Oletko kokenut seks.hyväksikäytön tai elänyt alkoholistin varjossa?

[minä vain]

Siinä oli kysymys.

Mä oon kokenut nuo molemmat. En ole tuosta hyväksikäytöstä puhunut oikeastaan kenenkään kanssa. Olen siitä maininnut parille ihmiselle, mutten enempää kertonut. Joskus tuntuu, että pitäisi päästä juttelemaan jonkun kanssa. Vaikken tiedä mitä se auttaisi. Joudun olemaan tuon
hyväksikäyttäjäni kanssa tekemisissä vieläkin silloin tällöin. Tämä samainen hyväksikäyttäjä muistutti mua usein siitä, että mulla ei ole kavereita tai kuinka tyhmä olen. (Itse asiassa olen kyllä omasta mielestäni ihan fiksu ja kavereita on aina ollut ainakin pari)
Lisäksi isäni oli alkoholisti ja sai joka päivä pelätä, tuleeko isä kännissä/
kuinka kännissä kotiin. Ja onko hän hyvällä vai huonolla tuulella.

Kysynkin teiltä jotka olette kokeneet tällaista, miten luulette näiden asioiden vaikuttaneen omaan persoonaanne siis siihen minkälaisia olette?

Olen itse kai melko huonolla itsetunnolla varustettu, vaikkei sitä ulkopuoliset huomaa. (Itse asiassa minulle on sanottu mm. että elän ruususen elämää tai että elämäni on täydellistä...) Olen ehkä hieman takertuvainen ja mietin paljon sitä mitä muut ajattelevat minusta. Tai en tavallaan välitä siitä, mutta kuitenkin mietin sitä ja pahoitan mieleni, jos kuulen musta puhuttaneen negatiiviseen sävyyn. Ja kyllä mä usein oltuani tekemisissä muiden kanssa mietin mitä sanoin hullusti tai olinko liikaa äänessä ym. Tiedän siis, että olen välillä rasittava ja mulla on huonoja ominaisuuksia =/ Mutta en voi sietää "ansaitsematonta" arvostelua ja koen sellaisen kovin raskaana. Olen kai sellainen, joka antaa itse mielellään paljon positiivista palautetta muille. Luonteessa on perusvikana olla miellyttävä muille, vaikka sitten koen kuitenkin, että olen varmaan muiden mielestä ihan paska ja raivostuttava. Välillä mietin, miten olen jaksanut yrittää ja elää. Haluaisin itsetunnon, jotta voisin olla liikaa ajattelematta muita ja olla ihan pohjimmiltanikin onnellinen ja kokea että mulla olisi oikeasti hyviä ystäviä, jotka ei puhu musta pahaa. Tuntuu, että puuttuu ne oikeat, hyvät ystävät. Olen viime aikoina miettinyt, että johtuuko osa tästä siitä mitä mulle on käynyt ja millaista elämää olen nähnyt. Voisinkohan terapian kautta saada paremman elämän ja itsetunnon?

Mulla on ihanat lapset ja niiden saaminenkin on saanut mut ajattelemaan näitä asioita. Toivon niin heille parempaa elämää ja itsetuntoa kuin mitä itselläni on.

Kertokaa, jos on muita vastaavaa kokeneita, mitä ajatuksia heräsi? Miten te olette selvinneet??!

 

[Kylkiluu]

Mä olen alkoholistin lapsi ja samoja fiiliksiä mullakin on. Liiallista kiltteyttä ja joustamista ja puolien pitäminen on mulle vaikeaa :/

Eniten mun lasinen lapsuuteni näkyy siinä, että oon tosi allerginen oman mieheni alkoholinkäytölle ja pienellekin humalatilalle.

 

[NeitiNasu]

Molemmat. Mun vanhin veli on alkoholisti ja seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui jo lapsuudessa serkun toimesta.

 

[vieras]

:hug:
Minua ei ole hyväksikäytetty, mutta kotona oli viinanjuontia ja väkivaltaisuutta ja sain selkääni joka päivä milloin mistäkin.

Minullakin on huono itsetunto, tai siis tiedän oman arvoni, olen aina tiennyt, mutta silti annan ihmisten käyttää minua, jyrätä minut jne. Olen hiljainen seurassa, en tiedä mitä sanoa, miten pitää puoliani, mitään hauskaa ja nokkelaa ei juolahda mieleen, ja annan itsestäni varmasti aika tönkön kuvan.

Itse tiedän että olen hyvä niin monissa eri asioissa, hyvä käsistäni, hyvä äiti, tiedän paljon eri aloista, olen hyvä työssäni, olen taiteellinen... Paljon hyviä puolia, mutta en osaa niitä tuoda esille, koska uskon olevani huonompi ihminen kuin muut.

Selviän vain olemalla sisälläni vahva, ulkopuolisia päähän potkuja tulee säännöllisin väliajoin vieläkin (siis kuvaannollisesti), mutta ainakin itse tiedän sydämessäni että olen arvokas, taitava ja ainutlaatuinen ihminen.

 

[voi ei]

Alkoholisti-isän lapsi, joka avioitui alkoholistin kanssa. Ainainen tarve miellyttää, vaikea sanoa ei, ns.kiltti tyttö, joka taipuu ja taipuu, joustaa ja sietää kaiken.
Vähitellen nyt yli 40-vuotiaana alan huomata itsestäni nämä myötäilyt, kiltteyden jne. Vähitellen olen alkanut oppia sanomaan ei, olen alkanut oppia tuntemaan itseni ja rajani ja jopa uskaltanut vähitellen tiukasti asettamaan rajni.
Kertomuksesi luonteestasi, siis iloisuudesta jne ulospäin on kuin minusta. Kukaan ei ikinä luule, että minulla menisi huonosti, olisi murheita saati huono itsetunto. kkaiken peitän hammasta purren hymyni taa. Osaan pitää itseni kulissien takana, ehkä häpeän tai sellaisen takia. Sisällä kulissien takana on pieni ja arka tyttö, joka tarvitsisi tukea, ymmärrystä, jne. Sitä mitä en ehkä kuitenkaan saanut lapsena, ja jota en koe saaneeni tarpeeksi mieheltäni hänen pahimpina juomis-kausinaan. Minä olen käynyt yksin puhumassa perhe-neuvolassa näistä, nyt omasta halustani vihdoin soitin sinne, ja olen 4 kertaa käynyt. Tekee hyvää puhua jollekkin puolueettomalle jolla ei ole mitään tunnesiteitä kehenkään tms, enkä kavereille näistä halua puhua ainakaan kovin syällisesti.
Voimia kaikille näitten raskaiden asioiden kanssa eläville!

 

[mamma ja pojat]

Mua on lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty ja olen alkoholisti-äidin lapsi.

 

[vieras]

Mua on lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty ja olen alkoholisti-äidin lapsi.

Otan osaa