Toggle sidebar

Aurinkovauvat * 58 *

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aurinkoiset
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Siiriz, mä lahjoitin edellisen raskauden aikana vanhentuvat ovistikut eräälle ystävälleni, jolla ei ollut edes silloin vauvahaaveita. Hän vaan tarkasti, miten kierto etenee. Ehkä sinullakin löytyy joku tällainen ystävä, jos ei ihan akuuttia vauvahaaveilijaa olekaan lähipiirissä. Vai onko se niin, että pitää ostaa jotakin lisäosia, jotta ne toimivat? Sitten tarvitaankin jo joku vähän enemmän asiaan innostunut.

En enää arvuuttele, Rosanna :-) Eikä edes tule mitään tuonkaltaista mieleenikään. Eikun tuleekin, mutta en arvuuttele sitä täällä. Mulla taitaa olla samaa harrastavia lähipiirissä.

Selailin eilisiä TV-ohjelmia ja pongasin, että TV1:tä tuli klo 23.40 ohjelma "Raskaaksi 60-vuotiaana". Näyttää tulevan uusintana YLETeemalta keskiviikkona klo 18.30. Toki 60 vee on eri asia kuin 40 vee, mutta ei riskejä tosiaan kannata vähätellä tässä iässä. Itse terveen lapsen saaneena yli nelikymppisenä voi vain olla kiitollinen. Jos lapsia tulee lisää, pitää olla varautunut myös muuhun vaihtoehtoon. Mutta niin pitää olla missä iässä tahansa.

Jos me saadaan toinen lapsi, en voisi kuvitellakaan haaveilevani useammasta. Enkä varmaan niin tekisi, vaikka olisin nuorempikin. Tosin reilut 5 vuotta sitten, en kuvitellut lapsia "hankkivani" koskaankaan. Niin se mieli muuttuu elämän muiden muutosten myötä.
 
Niin ovat nämä haaveet ja luovuttamiet niin kovasti yksilökohtaisia, minäkin olen "pienen ikäni", siis viimeiset parikymmentävuotta kuvitellut haluavani kaksi lasta... Ihan tottapuhen en itsekään tiedä miksi, yksikin on hyvä, ja välillä ihan jaksamista tämänkin murkkuikäisen kanssa, ja tänään vien tämän "pienen" keukojansa potevan potilaan lääkäriin, meillä kun on tätä astmataipumusta, ja keukokuumeetkin valitettavasti tulleet tutuiksi, ja nyt on kuumeilua jatkunut riittävän pitkään, tosin viikonloppuna oltiin jo "ikäänkuin terveitä", ja tauti tuli taas takaisin.

Nyt minäkin olen näiden lisääntymishaaveiden suhteenen emmän siellä luovuttaneella puolella, jotenkin tietoisesti hakee "järkeviä" perusteita asioille, joihin ei voi itse vaikuttaa, niinhän se on, että toisaalta elämä kummasti kuljettaa jokaista meistä, minä olin noin viisivuotta sitten kovasti innoissani, kun luuulin, että elämä antoi uuden mahdollisuuden jop kertaalleen romuttuneille haaveilleni, no elämä antaa ja elämä ottaa, eläkäämme kukin omaamme päivä kerrallaan, ja kukin tavallaan...

 
Toivottavasti Kiiruskan perheeseen saatiin sopiva lääkitys, joka selättää tämänhetkiset keuhko-ongelmat. Silloin kun on astmaa, kannattaa mennä ajoissa lääkäriin, ettei ehdi kehkeytymään pitkiä ja vaikeita sairastumisjaksoja. Meillä suvussa on paljon astmaa, itselläni yli 30 vuotta ja nyt tosiaan myös Toivolla. Tuntuukin, että ainoan asian, minkä T on minulta perinyt, on juuri tuo sairaus. No luonteenpiirteistä ei vielä osaa sanoa.

Täällä on sataa tihutellut koko aamupäivän. Vähän se vetää mieltä alas, mutta onnekseni intouduin siivoamaan kämppää. Pitäisiköhän mennä ostamaan vielä mielenpiristykseksi kukkakimppu? Ukkokullalle tietysti voisi vihjaista asiasta, mutta mikäs yllätys se sitten olisi.
 
Huomenta!

Olen työasioiden vuoksi ollut poissa täältä... ja muutenkin on sellainen ei-haaveilufiilis.
Katsoin sen dokumentinkin. Ihan mielenkiintoinen oli kyllä... ei siinä yli 37 -vuotiaille juuri toivoa annettu, paitsi pakastuttamalla nuorena munasarjakudosta:-O
Siinä mm. mainittiin kuinka nelikymppisillä on munasolun kuori niin paksu, ettei sitä siittiö voi läpäistä. Lisäksi munasolut ovat pääsääntöisesti jo virheellisiä...

Eli enpä elättele tällä hetkellä enää kovin suuria toiveita, niin kuin ei tietenkään olisi missään vaiheessa pitänytkään. Harmi vaan, ettei vuosi sitten ollut tätä kaikkea tietoa mitä nyt on... olisi säästynyt kaikelta pettymykseltä.

Mutta nyt tekemään rästitöitä, joita on kasaantunut tuon ylimääräisen työjutun vuoksi.
 
Mäkin kuuntelin suu ammollani sitä dokkaria, jossa tosiaan sanottiin, että nelikymppinen raskautuja on jo lähes ihme. Onkohan Tanskassa myös munasoluilla "ongelmia", niin kuin muistaakseni siellä on simppojen laadun kanssa. Ei se nelikymppinen nyt NIIN ihmeellinen juttu ole. Sekin jäi vähän ymmärtämättä, että jos jollekulle sitten palautetaan sitä pakastettua munasarjaa takaisin, esim. nyt sitten käteen, niin kuin esimerkissä kerrottiin, niin mihin se hedelmöitynyt munis "istutetaan" kasvamaan? Kait se kohdun toimintakin on jo aikalailla heikentynyt, jos lähempänä kuuttakymppiä ollaan? Oon sitä mieltä, että kyllä siinä nyt vähän liioilteltiin riskejä. Ja toki mainittiin, että kaikki asiat ovat yksilökohtaisia, mutta silti...

Mukavia viikonloppuja! Mulla on maanantaina kp 30, jolloin alan harkitsemaan testausta. Vasta perjantaina kyllä kierto olisi pisimmän mukaan myöhässä, joten jos jaksan, niin odottelen sinne asti. Jos siis edes tarvitsee jaksaa.
 
Niin sitä pitää, Kliivia! Täälläkin paistaa aurinko, joten mikäs tässä on eteenpäin matkata.

Ketju taitaa olla ihan hiljentynyt, mutta yritetään nyt vähän juttua vääntää vielä, jos vaikka joku tänne eksyy. Mitäs kirjoittaisi... No uusi kierto on kehissä eli ei tärppiä tälläkään kertaa, mutta ei masenna yhtään. Sen kyllä huomaan, että into alkaa taas nousemaan aina loppukierrossa, joten jonkinaseista vauvakuumetta on kehissä.

Joko Rosannan rästit on selätetty? Entä mitä kuuluu ikiliikkuja Kiiruskalle? Ja muille???
 
Rästit on vielä kesken...

En ole tänne kirjoitellut kun ajattelin että tää ketjun vois jo antaa kuihtua. Kaikki muut kun kirjoittajavat odottajien tai vanhempien palstalla ja minunkin lyhyeksi jäänyt vauvahaaveilu on haaveiltu. Kun uusiakaan palstalaisia ole tullut, niin tälle ketjulle ei taida enää olla hirveästi tarvetta.

Minulle ei ihmeitä: Kela hylkäsi mun lääkekorvausanomuksen, kuten arvasinkin. Hormonikuuri loppui lauantaina ja tyhjennysvuodon ois pitänyt alkaa tänään, muttei vielä ainakaan ole näkynyt mitään. Joko estrogeeniä ei enää ole tarpeeksi vuodon aikaansaamiseksi, tai tuo kysta sekoitti koko systeemin. Se taisi jäädä asustamaan pidemmäksi aikaa, ei onneksi oireile juurikaan.
Näillä siis mennää;, hyvää syksyn jatkoa kaikille!
 
No, onhan elämässä kaikkea muutakin kuin vauvahaaveilu, sen minä olen oppinut ainakin tässä kun olen "vanhaksi elänyt", joskus on aika antaa olla, ja ehkä se on sitten tämä tässä ja nyt... Toivon kaikkea hyvää jatkossa Rosannalle, kaikesta huolimatta, ja juuri siksi. Sinullakin on varmasti elämä ihan "täynnä" ilmankin vauvaa.

Minulla on jokin pahemman sortin dementia päällä, no oikeesti työkiireitäkin on enemmänkin kuin riittävästi, mutta totaalisesti unohdin hieronta aikani, kunnes hierojani soitti, ja sanoi, että "missäs olet, odotin sinua tänne kolmeksi", ja kääk! kello oli jo melkein puoli neljä, että se siitä sitten... onneksi ei kuitenkaan tästä unohduksesta laskuta minua, kunhan ei tule tavaksi, mutta kylläpäs harmittaa ihan oikeasti nyt!
Ja Inkulla uusi kierto kehissä, näin ne kierrot menevät, toisensa jälkeen, mutta toivoa on Sinun osalta ainakin vielä, kun Tooivokin on niin pieni, niin eihän sekään kai mitään takaa, mutta itsellä on aikalailla luovuttanut olo, mutta siitäkin selviää ajan kanssa...

Vilkutukset Kliivialle, mukavaa kuulla Sinustakin!
 
Oikein mukavaa syksyn jatkoa Rosanna, jos nyt jätät ketjun. On ollut oikein mukava jutskata, vaikkei ne aiheet aina niin mukavia ole olleetkaan. Tule joskus kirjoittelemaan kuulumisia, jos tämä ketju on vielä hengissä. Toivotaan niin.

Joskus Aurinkovauvoja "moitittiin" sisäpiirin ketjuksi ja ehkä se aikanaan olikin niin, kun tiivis porukka kirjoitteli erittäin ahkeraan. Nyt on mahdollisuus kuitenkin aloittaa uusi elämä Aurinkovauvoille, joten tervetuloa kaikki "hieman iäkkäämmät" äitiehdokkaat linjoille.
 
Heippa!
Ihana kun muistatte vielä, vaikka olenkin täydellistä hiljaiseloa viettänyt viime ajat.
Ketjun tapahtumia ja kirjoituksia olen toki seurannut, mutta en ole saanut itse mitään kirjoitettua. Eipä olisi ollutkaan mitään kirjoitettavaa... ei ainakaan "aiheeseen" liittyvää!

Kuitenkin yhdyn Inkun toivomukseen ketjun hengissäpysymisestä! Olisi niin ihanaa palata vanhojen & uusien "tuttujen" pariin haaveilemaan :)
Hih... huomasittekohan, että vielä elättelen toiveita päästä tänne takaisin vauva-haaveineni :) Jokohan jo loppuvuodesta, ehkä?
Ja minne minä sitten kirjoittelisin, jos tämä ketju kuivuisi kasaan?
Eli kovasti tervetuloa kaikki uudet tähän "ikä on vain numero"-ketjuun kirjoittelemaan.

Tsemppiä kaikille pimenevään syksyyn - ja muistakaa heijastimet!

halauksin
Kliivia
 
Minäkin olen jo montavuotta kirjoittanut ihan "asian vierestä", mutta haitanneeko se mitään, pääasia, että saadaan ketju pidettyä hengissä, onhan tämä jo ihan nostalginen ;=) ken muistaa vielä aikaa...
 
Minä tässä jo vähän arvelinkin, että jotain tällaista Kliivialla on "takataskussa", kun niin aurinkoisia viestejä olet kirjoitellut. Olen tosi iloinen puolestasi ja toivottavasti loppuvuodesta pääsette haaveiluihin mukaan. Niin se elämä heittelee välillä. Onneksi tulee niitä tyyniäkin.

Meillä täällä heittelee Toivo-poika äidin haaveita laidalta toiselle. Välillä haluaisin vielä vauvan ja välillä en missään nimessä. Se että alanko koskaan ehkäisemään asiaa onkin jo eri juttu.
 
Taas enemänkin kuin vähän asian vierestä tämä, mutta minullakin tuo hieman isompi veijari koettelee äidin hermoja välillä kovemman kautta, mutta päätös ehkäisyn mahdollisesta aloittamisesta tuntuu vielä liian utopiselta/vaikealta, kun kuitekin näitä haaveita on niinkin kauan elätellyt, mutta niin kuin monella muullakin, niin se elämä on täälläkin heittänyt kuperkeikkaa, mutta onneksi joskus pääsee "uusiohaaveisiin", ja toki toivon että jollain ne toisivat tuloksiakin, vaikka kaikkia ei luonollisesti koskaan onnista.
Toisaalta, minulla kun on mittarissa ikää jo yli 40 ihan reippaasti, mietin useinkin, että mitäs minä enää moisia ajattelenkaan, mutta toisaalta ei halua kuitenkaan niitä pikkiriikkisiä toivonrippeitä vielä romukoppaankaan heittää, joten summasummarum, lähtöpisteessä ollaan, ja ympyrä senkun vaan pyörii....

Tosi kiva minunkin mielestäni kulla, että Kliivialla elämä taas hymyilee ja aurinkoa elämässä riittää jaettavaksi asti!
 
Ymmärrän oikein hyvin Kiiruskan pohdinnat, että on vaikeaa luopua kokonaan haaveistaan. Näin meilläkin (tai siis minulla). Kait se on jonkinlaista biologisen kellon tikitystä, kun tuntuu vaikealta luopua ajatuksesta, ettei enää koskaan olisi raskaana. Oikein mielelläni siirtäisin haaveita muutamalla vuodella ja miettisin asiaa uudestaan, mutta kun se ei ole mahdollista. Ja toisaalta, mitä sitä nytkään miettimään, jos ei kerran tärppää. Miksi sitä ei voisi olla ihan kokonaan ajattelematta ja sitten herätä yhtenä aamuna toteamaan, että menkat ovat viikon myöhässä, pitääpä tehdä testi.
 
Huomenta!

Kyllä minä ajattelin vähän, että lakkaisin käymästä täällä. Kun ei auta mitään jankata näitä juttuja ja kun muilla on ihan oikeaa elämääkin...
Mut jos koettaisin jutella ihan jotain muuta;) Ja kävisin harvemmin teitä kiusaamassa...

Mua muuten jotenkin rasittaa esim. elokuvissa, kun niissä naiset tajuaa olevansa raskaana vasta kun se on jo pitkällä ja aamupahoinvointia on. Sitten vasta alkavat laskemaan päiviä kalenterista... ja hups, huomaavat että menkat on jääneet välistä jo kauan sitten;)
Just joo, me taidetaan tietää kiertopäivätkin tarkalleen sun muuta, niin ettei varmasti raskaus pääsis yllätyksenä tulemaan.

Mukava kuulla Kliiviasta nyt paremmissa merkeissä:))
Uusia (tai uusio?) haaveilijoita tänne ketjuun todella tarvitaankin. Muistankin että aikanaan sinulle sanoinkin jotain elämän yllätyksellisyydestä ja ettei koskaan tiedä mitä "kulman takana" odottaa, kun kulkee avoimin mielin.
 
Mä olen ainakin koko menkkahistoriani ajan tiennyt, missä kp:ssä mennään. Miten sitä muuten voisi edes aavistaa, milloin ne alkavat? Eihän ne tietystikään kaikilla ole mitenkään säännölliset, mutta eikö silloin ainakin pitäisi kirjata päivät ylös. No mä olenkin tällainen kontrollifriikki, ainakin tässä asiassa.
 
Kyllä minullakin päivät on ollut aina kalenterissa tarkalleen. Ne kun olivat sen verran epäsäännölliset, niin piti olla joku arvio alkamisajankohdasta.
Ainoastaan silloin joskus nuoruudessa kun oli e-pillerit ja siksi menkat täsmälliset, en pitänyt kirjaa. Menkat kun tuli just täsmälleen tiettynä päivänä pilleritauon aikana.

Joten kyllä kai ihan samanlainen kontrollifriikki olin itsekin tuossa asiassa.
 
Hepsis! "Tarkanmarkan" tyttönä minäkin, olen aina tarkalleen tiennyt missä kierronpäivässä mennään, tai ainakin sen loppupäässä, ja kiertoni on ollut aina melkolailla säännöllinen, vaihteluväli on ollut vain 26-30 kp väliltä, paitsi sen ainoan kerra, kuin sain olla raskaana, edes hoidot eivät luonnollista aikatauluani saaneet sekoitettua, joten samassa junassa mennään kohti tuntematonta päämäärää...

Ja vielä kannanotto noihin Inkun pohdintoihin, että minulle tuli suunniteltua pidempi tauko noihin vauvahaaveiluihini itsestäni riippumattomista syistä, mutta kuten moneen kertaan todettu, ei aina vaan saa mitä tahtoo, pätee tässäkin asiassa, mutta on se vaan kumma, kun ei vaan osaa antaa olla, jotain ajatusta pitää aina asian tiimoilta pyöritellä, no sekin, että pyrin yhä täällä toivottomana tapauksena ja häriköin teitä asian vierestä menevillä höpinöilläni, tätä tämä taas on...
 
Minua vaivaa nyt jokin näppis häriö, taas kerran, kun kirjaimia puuttuu, ja sanojen merkitys muuttuu--- siis piti sanomaan kerran eikä kerra ja vielä toinen tuossa, että pyörin täällä ketjussa, ehkä en kuitenkaan pyri mihinkään :)
 
"Pyörin, pyörin ympyröissäin, irti pääse en...", niin kuin laulussa sanotaan. Näin me täällä hyrräämme ja mikäs hyrrätessä. Kiva, kun joku on luonut paikan, jossa voi kirjoitella juttuja. Tämän päivän nettihöpinät ovat varmasti aika paljon vähentäneet päiväkirjaan kirjoittelua. Sitä joskus harrastin, taitaa olla 5 kirjaa täyteen kirjoitettuna. No vuosikymmeniin en ole sitä tehnyt, mutta täällä netissä on tullut skrivattua jo kolmatta vuotta :-)

 
Mulla on päiväkirja nro 15 menossa, kaikki olen säästänyt siitä asti, kun niitä aloin pitää eli 1. luokalta lähtien. Itse mietin yhtenä päivänä, että miksi ihmeessä en keskustele itseni kanssa, kuuntele omaa sydämeni ääntä ja kirjoita päiväkirjaan, vaan ennemmin käyn tänne kirjaamassa ajatuksiani. ... Kesken ... Ilona heräs.
 
Ilona nukkuu taas ;) Eli jatkanpa. Mietin tuota eroa päiväkirjakirjoittamisen ja nettikirjoittamisen välillä. En jaksa nyt niiden eri puolia alkaa analysoida, mutta ainakin ajatustyö tuotti sen tuloksen, että kaivoin päiväkirjan pitkästä aikaa esiin ja aloin kirjoittaa. Kylläpä itsensä kanssa onkin vaikea keskustella tämän nettikirjoittelun jälkeen! Noh, yritän sitä lisätä, koska kyllähän se pitemmän päälle enemmän poikii kuin kirjoittaminen bittiavaruuteen. Ainakin jää vanhainkotiin iso kirja päiväkirjoja luettavaksi ja elämää muisteltavaksi. Toisaalta voihan sitä istua kiikkutuolissa kannettavan kanssa ja skriivata elleihin...
Harmi, jos Rosanna jäät pois. Ei anneta ketjun vielä kuolla, jäljelle jäävät. KYllä tänne aina joku eksyy. Viikonloppuja!
 
Minä olen nyt aloittanut vanhojen AV-ketjujen kopioinnin. Eli kopsaan kaikki ne viestit, jotka olen kirjoittanut Toivoon liittyen. Siinä on kuitenkin aika yksityiskohtaisia juttuja raskauden etenemisestä, ultrista jne. Olisi pitänyt kirjoittaa kunnollista raskauspäiväkirjaa, mutta ei tullut tehtyä. Tosin kirjoittelin jonkin verran VAU-kirjaan, mutta nyt en tiedä mihin sen olen hukannut. Asunto tuntuu kyllä ahtaalta, kun vauvan tavaroita kertyy koko ajan lisää. Ja sitten on kaikki kamat hukassa. En ole mikään järjestysihminen, vaikka kyllä haluaisin olla.

Röntgenissä tuli käytyä maanantaina, nyt odotellaan lausuntoa. Kovasti kyseli, että mistä voin olla varma, etten ole raskaana. No menkat olivat sen verran runsaat, ettei voi olla mitään "eloa" kohdussa, joten seuraavaa ovista odotellaan. Nyt on jo kp 12, eikä mitään siiheen viittaavaa ole ilmassa.

Miten Siirizin pahoinvointi ja väsymys voivat? Entä sinä itse? Entä mitä kuuluu muille kamuille?
 
Hyvä idea tuo viestien kopiointi. Itse en vain jaksa. Minä haluaisin antaa lapselleni tulevaisuudessa jotain intiimiä, vain meidän välistä, en niinkään sellaista tekstiä, mikä on suunnattu muille. Mutta ihanahan noita tänne kirjoittamia juttuja olisi itsekin lukea vuosien päästä itsekin. Vaatisi tosiaan vain aikaa ja energiaa aloittaa kopiointi.
Itsellä pahoinvointi hellittänyt, samoin väsymys. Pari pientä liikahdustakin olen muka tuntenut, liekö sitten ollut ilmavaivoja ;)
Mutta tämän viestin funktio oli lähinnä nostaa tätä ketjua ylöspäin, ettemme vallan huku.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa