K
"kolmen lapsen äiti"
Vieras
Kyllä, nolaaminen on aina hyvä ratkaisu parisuhteen ongelmiin.
Ai sekös ei ole vaimon nolaamista, jos hän joutuu astumaan keskelle kaveriporukkaa alusvaatteisiillaan?!
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Kyllä, nolaaminen on aina hyvä ratkaisu parisuhteen ongelmiin.
no kai hän oli kotona äippälomalla jo ennen vauvaakin sen hetkennooh,mutta hiusten halkomista nyt alkaa olla
![]()
tätä seuraavaa en osaa mitenkään muotoilla niin etteikö joku varmasti ottaisi sitä ilkeilynä, mutta hyvin usein kun vauva on syntynyt, meistä naisista kuoriutuu aika kamalia hormonihirviöitä. me halutaan hallita miestä, kertoa koska ,missä ja kenen kanssa saa olla milloinkin. kaikki aika - poislukien työssäkäynti aika - on vietettävä äidin ja tuoreen lapsen kanssa.muutoin on perheestään piittaamaton mies,itsekäs ja tyhmä.
en todellakaan tarkoita että ap:n tilanteessa olis välttis noin, mutta tuli nyt vain mieleeni jotenkin tällainen vuodatus. anteeksi!
Juu, onhan se, samoin kuin pikkuhoususillaan rappukäytävään astuminen kun ei puoliso varoita että siellä on ihmisiä.
Ei sillä olekaan mitään väliä, mitä kaverit ajattelevat, mutta oman puolison ajatuksilla on paljonkin väliä. Jos mieheni tuosta noin heittäisi minun kutsumani ystävät pihalle yhteisestä kodistamme, saattaisi olla että anteeksiantooni vaadittaisiin pitkiä keskusteluja ja ehkä myös ulkopuolista parisuhdeammattilaista.
Pointin vissiin pystyi missaamaan kun oikein yritti. Kuulohavaintoihin ei tietty kannata luottaa, harvemmin vieraat kuiskailee kun ovat käymässä. Ei sillä typerähän tuo mies on , ihan niinkuin naisensakin. Saavat aikaiseksi noin typerästä asiasta kinaa.
No, ei vieraat aina kamalaa meteliä pidä niin että se heti kuuluisi unenpöpperöisen korviin ja itse kyllä kokisin jotenkin ahdistavaksi jos joutuisin aina makkarin ovella kuulostelemaan onkohan asunnossa ulkopuolisia vieraita.
Ihan yleisesti siis, minnekään rappukäytävään menisi alusvaatteisillani mutta omassa asunnossa koen voivani kulkea myös noin jos meillä ei ole vieraita. Siksi pidän ihan hyvänä ilmoittaa etukäteen jos tietää vieraita olevan tulossa.
Ap on keskustellut miehensä kanssa, ja mies on vastannut, ettei voi kertoa vieraiden tulosta etukäteen, koska pelkää ap:n suuttuvan. Joten ratkaisu on, että ap suuttuu, niinkö?
Kyseessä on molempien koti, joten jonkinmoinen kompromissi pitäisi löytyä, muukin kuin se että vieraat lakkaavat tykkänään käymästä. Ehkä ap:n mies on yrittänyt kömpelöä kompromissia esim. kutsumalla vanhempansa käymään aikaisin aamulla, kun ap nukkuu. Ja lopputuloksena on se, että ap on pikkuhoususillaan, tukka pystyssä ja raivoissaan.
Voisiko kompromisseja olla ihan niinkin yksinkertaiset asiat että mies kertoisi ap:lle milloin vieraita on tulossa tai vaikka päättäisivät tietyt päivät milloin vierailut on ok ja milloin ei?
Siis niin että yhdessä puhutaan ja sovitaan selkeästi, ei niin että yritetään toisen seläntakana luovia jotain.
No näinhän se asia tavallisesti menisi. Mutta ilmeisesti asian sopiminen ei aloituksen pariskunnalta onnistu.
Tulee vähän mieleen, että onkohan mies vähän puun ja kuoren välissä. Ei uskalla kertoa vieraille, että nyt ei käy, eikä uskalla kertoa vaimolle että taaskaan ei uskaltanut sanoa vieraille ei.
Edelleen olisi kiva tietää, että mitä muuta nuo vieraat merkitsevät kuin kalsareisillaan yllätetyksi tulemista. Joutuuko ap keittämään kahvit, passaamaan, raivaamaan keittiötä ja hoitamaan vauvaa? Vai voiko tosiaan vetää verkkarit niiden alushousujensa päälle, lähteä lenkille ja sieltä suorilla suihkuun sillä aikaa kun mies ja vieraat viihdyttävät vauvaa.
Ei olisi hyvä kuulla yhtään enempää tietoa asiaan liittyen, jos ei kaksi aikuista ihmistä kykene sopimaan pelisäännöistä kotona niin se jonka pitäisi kuulla jotain on parisuhdeterapeutin eikä palstan.
Meidän pikkuinen, on vielä masussa, siltikään en jaksa kutsumattomia vieraita. Me ei kyllä edes avata ovea, jos ei tiedetä kuka on tulossa.
Hetki sitten kävi niin, että meidän piti viedä miehen kaveri kotiinsa töistä, kotipihassaan hän pyysi kahville, mies meni käymään hänen luonaan ja tuli vauhdilla autoon, että nyt se tulee meille viettämään elokuvailtaa (Kello oli 21). En todellakaan innostunut ideasta, ja olin aiemmin jo hänelle todennut, ettei meillä tänään ole elokuvailtaa. Hänellä oli suunnitelmissa ottaa meillä ja jäädä yöksi. En todellakaan pitänyt ideasta, ensinäkin asumme toistaiseksi yksiössä, en halua ketään tuikituntematonta jalkopäähäni nukkumaan, enkä meille kännäämään.
Tein myöhemmin selväksi, ettei ollut tervetullut.