Arvoisat keskustelijat.

SU ”Laura julkaisi kuvan itsestään muslimihunnussa, ja siitäpä sitten raivo repesi”

Itä-Helsingissä asuva Laura Jokela julkaisi hiljattain kahtiajaetun kuvan itsestään. Vasemmalla puolella on raikas ja iloinen kasvopotretti. Oikealla puolella hänen päällään on niqab, eli kasvohuntu.


Niqab on musliminaisten käyttämä, kasvot lähes kokonaan peittävä vaate, jossa on pieni aukko silmille. Sen käyttö käyttö perustuu islamilaiseen lakiin, kertoo Wikipedia.

Jokela kuuluu perussuomalaisiin, ja on eduskuntavaaliehdokkaana Helsingissä. Ehdokassivullaan hän kertoo kaupunginosansa arjesta: ”Jos jonkun mielestä monikulttuurisuus on jees, niin voin toivottaa hänet tervetulleeksi Kontulaan. Täällä näkee kuinka päiväkoti-ikäiset tytöt hunnutetaan päiväkotiin ja koulupäivät lapsille ovat kuin jokapäiväinen kulttuurimatka ulkomaille (ei hyvällä tavalla).”

Raivo yltyy, media vaikenee

Kuvan julkaisun jälkeen ei hetkeen tapahtunut mitään.

Sitten vähän kommentteja.

Sitten enemmän.

Ja kun tovi oli kulunut, sosiaalisessa mediassa oli valtava määrä kirjoituksia. Osassa painettiin menemään tavalla, jossa raivokilari on liioittelua alaspäin.

Jokela on lauantaille mentäessä saanut osakseen useita tappouhkauksia ja valtavan määrän jäsentymätöntä raivoa. Hän on julkaissut Twitterissä joitain saamiaan viestejä. Niiden sävy on äärimmäisen synkkä. Kuoleman toivotuksia, halventavia kirosanoja, kehotuksia bussin alle jäämisestä, veitsen kuvia. Onpa joku kertonut jo tekevänsä rikosilmoituksenkin.

On sinänsä kuvaavaa, että islamin vähemmän hehkeitä puolia esiin nostamalla saa osakseen väkivaltaisia uhkauksia.

Suomalainen media on toistaiseksi vaiennut asiasta kokonaan, vaikka tapaus on noteerattu jopa ulkomailla saakka. Euronews haastatteli Jokelaa tapauksen johdosta.

Eipä siinä. Kun perinteinen media vaikenee, muut mediamuodot nousevat sen paikalle. Hyvän koosteen aiheesta on rakentanut vaikkapa nimimerkki Rivien välistä.

Raija Toiviaisen ajojahti

Islamin nurjien puolien kritisointissa on monenlaisia riskejä, ja yksi niistä on arvaamaton suomalainen valtakunnansyyttäjäjärjestelmä.

Sitä voisi kuvitella, että naisten oikeuksilla ja tasa-arvolla profiloituneessa Suomessa voisi vapaasti puhua islamin äärivanhoillisten muotojen totalitaristisista piirteistä. Mutta niin vain usein käy, että tällaisesta puheesta joutuukin itse syytettyjen penkille.

Burkan käyttökieltoa ajanut pirkanmaalainen perussuomalainen Auri Saarelainen väänsi vuosien ajan kättä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviasta vastaan. Saarelainen voitti. Toiviainen hävisi.

Kyse oli eurovaalien alla julkaistusta kuvasta, jossa näkyi kaksi burkhaan pukeutunutta naista. Suomen Uutisten tapauksesta kertova juttu täällä.

MATIAS TURKKILA

 

Faktaa ja virallisuutta on töissä aivan riittävästi.

Missä sun työaika kuluu?

 

Missä sun työaika kuluu?

Justiin niissä faktoissa ja virallisuuksissa, töissä kun ei voi alkaa "sooloilemaan"

 

Tilannetaju on tietenkin hyvä olla, ei kaikista asioista voi laskea leikkiä.

Ei voikaan

 

Useat palstan aiheet ovat toisia ja vakavia. Toki niilläkin asioilla voi leikitellä, mutta onhan toi pseudotieteilykin tosi vakavaa puuhaa.

Ai?

 

siinäpä ne vuodet vierähtää

Päivä kerrallaan

 

Mielenkiintoinen käsite tämä "totuuden jälkeinen aika".
Mikä oli aika ennen totuutta ja mikä oli totuuden aika?
Olen seuraillut maaiman menoa lähemmäs seitsemän vuosikymmentä, enkä ole minkäänlaiseen totuudenaikaan tänä ajanjaksona törmännyt. En ole sitä historiaakaan tutkimalla löytänyt.
Vain jokusia paikallisia, lyhytaikaisia merkkejä on moisesta esiintynyt, mutta nekin ovat olleet melko kyseenalaisia.
Jokainen kun muodostaa asioista oman totuutensa. Ja näin pitää antaa ollakin. Se, kuinka agressiivisesti jotakin asiaa yritetään ihmisille totuutena tyrkyttää, ei tee asiasta sen todempaa, mikä se todellisuudessa on.

Se löytyy pihapuusta: Rastas kiirehti upeaani rakentamaan pesään, ihan meidän terassin vieressä

 

Höpön pöpön. On vain yksi totuus ja ihmisillä on sitten harhakuvitelmia kuten uskonnoista että ne olisivat totuuksia. Eikä niitä voi sanoa totuudeksi kun niistä ei tietenkään voi olla mitään todisteita, koska ne ovat pelkkiä satuja

Mutta kaikkivaltias ei jaa valtaansa

 

Mutta kaikkivaltias ei jaa valtaansa

kaikkivaltias

 

Ajaksi kutsutaan tätä vaihetta, jossa tunteisiin ja mielipiteisiin vetoamista pidetään tärkeämpänä kuin faktaan. Vaikka koko historiassa tapahtuukin tuota, niin nyt se on ilmiö. Onhan ennen renesanssiakin ollut valistusta, eikä pimeä aika ollut valoton.

Joo, tietenkin jokaisella on subjektiivinen totuus maailmasta ja elämästä, se on ihan fakta. Mutta (sivistyneessä) keskustelussa subjektiivisia ja objektiivisuus osataan erottaa toisistaan ja argumenttitasolla objektiivinen näkemys voittaa, ja keskustelija voi jopa hyväksyä sen, vaikka tieto olisikin ristiriidassa subjektiivisen näkemyksen kanssa.

Niin kauan, kun ihminen elää pussissa, voi tämä elää täysin subjektiivisessa maailmassa, mutta silloin, kun aletaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, täytyy jossain määrin siirtyä objektiiviseksi. Muuten tulee tuhoa ja kärsimystä - koska subjektiiviset maailmat eivät ikinä kohtaa. Tästä esimerkkinä vaikka tuo Putin, hänen neuvostoaikaiset näkemyksensä maailmasta ja niistä "oikeutetut" sotatoimet. Voidaanko siis oikeasti väittää, että jokaisella on oikeus omaan totuuteen? Ehkä, tiettyyn pisteeseen asti. Vai miten itse näet asian?

Historical Eclipses

 

On myös paljon aiheita joista ei saisi puhua, tai mitä ei ole tarpeeksi tutkittu. Nykyään tieteenalat myös tuottavat maksettua informastiota tai trendeihin perustuvaa informaatiota. Tällöin ei voi edes syyttää ihmistä mistään disinfosta jos hän esittää omia mielipiteitä asioista mitkä perustuvat hänen omiin havaintoihin.

Niinku et jos nahka palaa, on syytä mennä varjoon välittömästi

 

Niinku et jos nahka palaa, on syytä mennä varjoon välittömästi

Ja jos käsiä palelee pyöräillessä, ei laiteta käsiä kainaloihin ja ajeta ilman ohjaustangon hallintaa

 

Ja samalla totuus voi jäädä pimentoon. Ei kaikkien asioiden totuutta vain voi kukaan selvittää.

Silti se on olemassa