AUTTAKAA! Miten pääsee eroon narsistisesta miehestä!?

Onko sulla ketään kaveria joka voisi auttaa sua? Sano että lähdette lasten kanssa leikkipuistoon ja soita tuonne turvakotiin ja selitä siellä tilanne. Auttavat sua eikä ole pakko lähteä just sillä hetkellä mihinkään. Tai sano miehelle että käytte ostamassa mansikoita ja soita siltä reissulta.

 

Voi että, mieki olin hullu, sairas, huono äiti, huono vaimo, lihava (alle 160 senttiä ja paino 40 kilon hujakoilla) hullu hullu ja vielä kerran hullu ja pihtari ja petturi ja jakorasia ja huora ja vielä vähän hullumpi ko minuutti sitte. Joo-o, kyllä siihen alko uskoa. Muistan senki yön ko mietin ennen nukahtamista että onneksi mulla on kuitenki mies jolle kelpaan vaikka oon tämmönen. SE oli sairasta.

Epävarmuus ja itsetunto-ongelmat vaivaa varmaan hamaan loppuun asti mut tukea onneksi saan nykyseltä mieheltä. Ja terapiaa on takana lukemattomia tunteja. Osan muistoista oon tukahuttanu kokonaan ja joskus ne nousee pintaan ja sitte on vaikeaa taas, mut niistäki selviää.

Eikähän sinun kannata miettiä mittää parisuhteita nyt, kuhan vain ymmärrät sen että ansaittet parempaa ja saatki, mut se ei onnistu jos jäät tuleen makaamaan. Ja mitä itsetuhosuuteen tullee, haluakko että ne lapset kasvaa isänsä kans ja oppii sen käytöstavat ja ajattelutavan....? Tuskinpa vain.

Mulla niitä itsemurha-juttuja on takana useampia, tuska on ollu niin vaikea taakka kantaa ja liittyy siihen paljon muutaki, olen alkoholisti ja entinen narkkari, lääkkeitten väärinkäyttäjä ja rikosrekisteri on piiiiiiiiiitkänlainen. Exän mukana ko luisuin vääriin porukoihinki. Lisäksi vielä sairauet, aivokasvain on uusinu pari kertaa, aivoverenvuoto, selkärankakasvain, halvaantuminen (tuosta jäljellä ennää vasemman jalan osittainen toimintakyvyn rajottuneisuus), olen opetellu puhumaan ja syömään ja kävelemään uusiksi.
Mut niistäki on selvitty. Tosin olen sen luontonen että en suostu antaan periksi ja toisaalta olen liian utelias kuolemaan. Tai antamaan periksi.

Että vaikka sitä paskaa on satanu niskaan nii hittoakos siitä, vaikeuet on tehty voitettaviksi ja suosittelen että alat tosiaan tehä asioille jotaki ettei myöhemmin kaduta. Ihminen harvoin kattuu asioita mitä on tehny, vain niitä mitä jätti tekemättä.

 

Joo noi kuulostaa niin tutuilta! Mä en edes tajua miten toi ihminen on saanut mut eristettyä kaikista/kaikesta!
Toivon että jonain päivänä saan juosta äitini luokse, halata, pyytää anteeks ja selittää kaikki, sillä yhteydenpito kaikkiin sukulaisiin ja perheenjäseniini on katkaistu tai ainakin vähennetty minimiin.

Mies onnistuu jollain tapaa aina puheillaan saamaan mut uskomaan että kaikki muuttuu! Niin monet kerrat olen antanut anteeksi ja niin monet kerrat huomannut lyöväni päätä seinään että "idiootti" ei Se muutu!

Lapset on ainoita,jotka pitävät mut jotenkuten pystyssä. Muuten muulla ei ole mitään väliä.

Mietin juuri että mitä mä toivoisin että mulla olisi hyvä niin en tiedä! En osaa toivoa mitään. Mikään ei tunnu miltään, en näe mitään ilonaiheita elämässä, mulla meni luottotiedot ja olen ulosotossa mutta sekään ei tunnu miltään... Itse en juo,koska vihaan jo pelkästään tölkinavaus ääntäkin ja näen sitä ryyppäämistä ihan tarpeeksi...

Enää ei miehen sanat tunnu missään..ei ole MITÄÄN millä pystyisi enää mua loukkaamaan tai satuttamaan,paitsi nyrkki mutta sanallista siis...

Tällähetkellä en näe valoa tunnelin päässä.

 

Nyt turvakotiin ja äkkiä! Oman kokemukseni pohjalta sanon että LÄHDE. Isäni oli narsisti ja valitettavasti äitini ei päässyt elävänä pois siitä suhteesta Pahoinpitely ja mustasukkaisuus vaan lisääntyivät vuosien varrella. Lapsuuteni oli kamala kokemus ja toivon että ainakin heidän vuoksi lähdet. Voit tarjota heille jotain paljon parempaa.

Narsistit ovat vaarallisia, älä kerro mitään aikeistasi. Yritä päästä sinne turvakotiin kun mies ei huomaa! Kai se juoppo joskus sammuu...

 

Kauanko olette olleet yhdessä? Montako lasta ja minkä ikäisiä? Milloin miehen oikea luonne paljastui?

 

Illan oltu yhdessä 9vuotta. Ensin kaikki oli ihanaa. Hän piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Oli kohtelias, ei ryypännyt, puhui kauniisti,otti minut huomioon kaikessa. Pian muutti perässäni toiselle paikkakunnalle,muutettiin yhteen,mentiin kihloihin,oltiin rakastuneita.

Riitoja tuli ja meni mutta aina sovittiin ja aina hän osasi pyytää anteeksi.

Vuoden päästä mentiin naimisiin ja saatiin esikoinen.

Pikkuhiljaa alkoi vaivihkaa eristää mua perheestä,ystävistä,alkoholia rupesi kulumaan aina vain enemmän.

Nyt lapsia on neljä. Viimeisen raskauden aikana alkoi Se lopullinen helvetti. Mies hakkasi käsivarteni mustaksi,ensin toisen myöhemmin toisen. On myös heitellyt mua tavaroilla mm.tietokonetuolin sänkyyn minun ollessa nukkumassa. Nyrkillä suoraan päälakeen, seisottanu talvipakkasella ulkona ilman kenkiä katsellen itse ikkunasta, polkaissut jalalla mun jalkapöydän paskaks,listä on loputon.... Viimeinen kunnon isku oli kun potkaisi mua selkään niin että haukoin henkeä jonkin aikaa,sen jälkeen vannoin ettei enää koske muhun. Uskoin kun olen jo niin heikko henkisesti. Sen jälkeen on repinyt paidan riekaleiksi mun päältä,vetäny avokkaita mutta Se henkinen väkivalta on jatkuvaa! Syyllistämistä, alistamista, haukkumista,kyttäilyä,epäilyjä... Ja tuo ryyppääminen on nyt ihan arkipäivää! Se ei ole autonrsttiin kurnnyt moneen kuukauteen. Sain keskenmenon jokin aika sitten ja siitäkin kuulen kuinka tapoin vauvamme.. Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno rv12+2 ja Se kaikki oli jo rankkaa... Jouduin ambulanssilla sairaalaan kun,menetin verta arviolta 2l,hengenlähtö oli lähellä... Mitä teki mies? Ryyppäsi ja suri menetettyä lasta haki sääliä muilta. Nyt syyttää riitojen yhteydessä mua että tapoin vauvamme.

Kaikki tuntuu nyt kaatuvan päälle ja kovaa! Liikaa kestettävää yhdelle ihmiselle...

 

Niin ja lapset kaikki alle koulu ikäisiä,nuorin vuoden.

 

Ihmettelen, ettet ehkäisyä ole hankkinut? Sorry, minulla ei onneksi ole omakohtaisia kokemuksia tuollaisesta joten ymmärtänet, että on todella vaikea ymmärtää, miksi joku sietää tuollaista. Tosin kertomasi on valaissut asioita jo aika paljon, kiitos rohkeudestasi kertoa. Auttaa ymmärtämään ja ehkä osaamaan huomaamaan ja auttamaan, jos lähipiirissä jollekin tapahtuisi samaa :hug:

 

No kolme ensimmäistä lasta olemme halunneet ja tekemällä tehneet. Silloin asiat eivät ollu vielä näin. Tai en ainakaan tajunnu että jotain saattaisi olla pielessä. Neljäs lapsi tuli pillereistä huolimatta kun edellinen oli vasta 10kk ikäinen. Viides,joka meni kesken hiljattain tuli "vahingossa",käytettiin kumeja mutta eräs kerta kun puuttui niin tulos oli testiin kaksi viivaa. Ja edellinen oli silloin 8kk ikäinen...

ja tätä ei pysty tajuamaan kuin ihminen joka on itse kokenut samaa.

 

Kiitos kun vastasit uteluihini.

Voi toivon kovasti että pääset pois tuosta tilanteesta ja saat lastesi kanssa ihanan tulevaisuuden ilman pelkoa ja väkivaltaa. Että kusipäämiehesi huomaa, että sinä oletkin vahva eikä hän voi sinua alistaa eikä nujertaa, eikä ikinä enää satuttaa sinua. Voimia, rohkeutta ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa :hug:

 

Jos kirjoitat totta niin sun on pakko lähteä tuosta lasten kanssa, keksi joku juoni, odota yötä, tms. Saat aikaa ja tilaa alkaa hoitaa asiaa. Matkaa perheesi luo, turvakotiin, hotelliin, mihin tahansa. Ellet lähde, syytät itseäsi lopun elämääsi.

 

Koita saada voimaa siitä ajatuksesta, että sulla on rakkaat lapset jotka ansaitsee vain parasta. Eikä sitä pysty tarjoamaan kukaan muu kuin sinä.

 

Lopputulos mulla oli vuosien helvetin jälkeen ihanan ymmärtäväinen mies, (ymmärsi siis minun epävarmuuen ja pelot ja arastelut ja tietää mistä minun tietyt käytösmallit johtuu ja pyrkii auttamaan että pääsen niistä) olen onnellinen ja tasa-arvosessa parisuhteessa, jossa molemmat huolehtii toisesta ja arvostaa toista, seksielämä kukoistaa ja vaikka niitä riitojaki joskus on, niistä selviää ja saan omanki kannan asioihin kuuluviin. Siihen sinunki kannattaa pyrkiä.
Aikansa se otti ja mies on saanu paljon tehä töitä että aloin luottaa ja uskoa mutta niin vain onnistu.

Ihanaa kuulla sinusta!

 

Mä just erosin alkoholisti/narkomaanimiehestä, olin tehnyt eroa monta vuotta mutten vaan uskaltanut. Vika niitti oli kun mies kuristi jne, poliisit paikalle ynnä muuta.. Sen jälkeen en enää mennyt 'kotiin'. Ja ekat pari viikkoa sen jälkeen oli ihan helvettiä kun se hullu uhkaili ja kaikkea muuta mahdollista, mutta eipä toteuttanut uhkauksiaan ja samalla oli helpotus siitä että oli VAPAA. Kun on vielä sellaisen hullun kanssa niin ei edes tajua miten ahdistunut onkaan - koska siinähän menettäisi järkensä jos myöntäisi tilanteen vakavuuden. Lupaan että kun olet lähtenyt, tunnet itsesi onnellisemmaksi kuin ikinä miehen kanssa, ainakin jonkin ajan päästä!

Ja tuskin se lapsia haluaa itselleen oikeasti, tai edes saisi vaikka yrittäisi. Pelko tulevaisuutta kohtaan on ainoa joka estää sua lähtemästä, eikö? Mutta pelkääthän sä tossakin ollessasi, se vain on pelkoa joka on sulle tuttua. Kyllä kaikki järjestyy, usko pois...

 

Kiitos ihanista sanoista/neuvoista!
Joo tää pelko mitä koen nyt on ns.tuttua pelkoa. Olen tottunut tähän... Mutta eniten pelkään että Se saa mut menettämään lapset! Kaikki sanoo että "ei Se niitä lapsia pysty viemään Ym" mutta MITEN NIIN EI??

Jos uhkaa mm.että mun pitää allekirjoittaa paperi,jossa yhdessä sovitaan että lapset jää isälle niin miten mä sellaisesta onnistun selviämään?? Se tosiaan pystyy pakottamaan mut mihin vaan!

Joo tulevaisuus myös pelottaa mutta tiedän että pärjään yksin. Tiedän että parempi elämä odottaa ainut pelko on menettää lapset.

 

nfks Kuinka lähdit? Mihin menit? Mitä siitä seurasi? Kuinka kauan kestit kaiken kaikkiaan tuota kaikkea?

Anteeksi uteluni mutta suuret onnittelut sinulle! Olet ollut rohkea! Toivon,että jonain päivänä olisin myös yhtä rohkea!

 

Lapsia et tule menettämään, älä sitä pelkää. Mikään paperi ei sellaiseen riitä, ei lastensuojeluviranomaiset lapsia väkivaltaisen juopon luo jätä. Kun päätät lähteä älä mene takaisin! Sinun ei tarvitse enää tavata miestäsi ilman viranomaisten läsnäoloa. Aluksi asutte varmaan jonkin aikaa turvakodissa, lopulta miehesi saa ehkä VALVOTUT tapaamiset.

Nyt vaan heti soittamaan sinne turvakotiin, siellä tietävät mitä sinun pitää tehdä. Muista mainita kuinka väkivaltainen miehesi on ja että ette ole turvassa kotona.

Olisipa oma äitini tajunnut lähteä ajoissa, traumoista saan kärsiä lopun ikäni Älä tee samaa lapsillesi.

 

Kiitos ihanista sanoista/neuvoista!
Joo tää pelko mitä koen nyt on ns.tuttua pelkoa. Olen tottunut tähän... Mutta eniten pelkään että Se saa mut menettämään lapset! Kaikki sanoo että "ei Se niitä lapsia pysty viemään Ym" mutta MITEN NIIN EI??

Jos uhkaa mm.että mun pitää allekirjoittaa paperi,jossa yhdessä sovitaan että lapset jää isälle niin miten mä sellaisesta onnistun selviämään?? Se tosiaan pystyy pakottamaan mut mihin vaan!

Joo tulevaisuus myös pelottaa mutta tiedän että pärjään yksin. Tiedän että parempi elämä odottaa ainut pelko on menettää lapset.

Miksi sä kuvittelet että se pystyisi viemään lapset? Väkivaltainen juoppo? Sä voit vaikka kerätä todistusaineistoa juomisesta ja väkivallasta ennen kuin lähdet. Ymmärrän että mies on musertanut itsetuntosi, mutta täytyyhän sun ymmärtää että sä olet tässä se hyvä ja hän paha ja huono?

Monesti, kun on saanut lähdettyä, löytääkin itsestään aivan uudenlaista voimaa. En usko että mies saa sua pakotettua enää lähdön jälkeen yhtään mihinkään, kunhan et tapaa häntä koskaan kahdestaan vaan aina toisen aikuisen läsnäollessa.

Toivon kovasti että pystyt lähtemään. Itse elin lapsuuteni katsoen kun isäni hakkasi äitiäni ja siitä jäi pahat traumat jotka vaikuttavat edelleen. Pelkäsin että äitini kuolee. Lopulta otin itse ohjat käsiini, sain isäni käymään mun päälleni jonka jälkeen vihdoin lähdettiin.

 

Millä mä todistan toisen alkoholiongelman?
Joo on kyllä ainakin yksi ihminen,joka tietää kaiken siis ihan kaiken ja on sanonut olevansa valmis todistamaan tarvittaessa miestä vastaan ja Tää ihminen on miehen lähisukua...
Voisikohan joku sosiaalityöntekijä järjestää meille asunnon,johon voitais muuttaa ja alkaa rakentaa elämää? Lastensuojelu? Mitähän ne siellä tekis?

 

Olen ollut todistamassa läheisen naisen narsistisen miesystävän käytöstä ja tutulta kuulostaa. Tilanne kärjistyi kerran niin, että jouduin soittamaan poliisit paikalle. Kuvioissa oli myös alkoholi ja tämä yhdistelmä oli tappava. Onneksi nainen pääsi miehestä eroon, vaikka tiukalle ottikin. Taisi saada ystävältään apua ja väliaikaisen katon pään päälle.

Tsemppiä! Ja lähde ennenkuin käy köpelösti!

 

nfks Kuinka lähdit? Mihin menit? Mitä siitä seurasi? Kuinka kauan kestit kaiken kaikkiaan tuota kaikkea?

Anteeksi uteluni mutta suuret onnittelut sinulle! Olet ollut rohkea! Toivon,että jonain päivänä olisin myös yhtä rohkea!

Menin ystävälleni sillä aikaa kun mies oli poliisilaitoksella pidätettynä minun pahoinpitelystäni. Sitten en tullut enää takaisin. Ero meni paljon helpommin kuin olin kuvitellut, ainakaan mies ei toteuttanut niitä asioita millä oli uhkaillut ennen eroa vaikka henkisesti painosti, kiristi jne. Mä kuvittelin tyhmänä että menisi helpommin kun olisin hänen kanssaan väleissä ja jos pitäisi käydä tuo läpi uudestaan niin katkaisisin kaikki välit heti. Jos on lapsia niin silloinkaan ei tarvitse olla miehen kanssa missään tekemisissä, lastensuojelu voi hoitaa kaikki lasten viemiset ynnä muut. Siinä tapauksessa siis että mies tekisi ne tilanteet hankalaksi sulle.
Luin jostain aikaa sitten sellaisen jutun missä oli lista mitä voi ihan konkreettisesti tehdä erotessa 'hankalasta' puolisosta, siis tyyliin laita osoite salaiseksi, hae lähestymiskielto jne. mutta nyt en löydä sitä :/

Tässä oli jotain kokemuksia jos kiinnostaa lukea:
Jos eroat narsistista – mitä siitä seuraa? | Narsistinen persoonallisuushäiriö

Ja mua auttoi kirja nimeltä Al-anon toimii: työkaluja alkoholistien perheille. Siinä oli hyviä ajatuksia.

 

No ei siitä ainakaan mitään haittaa ole jos kysyt sosiaalitoimistosta apua.

 

Hei. Mä olen ollut lapseni kanssa turvakodissa koska mieheni yks ilta heitti minut maahan ja hakkasi molemmat silmät mustaksi ja repi käsivarret mustelmille. Vuosia oli ilmas väkivallan uhkaa, vähättekyä. Aamulla lähdin tuttavani juhliin ja meikkasin itseni kauniiksi ja huolellisesti että mustia silmiä ei näkynyt, vakuutin miehelle kaiken olevan hyvin ja että tulisin kotiin kun juhlat loppuu. Todellisuudessa menin kyllä juhliin mutta kerroin siellä tuttavalleni mitä on tapahtunut, lähdin tuttavan kanssa turvakotiin.
mä siis niin suosittelen sulle turvakotia, ne otti sydämmellisesti vastaan, saatiin oma huone ja kaikki tarvikkeet vaatteista ruokiin mitä ikinä tarvittiin. Meillähän ei ollu mitään mukana kun sinne mentiin. Mitään ei oltaisi tarvittukaan, kaikki siis ihan kaikki löytyy sieltä.
mä sain hengähtää ja lapsi viihtyi hyvin, sielä oli ihanat työntekijät jotka antoi mun rauhassa miettiä mitä haluan, jos halusin hetken olla yksin katsoivat he lapseni perään. Mahtavia ihmisiä ja sain heiltä todella paljon tukea tilanteeseeni. Työntekijät oli ihania kun kuuntelivat mun pitkää vuodatusta vuosien jutuista mitkä johti kyseiseen tapahtumaan.
turvakodissa auttavat uuden asunnon löytämisessä ja muutenkin pitävät huolta kun olet lähtenyt pois. Siellä saat olla niin kauan ku susta tuntuu. Siellä sä oot turvassa, vaikka ukkos tietäis että ootte sielä niin se ei pääse sinne missään tilanteessa.
mä ite päädyin vielä yrittämään mieheni kanssa, turvakoti tarjos meille molemmille ensin erikseen juttelutuokiot ja sitten yhdessä, ja myöhemmin vielä juttelutuokioita minulle. voin sanoa että kannatti lähteä turvakotiin, ollaan miehen kanssa lähennytty ja tajuttu että meidän lapsi tarvii molempia. Ei olla enään tapeltu ja elämä näyttää valoisammalta. Enään ei ole väkivallan uhkaa, mieheni on hieman väkivaltainen tyyppi ollut aina, mutta ei kohdista sitä minuun enään. Kohtelee meitä paremmin kun koskaan koska tajusi että voi meidät menettää.
mä niin toivon että sä saat asiat järestykseen, lähde turvakotiin, tee elämästäsi ja lasten elämästä elämisen arvoinen. <3

 

Kiitos kertomuksestasi sfj... (vaikea nimimerkki)

ja Kokemusta: Kiitos kun kerroit oman tarinan! Itse pelkään todellakin tuota että saa mut puhuttua takasin ja anelee anteeksi antoa Ym...mutta sitä en halua,en enää! En jaksa enää pettyä uudelleen ja uudelleen.... Tämä on jo huomattu että ei Se mihinkään muutu.

Nyt on taas ns.hyvä tilanne, ei riitaa tai muutakaan ainut mikä kiertää on toi jatkuva ryyppääminen.... Ja pelko siitä mitä keksii seuraavaksi.

 

Voi miten kamala tilanne. Ja ymmärrän, että pelkäät! Henk.koht. en ole tuollaista kokenut, mutta vierestä katsonut useampaakin tapausta. Ja voin sanoa, että joka ikisessä tietämässäni tapauksessa mies (vastaava ihmistyyppi, kuin sinun mieheesi) on uhannut, että vaimo ei lapsia saa, jos ottaa eron. Ja joka ikisessä tapauksessa se vaimo on ne lapset saanut.
Äitini mies (ei minun isäni) uhkasi aina, kun äiti ehdotteli eroa, että tappaa itsensä. Äiti vuosia pelkäsi, eikä uskaltanut lähteä, ettei olisi vastuussa miehen kuolemasta. Kunnes vihdoin tajusi, että mies itse hengestään on vastuussa tuossa tapauksessa. Niinpä kun äiti lopulta päätti lähteä ja mies taas sanoi, että tappaa itsensä. Niin äiti totesi vaan kylmän rauhallisesti, että "selvä, millaisia kukkia haluat haudallesi?" Ja kas, hengissä tuo ukko on vieläkin, lähes 20 vuotta myöhemmin.
Yhdessä tapauksessa ystäväni eli tosiaan aivan hullu narsistin kanssa. Lapsia oli neljä ja viides tulossa. Mies oli todella vainoharhainen, sairaalloisen mustasukkainen, väkivaltainen... Ja myös tämä mies uhosi, että jos lähdet, niin lapset jää minulle, etkä näe heitä koskaan. Ja tästä syystä ystäväni pitkittikin lähtöä vuosia. Mutta sitten alkoi lapset oireilla vakavasti. Ja sanoin tälle ystävälleni, että jos sinulla ei ole voimia ajatella omaa parastasi, niin ajattele lapsia! Mieti, millaisen mallin saavat parisuhteesta ja siitä miten mies toimii. Että sellaiseksiko haluat omat lapsesi? Ja tämä "kolahti" ystävääni. Hän otti yhteyttä yhteen tuttavaansa, jonka avulla hankki mieheltään salaa asunnon. Se oli pieni "luukku", mutta kuitenkin. Mieheltään salaa pakkasi pusseihin ihan välttämättömimmät, eli vähän vaatetta, yms. tarpeellista. Piti kassit piilossa. Ja tuttavansa oli valmiina, että heti kun sopiva hetki tulee, ystäväni soittaa ja tää kaveri tulee hakemaan pois. Ja kun mies meni jossain käymään, niin soitto kaverille, joka haki heti äidin ja lapset turvaan. Ja sitten ystäväni otti yhteyttä poliisiin, sosiaalitoimeen, jne... Siitä asiat lähti rullaamaan. Lopputulos tässä asiassa on se, että nyt ystäväni asuu toisella paikkakunnalla, kaikkien viiden lapsensa kanssa. Mies ei ole saanut edes tapaamisoikeutta lapsiin. Oikeudessa todettiin, että mies on niin sekopää, että on vaaaraksi lastensa henkiselle terveydelle.
Se mitä haluan tällä sanoa, on se, että kyllä sinäkin pääset pois, kun vaan keräät kaiken rohkeutesi tai sen rippeeet! Tee se lastesi takia. Sun lapset on pieniä ja saat heidät "pelastettua". Mutta jos vielä kauan joutuvat katsomaan tuollaista elämää, niin se aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Usko pois!
Jos sulla on yksikin ihminen, johon voit luottaa, niin se riittää. Sulla on kuitenkin kännykkä käytössä... Laita tekstiviesti ja pyydä apua. Pyydä, että tämä ihminen hommaa paikalle sossut ja poliisit, jos et muuten uskalla/pääse lähtemään. Tai jos sulla on pienikin hetki, että mies on pois kotoa, soita turvakotiin ja pyydä apua. Mutta poista kaikki nämä viesti- ja puhelutiedot, ettei miehesi näe niitä. Tai hätätapauksessa keksi itsellesi joku syy päästä vaikka lääkäriin. Gynekologinen vaiva tai jotain, ettei miehesi tule varmasti mukaan? Ja kun pääset lääkäriin vastaanotolle, niin kerrot hänelle, mikä tilanteesi on ja pyydät apua.
Mutta lähde!!! Se pelottaa ja hirvittää, susta tuntuu, ettei sulla ole voimia. Mutta kyllä sulla on. Sen yhden asian kun vielä teet ja saat itsesi ja lapsesi pois sieltä, niin sitten elämä pikkuhiljaa helpottaa.

Voimia sulle tosi paljon!!!