AkateeminenMamma
Minä olen niin sanotusti toipuva ylipainoinen eli ennenmuinoin minulla oli isoimmillani 20kg ylipainoa. Siitä pudottelin semmoisen 15kg erilaisia hömppäkuureja ja nälkäisenä kituuttamista soveltaen ennen esikoisen odotusta. Koska en ollut muuttanut tapojani asiallisiksi tuli raskauskaikana kaikki takaisin. Pojan synnyttyä otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin elämään kunnolla.
Olen aina pitänyt kaikesta syömäkelpoisesta, joten ruokavalioremonttii oli seuraavanlainen: (hups heitin viestin vahingossa keskeneräisenä näkösälle - täytynee jatkaa)
Siis: 1)ymmärrys, että herkkuja ei voi syödä joka päivä
2) annoskoot kuntoon - leipiä ei syödä kerralla neljää tahtoo sanoa varsinkaan täyden aterian lisänä...
Jäljelle jäi siis normaali terveellinen ruoka ja herkuttelu järkevillä herkkumäärillä kerran viikossa. Käytännössä se tarkoittaa, että syön 0,5 - 1kg kasviksia ja hedelmiä päivässä (se tulee täyteen yllättävän helposti vaikka kuullostaa paljolta). Kaikki meillä käytetyt viljatuotteet on täysjyväviljaa ja leipä 80% ajasta lisäksi ruisleipää (joo joo täysjyvä jauhot, hiutaleet, pastat ja leivät on kalliimpia mutta eivät todellakaan niin paljon, että se olisi syy syöttää itselle ja varsinkaan lapsille pelkkää valkoista paahtoleipää ja makaroonia. Tuosta kun on tutkimuksissa saatu viitteitä, että niiden syöminen ei ole ainoastaan turhaa energiaa lähes ilman ravintoaineita vaan jopa haitallista). Lisäksi panostan vähärasvaiseen lihaan (300g jauhelihaköntistäkin saa kaadettua puolen desin verran rasvaa pois, kun sen ruskistaa mikrossa - ja ei muuten vaikuta makuun mitenkään) siis lähinnä kanaan, kalkkunaan, paistijauhelihaan (joo kalliimpaa mutta kumpi olikaan tärkeämpää raha vai terveys, jos kukkaro ei oikeasti kestä niin järkevämpää lienee luopua koko jauhelihasta ja siirtyä vaikka tölkki tonnikalaan tms. halpaan proteiinin lähteeseen). Vähärasvaiset maitotuotteet on myös kunniassa sillä niistä saa helposti proteiinia ja myös runsas kalsiumin saanti muun hyvän lisäksi nykytiedon mukaan helpottaa laihtumista ja painonhallintaa.
Itseasiassa, kun ottaa ohjenuoraksi sen, että pyrkii saamaan kolmelta alueelta: kalsium (800mg kö se nyt on per päivä - tarkistakaa maitopurkista
) , kuitu 35g/pvä ja proteiini 1g per painokilo (lasketaan siis siitä painosta, joka olis omalla kohdalla normaali) ja ton proteiinin kanssa vielä suositellaan laihduttajille, että olisi hyvä saada semmoinen 90g per päivä - niin siis tuolla ohjenuoralla on oikeasti todella vaikea syödä yli päivittäisen kaloritarpeen sillä tulee huomaamatta täytettyä massu kasviksilla, kokojyväviljalla, vähärasvaisella lihalla ja maitotuotteilla.
Liikunnan suhteen sitten: Liikkumatta ei laihdu pysyvästi. Laihtua voi mutta sitten, kun on laihduttu normaalipainoon niin ilman liikuntaa siinä pysyäkseen saa kyllä syödä aika vähän... Itse en ole koskaan ollut luontainen liikkuja vaan päinvastoin liikuntaa vieroksuva mutta kas kummaa kyllä se nykyään vaan tapoihin kuuluu eikä ole edes epämiellyttävää. Puoli tuntia arkiliikuntaa luonnistuu ihan puistoreissuilla muksujen kanssa, käymällä kävellen kaupassa (joo pakko mennä autolla, kun on paljon kannettavaa mutta mitäs jos unohtaisi marketissa maidon ja kävisi lähikaupasta sen vartavasten kävellen hakemassa). Sitten 3 kertaa viikossa tunti sellaista liikuntaa, että tulee hiki luonnistuu kyllä, jos sitä painon pudotusta ja painon pitämistä oikeasti pitää tärkeänä. Kävely ei maksa mitään - juoksu maksaa lenkkareiden verran, ettei riko huonot kengät jalassa niveliään. Kansalaisopistojen jumpat on halpoja ja kun jostain on maksanut niin se madaltaa kynnystä mennä (rahathan menee hukkaan jos ei käy). Jos muksuille ei saa vahtia, eikä niiden kanssa voi säntäilyn tai kitinän takia tehdä kunnon lenkkiä niin kyllä jokainen voi vaikka juosta paikallaan kotona, hyppiä haarahyppyja, lainata kirjastosta lehtiä ja kirjoja joissa on jumppaohjeita ja puljailla niiden kanssa, kun muksut puuhaa omiaan tai nukkuu. Sillä kaikki syyt olla liikkumatta (tai syödä väärin/ liikaa) on tekosyitä.
Jos omaan ruokavalioon tai liikkumiseen vaikuttaa jotkin allergiat, vammat tai sairaudet niin ihan tuolta kunnallisen terveydenhuollonkin puolelta saa ja aivan ilmaiseksi omaan tilanteeseen sopivat neuvot soveltaa tavallisia terveellisiä elämäntapoja omaan fyysiseen ja taloudelliseen tilanteeseen.
Suosittelen lämpimästi oikeiden asiantuntijoiden ja viranomaistahojen jakamaa tietoa. Esim. Kelan julkaisema Paino hallintaan kotikonstein kirja, www.fineli.fi tietokanta (ruokien ravintoaine ja kaloripitoisuuksia, painoja ym. tietoa) ja myös apteekeista löytyy lehtisiä, joissa on neuvoja painonhallintaan. Ja muistakaa kaikki kuurit on hömppäkuureja - toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ne, jotka on vähemmän on sitä vain siksi, että niiden ohjeet on yhtäkuin normaalit terveet elämäntavat ja kehon päivittäisen energiantarpeen alittaminen syömisessä.
Minä en siis ole luonnostani liikunnallinen, olen ollut reilusti ylipainoinen, meidän perheellä on todella vähän rahaa, minulla on todellakin taipumusta lihoa helposti (suvusta löytyy useita pulskia akkoja) joten geenit eivät ole puolellani. Minunun onnistumistani (pojan syntymästä vuoden päästä olin ihannepainoalueeni puolivälissä ja siinä olen pysynyt tämän raskauden alkuun ja tämän raskauden aikana paino on noussut normaalisti - ei siis liian vähän eikä liikaa) ei siis voi laittaa minkään "helppoahan se on tuolle, kun" selitysten piikkiin. Helppoa painon pudotus ja sitten sen pito on valitettavan harvoille mutta ei se ole vaikeaakaan ja kaikille se on mahdollista. (sairaudet ja lääkitykset, jotka aiheuttaa lihomista on tietenkin pienen ryhmän ongelma mutta niissä auttaa jälleen oma lääkäri).
Kerron mielelläni apua tai tukea kaipaaville enemmän mistä saa asiallista tietoa. Ja kerron myös mielelläni millä vippaskonsteilla itse taistelin eroon pahoista tavoista ja onnistun pysyttelemään kaidalla tiellä ja vielä tyytyväisenä. Minulle näistä asioista puhuminen ja kokemusten vaihto on eräs parhaista keinoista ylläpitää motivaatiota liikuntaan ja ahmimisen välttämiseen - en siis ole liikkeellä kehuskellakseni omalla menestykselläni vaan ihan oikeasti haluan auttaa ja tulla autetuksi Minulla on myös omakohtaista kokemusta bulimiasta, ahmimishäiriöstä ja masennuksen sairastamisesta, joten on niitä esteitä minunkin terveen elämäni tiellä.
Olen aina pitänyt kaikesta syömäkelpoisesta, joten ruokavalioremonttii oli seuraavanlainen: (hups heitin viestin vahingossa keskeneräisenä näkösälle - täytynee jatkaa)
Siis: 1)ymmärrys, että herkkuja ei voi syödä joka päivä
2) annoskoot kuntoon - leipiä ei syödä kerralla neljää tahtoo sanoa varsinkaan täyden aterian lisänä...
Jäljelle jäi siis normaali terveellinen ruoka ja herkuttelu järkevillä herkkumäärillä kerran viikossa. Käytännössä se tarkoittaa, että syön 0,5 - 1kg kasviksia ja hedelmiä päivässä (se tulee täyteen yllättävän helposti vaikka kuullostaa paljolta). Kaikki meillä käytetyt viljatuotteet on täysjyväviljaa ja leipä 80% ajasta lisäksi ruisleipää (joo joo täysjyvä jauhot, hiutaleet, pastat ja leivät on kalliimpia mutta eivät todellakaan niin paljon, että se olisi syy syöttää itselle ja varsinkaan lapsille pelkkää valkoista paahtoleipää ja makaroonia. Tuosta kun on tutkimuksissa saatu viitteitä, että niiden syöminen ei ole ainoastaan turhaa energiaa lähes ilman ravintoaineita vaan jopa haitallista). Lisäksi panostan vähärasvaiseen lihaan (300g jauhelihaköntistäkin saa kaadettua puolen desin verran rasvaa pois, kun sen ruskistaa mikrossa - ja ei muuten vaikuta makuun mitenkään) siis lähinnä kanaan, kalkkunaan, paistijauhelihaan (joo kalliimpaa mutta kumpi olikaan tärkeämpää raha vai terveys, jos kukkaro ei oikeasti kestä niin järkevämpää lienee luopua koko jauhelihasta ja siirtyä vaikka tölkki tonnikalaan tms. halpaan proteiinin lähteeseen). Vähärasvaiset maitotuotteet on myös kunniassa sillä niistä saa helposti proteiinia ja myös runsas kalsiumin saanti muun hyvän lisäksi nykytiedon mukaan helpottaa laihtumista ja painonhallintaa.
Itseasiassa, kun ottaa ohjenuoraksi sen, että pyrkii saamaan kolmelta alueelta: kalsium (800mg kö se nyt on per päivä - tarkistakaa maitopurkista
) , kuitu 35g/pvä ja proteiini 1g per painokilo (lasketaan siis siitä painosta, joka olis omalla kohdalla normaali) ja ton proteiinin kanssa vielä suositellaan laihduttajille, että olisi hyvä saada semmoinen 90g per päivä - niin siis tuolla ohjenuoralla on oikeasti todella vaikea syödä yli päivittäisen kaloritarpeen sillä tulee huomaamatta täytettyä massu kasviksilla, kokojyväviljalla, vähärasvaisella lihalla ja maitotuotteilla. Liikunnan suhteen sitten: Liikkumatta ei laihdu pysyvästi. Laihtua voi mutta sitten, kun on laihduttu normaalipainoon niin ilman liikuntaa siinä pysyäkseen saa kyllä syödä aika vähän... Itse en ole koskaan ollut luontainen liikkuja vaan päinvastoin liikuntaa vieroksuva mutta kas kummaa kyllä se nykyään vaan tapoihin kuuluu eikä ole edes epämiellyttävää. Puoli tuntia arkiliikuntaa luonnistuu ihan puistoreissuilla muksujen kanssa, käymällä kävellen kaupassa (joo pakko mennä autolla, kun on paljon kannettavaa mutta mitäs jos unohtaisi marketissa maidon ja kävisi lähikaupasta sen vartavasten kävellen hakemassa). Sitten 3 kertaa viikossa tunti sellaista liikuntaa, että tulee hiki luonnistuu kyllä, jos sitä painon pudotusta ja painon pitämistä oikeasti pitää tärkeänä. Kävely ei maksa mitään - juoksu maksaa lenkkareiden verran, ettei riko huonot kengät jalassa niveliään. Kansalaisopistojen jumpat on halpoja ja kun jostain on maksanut niin se madaltaa kynnystä mennä (rahathan menee hukkaan jos ei käy). Jos muksuille ei saa vahtia, eikä niiden kanssa voi säntäilyn tai kitinän takia tehdä kunnon lenkkiä niin kyllä jokainen voi vaikka juosta paikallaan kotona, hyppiä haarahyppyja, lainata kirjastosta lehtiä ja kirjoja joissa on jumppaohjeita ja puljailla niiden kanssa, kun muksut puuhaa omiaan tai nukkuu. Sillä kaikki syyt olla liikkumatta (tai syödä väärin/ liikaa) on tekosyitä.
Jos omaan ruokavalioon tai liikkumiseen vaikuttaa jotkin allergiat, vammat tai sairaudet niin ihan tuolta kunnallisen terveydenhuollonkin puolelta saa ja aivan ilmaiseksi omaan tilanteeseen sopivat neuvot soveltaa tavallisia terveellisiä elämäntapoja omaan fyysiseen ja taloudelliseen tilanteeseen.
Suosittelen lämpimästi oikeiden asiantuntijoiden ja viranomaistahojen jakamaa tietoa. Esim. Kelan julkaisema Paino hallintaan kotikonstein kirja, www.fineli.fi tietokanta (ruokien ravintoaine ja kaloripitoisuuksia, painoja ym. tietoa) ja myös apteekeista löytyy lehtisiä, joissa on neuvoja painonhallintaan. Ja muistakaa kaikki kuurit on hömppäkuureja - toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ne, jotka on vähemmän on sitä vain siksi, että niiden ohjeet on yhtäkuin normaalit terveet elämäntavat ja kehon päivittäisen energiantarpeen alittaminen syömisessä.
Minä en siis ole luonnostani liikunnallinen, olen ollut reilusti ylipainoinen, meidän perheellä on todella vähän rahaa, minulla on todellakin taipumusta lihoa helposti (suvusta löytyy useita pulskia akkoja) joten geenit eivät ole puolellani. Minunun onnistumistani (pojan syntymästä vuoden päästä olin ihannepainoalueeni puolivälissä ja siinä olen pysynyt tämän raskauden alkuun ja tämän raskauden aikana paino on noussut normaalisti - ei siis liian vähän eikä liikaa) ei siis voi laittaa minkään "helppoahan se on tuolle, kun" selitysten piikkiin. Helppoa painon pudotus ja sitten sen pito on valitettavan harvoille mutta ei se ole vaikeaakaan ja kaikille se on mahdollista. (sairaudet ja lääkitykset, jotka aiheuttaa lihomista on tietenkin pienen ryhmän ongelma mutta niissä auttaa jälleen oma lääkäri).
Kerron mielelläni apua tai tukea kaipaaville enemmän mistä saa asiallista tietoa. Ja kerron myös mielelläni millä vippaskonsteilla itse taistelin eroon pahoista tavoista ja onnistun pysyttelemään kaidalla tiellä ja vielä tyytyväisenä. Minulle näistä asioista puhuminen ja kokemusten vaihto on eräs parhaista keinoista ylläpitää motivaatiota liikuntaan ja ahmimisen välttämiseen - en siis ole liikkeellä kehuskellakseni omalla menestykselläni vaan ihan oikeasti haluan auttaa ja tulla autetuksi
Minulla on myös omakohtaista kokemusta bulimiasta, ahmimishäiriöstä ja masennuksen sairastamisesta, joten on niitä esteitä minunkin terveen elämäni tiellä.