Autokoulu ja ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lilith
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
sitä ajokoulua kuin ruttoa.Pelkäsin eniten sitä kun joku istuu siinä vieressä ja tein tosi tyhmiä virheitä.Valvoin kaikki yöt ennen ajotunteja=(Tiesin että kun kortin saan ja saan ajaa rauhassa ja yksin osaan kyllä ajaa kun en pelkää ketään vieressä istuvaa.Sain kun sainkin kortin,ja alussa lähdin mm.sunnuntai aamuisin ajelemaan ja harjoittelemaan ihan rauhassa kun ei ollut liikennettä=)
En jättäs koulua kesken vaan menisin sen läpi ja sitten kotona rauhassa harjoittelisin omalla autolla..ajan kanssa siinä rohkaistuu kyllä=)
 
Sympatiat sulle, mäkin olen ollut ihan järjettömän autoilupelkoinen. Sitä harva ihminen ymmärtää. Autokoulu meni yllättävän hyvin (kun luotin siihen, että autokoulun opettaja painaa jarrua jos sählään). Inssistä pääsin toisella kertaa läpi eikä ensimmäinenkään johtunut siitä, että pelkäsin ihan saakelisti. Kyllä ne inssimiehet ja -naiset on nähneet kaikenlaisia täriseviä haavanlehtiä.
Mitä jos ajaisit vain 5 lisätuntia ja sitten koittaisit sitä inssiä? Ja jos ei mee läpi niin otat muutaman tunnin lisää.

Mulla on ollut kortti 8 vuotta. Olen ajanut yksin noin 3,5 vuotta, sillä sitä ennen en suostunut rattiin ilman, että joku toinen oli vieressä kaverina. Pakotin itseni ajamaan yksin ja vaikka edelleen aikalailla inhoan ja jännään autoilua, niin ajan yksin ja pystyn siihen. Taidotkin kehittyy ajamisen myötä, vaikka en vieläkään haltsaa kunnolla kytkimen käyttöä tms. Mun autoilufobiani oli ennen sillä tasolla, että meinasin kirjaimellisesti oksentaa ja paskantaa alleni, kun istuin auton rattiin, että siihen nähden nykytilanne on mahtava.
 
Älä nyt jätä kesken, ettei tähän asti laitetut rahat mene hukkaan! Kunhan saat sen kortin, alat sitten harjoittelemaan. Ajele sellaiseen aikaan kun ei ole paljon muuta liikennettä, tai pyydä vaikka miestä ajamaan teidät jonnekin syrjäisemmälle seudulle, missä koet turvallisemmaksi ja helpommaksi ajaa.
 
[QUOTE="mie";28507754]Mä pelkään autolla ajoa aivan sairaasti. Olen ajanut kymmeniä tuhansia kilometrejä, sairastunut samalla paniikkihäiriöön ja elänyt koko ajan sen pelon kanssa, että taas huomenna pitää ajaa autoa. Pelko ei vähene vaan pahenee koko ajan. Nyt olen ollut 8 kk ajamatta autoa ja pikku hiljaa alkaa elämä olla taas mallillaan, ei tarvii pelätä mitään. Mulle se ajelu ei vaan sopinut (ja ajoin säännöllisesti vuosikausia). Ja saa paljon enemmän liikuntaa, kun ei mene joka paikkaan autolla :)[/QUOTE]

Iskikö tuo pelko koskien kaikkea autolla ajamista vai tietyissä tilanteissa? Minä nimittäin ajan ihan suht. rennosti muuten, mutta etenkin Helsingin liikenteessä joskus iskee puolipaniikki. Joudun jonkun verran ajelemaan Helsingissä ja tuntuu ettei siihen koskaan totu. Välillä menee paremmin, mutta yleensä on kyllä todella rankka kokemus.
 
Mä ajoin kortin toissa vuoden syyskuussa ja maksoi kaikkineen Tampereella 1300€. Että ovat hinnat nousseet....

No, eipä siihen pelkoon auta kun ajaminen. Pahinta on se, että ajat kortin ja sitten jätät ajamisen.
 
siinä mielessä ne rahat ei mene hukkaan että sä voit jatkaa joskus toiste muutaman vuoden päästä jos vaan autokoulu säilyttää sun papereita todisteeksi niistä tunneista ja ajokerroista.

nim. autokoulun käynyt v. 2004 ja kortin ajannut v. 2012. :D
 
Käyt nyt sen loppuun, muuten sua harmittaa vielä enempi! Lähette miehesi kanssa jonnekin isolle parkkikselle iltasella ajelemaan, jossa ei muita tien käyttäjiä olekaan. Ennen vanhaan käytiin jäähallin parkkiksella tai mitenhän Heurekan parkkis?(luinkohan jostain, että ootte pääkaupunkiseudulta? )

Mä ajoin joskus tosi nuorena kortin,mutta sitten jäi ajelut moneksi vuodeksi. Kun taas aloin ajella, niin pelotti ihan pirusti, ja mietin kaiki liikennevalot/kaistanvaihdot ja rampilta siirtymiset kotona jo ennakkoon tuskan hiki käsissä, enkä uskaltanut tankatakaan itse, vaan mies kävi aina tankilla..Sitten vaihdoin työpaikkaa, ja sinne uuteen pääsi kätevimmin omalla autolla, joten siitä se läksi; ennen ekaa työaamua kävin "sunnuntai-ajelulla" työmatkani läpi ja niin vain on kummasti taito karttunut tässä vuosien saatossa, ja uskon olevani ihan ok-kuski, ellen suorastaan hyväkin! Se harjoittelu on ainut, joka auttaa ja tuo sitä itseluottamusta. Jokainen on joskus ollut aloittelija tuolla liikenteessä; luota siihen, ettet varmasti ole huonompi, kuin se"naapurin Hulda", jolla auto sammuukin välillä liikennvaloihin, tai hän ei muista käyttää vilkkua. Tuskinpa saisit titteliä "Suomen huonoin kuski".

Meillä käy 2 lapsista tällä hetkellä autokoulua, ja toinen heistä(tyttö) jännittää aivan samalla tavoin kanssasi kaikea mahdollista, kun taas poika ottaa ihan iisisti; eikä kumpikaan ole edes aiemmin mökillä tai muuallakaan kokeilleet autolla ajamista. Koitan kovasti heitä tsempata samalla tavoin, joten ; Anna palaa, ja tee se<3
 
Käy se autokoulu loppuun. Ja jos et inssiä pääse, niin sitten harkitset että jatkatko siitä enään, saa nimittäin niitä lisätunteja siitäkin. Tärkein neuvoni on, että luota itseesi. Minä osaan ajaa, ja tiedän omat kykyni! Sillä pääsin itse heittämällä inssi läpi :)
 
Onhan se ihan paskaa se autolla ajaminen, mutta mua helpotti isän sanat, kun olin ekan inssin reputtanut: Ei siitä tarvii tykätä, että voi olla hyvä kuski. Niillä eväillä sitten rämmin inssin läpi ja pakotin itseni muutenkin autoilemaan, kun tiesin, että jos jää paljon aikaa väliin, niin se pelko vaan kasvaa isommaksi. Autoilu kuitenkin takaa paljon suuremman liikkumasäteen kuin julkiset ja ainakin mulle se mahdollistaa monia kivoja juttuja, jotka muuten jäisivät tekemättä ja kokematta. Älä anna pelon estää itseäsi!Tsemppiä!
 

Yhteistyössä