Käyt nyt sen loppuun, muuten sua harmittaa vielä enempi! Lähette miehesi kanssa jonnekin isolle parkkikselle iltasella ajelemaan, jossa ei muita tien käyttäjiä olekaan. Ennen vanhaan käytiin jäähallin parkkiksella tai mitenhän Heurekan parkkis?(luinkohan jostain, että ootte pääkaupunkiseudulta? )
Mä ajoin joskus tosi nuorena kortin,mutta sitten jäi ajelut moneksi vuodeksi. Kun taas aloin ajella, niin pelotti ihan pirusti, ja mietin kaiki liikennevalot/kaistanvaihdot ja rampilta siirtymiset kotona jo ennakkoon tuskan hiki käsissä, enkä uskaltanut tankatakaan itse, vaan mies kävi aina tankilla..Sitten vaihdoin työpaikkaa, ja sinne uuteen pääsi kätevimmin omalla autolla, joten siitä se läksi; ennen ekaa työaamua kävin "sunnuntai-ajelulla" työmatkani läpi ja niin vain on kummasti taito karttunut tässä vuosien saatossa, ja uskon olevani ihan ok-kuski, ellen suorastaan hyväkin! Se harjoittelu on ainut, joka auttaa ja tuo sitä itseluottamusta. Jokainen on joskus ollut aloittelija tuolla liikenteessä; luota siihen, ettet varmasti ole huonompi, kuin se"naapurin Hulda", jolla auto sammuukin välillä liikennvaloihin, tai hän ei muista käyttää vilkkua. Tuskinpa saisit titteliä "Suomen huonoin kuski".
Meillä käy 2 lapsista tällä hetkellä autokoulua, ja toinen heistä(tyttö) jännittää aivan samalla tavoin kanssasi kaikea mahdollista, kun taas poika ottaa ihan iisisti; eikä kumpikaan ole edes aiemmin mökillä tai muuallakaan kokeilleet autolla ajamista. Koitan kovasti heitä tsempata samalla tavoin, joten ; Anna palaa, ja tee se<3