* Aurinkovauvat 61 *

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *Täti-aurinkoinen*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pahoittelut Sinulle Frizzante!
Tule kuitenkin joskus tänne muuten vaan visiitille, niinhän minäkin käyn tottumuksesta kai, eihän meillekään enää mitään vauvaa tule, jos i ihmettä tapahdu, enkä tiedä haluaisinkohan sitä enää ihan oikesti, toki jos sellainen ilmoittaisi vielä tulostaan, niin vastaan ottaisin, jos- ja vielä kerran jos... mutta toivotan sinulle kuitenkin jaksamista ja voimia koota palaset itsestäsi kasaan, ja jatkaa eteenpäin, kokemuksesta voin sanoa, että näin se on vain tehtävä, ja jatkettava elämää luojan tarkoittamalla tavalla....
Kiva kun Kliiviakin taas piipahtanut, mitä Sinulle kuuluu, tulehan kertomaan vähän lisää, että mitäs sinun elämääsi nykyisin kuuluu, joko uusia vauvahaaveita, anteeksi uteliaisuuteni, mutta vanha ketjukaveri vaan on tiedonhaluinen???

Jaksamista kaikiille ja voimai taas kunkin koitoksiin, toivoo vanha mutta vielä vireä Kiiruska :)
 
Vai niin sitä sitten kävi. Olen todella pahoillani puolestanne, Frizzante. Kiva, jos jaksat käydä aina sillon tällöin meitä moikkaamassa, olet ollut todellinen ilopilleri ketjussa.
 
Frizzantelle isosti haleja, toivottavasti jaksat taas joku päivä kuitenkin hymyillä kaikesta huolimatta. Ja muutaman kuukauden päästä saatatte ehkä vielä muuttaa mielenne, parempi jättää tuo asia vähäksi aikaa vielä auki ja käsitellä paremmalla ajalla, surun jo vähän helpotettua. Meillä mies on itsekseen päättänyt ettei enää meillä yritetä uutta vauvaa, raastaa aika paljon sydäntä koska ilman keskustelua näin päätti eikä kysellyt minulta mielipidettä. Minä meinaan olen tainnut päätyä siihen tulokseen että vielä kerran on yritettävä, en halua jättää näin surullisiin merkkeihin raskaus/yrityshistoriaa, eli tuntuu siltä että pakko on vielä yrittää onko tästä kropasta enää mihinkään... Voipihan se olla että ensi viikolla lääkäri sanoo muuta, sithän sen näkee.

Huoh, muutenkin tuntuu nyt että on vähän vaikea taas päästä päiväjärjestykseen, mielialassa tullut vähän takapakkia, lauantaipäivä tuli taas vollotettua elämän synkkyyttä... Saattaa tietysti olla että sit vasta purkautui fiilikset hautajaisista, viime keskiviikkona kävimme laittamassa vauvan vaarin viereen... Onneksi tämä aurinkoinen päivä vähän piristää, ehkä tää tästä pikkuhiljaa. Oviksen olin huomaavinani viime viikolla joten ehkäpä jopa ensi viikolla ensimmäisiä menkkoja voisi odotella, sit olisi käytävä vakava keskustelu miehen kanssa jatkosta.

Mut nyt on paneuduttava töihin, palaillaan taas ja mukavaa alkanutta viikoa kaikille!!

 
Uusi viikko ja uudet metkut, vaikkei tässä mitään erityistä ole tiedossakaan.

Mieleeni juolahti se "sääntö", jota joskus kuulee hoettavan peräkkäisistä keskenmenoista: yksi on ihan tavallista, kaksi on ikävää sattumaa, mutta kolmannen jälkeen vasta aloitetaan tutkimaan syytä. Tärkeintä on tietää, paljonko itse kestää ja ottaa sen mukaan riskit, joita aina riittää, kun vauvahaaveista puhutaan. Toivottavasti Tittikin pääsee miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Joskus miesten on tavallaan vaikeampi kestää keskenmenoa, kun heistä tuntuu, että pitäisi jotenkin osata auttaa vaimoa, mutta ei mielestään osaa.
 
Voi aurinkoiset, kiitos teien sanoistanne ja myötäelämisestä!

Kyllä tää tästä, hiljaksiin...samalla kun loppukin raskausaines ulkoutuu. Täällä on koko viikonlopun ollut pilvistä ja harmaata...kuten omatkin fiilikset...mieliala sahaa nyt syvän alakulon ja suhtnormaalin väliä. Aika parantaa haavat, näin uskon. Mun elimistö ei vain jaksa ylläpitää raskautta, tai sitten mieheni ja minun kromosomit ei vain sovi yhteen (näin ilmeisesti hyvin harvoissa raskauksissa). Kumpi syy loppujen lopuksi, vaikea sanoa. Täällä eivät todellakaan kannusta enää yrittämään, eivätkä halua näin vanhoille mitään keskenmenon syitä sen paremmin edes selvitellä..itseäni kyllä oikeastaan kiinnostaisi tietää, onko se oman elimistöni heikkoutta vai vain kromosomien mahdottomuutta. Olen muuten vanhin gynekologini raskaina olevista/olleista potilaista...!

Mutta yhtäkaikki...tiedostan, ettemme ole mieheni kanssa ole ainuita, jota elämä potkii näin päähän. Monella ketjulaisista on myös juuri nyt ollut rankkaa, Titilläkin pienen hautaan saatto juuri koettuna - voimia tuohon pienenne menetyksestä selviytymiseen! Uskon siihen, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Meidän tapauksessa tämä nyt tullut tyhjiö täyttyy jollain muulla, millä, sitä en vielä tiedä. Mutta vastausta odotellessa ja ihmetellessä keikun silloin tällöin teidän kuulumisianne lukemassa.

Missä kaikki muuten lymyilevät, nyt ollut usemman päivän todella hiljaista?? Tulkaahan esiin, joko taas ehditte pesäkoloihinne talviunille, kun en ole ollut "potkimassa" teitä esille....
 
Oi voi, Frizzie, todella ikävää! Kuten Titti sanoi, antakaa surulle oma aikansa, ehkä mieleen tulee vielä muutos. Hirmu ikävää myös kuulla Titin fiiliksiä hautajaisista, otan osaa.

Itse olen ollut sen verran kiireinen, ettei aikaa nettailuun ole juurikaan ollut. Mutta jos sallitte, niin ikävien asioiden lomaan vähän selostusta omasta navasta. Menossa on toinen luomukierto, kp 30/29. Kp 15 bongasin oviksen ensin tikusta ja seuraavana päivänä voimakkaana vihlaisuna oikealla puolella. Viikkoa myöhemmin, eli kp 23, tuli taas vihlaisu oikealla puolella, josta muutaman tunnin kuluttua alkoi joitakin päiviä kestänyt rusehtava niukka vuoto. Kiinnitysvuotoa tietty siinä toiveikkaana ajattelin! Nyt ei -vielä- ole Täti Punaista näkynyt, mutta koholla olleen aamulämmön lasku 0,3 astetta tänään ennustaisi kyllä vierailua piakkoin. Mitään muita tuntemuksia ei ole suuntaan eikä toiseen, tämä asia pitää siksi erikseen muistaa. Ja muistaahan sen kyllä, siitä ei ole pelkoa, hehhe...

 
Kiva, että jaksoit täällä piipahtaa Frizzie ja jaksamista vuodon kanssa, joka koko ajan muistuttaa ikävästä tapahtumasta. Erikoista tuo gynen suhtautuminen "vanhan" raskauteen. Uskoisin, ettei sinulle Suomessa oli sanottu noin. Mutta niin kuin jo aiemmin totesin, niin riskejä on jokaisella ja toki ne ovat suuremmat iäkkäämmillä.

BuuBuulle sen verran, että hyvältähän tuo tilanne näyttää. Tosin lämpöjen lasku ei ole hyvä merkki. Itse en ole koskaan mittaillut aamulämpöjä, enkä osaa sanoa paljonko ero on loppukierrossa. Mutta aina ennen menkkoja, mulle tulee sellainen totaalinen "kuuma-aalto", josta tiedän, että huomenna alkaa. Täällä kuitenkin jännätään vielä BuuBuun puolesta, luovutetaan vasta kun punaista näkyy.

Mulla on menossa loppukierto ja olo tavallistakin tavallisempi. Kortisonia syön edelleen ainakin kolme kuukautta, mutta sisätautilääkäri kertoi, ettei sen pitäisi haitata. Reumapotilaillakin saatetaan purkaa muu lääkitys ja jatkaa kortisonilla, kun vauvahaaveet ovat ajankohtaisia.
 
Jep, Inkku, hyvältä munkin mielestä näyttää. "Jos raskaus on alkanut, niin lämpö pysyy ylhäällä, jos taas ei, niin lämpö laskee kuukautisia kohti". Mä mittailen noita lämpöjä lähinnä siksi, jotta tässä iässä ja 21 vuoden pillereiden käytön jälkeen tietäisin, tapahtuuko tuolla sisuksissa -ylipäätään- mitään, mistä hihkua. Tosin ne pitäis mitata tietenkin koko kuukauden ajalta, eikä " rimaa hipoen" vain ennen ovulaatiota ja menkkoja, kuten on tullut tässä tehtyä...
 
Huomenta vaan kaikille,

Kyllä on taas niin väsynyt olo... Mutta tajusin just, että tämähän johtuu siitä, että lopetin noin kuukausi sitten kahvin juomisen ja sen jälkeen olen juonut vaan vihreetä teetä, joten kofeiinin puutettahan tämä on! No, toivotaan että kroppa kohta mukautuu tähän "puutostilaan".

Ensimmäiset luomumenkat on jo takana, kierto oli ihan normaalin mittainen. Pelkäsin että ehkäisyn lopettaminen sekoittaisi kierron jotenkin, mutta onneksi niin ei sitten käynytkään.

Mulla on nyt menossa kp 6, joten reilun viikon päästä odotellaan ovista. Ja satutaan just olemaan oviksen aikaa lomalla lapissa, joten toivotaan parasta...
 
Minna_XX: teillä ilmeisesti myös yritys vasta alkanut, ensimmäisistä luomumenkoista kun puhut? Täällä pillerit jätetty marraskuun lopussa 21:den vuoden käytön jälkeen, toka luomukierto siis menossa. Tässä sitä yrittää muistella, että miten se kroppa pelittikään silloin joskus teininä... :-O Nyt on kp 31/29 ja tietty jo testasin, mutta odotetusti näytti negaa. Aamulämmöt ovat laskeneet, joten siksi sanon "odotetusti". Tätiä siis odottelen saapuvaksi, vaikkei vielä ei ole punahelmasta näkynyt vilaustakaan.
 
Joo, tämän vuoden alussa jätin ehkäisyn pois, vauvakuume iski näin vanhalla iällä :) Mulla on sama tilanne kuin sulla BuuBuu, lähes 15 vuotta käytin pillereitä ja sitten vielä noin 6 vuotta hormonikierukkaa, joten mielenkiinnolla tässä odottelen, että muuttuuko kroppa ja tuntemukset jotenkin ilman ylimääräisiä aineita kehossa...
 
Jokos Buubuun sukulaisrouva tuli kylään vai testasitko liian aikaisin? Jännää on tuo oman kropan toimintaan tutustuminen, jos on käyttänyt pitkään hormonaalista ehkäisyä. Toisaalta, kun me aloimme haaveilla vauvasta, niin kierron aikataulun (ovikseen yms.) tajuaminen oli myös aika avartavaa. Monta kymmentä vuotta oli menkat tulleet ja menneet, eikä niihin sen enempää ollut kiinnittänyt huomiota. En tietääkseni ole koskaan kärsinyt PMS-oireistakaan, mutta nyt tuntuu, että joka loppukierrossa rinnat kipeytyy. Niin sitä vaan eri tavalla seuraa omaa oloaan.

Eilen pillahdin itkuun katsellessani Housea. Erittäin epäinkkumaista, joten totesin siinä miehelle, että olisipas hauskaa, jos eka raskausoire olisikin se. (Edellisessä raskaudessa olin todellinen itkupilli.) No ei se oikeasti voi olla, sillä kp on vasta 24/(24)26-30. Otan nyt käyttöön uuden kp-määrittelyn, sillä luin jostakin, että heittelyihin lasketaan edellisen puolen vuoden menkat. Tuo 24 johtui varmaankin tulehduksesta, joka mua silloin vaivasi, joten 26 lienee oikeampi. Heitteleekö muuten teillä kiertojen pituus vuodenaikojen mukaan? Mulla näyttää selvästi seuraavan kalenteria.
 
Inkku, olet aivan oikeassa tuossa "...Monta kymmentä vuotta oli menkat tulleet ja menneet, eikä niihin sen enempää ollut kiinnittänyt huomiota." Just ni. Äitini on minua teinistä lähtien neuvonut, että nimenomaan naisen olisi syytä tuntea oman kroppansa toiminta paremmin kuin hyvin. Yllättävää tietämättömyyttä kyllä esiintyy; ikäiseni ystävätär, joka joitakin vuosia sitten (hän silloin n 35v) alkoi lasta puuhaamaan, ei ollut lainkaan tietoinen mahdollisesta ovulaatiosta, saatika sen ajankohdasta. Hän yksinkertaisesti vain oletti, että koska hänen omat seksihalunsa ovat kovimmillaan -juuri-ennen-kuukautisia-, että mahdollinen hedelmöitys tapahtuisi nimenomaan silloin ja sitten kovasti ihmetteli kun raskautta ei kuulunutkaan. Asia onneksi hänelle kuitenkin valkeni ja nyt perheessä kuuluu jo pienten jalkojen tepsutusta :-).

Omaa napaa: Kp 33/29 ja tätsyä ei vaan näy eikä kuulu. En nyt ymmärrä mitä tämä on... Ovulaatiosta kp16 olen suht varma. Omien tuntemuksien varmuudesta voin joustaa (tätä oman kropan reaktioiden opettelua, hehhe...), vaikka se mojova vihlaisu oikealla puolella juuri silloin puhuukin oviksen puolesta, mutta ovistikun selkeästä plussasta kp15 en voine. Uusi reipas vihlaisu oikealla puolella kp23 ja perään ruskeaa tuhrua olisi voinut olla kiinnittymisvuotoa. Tai sitten ei. Aamulämmöt ovat osin laskeneet, mielestäni ei minkäänlaisia raskausoireita ja testit sanoo negaa, joten tuskin olen raskaanakaan. Sanokaas, onko se aina saletisti niin, että ovulaatiota seuraa JOKO kuukautiset n 13-16 päivän kuluttua TAI raskaus on alkanut? Voiko kuukautiset jäädä pois, vaikka ovis olisi ollutkin? Eli jos mä nyt olen jossakin limbo-tilassa pillereiden lopetuksen takia, niin olen siis kuitenkin väärässä tuon oviksen tapahtumisen suhteen?

"Heitteleekö muuten teillä kiertojen pituus vuodenaikojen mukaan? Mulla näyttää selvästi seuraavan kalenteria." Asiaa tarkemmin ajatellen, voihan tuo hyvin olla mahdollista ja loogista. Kyllähän ihmisen fysiikkaan vaikuttaa huomattavasti useampi asia, kuin voisi kuvitellakaan, sillä olemmehan psyko-fyysinen kokonaisuus, emmekä vain kasa irrallisia osia harsittuna samaan pakettiin. Miten ne sinulla vaikuttavat? Kierto pitenee pimeän aikaan?
 
Salettia vastausta BuuBuu odottaa :-) Mulla ei oo sitä antaa, mutta ainakin näillä sivuilla kun surffailee, kovasti usein pillereiden jälkeen kierrot heittelehtii, vaikka aluksi näyttävät palaavan normaaliksi. Ja ihan vaan mutuna ajattelen, että vaikka ovis olisikin, niin voihan sitä sitten keltarauhasella olla ongelmia ja menkat eivät tulisikaan. Mutta tämä siis aivan omasta päästä, josta ei ole paljoakaan annettavaa. Tsemppiä vaan tädin odotteluun, on varmasti rasittavaa, kun ei tiedä milloin iskee tai iskeekö lainkaan. Voihan se ovis tosiaan olla myöhässäkin ja plussa näkyy sen mukaisesti myöhemmin. Toivotaan parasta. Tuosta kiinnittymisvuodosta puhutaan paljon, mutten nyt heti muista kenellä olisi oikeasti ollut sellaista. Sama on se, että menkat jatkuu, vaikka on raskaana. Olen toki lukenut sellaisesta, mutten tunne ketään asian kokenutta. Joka kerta sitä tietysti salaa toivoo, että kuuluisi itse tuohon poikkeuskategoriaan.

Niin noista kierroista ja vuodenajasta: näyttäisi siltä, että minulla kp:t vähenee pimeänä aikana. Mikä lienee selitys moiseen. Vauvoja saa muuten alkunsa Suomessa talviaikaan enemmän kuin kesäisin (vaikka aina puhutaan "juhannusvauvoista"), sillä simpat ovat kylmänä aikana virkeimmillään.

Jokos Minna lähti "vauvantekolomalle"? Hyvää lomaa ja onnea yritykseen.

Tulkaapas muutkin jutuille, sillä minä olen tämän päivän mp-messuleski. Huomenna lähdenkin itse humputtelemaan, jottei hoitovuorotasapaino vaan horju.

 
Ehkä olis paree vaan antaa asian olla, kyllä ne vastaukset sieltä joskus tulevat. Jos tuolla sisuksissa jotakin aikoo olla, niin kyllä se siellä myös ensi viikolla ja -kuussa on. Ja jos ei ole, niin sitten ei ole. "vaikka ovis olisikin, niin voihan sitä sitten keltarauhasella olla ongelmia ja menkat eivät tulisikaan. " <- kiitos Inkku!

"Vauvoja saa muuten alkunsa Suomessa talviaikaan enemmän kuin kesäisin (vaikka aina puhutaan "juhannusvauvoista")" - Nykyään on niin ankea talvisää, joskus ammoisisna aikoina sentään oli lunta ja kipakka pakkanen. Nyt vain loskaa, pimeää ja rätää. Joten äkkiä lämpimään ja pehmeään paikkaan kultsin kainaloon ja sit... ;-))
 
Pitipä vielä yksi ajatus heittää ilmoille. Inkku sanoi: "Tuosta kiinnittymisvuodosta puhutaan paljon, mutten nyt heti muista kenellä olisi oikeasti ollut sellaista." Missähän määrin nämä kaikki asiat ovat perinnöllisiä? Eli siis "like mother - like daughter". Äitini tuli kädenkäänteessä raskaaksi minusta ja raskaus oli tosi helppo, kuten kuulemma synnytyskin. Hän sanoo jopa lähtevänsä mieluummin synnyttämään kuin hammaslääkäriin, hehhe! Muistelen myös äitini kertoneen, että hänellä olivat olleet ns. "valemenkat". Oletteko te jutelleet näistä asioista äitienne kanssa? Onko korrelaatiota?
 
Naurattaa vielä Inkun kommentti "Salettia vastausta BuuBuu odottaa :-)" Juu, oikeassa olet *wirn*! Edesmennyt mummoni tapasi sanoa, että "varma ei ole kuin köyhän kuolema". Joten täältä maanpinnalta teille taas vilkuttelen :-)!

Öh, taidan höpötellä täällä puutaheinää itsekseni...
 
Seikka on saletti, vai miten siinä The Joulukalenterissa sanottiinkaan :-) Ei ole missään tapauksessa tarkoitus latistaa kenenkään intoa tai pudottaa rajusti maahan vauvahaaveiluissa, vaan kannustaa eteenpäin. Kun haaveilun alkaa, niin tottakai sitä toivoo kuuluvansa siihen joukkoon, joka raskautuu helposti ja nopeasti. Ja ainahan siihen joku kuuluu. Niin kuin kuuluu tuohon kiinnittymisvuotoryhmään jne. Ja hyvät "raskausgeenit" BuuBuulla on ainakin äitisi puolelta. Mulla ei valitettavasti ole mahdollista keskustella äitini kanssa hänen synnytyksistään tms., eikä myöskään vaihdevuosista, joita koskaan ehtinyt kokemaan.

Ja tää on just oikea paikka puutaheinäälle, joten anna vaan palaa BuuBuu.

Ikäviä asioita sattuu ja tapahtuu ja aina, kun joku "tuttu" kokee epäonnistumisen, se tuntuu myös muissa. Kiva senora, että kävit moikkaamassa. Tuu kertomaan kuulumisista, jos ehdit ja viitsit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Inkku***:
Mulla ei valitettavasti ole mahdollista keskustella äitini kanssa hänen synnytyksistään tms., eikä myöskään vaihdevuosista, joita koskaan ehtinyt kokemaan.

Ikäviä asioita sattuu ja tapahtuu ja aina, kun joku "tuttu" kokee epäonnistumisen, se tuntuu myös muissa. Kiva senora, että kävit moikkaamassa. Tuu kertomaan kuulumisista, jos ehdit ja viitsit.

Auts. Anteeksi, että hölpöttelin itsekkäästi vain ns. omaa napaani. Enpä oikein muuta osaa nyt sanoa. Mukavia viikonlopun jatkoja vaan itse kullekin.
 
Iltoja kaikille, kiva että tässäkin ketjussa on vähän elämää pitkästä aikaa! Tässä viettelen rauhallista koti-iltaa, vasta huomisiltana ollaan lähdössä lappiin. Eli siis rasittava pakkausoperaatio on vielä edessäpäin... Mutta kylläpä on mukava päästä lomalle, saa akut taas ladattua ja lisäksi pääsee hiihtämään :)

Täytyy myöntää, että minä kuulun siihen joukkoon, jolla menkat ovat tulleet ja menneet ilman suurempia mietiskelyjä, saati että oman kehon tuntemuksiin olisi kiinnittänyt juurikaan huomiota. Pillereiden aikaan sentään tiesin koska menkat tulee, mutta en ole yhtään varma onko mulla ollut säännöllinen vai epäsäännöllinen kierto viimeisten 6 vuoden ajan, koska menkkoja ei juurikaan ole ollut hormonikierusta johtuen.

Mulla ei ole koskaan ollut pahemmin PMS-oireita, mutta ilmeisesti niitä alkaa nyt ilmestymään. Ekojen luomumenkkojen aikaan leukaan ilmestyi mahtavan kokoisia finnejä, enkä minä kyllä enää missään teini-iässä ole :) Toivottavasti noita oireita ei tule tämän enempää.

Pidetään peukkuja BuuBuulle, kyllä sieltä testistä voi vielä plussa pärähtää. Joillakin kestää pidempään, että testi näyttää plussaa (ainakin kun lueskelee noita muiden ketjujen viestejä).

Toivotaan että geenit vaikuttaa raskautumiseen, minulla on 5 sisarusta, joten ilmeisesti äidin raskaaksi tuleminen ei ole ollut kovin vaikeata :) Ja siskotkin ovat saaneet lapsensa muutaman vuoden sisällä, joten siltä pohjalta näyttää ihan lupaavalta. Vaikka onhan tämä tilanne ihan erilainen, mulla kun on tätä ikää jo kertynyt melkoisesti :D

Mihinkäs ovat kadonneet Sanna ja Titti? Olikos Titillä jälkitarkastus ens viikolla, joko Sanna sait kutsun jälkitarkastukseen?

Pitäkääpä ketju virkeänä ens viikolla! Minä aion ottaa lomasta kaikki irti ja keskittyä rentoutumiseen, hiihtämiseen ja peiton alla touhuamiseen :) Ovista tikuttelen ens viikolla, joten toivotaan parasta...
 

Yhteistyössä