Kylläpä ihminen saa itsensä järjestettyä epämiellyttäviin tilanteisiin.
Olen siis 25v ja aloitin autokoulun muutama kuukausi sitten. Tähän asti olen keskittynyt lähnnä pelkäämään liikenteessä, sekä itseäni että niitä kaikkia muita. Yhdessä vaiheessa oli jopa kausi, jolloin en suostunut istumaan autossa ollenkaan pitkillä matkoilla. Mieheni on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ainoa ihminen, jonka kyydissä uskallan olla ja vaikka nukkuakin.
Noh, meillä on alle 2v lapsi ja toinen tulossa (laskettu aika on lokakuussa). Olen hoitovapaalla ja jäämässä kotiin todennäköisesti vielä tämän toisenkin kanssa muutamaksi vuodeksi.
Autokoulun aloituksesta on ollut muutaman kerran miehen kanssa puhetta aiemminkin, mutta se on aina jäänyt siihen, etten ole uskaltanut. Saatuani tietää, että olen raskaana, päätin, että kahden lapsen kanssa minä tarvitsen sen kortin. Ihan arkea helpottamaan, jotta en jumitu kotiin tai kotipihaan vaan pääsen kätevämmin liikkeelle. Ilmoittauduin autokouluun siltä istumalta, sillä miehen mielestä se oli taloudellisestikin mahdollista.
Noh, tilanne on nyt se, että olen käynyt autokoulumaksuun sisältyvät 17 ajotuntia lähes loppuun. Rahaa on tähän mennessä mennyt noin 2000 euroa, jota varten on hankittu rahoitus. Lyhennämme siis tätä summaa x euroa kuussa. Kaksi ajokertaa ja rata ovat vielä käymättä, jotka tuohon summaan sisältyvät.
Pelko ei juurikaan ole laantunut, mutta olen jotenkuten kai edistynyt kuitenkin - tiedostin, että ylimääräisiä ajotunteja varmaan muutaman silti tarvitsee. Opettaja pudotti viime kerran jälkeen yllärin - käski varautua vähintään kymmeneen ylimääräiseen tuntiin! Ne tekevät yhteensä melkein 800 euroa, ja näin ollen ajokorttini tulee maksamaan yli kolme tonnia.. mikäli selviän tälläkään määrällä.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa minä olisin valmis luovuttamaan. Ihan jo tuon järkyttävän summan takia ja siksikin, etten ole lainkaan varma kestääkö taloutemme oikeasti. Tai onko se kortti mielestäni edes sen arvoinen. Jo käytettyä rahaahan ei tietenkään enää saa takaisin, olenhan käyttänyt opettajan aikaa jne palveluita, joista tuo maksu koostuu.
Mies taas on sitä mieltä, että tässä vaiheessa se kortti hommataan, maksoi mitä maksoi. Minä en osaa päättää mitä mieltä olisin.
Mistä tietää milloin on aika luovuttaa? Opettajahan tuskin koskaan tulee sanomaan, että nyt kuule olisi parempi antaa olla - siitähän hänelle maksetaan, että minä tunnun olevan toivoton tapaus.
Olen siis 25v ja aloitin autokoulun muutama kuukausi sitten. Tähän asti olen keskittynyt lähnnä pelkäämään liikenteessä, sekä itseäni että niitä kaikkia muita. Yhdessä vaiheessa oli jopa kausi, jolloin en suostunut istumaan autossa ollenkaan pitkillä matkoilla. Mieheni on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ainoa ihminen, jonka kyydissä uskallan olla ja vaikka nukkuakin.
Noh, meillä on alle 2v lapsi ja toinen tulossa (laskettu aika on lokakuussa). Olen hoitovapaalla ja jäämässä kotiin todennäköisesti vielä tämän toisenkin kanssa muutamaksi vuodeksi.
Autokoulun aloituksesta on ollut muutaman kerran miehen kanssa puhetta aiemminkin, mutta se on aina jäänyt siihen, etten ole uskaltanut. Saatuani tietää, että olen raskaana, päätin, että kahden lapsen kanssa minä tarvitsen sen kortin. Ihan arkea helpottamaan, jotta en jumitu kotiin tai kotipihaan vaan pääsen kätevämmin liikkeelle. Ilmoittauduin autokouluun siltä istumalta, sillä miehen mielestä se oli taloudellisestikin mahdollista.
Noh, tilanne on nyt se, että olen käynyt autokoulumaksuun sisältyvät 17 ajotuntia lähes loppuun. Rahaa on tähän mennessä mennyt noin 2000 euroa, jota varten on hankittu rahoitus. Lyhennämme siis tätä summaa x euroa kuussa. Kaksi ajokertaa ja rata ovat vielä käymättä, jotka tuohon summaan sisältyvät.
Pelko ei juurikaan ole laantunut, mutta olen jotenkuten kai edistynyt kuitenkin - tiedostin, että ylimääräisiä ajotunteja varmaan muutaman silti tarvitsee. Opettaja pudotti viime kerran jälkeen yllärin - käski varautua vähintään kymmeneen ylimääräiseen tuntiin! Ne tekevät yhteensä melkein 800 euroa, ja näin ollen ajokorttini tulee maksamaan yli kolme tonnia.. mikäli selviän tälläkään määrällä.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa minä olisin valmis luovuttamaan. Ihan jo tuon järkyttävän summan takia ja siksikin, etten ole lainkaan varma kestääkö taloutemme oikeasti. Tai onko se kortti mielestäni edes sen arvoinen. Jo käytettyä rahaahan ei tietenkään enää saa takaisin, olenhan käyttänyt opettajan aikaa jne palveluita, joista tuo maksu koostuu.
Mies taas on sitä mieltä, että tässä vaiheessa se kortti hommataan, maksoi mitä maksoi. Minä en osaa päättää mitä mieltä olisin.
Mistä tietää milloin on aika luovuttaa? Opettajahan tuskin koskaan tulee sanomaan, että nyt kuule olisi parempi antaa olla - siitähän hänelle maksetaan, että minä tunnun olevan toivoton tapaus.
Asumme pk-seudulla ja täällä on kovin vähän sellaisia paikkoja, joihin uskaltaisi lähteä ihan ajamaan, siinä on kuitenkin käsittääkseni miehen kortti panoksena, jos jotain sattuu.
ne sentään selvitin ekalla kerralla. Kirjalliset ei oikeasti oo nii paha läpästä.
