Ärsyynnynkö turhasta? Asiaa miehen kavereista...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaavin mamila
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="kolmen lapsen äiti";24503317]Ai sekös ei ole vaimon nolaamista, jos hän joutuu astumaan keskelle kaveriporukkaa alusvaatteisiillaan?![/QUOTE]

Juu, onhan se, samoin kuin pikkuhoususillaan rappukäytävään astuminen kun ei puoliso varoita että siellä on ihmisiä.
 
no kai hän oli kotona äippälomalla jo ennen vauvaakin sen hetken :) nooh,mutta hiusten halkomista nyt alkaa olla :)
tätä seuraavaa en osaa mitenkään muotoilla niin etteikö joku varmasti ottaisi sitä ilkeilynä, mutta hyvin usein kun vauva on syntynyt, meistä naisista kuoriutuu aika kamalia hormonihirviöitä. me halutaan hallita miestä, kertoa koska ,missä ja kenen kanssa saa olla milloinkin. kaikki aika - poislukien työssäkäynti aika - on vietettävä äidin ja tuoreen lapsen kanssa.muutoin on perheestään piittaamaton mies,itsekäs ja tyhmä.

en todellakaan tarkoita että ap:n tilanteessa olis välttis noin, mutta tuli nyt vain mieleeni jotenkin tällainen vuodatus. anteeksi!

Näissäkin se keskitie olisi hyvä löytää. Ei niin että mies on kaiken työltään yli jäävän ajan kotona vaimon perheleikissä ilman että saa itse mennä minnekään, mutta toisaalta ei sekään että mies jatkaa "poikamieselämää" kavereidensa kanssa ilman että huomio vaimoa tai lastakaan lain.

Mutta siis eikö noista voisi puhua ihan rauhassa - siis ilman näitä "Miksi sä aina...." tai "Mikset sä koskaan..." alkuja. Siis vaimo kertoo että häntä häiritsee se että hän tosissaan herää puolipukeissa niin että talo on täynnä vieraita ja että hän halauisi joskus viettää perheen yhteistä aikaa. Mies taas haluaa viettää aikaa kavereiden kanssa. Kai nuokin asiat saisi jotenkin sovitettua yhteen niin että kumpikin voisi olla tyytyväinen lopputulokseen?

Kuten sanottu, sillä asumismuodollakin on tässä iso merkitys. Samoin kuin voi olla vauvan iällä ja "vaativuudellakin". Jos äiti on valmiiksi jaksamisensa äärirajoilla, lapsi ehkä sairas jne niin siinä se ärsyynnys kotona jatkuvasti juokseviin vieraisiin on mielestäni ymmärrettävämpää kuin ihan perusvauvan kanssa normiarkea elellen.
 
Mutta haloota nyt vähän sille miehellekin, jos asiasta on jpo keskusteltu! Luulisi ymmärtävän ja välittävän. Ja luulis tosiaan, että ois vaikka itsestäkin kiva olla kotona vaimon ja vauvan kanssa.
 
[QUOTE="...";24503336]...onpa todellakin sama asia :laugh: Onko sun koti rappukäytävässä?[/QUOTE]

Pointin vissiin pystyi missaamaan kun oikein yritti. Kuulohavaintoihin ei tietty kannata luottaa, harvemmin vieraat kuiskailee kun ovat käymässä. Ei sillä typerähän tuo mies on , ihan niinkuin naisensakin. Saavat aikaiseksi noin typerästä asiasta kinaa.
 
[QUOTE="kolmen lapsen äiti";24503311]PEESI! Pistä konkreettisesti ne kaverit ulos.

Ihan sama mitä ne sinusta ajattelee. Onko sillä mitään väliä ajatteleeko ne sinua maailman ihanimpana vaimona, vai maailman vittumaisimpana ämmänä? Sinulla on oikeus nauttia vauva-ajasta rauhassa vauvasi kanssa.[/QUOTE]

Ei sillä olekaan mitään väliä, mitä kaverit ajattelevat, mutta oman puolison ajatuksilla on paljonkin väliä. Jos mieheni tuosta noin heittäisi minun kutsumani ystävät pihalle yhteisestä kodistamme, saattaisi olla että anteeksiantooni vaadittaisiin pitkiä keskusteluja ja ehkä myös ulkopuolista parisuhdeammattilaista.
 
Toki positiiviset asiat voi tuossa hyödyntää, eli jos kotona on kokoajan väkeä niin ainakaan äidin ei tarvi koskaan harmitella sitä ettei pääse mihinkään ilman vauvaa tai ruuanlaitto yms on hankalaa kun vauva on kokoajan kitisemässä vieressä.

Eli voi koska tahansa jättää vauvan isälleen ja lähteä yksin kauppaan, lenkille, ehkä jotain kaveria tapaamaan tai mihin ikinä haluaakaan. Samoin jos haluaa laittaa ruokaa rauhassa tai vaikka ottaa itse päikkärit jne.
 
Ei sillä olekaan mitään väliä, mitä kaverit ajattelevat, mutta oman puolison ajatuksilla on paljonkin väliä. Jos mieheni tuosta noin heittäisi minun kutsumani ystävät pihalle yhteisestä kodistamme, saattaisi olla että anteeksiantooni vaadittaisiin pitkiä keskusteluja ja ehkä myös ulkopuolista parisuhdeammattilaista.

Hei huom, AP on jo keskustellut asiasta miehensä kanssa, mutta ei ole tuottanut tulosta. Täytyy ottaa sen jälkeen jo järeämmät keinot käyttöön, jos ei järkipuhetta ymmärretä.
 
Pointin vissiin pystyi missaamaan kun oikein yritti. Kuulohavaintoihin ei tietty kannata luottaa, harvemmin vieraat kuiskailee kun ovat käymässä. Ei sillä typerähän tuo mies on , ihan niinkuin naisensakin. Saavat aikaiseksi noin typerästä asiasta kinaa.

No, ei vieraat aina kamalaa meteliä pidä niin että se heti kuuluisi unenpöpperöisen korviin ja itse kyllä kokisin jotenkin ahdistavaksi jos joutuisin aina makkarin ovella kuulostelemaan onkohan asunnossa ulkopuolisia vieraita.

Ihan yleisesti siis, minnekään rappukäytävään menisi alusvaatteisillani mutta omassa asunnossa koen voivani kulkea myös noin jos meillä ei ole vieraita. Siksi pidän ihan hyvänä ilmoittaa etukäteen jos tietää vieraita olevan tulossa.
 
No, ei vieraat aina kamalaa meteliä pidä niin että se heti kuuluisi unenpöpperöisen korviin ja itse kyllä kokisin jotenkin ahdistavaksi jos joutuisin aina makkarin ovella kuulostelemaan onkohan asunnossa ulkopuolisia vieraita.

Ihan yleisesti siis, minnekään rappukäytävään menisi alusvaatteisillani mutta omassa asunnossa koen voivani kulkea myös noin jos meillä ei ole vieraita. Siksi pidän ihan hyvänä ilmoittaa etukäteen jos tietää vieraita olevan tulossa.

No näin :)
 
[QUOTE="kolmen lapsen äiti";24503369]Hei huom, AP on jo keskustellut asiasta miehensä kanssa, mutta ei ole tuottanut tulosta. Täytyy ottaa sen jälkeen jo järeämmät keinot käyttöön, jos ei järkipuhetta ymmärretä.[/QUOTE]

Ap on keskustellut miehensä kanssa, ja mies on vastannut, ettei voi kertoa vieraiden tulosta etukäteen, koska pelkää ap:n suuttuvan. Joten ratkaisu on, että ap suuttuu, niinkö?

Kyseessä on molempien koti, joten jonkinmoinen kompromissi pitäisi löytyä, muukin kuin se että vieraat lakkaavat tykkänään käymästä. Ehkä ap:n mies on yrittänyt kömpelöä kompromissia esim. kutsumalla vanhempansa käymään aikaisin aamulla, kun ap nukkuu. Ja lopputuloksena on se, että ap on pikkuhoususillaan, tukka pystyssä ja raivoissaan.
 
Ap on keskustellut miehensä kanssa, ja mies on vastannut, ettei voi kertoa vieraiden tulosta etukäteen, koska pelkää ap:n suuttuvan. Joten ratkaisu on, että ap suuttuu, niinkö?

Kyseessä on molempien koti, joten jonkinmoinen kompromissi pitäisi löytyä, muukin kuin se että vieraat lakkaavat tykkänään käymästä. Ehkä ap:n mies on yrittänyt kömpelöä kompromissia esim. kutsumalla vanhempansa käymään aikaisin aamulla, kun ap nukkuu. Ja lopputuloksena on se, että ap on pikkuhoususillaan, tukka pystyssä ja raivoissaan.

Voisiko kompromisseja olla ihan niinkin yksinkertaiset asiat että mies kertoisi ap:lle milloin vieraita on tulossa tai vaikka päättäisivät tietyt päivät milloin vierailut on ok ja milloin ei?

Siis niin että yhdessä puhutaan ja sovitaan selkeästi, ei niin että yritetään toisen seläntakana luovia jotain.
 
Varmasti helpottas, jos mies vaan aina ilmoittas milloin ihmisiä tulossa? Tehän voitte vaikka sitten vauvan kanssa lähteä ulkoilemaan, jos et jaksa kavereita katsella. Tai jos on oikein sellainen olo ettet halua teille ketään, niin sopia miehen kanssa että tapaa kaverinsa tänään muualla.
 
On se miehenkin koti juu, mutta meillä homma toimii niin että me molemmat mainitsemme etukäteen jos jommankumman kavereita/sukua on tulossa käymään. Ettei toisen tarvitse yllättyä päikkäreiltä herätessään tai suihkusta tullessaan kun talo onkin porukkaa puolillaan.

Ap, väännä asia miehellesi vaikka rautalangasta. Kavereita saa käydä mutta haluat tietää siitä etukäteen, jotta ehdit pukeutua tms. Eikä kavereita kyllä ihan alituiseen tarvitse olla kylässä, joskus on kiva olla omassa rauhassa.

En lähtisi miehen kavereille karjumaan että "nyt ulos!". Se olisi niin noloa, ja huonoa käytöstä. Miehelle sen sijaan voisin karjuakin jos siltä tuntuisi (joskin puheäänellä käyty keskustelu on tehokkaampaa) sillä mieshän se ongelma tässä tapauksessa on.
 
Voisiko kompromisseja olla ihan niinkin yksinkertaiset asiat että mies kertoisi ap:lle milloin vieraita on tulossa tai vaikka päättäisivät tietyt päivät milloin vierailut on ok ja milloin ei?

Siis niin että yhdessä puhutaan ja sovitaan selkeästi, ei niin että yritetään toisen seläntakana luovia jotain.

No näinhän se asia tavallisesti menisi. Mutta ilmeisesti asian sopiminen ei aloituksen pariskunnalta onnistu.

Tulee vähän mieleen, että onkohan mies vähän puun ja kuoren välissä. Ei uskalla kertoa vieraille, että nyt ei käy, eikä uskalla kertoa vaimolle että taaskaan ei uskaltanut sanoa vieraille ei.

Edelleen olisi kiva tietää, että mitä muuta nuo vieraat merkitsevät kuin kalsareisillaan yllätetyksi tulemista. Joutuuko ap keittämään kahvit, passaamaan, raivaamaan keittiötä ja hoitamaan vauvaa? Vai voiko tosiaan vetää verkkarit niiden alushousujensa päälle, lähteä lenkille ja sieltä suorilla suihkuun sillä aikaa kun mies ja vieraat viihdyttävät vauvaa.
 
No näinhän se asia tavallisesti menisi. Mutta ilmeisesti asian sopiminen ei aloituksen pariskunnalta onnistu.

Tulee vähän mieleen, että onkohan mies vähän puun ja kuoren välissä. Ei uskalla kertoa vieraille, että nyt ei käy, eikä uskalla kertoa vaimolle että taaskaan ei uskaltanut sanoa vieraille ei.

Edelleen olisi kiva tietää, että mitä muuta nuo vieraat merkitsevät kuin kalsareisillaan yllätetyksi tulemista. Joutuuko ap keittämään kahvit, passaamaan, raivaamaan keittiötä ja hoitamaan vauvaa? Vai voiko tosiaan vetää verkkarit niiden alushousujensa päälle, lähteä lenkille ja sieltä suorilla suihkuun sillä aikaa kun mies ja vieraat viihdyttävät vauvaa.

Niin, olisi tietty hyvä kuulla vähän tarkemmin mitä nuo vieraat käytännössä merkitsevät. Kuinka paljon häiritsevät ap.n ja vauvan arkea (yhä se asumismuoto ja käytössä olevat tilat) ja pystyykö ap käyttämään tilaisuutta hyväkseen saadakseen omaa aikaa ja/tai vauvanhoitoapua.

Mutta kun tilanne on tuollainen olisi erityisen tärkeä saada puhuttua siitä. Muutenkin kuin niin että ap huutaa miehelle kuinka inhoaa sitä kun tämän kavereita pyörii heillä jatkuvasti. Jos ap saisi vaikka ihan hyvässä hengessä sanottua miehelle ettei häntä niinkään häiritse kavereiden heillä olo vaan nimenomaan se että ettei näistä kerrota etukäteen. Ja vaikka toivoa samalla että joku ilta viikossa pyhitettäisiin omalle perheelle.

Ap ei vissiin missään vaiheessa kertonut tarkemmin kuinka usein noita vieraita loppupelissä käy. Joka ilta? 4-5 iltaa viikossa? Kerta viikossa tai harvemminkin?
 
Ei olisi hyvä kuulla yhtään enempää tietoa asiaan liittyen, jos ei kaksi aikuista ihmistä kykene sopimaan pelisäännöistä kotona niin se jonka pitäisi kuulla jotain on parisuhdeterapeutin eikä palstan.
 
[QUOTE="...";24503559]No totta. Mutta kyllä kiiltelisi tämä palsta tyhjyyttään, jos tuossa raja menisi :D[/QUOTE]

No jossain sen rajan on oltava, ja se että parisuhteessa elävät kykenee määrittelemään milloin vieraat on käymässä ja milloin ei, tuskin tyhjentäisi tätä palstaa.
 
Mun ihana lisänimi on hitleriina :D Mies kuulema joskus läpällä heittäny kavereilleen ja siitä se sitten lähti. Vaikka en ole todellakaan mikään pirttihirmu, miehenkään mielestä :)
 
Meidän pikkuinen, on vielä masussa, siltikään en jaksa kutsumattomia vieraita. Me ei kyllä edes avata ovea, jos ei tiedetä kuka on tulossa.
Hetki sitten kävi niin, että meidän piti viedä miehen kaveri kotiinsa töistä, kotipihassaan hän pyysi kahville, mies meni käymään hänen luonaan ja tuli vauhdilla autoon, että nyt se tulee meille viettämään elokuvailtaa (Kello oli 21). En todellakaan innostunut ideasta, ja olin aiemmin jo hänelle todennut, ettei meillä tänään ole elokuvailtaa. Hänellä oli suunnitelmissa ottaa meillä ja jäädä yöksi. En todellakaan pitänyt ideasta, ensinäkin asumme toistaiseksi yksiössä, en halua ketään tuikituntematonta jalkopäähäni nukkumaan, enkä meille kännäämään.

Tein myöhemmin selväksi, ettei ollut tervetullut.
 
Meidän pikkuinen, on vielä masussa, siltikään en jaksa kutsumattomia vieraita. Me ei kyllä edes avata ovea, jos ei tiedetä kuka on tulossa.
Hetki sitten kävi niin, että meidän piti viedä miehen kaveri kotiinsa töistä, kotipihassaan hän pyysi kahville, mies meni käymään hänen luonaan ja tuli vauhdilla autoon, että nyt se tulee meille viettämään elokuvailtaa (Kello oli 21). En todellakaan innostunut ideasta, ja olin aiemmin jo hänelle todennut, ettei meillä tänään ole elokuvailtaa. Hänellä oli suunnitelmissa ottaa meillä ja jäädä yöksi. En todellakaan pitänyt ideasta, ensinäkin asumme toistaiseksi yksiössä, en halua ketään tuikituntematonta jalkopäähäni nukkumaan, enkä meille kännäämään.

Tein myöhemmin selväksi, ettei ollut tervetullut.

Siis hetki, kaveri pyysi miehen kahville ja sinä jäit autoon odottelemaan?
 
No huh.

Meillä kumpikaan ei kutsu kavereita ilmoittamatta toiselle. Koskaan. Ja jos toiselle ei käy, tämä voi myös sanoa sen ääneen.

En todellakaan jaksaisi moista meininkiä. Ja tuskin jaksaisi puolisokaan.

Uusi keskustelu tiukemmalla äänensävyllä ja rautalangasta vääntäen?
 

Yhteistyössä