Ateistit vielä

[minätäällä]

Täällä tuntuu olevan jonkin verran ateistejä ja heräsi kysymys tuosta yhdestä ketjusta. Miten te jaksatte elää ja kestätte tätä mieletöntä elämää? Mihin te turvaatte kun on vaikeaa? Olen monesti kokenut rukouksen auttavan, saanut "vastauksen" ja tunteen, että minua kannatellaan. Oikeasti. Mikä teitä kannattaa?

 

[Jellonainen]

Minusta on mukavaa kun tietää itse olevansa vastuussa omasta elämästään.

 

[Tumpula]

Kyllä tuo elämä ihan itse mua kantaa. Olen ajatellut vaikeina hetkinä että mulla on vielä niitä hyviä hetkiä edessäpäin.

 

[AnnaManna]

kyllä mä olen sitä mieltä että on mukavaa kun voi itse olla oman itsensä "herra". läheisiin tukeudun, oikeisiin ihmisiin siis

:kieh:

 

[ap]

Minusta on mukavaa kun tietää itse olevansa vastuussa omasta elämästään.

Mutta toki uskavakin on vastuussa omasta elämästään. Ja nimenomaan on tietyllä tapaa "tilivelvollinen " Jumalallekin. Jos tätä tarkoitit vastuulla. Jos tarkoitit, että ihminen on vastuussa omasta onnestaan, niin ainahan näin ei ole, tapahtuu kohtuuttomalta tuntuvia asioita, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa.

 

[vieras]

Minusta on mukavaa kun tietää itse olevansa vastuussa omasta elämästään.

juu ehkä se on kivaa tässä maan päällisessä elämässä,mut ei varmaan paljon naurata kun aika tulee...sillon on myöhästää kääntyä jumalan puoleen!

 

[cothis]

Maailma on paska paikka, sen tietää kaikki. Miksi pitäisi tukea olemattomaan? Mä tartten harvoin tukea, oon henkisesti niin vahvaa tekoa etten helposti sorru.. mutta jos sorrun, mulla on ympärillä ihmisiä joiden tukeen luottaa.
Oikeita ihmisiä, oikeaa tukea.. ei mitään itse kuviteltua fantasiaa.

 

[Kowalski]

Turvaan itseeni, perheeseeni ja ystäviini. Eikä vielä ole ollut tarvetta turvata mihinkään minkä olemassaoloon en edes usko.

 

[ap]

kyllä mä olen sitä mieltä että on mukavaa kun voi itse olla oman itsensä "herra". läheisiin tukeudun, oikeisiin ihmisiin siis

:kieh:

Miksi tuo pureva hymiö? Miksi usko herättää niin usein vastustusta jopa jonkinlaista vihamielisyyttä? Monelle viimekäden turva, jonka soisi muillekin. Ei toiki tyrkyttämällä

 

[Tammihärkä]

Minusta on mukavaa kun tietää itse olevansa vastuussa omasta elämästään.

Näin, eikä se ettei turvaa johonkin yliluonnolliseen tarkoita sitä että elämän pitäisi olla jotenkin turvattomampaa, kuin niillä jotka uskovat että "joku" pitää lankoja käsissään.

Myöskin minua usein hieman häiritsee se että uskovaiset liittävät esim.moraalin usein melko kiinteästi uskontoon liittyväksi, näinhän asia ei suinkaan ole.
Vaikkakin on totta että meidän lakimme ovat pitkälti peruja kristillisestä perinteestä.

 

[pikkiriikkinen]

Mä ainakin tukeudun mun läheisiini kun tukea tarvitsen.Mua kannattelee lapseni ja mieheni.Kyllä mä niistä kahdesta saan tarpeeksi voimaa et jaksan.Siihen kun lisätään vielä muutama ihana ystävä niin kyllä mulla ainakin riittää tukea ja turvaa vaikka en jumalaan uskokaan.

 

[vieras]

kyllä sääliksi käy näitä ihmisiä jotka pilkkaavat,halveksuvat ja karttavat jumalaa ja uskovaisia!!!! sitä voi olla vaikka kuinka itsenäinen tässä maailmassa,mutta edelleenkin sanon et ei paljo naurata kun tää aika loppuu!

 

[MargeSimpson]

Niinkin yksinkertaiset mutta tärkeät asiat, kuin oma peruspositiivisuus, perhe ja läheiset. Muuta ei tarvitse :heart:

 

[Kowalski]

kyllä sääliksi käy näitä ihmisiä jotka pilkkaavat,halveksuvat ja karttavat jumalaa ja uskovaisia!!!! sitä voi olla vaikka kuinka itsenäinen tässä maailmassa,mutta edelleenkin sanon et ei paljo naurata kun tää aika loppuu!

Osaatko sä lukea muutakin kuin Raamattua?
Tämä pino oli ateisteille.
Ja mä en muuten karta uskovaisia, jumalaan en usko joten en voi sitä karttaakaan.

 

[Rukoilijasirkka]

Henkisesti vahva, ei tartte auttaa. Niinhän sitä luulee itse kukin. Mutta entä sitten, kun huomaa, että niitä ystäviä ei ollutkaan niin paljoa, kuin oli kuvitellut, tai kun ne osoittautuukin joksikin muuksi? Entäs, kun tajuaa, ettei asiat tapahdukaan suunnitelmien mukaan?

Luuletteko te oikeasti ihmiset, että teillä on joku ns, "elämänhallinta"? Ei sellaista ole olemassakaan. Jokainen tekee vaan parhaansa ja sit katsotaan miten asiat menee.

Mitäs jos Jumala onkin todellinen? Ja mitä jos Jumala ei ole olemassa vain tukeakseen surussa, vaan myös mukana onnistumisissa ja iloissa? Mitäs sit?

 

[AnnaManna]

kyllä mä olen sitä mieltä että on mukavaa kun voi itse olla oman itsensä "herra". läheisiin tukeudun, oikeisiin ihmisiin siis

:kieh:

Miksi tuo pureva hymiö? Miksi usko herättää niin usein vastustusta jopa jonkinlaista vihamielisyyttä? Monelle viimekäden turva, jonka soisi muillekin. Ei toiki tyrkyttämällä

siksi että kun on olemassa oikeita läheisiä joihin turvata niin miksi ihmeessä turvautua johonkin olemattomaan? ei minulla ole vihamielisyyttä uskontoa tai uskovia kohtaan, saavat uskoa jos haluavat ja hienoa että joillekin heikommille siitä uskosta tulee jopa elämän tukipilari ja sen avulla jaksaa (joskus kun äidillä oli vaikeaa, niin toivoin hänen kääntyvän uskoon että saisi toivoa ja jaksamista edes sitä kautta jos muuten ei sitä löydy ). mutta siis tämä hymiö siis enemmän minulle kuin sinulle

 

[MargeSimpson]

kyllä sääliksi käy näitä ihmisiä jotka pilkkaavat,halveksuvat ja karttavat jumalaa ja uskovaisia!!!! sitä voi olla vaikka kuinka itsenäinen tässä maailmassa,mutta edelleenkin sanon et ei paljo naurata kun tää aika loppuu!

Jaa että jos ei usko, on automaattisesti heitä pilkkaava ja halveksuva :headwall:

 

[Tumpula]

kyllä sääliksi käy näitä ihmisiä jotka pilkkaavat,halveksuvat ja karttavat jumalaa ja uskovaisia!!!! sitä voi olla vaikka kuinka itsenäinen tässä maailmassa,mutta edelleenkin sanon et ei paljo naurata kun tää aika loppuu!

Yritähän itsekin olla halveksumatta ateisteja, kiitos.
Mun läheisin ystäväni on vahvasti kristinuskossa eikä asia mua häiritse. Tuo tuputtaminen mitä itse harrastat sen sijaan häiritsee.

 

[Tumpula]

Mutta entä sitten, kun huomaa, että niitä ystäviä ei ollutkaan niin paljoa, kuin oli kuvitellut, tai kun ne osoittautuukin joksikin muuksi? Entäs, kun tajuaa, ettei asiat tapahdukaan suunnitelmien mukaan?

Mä olen huomannut nuo asiat omassa elämässäni. En ole ikinä tukeutunut elämässäni täysin muiden ihmisten varaan, voima jatkaa eteenpäin löytyy musta itsestäni. Hyvin olen pärjännyt. Sitä paljon puhuttua jumalaa en vaan tunne omaksi jutukseni vaikka miten yrittäisin.

 

[cothis]

Mitäs jos Jumala onkin todellinen? Ja mitä jos Jumala ei ole olemassa vain tukeakseen surussa, vaan myös mukana onnistumisissa ja iloissa? Mitäs sit?

Ei tartte tunkea mun alueille, se kellä onni on se onnen kätkeköön. Jos tuot mulle näytille jumalan, voimme harkita asiaa.. men usko mihkään mitä en näe, mä uskon faktoihin ja itseeni.

 

[vieras]

Ihmetyttää se, että jos ihmiset ovat niin varmoja oman elämänsä hallitsijoita ja elämä menee juuri niin kuin itse haluaa, niin mites sitten täälläkin ihmiset itkee, että kuinka äijä petti ja jätti tai että itse sairastuu tms....ei kait niin pitäisi tapahtua jos oman elämänsä tapahtumat hallitsee? Ja jos tukeutuu kaikessa ainoastaan konkreettisiin ihmisiin, esim. mieheensä, niin entä sitten kun häntä ei olekaan?

 

[AnnaManna]

Ihmetyttää se, että jos ihmiset ovat niin varmoja oman elämänsä hallitsijoita ja elämä menee juuri niin kuin itse haluaa, niin mites sitten täälläkin ihmiset itkee, että kuinka äijä petti ja jätti tai että itse sairastuu tms....ei kait niin pitäisi tapahtua jos oman elämänsä tapahtumat hallitsee? Ja jos tukeutuu kaikessa ainoastaan konkreettisiin ihmisiin, esim. mieheensä, niin entä sitten kun häntä ei olekaan?

ja jumalako tän kaiken parantais?

 

[vieras]

Mitäs jos Jumala onkin todellinen? Ja mitä jos Jumala ei ole olemassa vain tukeakseen surussa, vaan myös mukana onnistumisissa ja iloissa? Mitäs sit?

Ei tartte tunkea mun alueille, se kellä onni on se onnen kätkeköön. Jos tuot mulle näytille jumalan, voimme harkita asiaa.. men usko mihkään mitä en näe, mä uskon faktoihin ja itseeni.

Tai ehkä Jumala ei tuhlaa aikaansa suhun

 

[Rukoilijasirkka]

Mä en usko itteeni, enkä kehottas muitakaan uskomaan itteensä. Kattositte edes rehellisesti peiliin niin näkisitte mitä paskoja tässä on itse kukin. Voima löytyy sisältä, joo. Toivottavasti sitten löytyy, kun sitä tarvitaan.

 

[cothis]

Ihmetyttää se, että jos ihmiset ovat niin varmoja oman elämänsä hallitsijoita ja elämä menee juuri niin kuin itse haluaa, niin mites sitten täälläkin ihmiset itkee, että kuinka äijä petti ja jätti tai että itse sairastuu tms....ei kait niin pitäisi tapahtua jos oman elämänsä tapahtumat hallitsee? Ja jos tukeutuu kaikessa ainoastaan konkreettisiin ihmisiin, esim. mieheensä, niin entä sitten kun häntä ei olekaan?

Elämä ei koskaan mene niinkuin haluaisi, siksi sitä ei pitäisi suunnitellakaan. Ei se jumala sitä elämää sen paremmaksi tee
Tukeutua voi myös muuhun, kuin ihmisiin, erilaisiin taiteisiin ja muihin konkreettisiin asioihin.