ollut, mutta sehän ei naisten juttu niinkään ole, eikä välittäjäaineissani ollut mitään vikaa.

Vaan kykenenkö itse unohtamaan kaiken, mitä mies on tehnyt ja sanonut? Minulla on ollut pitkään aivan toisarvoinen ja jopa turha, tarpeetonkin olo. Koin, että mieheni ei välitä minusta yhtään. Näistä tuntemuksista minun pitäisi päästä eroon ja oppia luottamaan jälleen. Miten sellainen voi onnistua?

Siis ei voi olla totta! Et voi olla noin naiivi ja uskoa kaikkea! Sehän manipuloi sua ihan kympillä ja sai sut uskomaan paskapuheitaan. Ota sitten turpiisi, koska tuollainen mies kietoo sut verkkoihinsa tiukemmin kokoajan. Ja sitten olet liian heikko lähtemään, kun mies saa sut tuntemaan itsesi juuri sellaiseksi arvottomaksi, herätys! Tuollainen narsisti on todella taitava sellaisessa. Luepa netistä hiukan narsisteista, niin heräät todellisuuteen!! Sanoit joskus aiemmin, että miehesi valitsi väärän naisen, koska sua ei voi kohdella noin ja et suostu sietämään uhkailuja yms. tai jotain vastaavaa. Et vai? Kyllä vaikuttaa siltä että on valinnut juuri oikeanlaisen manipulaatiolle alttiin naisen. Mietipä sitä...

 

Heipsistä vain Kuulumisia...

Vaan kykenenkö itse unohtamaan kaiken, mitä mies on tehnyt ja sanonut? Minulla on ollut pitkään aivan toisarvoinen ja jopa turha, tarpeetonkin olo. Koin, että mieheni ei välitä minusta yhtään. Näistä tuntemuksista minun pitäisi päästä eroon ja oppia luottamaan jälleen. Miten sellainen voi onnistua?

Luottamusta ei saada kerjäämällä tai millään "tempuilla" takaisin, se pitää ansaita! Sen varmasti fiksuna ihmisenä tiesitkin. Luottamuksen palauttaminen tai palautuminen vaatii paljon aikaa ja vielä enemmän työtä; monia, monia konkreettisia tekoja ja osoituksia siitä, että toiminta muuttuu, että on luottamuksen arvoinen. Haluaako mies todella itse vilpittömästi ja aidosti muuttua?

Kannattaisiko kuitenkin mennä yhdessä hakemaan apua parisuhdeneuvojalta tms, tuossa tilanteessa ammattilaisen apu olisi varmasti enemmän kuin paikallaan...??

 

Käykö mies jossain nyt keskustelemassa, vai onko vaan hakenut lääkkeet? Koska keskusteluapu kyllä olisi tarpeen myös.

 

Olen yrittänyt selvittää serotoniinin puutoksesta johtuvia käytöshäiriöitä, ja olenkin löytänyt pari artikkelia, jotka tukevat mieheni selitystä. Aika mielenkiintoista, miten yhden pikkuriikkisen aineen puuttumisella voi olla käytökseen ja persoonallisuuteenkin niin suuri vaikutus!

Miten niin pieni aine. Eihän ihmisen päänsisältö juuri muuta olekaan kuin soluja ja niitä "pikkiriikkisiä aineita" . Koko persoonallisuus rakentuu näiden varaan. Vankilat ovat täynnä näitä serotoniinivajavaisia "käytöshäiriöisiä". Tosin aikuisella sitä kutsutaan asosiaaliseksi persoonallisuudeksi.

 

Käykö mies jossain nyt keskustelemassa, vai onko vaan hakenut lääkkeet? Koska keskusteluapu kyllä olisi tarpeen myös.

Juu, mies on käynyt ja käy kerran viikossa keskustelemassa psykologin tai psykiatrin kanssa

 

[QUOTE="vieras";23064868]Kerronko sinulle yhden jutun? Serotoniinivajeesen liittyvä geenivirhe on esimerkiksi impulsiivisen humalaväkivallan taustalla osassa tapauksista. Haluaisitko ja jaksaisitko ymmärtää miestä, joka sanoo, että tappoi tämän vuoksi kaverinsa kännissä täysin mitättömästä syystätai ajoi rattijuoppona jonkun hengiltä, koska serotoniinivaje aiheuttaa impulsiivisuutta? En siis tarkoita, että miehelläsi olisi tätä, mutta jos tarkastelet lähes mitä tahansa psykiatrista ilmiötä, niin taustalta voi löytää yhteyksiä välittäjäaineisiin. Eivät ne silti omaa vastuuta poista.

Edelleen olen sitä mieltä, että iso osa miehesi ongelmista ei johdu välittäjäaineiden puutoksesta (joka aina liittyy myös masennukseen), vaan taustalla on muutakin psykiatrista ilmiötä. Välittäjäaineisiin vetoaminen on tekosyy, jolla mies yrittää rauhallisessa vaiheessa selitellä kamalaa käytöstään (ja koska sinä et aiheesta tiedä, niin menee täydestä). Ja onko mies tosiaan juossut viikon aikana hakemaan lääkkeet ja nyt sanoo, että viikossa olo helpottunut ja hänestä tullut normaali. Ja seurusteluaikanako (paitsi alussa) ei ottanut lääkkeitään (miksi ihmeessä?) ja nyt taas ottaa. Ei kuulosta yhtään uskottavalta.[/QUOTE]

No tuota...geenivirhettä ei voi olla, koska aikaisemmin aivot ovat toimineet moitteetta. Masennuksen myötä ja jatkuessa serotoniinin eritys lakkautui. Ilmeisesti se on mahdollista ja näin monille juurikin käy.

Mies oli ennen viimeistä riitaamme syönyt serotoniinin eristystä aktivoivaa lääkettä jo parisen viikkoa, eli oli jo hakenut tilaansa apua. Se vain vie sen 3-4 vkoa että tasot alkavat olla normaaleja. Eli ei väittänyt, että olisivat vaikuttaneet vielä viikossa. Olen saanut dokumentteja osoituksena, että tosiaan oli syönyt lääkkeitä, ja on käynyt keskusteluissa. Seurustelun alussa hän vielä söi lääkkeitä, mutta koska oli ollut jo pitkään päästään kunnossa, eikä uskonut lääkäreitä, hän lopetti lääkkeet seinään. Koska oli niin onnellinen kanssani ja koska luuli, että se riittäisi. Noh, eihän onnellisuus vaikuta serotoniinin tuotantoon, eikä kroppa ehtinyt mukaan. Minkäs teet? Kyllä tämä ihan uskottavalta kuulostaa. Typeräähän se on, ja mies on sen myöntänytkin, mutta uskottavaa.

Ja tiedoksi, välittäjäaineiden puutos/liikatuotanto ei aina liity masennukseen. Sitä ne lääkärit aina vain tuputtavat. Minullekin aikoinaan lääkkeitä yrittivät saada, vaikken tarvinnut. Toivuin sitten ilman. Pääkoppani oli fyysisesti ja kemiallisesti ihan kunnossa.

 

Luottamusta ei saada kerjäämällä tai millään "tempuilla" takaisin, se pitää ansaita! Sen varmasti fiksuna ihmisenä tiesitkin. Luottamuksen palauttaminen tai palautuminen vaatii paljon aikaa ja vielä enemmän työtä; monia, monia konkreettisia tekoja ja osoituksia siitä, että toiminta muuttuu, että on luottamuksen arvoinen. Haluaako mies todella itse vilpittömästi ja aidosti muuttua?

Kannattaisiko kuitenkin mennä yhdessä hakemaan apua parisuhdeneuvojalta tms, tuossa tilanteessa ammattilaisen apu olisi varmasti enemmän kuin paikallaan...??

Näinhän se on. Juurikin näin. Ehkä meidän olisi syytä käydä jonkun ulkopuolisen ja ennen kaikkea objektiivisen ihmisen luona juttelemassa. Sitä eniten "pelkään", että miehellä ei riitä motivaatio kolhujen paikkaamiseksi. Sitä olen suoraan kysynytkin. En ole vielä saanut uskottavaa vastausta. Emme ole niin pitkällä keskusteluissa. Joka ikinen pikkuseikka, jonka olemme tänä aikana käyneet läpi, on jollain tapaa vääristynyt. En osaa sanoa, mikä osa on ollut miestä itseään ja mikä vain hänen kiukutteluaan. Ammattiapu olisi tarpeen. Mistähän sitä saisi? Ei varmaan kovin nopeasti mistään..huoh..

 

[QUOTE="vieras";23065668]Siis ei voi olla totta! Et voi olla noin naiivi ja uskoa kaikkea! Sehän manipuloi sua ihan kympillä ja sai sut uskomaan paskapuheitaan. Ota sitten turpiisi, koska tuollainen mies kietoo sut verkkoihinsa tiukemmin kokoajan. Ja sitten olet liian heikko lähtemään, kun mies saa sut tuntemaan itsesi juuri sellaiseksi arvottomaksi, herätys! Tuollainen narsisti on todella taitava sellaisessa. Luepa netistä hiukan narsisteista, niin heräät todellisuuteen!! Sanoit joskus aiemmin, että miehesi valitsi väärän naisen, koska sua ei voi kohdella noin ja et suostu sietämään uhkailuja yms. tai jotain vastaavaa. Et vai? Kyllä vaikuttaa siltä että on valinnut juuri oikeanlaisen manipulaatiolle alttiin naisen. Mietipä sitä...[/QUOTE]

Mies tietää jo, että minua ei alisteta eikä pompotella. Jos saan turpiini, lähden välittömästi. Jos homma ei muutu, lähden. En tiedä, millä tapaa tämä sitten tekee minusta heikompaa taikka helposti manipuloitavaa. Narsisti hän ei ole. Ei täytä vaatimuksia. Minua lähinnä ärsyttää, että jokaista sikamiestä syytetään trendin vuoksi narsistismista, vaikkei normiääliö ole tätä luonnehdintaa nähnytkään.

Mies ei ikinä voi saada minua tuntemaan itseäni varsinaisesti arvottomaksi. Pidän itseäni suuressa arvossa. Se on totta, että pelkään, ettei mieheni arvosta minua. Ei välitä minusta riittävästi, että jaksaisi korjata asiaa. Mutta ikinä en sortuisi aliarvoioimaan itseäni

Eli ei, en ole altis manipulaatioille. Minulla on vuosien kokemus manipuloivasta ihmisestä ja olen varmasti oppinut kaikki metkut Mielestäni kerran voi ihmiselle antaa toisen mahdollisuuden. Jos senkin sössii, niin se on sitten jo tahallista, eikö niin?

 

Ammattiapu olisi tarpeen. Mistähän sitä saisi? Ei varmaan kovin nopeasti mistään..huoh..

Käsittääkseni ainakin seurakunnillla on joku parisuhde-/perhetyöntekijä tai vastaava olemassa, sitä en kylläkään tiedä, kuinka nopeasti heidän asiakkaakseen pääsee. Onnistuisiko pariterapia siellä, missä mies jo nyt käy keskustelemassa?

 

yksityiselle pääsee omakustanteisesti hyvinkin nopeasti. Miks ensin sanot että masennus on johtanut serotiinivajeeseen ja toisessa vastauksessasi ettei sillä vajauksella ole mitään tekemistä masennuksen kanssa? Mulle henk. koht riittäis tuollaiset tapahtumat tuoss vaiheessa suhdetta. Kovasti korostat että et alistu jne jne ja alkuteksteissäs että jos yhtään käy väkivaltaiseks, niin lähdet heti lopullisesti, mut se mieshän on jo pölyyttänyt sua siinä episodissa kun halusit mennä makuuhuoneeseen tms. Ei pahalla, mutta miten käy sit kun teille tulee yhteisii lapsia, kun sulla voi olla hormoneista johtuen vaikeampaa, entä jos sulle tulee synnytyksen jälkeinen masennus tms, sehän on yleistä jos on muutenki sairastanut masennuksen-riski siis kasvaa.Itselläni ei ole ollut masennusta, mutta silti synnytysten jälkeen olen ollut alakuloinen, tai mielialat ovat vaihdelleet kovastikin kun maidontuotanto jne on käynnistynyt ja kaikki hormonit sekaisin. Niin miten miehes silloin tukee sua??? monesti tuollaiset ihmiset eivät osaa tuntea empatiaa. Kyllä mäkin lottaisin et jotain narsismia voi olla mukana, sitäkin kun on niin eri asteista. Jos pelkkää kemiallista, niin miksi luulet että ei kertonu sulle aiemmin ja miks on haukkunut kaikki eksänsä sulle? Miksi vika on aina muissa, ei hänessä, teidänkin riidoissanne?

 

No tuota...geenivirhettä ei voi olla, koska aikaisemmin aivot ovat toimineet moitteetta. Masennuksen myötä ja jatkuessa serotoniinin eritys lakkautui. Ilmeisesti se on mahdollista ja näin monille juurikin käy.

Mikä sen edellisen suhten sitten katkaisi ja ne sitä edelliset, jos mies oli terve kuitenkin aikaisemmin? Ja mies syyttii niistä vaikeuksista aina eksiään. Etkö jossakin vaiheessa epäillyt, että oli kohdellut samoin entisiäänkin? Miten voit uskoa siihen, että masennus on tullut vasta lapsen syntymän jälkeen? Kuulostaa siltä, että mies sillä yrittää selittää riitaiseksi mennyttä eroaan.

Mihinkään geenivirheeseen minäkään en miehellä uskonut. Sanoin vain, että on kyse pitkäaikaisemmista vaikeuksista ja muusta kuin masennuksesta ja että mikään serotoniininpuute ei poista omaa vastuuta. Yhteys masennuksen ja serotoniinihäiriöiden välillä ei muuten mene niin, että jos paranee ilman lääkitystä tai lääke ei sovi, niin sitten ei olisi muutoksia välittäjäaineissa (niitäkin on muuten useampia).

Minusta hoitamaton masennus ei ole hyvä vaihe parisuhteen muodostamiselle. Ei sinun kannaltasi tai miehen. Olette seurustelleet nyt muutamia kuukausia ja onnellista aikaa siitä on ollut vain vähän. Valitit seksin puutetta. Nyt miehen pitäisi syödä useita kuukausia vähintään lääkettä, joka todennäköisesti siihenkin vaikuttaa. Mies on nyt tavallaan myös alisteisessa suhteessa sinuun, koska sinulla on valta pistää hänet pois omasta kodistaan ja aiot seurata hänen edistymistään myös testailemalla pinnaa (??). Alisteinen asema pelkästään voi aiheuttaa ikäviä jännitteitä teidän välille. Tulee myös mieleen, että nautitko jollakin tavalla siitä, että ajattelet nyt kontrolloivasi tilannetta? Asumisjärjestelyjen vuoksi joudut muuttamaan takaisin ihan liian varhaisessa vaiheessa ja jos et muuta, niin maksat silloin miehesi asumisesta.

 

[QUOTE="vieras";22853031]Tämä paljasti provoksi .[/QUOTE]

Joo, porvoosta on.

 

yksityiselle pääsee omakustanteisesti hyvinkin nopeasti. Miks ensin sanot että masennus on johtanut serotiinivajeeseen ja toisessa vastauksessasi ettei sillä vajauksella ole mitään tekemistä masennuksen kanssa? Mulle henk. koht riittäis tuollaiset tapahtumat tuoss vaiheessa suhdetta. Kovasti korostat että et alistu jne jne ja alkuteksteissäs että jos yhtään käy väkivaltaiseks, niin lähdet heti lopullisesti, mut se mieshän on jo pölyyttänyt sua siinä episodissa kun halusit mennä makuuhuoneeseen tms. Ei pahalla, mutta miten käy sit kun teille tulee yhteisii lapsia, kun sulla voi olla hormoneista johtuen vaikeampaa, entä jos sulle tulee synnytyksen jälkeinen masennus tms, sehän on yleistä jos on muutenki sairastanut masennuksen-riski siis kasvaa.Itselläni ei ole ollut masennusta, mutta silti synnytysten jälkeen olen ollut alakuloinen, tai mielialat ovat vaihdelleet kovastikin kun maidontuotanto jne on käynnistynyt ja kaikki hormonit sekaisin. Niin miten miehes silloin tukee sua??? monesti tuollaiset ihmiset eivät osaa tuntea empatiaa. Kyllä mäkin lottaisin et jotain narsismia voi olla mukana, sitäkin kun on niin eri asteista. Jos pelkkää kemiallista, niin miksi luulet että ei kertonu sulle aiemmin ja miks on haukkunut kaikki eksänsä sulle? Miksi vika on aina muissa, ei hänessä, teidänkin riidoissanne?

Siis välittäjäaineilla ei välttämättä ole tekemistä masennuksen kanssa. Joku siinä sanoi, kenen viestiin viittasin, että puutos liittyisi aina. Eli siitä se "ristiriita".

Jos käytös siis johtuu vain serotoniinin tuotantohäiriöstä, niin ongelmahan on korjattavissa, eikö? Ongelma ei ole syntymäperäinen eikä geneettinen, eli kyse on vain ajasta. Eli mieshän on sairauden jälkeen taas normaali empaattinen itsensä. Normaalisti itsellekin riittäisi lähtöön nämä kaikki alun tapahtumat, vaan kun tämä mies on jotain aivan erityistä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta ikinä ennen en ole ihastunut kehenkään niin voimakkaasti ensisilmäyksellä, ja se tunne oli molemminpuolinen. Tämä mies ennen tätä muutosta oli unelmieni mies. Jos on mahdollisuus, että anteeksiannolla ja kärsivällisyydellä voin saada sen miehen rinnalleni, niin tokihan sitä pitää yrittää! Hulluhan olisin, jos nyt heittäisin hanskat tiskiin.

Miestä kuulemma hävetti, että oli ylipäätään ollut niin heikko, että oli masentunut. Tokihan masennus sai lkunsa ikävistä tapahtumista, mutta tilan jatkuvuus oli se, mikä sekoitti pään kemiat. Tuskin hän näitä ikäviä tapahtumia koskaan saa unohdettua, mutta ne voi käsitellä, ja sitä he ovat ryhmissä tehneet keskusteluilla. Vastaavasti olin itsekin masennuksen aikaan hyvin hiljaa sairaudestani, en sitä kaikille huudellut. Siinä mielessä voin jotenkin ymmärtää. Tokihan nyt puolisolle pitäisi kertoa, vaikka kuinka olettaisi, että vaiva olisi jo voitettu. Nyt mies on ottanut vastuun meidän riidoista ja on ymmärtänyt monta asiaa. Kuulemma siinä tilassa ajatukset vääristyvät ja tulee ajateltua väkisin väärin ja negatiivisesti.

Kaikkia eksiä sentään ei ole haukkunut. Yhden kanssa jopa kaveri. Kaikki muut ovat häntä pettäneet. Siksi varmaan katkeruutta?

 

Käsittääkseni ainakin seurakunnillla on joku parisuhde-/perhetyöntekijä tai vastaava olemassa, sitä en kylläkään tiedä, kuinka nopeasti heidän asiakkaakseen pääsee. Onnistuisiko pariterapia siellä, missä mies jo nyt käy keskustelemassa?

Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, eli seurakunnan voi varmaan unohtaa. Pitää kysyä kunnalta, josko tänä vuonna pääsisi

 

Minusta voisit tutustua masennusta, persoonallisuuhäiriöitä ja aivokemiaa koskevaan tieteelliseen kirjallisuuteen. Sinulla tuntuu olevan puutteellisia ja virheellisiä käsityksiä asiasta.

 

Mies tietää jo, että minua ei alisteta eikä pompotella. Jos saan turpiini, lähden välittömästi. Jos homma ei muutu, lähden. En tiedä, millä tapaa tämä sitten tekee minusta heikompaa taikka helposti manipuloitavaa. Narsisti hän ei ole. Ei täytä vaatimuksia. Minua lähinnä ärsyttää, että jokaista sikamiestä syytetään trendin vuoksi narsistismista, vaikkei normiääliö ole tätä luonnehdintaa nähnytkään.

Mies ei ikinä voi saada minua tuntemaan itseäni varsinaisesti arvottomaksi. Pidän itseäni suuressa arvossa. Se on totta, että pelkään, ettei mieheni arvosta minua. Ei välitä minusta riittävästi, että jaksaisi korjata asiaa. Mutta ikinä en sortuisi aliarvoioimaan itseäni

Eli ei, en ole altis manipulaatioille. Minulla on vuosien kokemus manipuloivasta ihmisestä ja olen varmasti oppinut kaikki metkut Mielestäni kerran voi ihmiselle antaa toisen mahdollisuuden. Jos senkin sössii, niin se on sitten jo tahallista, eikö niin?

Joo munkin isä hakkasi äitiä ja vannoin ja olin varma etten ikinä anna miehen lyödä itseäni! Niin vain näennäisesti "kiltti" pitkäaikainen poikaystäväni veteli turpiin ja annoin anteeksi, koska rakastin niin paljon. Aina ei vain rakkaus riitä.. Että aika naivia tekstiä. Muussa tapauksessa olisit jo lähtenyt. Toivon todella, ettette koskaan hanki yhteisiä lapsia, sääliksi käy jo nyt, kun näkee teidän tulevaisuuteen.

 

[QUOTE="vieras";23069345]Mikä sen edellisen suhten sitten katkaisi ja ne sitä edelliset, jos mies oli terve kuitenkin aikaisemmin? Ja mies syyttii niistä vaikeuksista aina eksiään. Etkö jossakin vaiheessa epäillyt, että oli kohdellut samoin entisiäänkin? Miten voit uskoa siihen, että masennus on tullut vasta lapsen syntymän jälkeen? Kuulostaa siltä, että mies sillä yrittää selittää riitaiseksi mennyttä eroaan.

Minusta hoitamaton masennus ei ole hyvä vaihe parisuhteen muodostamiselle. Ei sinun kannaltasi tai miehen. Olette seurustelleet nyt muutamia kuukausia ja onnellista aikaa siitä on ollut vain vähän. Valitit seksin puutetta. Nyt miehen pitäisi syödä useita kuukausia vähintään lääkettä, joka todennäköisesti siihenkin vaikuttaa. Mies on nyt tavallaan myös alisteisessa suhteessa sinuun, koska sinulla on valta pistää hänet pois omasta kodistaan ja aiot seurata hänen edistymistään myös testailemalla pinnaa (??). Alisteinen asema pelkästään voi aiheuttaa ikäviä jännitteitä teidän välille. Tulee myös mieleen, että nautitko jollakin tavalla siitä, että ajattelet nyt kontrolloivasi tilannetta? Asumisjärjestelyjen vuoksi joudut muuttamaan takaisin ihan liian varhaisessa vaiheessa ja jos et muuta, niin maksat silloin miehesi asumisesta.[/QUOTE]

Eli erojen (viimeisenkin tytön äidistä siis) taustalla oli myös pettämistä. Itsekin olen jättänyt moisia sikoja ja vihannut heitä sen jälkeen. Olin epäillyt miehen käytöstä edellisissä suhteissa, mutta silloin olin vielä tietämätön tästä masennuksesta. Kovasti on vakuuttanut, ettei ollut tällainen esim tytön äidille.

Nooh, ihan hoitamaton masennus ei enää ollut meidän tavatessa. Lääkkeistä piti alkaa joidenkin kuukausien päästä pikkuhiljaa luopua. Virhearvio tapahtui siinä kohtaa, kun mies heitti ne kerralla pois. Kyllähän siinä pimahtaa tervekin tyyppi Ei kai siinä seksiä irtoa, kun välit ovat kireät ja pää ei toimi. Ennen tätä vaihettä seksiäkin oli riittävästi ja söi silloin lääkkeitä, eli hänen kohdallaan ei vähennä halukkuutta.

En tiedä, missä kohtaa minulle on tullut valta laittaa hänet pois talosta? Minähän se sieltä jouduin lähtemään.. En seuraa hänen edistymistään provosoimalla riitaan. Testi lähinnä paljastaa mahdollisen kusettajan. Eli jos mies vain on sellainen kusipää, niin ei kykene itseään sen enempää hillitsemään napeilla tai ilman. Jos taas käytöshäiriö johtui tästä serotoniinin puutteesta ja napit toimivat, hän ei enää räjähdä sillä tavalla. Kyllä muutos on havaittavissa nyt muutenkin. Hän ei ole kuunnellut lainkaan, mitä minulla on ollut sanottavana mm. talon hoidosta. Nyt hän on itse ajatellut ja tullut samaan tulokseen. Ei vain ollut kyennyt ajattelemaan mitään siinä tilassa.

Tarkoitus on, että ketään ei meidän talossa alistettaisi. En halua mitään tossumiestä, enkä halua ketään lynkata. Tietenkään. En tiedä, mitä olen sanonut niin, että siitä saisi kuvan, että tilanteesta millään tapaa nauttisin...En tällaista toivoisi kenellekään. Asumiskulut voidaan laittaa puoliksi, kuten yleensäkin. Joudunhan nyt itsekin maksamaan vuokraa, kun asun muualla. Mies maksaa talon ylläpitokustannukset. Menee suunnilleen puoliksi. Alunperinkin lähdin evakkoon siihen asti, että talo on myyty. Tähänhän olisi voinut mennä kuukausia. Eiköhän olla muutamassa kuussa katsottu oikeneeko tilanne sen verran, että voin muuttaa takaisin kotiin. Liian varhain en todellakaan ole muuttamassa. Vasta sitten, kun molemmat voivat olla samaa mieltä ja valmiita yhteiseloon.

 

[QUOTE="vieras";23070144]Joo munkin isä hakkasi äitiä ja vannoin ja olin varma etten ikinä anna miehen lyödä itseäni! Niin vain näennäisesti "kiltti" pitkäaikainen poikaystäväni veteli turpiin ja annoin anteeksi, koska rakastin niin paljon. Aina ei vain rakkaus riitä.. Että aika naivia tekstiä. Muussa tapauksessa olisit jo lähtenyt. Toivon todella, ettette koskaan hanki yhteisiä lapsia, sääliksi käy jo nyt, kun näkee teidän tulevaisuuteen.[/QUOTE]

Minua ei ole lyöty.

 

[QUOTE="vieras";23070086]Minusta voisit tutustua masennusta, persoonallisuuhäiriöitä ja aivokemiaa koskevaan tieteelliseen kirjallisuuteen. Sinulla tuntuu olevan puutteellisia ja virheellisiä käsityksiä asiasta.[/QUOTE]

Niinhän minun pitääkin tutustua. Nämä käsitykset olen kaivanut omasta kokemuksestani ja netin "tieteellisistä kirjoituksista". Serotoniinin puute voi aiheuttaa väkivaltaisuutta ja masennus ylipäätään erityisesti miehillä ärtyisyyttä ja lisääntynyttä aggressiivisuutta. Näin on monessa lähteessä sanottu. Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka helppo silloin on vääristellä toisen tekoja ja sanomisia negatiiviseksi, ja olla "tahallaan" ymmärtämättä oikein. Masennus tekee niin. Ainakin minulla teki.

 

[QUOTE="vieras";23070144]Joo munkin isä hakkasi äitiä ja vannoin ja olin varma etten ikinä anna miehen lyödä itseäni! Niin vain näennäisesti "kiltti" pitkäaikainen poikaystäväni veteli turpiin ja annoin anteeksi, koska rakastin niin paljon. Aina ei vain rakkaus riitä.. Että aika naivia tekstiä. Muussa tapauksessa olisit jo lähtenyt. Toivon todella, ettette koskaan hanki yhteisiä lapsia, sääliksi käy jo nyt, kun näkee teidän tulevaisuuteen.[/QUOTE]

Ja vielä lisäksi toivon, että meillä se rakkaus riittäisi. Naiivi olet itse, jos annat perushullun miehen itseäsi hakata ja jäät siihen. Minä en jäänyt, vaan lähdin. Nyt paljastui tämä uusi asia, joka saattaa selittää miehen järjettömän käytöksen. Sinun miehesi ilmeisesti on vain tavallinen kusipää. Kehotan lähtemään heti, jos et ole jo lähtenyt!

Se minun juuri pitää selvittää, onko kyseessä kemiallinen häiriö, vai tavallinen kusipää. Eiköhän se selviä aika nopeastikin

 

Toi "mies tietää että mua ei alisteta tai pompotella" on niiiin tyypillistä alistetun naisen suusta. Jos sua ei pompoteltaisi, et menisi takaisin.

Mut hei onnea. "ei se mitään masennusta varsinaisesti, aivokemia vaan epätasapainossa, lääkärit sitä korjailee =) )

Ookke.

 

[QUOTE="vieras";23070282]Toi "mies tietää että mua ei alisteta tai pompotella" on niiiin tyypillistä alistetun naisen suusta. Jos sua ei pompoteltaisi, et menisi takaisin.

Mut hei onnea. "ei se mitään masennusta varsinaisesti, aivokemia vaan epätasapainossa, lääkärit sitä korjailee =) )

Ookke.[/QUOTE]

Mjaa. En koe olevani alistettu Enkä vähättele miehen ongelmaa. Tiedänpähän vain omasta kokemuksesta, että masennuksesta voi parantua, ja vieläpä entistä vahvempana ihmisenä