Oletko elänyt vuorotyöläis (?) perheessä?

[kiinnostunut]

Utelen tässä, että onko kukaan elänyt perheessä missä vanhemmat tehneet molemmat vuorotyötä? Haluaisin tietää miten lapsi kokee tuollaisen tilanteen. Tarkoitan siis omaa lapsuuden perhettä.

Meillä tilanne, että teemme miehen kanssa vuorotyötä siten, että minä 2 vuoro- ja mies 3 vuorotyötä. Eli yöhoitoa ei tarvita, lisäksi hoitopäiviä tulee kuukaudessa alle 13. Haluaisin tietää jos joku on kokenut vastaavaa itse. Siis miltä tuntui elää siten, ettei tarkkaa rutiinia ole, vaan toisinaan hoitaa isä sitten taas äiti tai hoitopaikka jne.. Itse olen elänyt tavallisessa "arki-illat vanhemmat kotona" - perheessä. Pelkään, että lapselle koituu tästä aikuisena jotain traumoja?

 

[Pesky Pixie]

Hmm... mun isä teki vuorotöitä siitä asti kun olin 6v. Sitä ennen oli vielä enemmän pois kotoa. Äiti teki omassa yrityksessä 2-vuorotyyppistä työtä siitä asti kun isä jäi "nomaalitöihin". Koululaiselle se oli ainakin kätevää, meillä oli melkein aina kotona joku kun kouluun lähti tai kun tuli koulusta kotiin, tai ainakaan ei kovin pitkäksi aikaa tarvinnut jäädä yksin. Aika usein oli kuitenkin siis niin, että jompikumpi vanhemmista oli kotona. Mulle ei ainakaan mitään traumoja tullut! =) Välillä oli isä, välillä äiti tekemässä ruokaa ja kuskaamassa harrastuksiin, mä tykkäsin kun molempien kanssa oli vähän erilaista.

 

[-s-]

Minusta tuntuu että pienet lapset sopeutuu tilanteeseen kun ovat siihen koko elämänsä jo tottuneet. Kouluikäiselle voi tuottaa ongelmia kun hänen oma elämänsä menee koulun mukaan ja jos iltaisin ei ole vanhempia kotona eikä mitään iltapäiväkerhoa tai iltahoitoa enää ole niin voi tuntea jääneensä yksin. Kyllä lapsi yleensä sopeutuu kunhan saa sitten sitä huomiota ja rakkautta silloin kun vanhemmat ovat kotona.

 

[ap]

Voi miten ihania vastauksia! Tuntui heti jo paljon kevyemmältä! Meillä tosiaan ehkä kerran kuukaudessa kun lapsi iltahoidossa, yleensä aina isä tai äiti illalla kotona. Kiitos teille kovasti!

 

[EllaRo82]

Mä olen aika paljon nyt miettiny omaa lapsuuttani. Ja muistan miten oli aina tosi yksinäistä jos äiti oli töissä. Isä teki aina omia puuhiaan ja mulle laitettiin aina vaan videot päälle. Muutenkin lapsuus oli aika vapaata, kukaan ei isommin vahtinu mun menojani. Kai mä siks nyt oonkin tämmönen stressaaja ja huolestun joka asiasta..

 

[veera]

Lapset kyllä tosissaan sopeutuu melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen.

 

[Saimaanrannan äippä]

Aiti teki vuorotöitä niin että ihan kun olin pieni niin viikkoa aamua ja toinen iltaa viikonloput vapaat ja vähän vanhempana oli sitten yövuorossakin. Isäni ei varsinaisesti tehnyt vuorotyötä vaan yrittäjänä teki pitkää päivää saattoi lähtiä aamulla aikaisin ja tulla illalla myöhään. En varsinaiseti ollut hoidossa vaan mummo ja pappa asui meidän kanssa samassa talossa joten olin siellä hoidossa. Kaikissa vaikeinta aikaa oli kun mummoni kuoli ja piti jäädä papan kanssa kun äiti oli iltavuorossa. Mutta ei miulle mitään huonoja muistoja siitä ole jäänyt ja nyt teen itsekin vuorotyötä mutta niin että mieheni on päivätöissä. Ja olen samaa mieltä siitä että lapset sopeutuvat ja se yhteinen aika on kuitenkin se mikä jää mieleen...

 

[leijona76]

Äiti teki kolmivuorotyötä,isä pääasiassa päivätyötä,joskus aina joutui ylitöihin. Sillon oltiin hoitopaikassa yötä. Tuntu että aina äiti oli töissä ja isä hoiti meitä pääasiassa.

 

[..]

meillä molemmat teki vuorotyötä koko lapsuusajan. mun muisto on se, ettei äiti ollut koskaan kotona. vaikka olihan se, ei vain tehty mitään sillon harvoin ku nähtiin. uskon, että hyvin lapsi kokee vuorotyön, jos vaan vanhemmat pyhittää sen yhteisen ajan täysin lapselleen. siis että tehdään mukavia asioita kun ollaan yhdessä.