Ärsyttää!!!! (pienten lasten hoitoonviennistä)

[vieras]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Minä ainakin jaksan olla lapsen kanssa paremmin, kun teen välillä jotain muutakin, ihan oikeasti. Kotona kun tuppaa seinät kaatumaan niskaan. Lapsen kanssa olen suurimman osan ajastani, mutta tunnustan, musta on kyllä ihanaa, kun en ole jokaisen päivän jokainen hetki vain äiti.

Kyllähän minä sen uskon. Tämä ajattelumalli on vain itselleni kovin vieras. Tai no joo, teen minäkin "välillä jotain muutakin". Käyn ihan itsekseni vaikkapa jumpassa, lenkillä, elokuvissa, syömässä kavereiden kanssa ja jopa jatkokoulutan itseäni. Mutta mikään näistä ei vaadi lasten säännöllistä hoitoonvientiä. Olen oikein mieluusti nyt ensisijaisesti äiti.

siis miten hyvät tulot miehelläsi on, kun voit palkat hoitajan noihin kaikkiin? aika paljon omaa aikaa, jos lapsiakin useampi. vai eikö mieskään ole töissä?

ettet vaan valehtele tukiverkoista. Ihan en usko, että teillä ei niitä ole.

 

[Cassyput]

Kyllä te jaksatte.

 

[elmeri-meri]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

 

[ap.]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Tähänkin sanon, että hui Yksinkertaistettuna siis raha on sittenkin oikotie onneen, todellako ajattelet niin? Olen tosiaankin itse korkeasti koulutettu korkeasti koulutettujen hyvätuloisten vanhempien lapsi. Ja koskaan elämässäni en ole iloinnut allergisten erikoisruuista tai virikkeitä antavista leluista niin kuin iloitsin vanhempieni huomiosta tai nyt kiireettömästä kasvamisesta lasteni kanssa.

Ja mitä riitelyyn tulee... Hei ihan oikeasti. Riitoja on tai ei ole, jos ei ole, niitä tehdään. Jos rahasta ei riidellä, riidellään muusta - jos tarvis. Me emme riitele rahasta juuri ollenkaan. Me pärjäämme aivan hyvin, meillä on kaikki tarpeellinen nyt.

 

[Vieras]

Meillä ei ole isovanhempia, ei sukulaisia, muutama kaveri ja hyvät naapurit on ja ne on meille riittänyt tämän kotihoidon pyörittämiseen. Jos olisi paremmin asiat (eli sukulaisia arjessa mukana) niin en osaa edes kuvitella miten mukavaa tämä perhe-elämä olisi!

Jokaiselle tietenkin riittää erilainen tukiverkko. Meiltä se puuttuu ( yhteiskuntaa lukuun ottamatta) kokonaan. Ja se on MINULLE ( ei sinulle tietenkään / varmaankaan) raskasta. Se näkyy esimerkiksi niin että olen joutunut hoitamaan lapset TODELLA kipeänä itse, 6-vuotias lapsi on ollut 2 kertaa yöhoidossa, ei muuten hoidossa. Meillä ei ole siis minkäänlaisia mahdollisuuksia laittaa esimerkiksi lapsia hoitoon. Eikä se ole se suurin kaipuu, Vaan ihan se, että olisi lähellä niitä ihmisiä joille jutella ja joihin tukeutua. Kotiäitikavereita joiden kanssa olla päivisin. Nämä vaikuttaa tosi paljon siihen että kuka viihtyy kotona ja kuka ei.
Mulla on lapset kotona mutta totta kai se päivähoito vaikuttaisi tukiverkoston puuttumiseen!

 

[Yksi äiti]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Tähänkin sanon, että hui Yksinkertaistettuna siis raha on sittenkin oikotie onneen, todellako ajattelet niin? Olen tosiaankin itse korkeasti koulutettu korkeasti koulutettujen hyvätuloisten vanhempien lapsi. Ja koskaan elämässäni en ole iloinnut allergisten erikoisruuista tai virikkeitä antavista leluista niin kuin iloitsin vanhempieni huomiosta tai nyt kiireettömästä kasvamisesta lasteni kanssa.

Ja mitä riitelyyn tulee... Hei ihan oikeasti. Riitoja on tai ei ole, jos ei ole, niitä tehdään. Jos rahasta ei riidellä, riidellään muusta - jos tarvis. Me emme riitele rahasta juuri ollenkaan. Me pärjäämme aivan hyvin, meillä on kaikki tarpeellinen nyt.

Noh, hyvä että teillä on niin. Tilastot kuitenkin kertovat sen karun totuuden, että lasten pahoinvointi ja perheen ahdinko kulkevat käsi kädessä.En ole kirjoittanut, että raha on oikotie onneen. Useammin vaan hyvin taloudellisesti hyvinvoivassa perheessä lapset voi paremmin.

 

[Yksi äiti]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Tähänkin sanon, että hui Yksinkertaistettuna siis raha on sittenkin oikotie onneen, todellako ajattelet niin? Olen tosiaankin itse korkeasti koulutettu korkeasti koulutettujen hyvätuloisten vanhempien lapsi. Ja koskaan elämässäni en ole iloinnut allergisten erikoisruuista tai virikkeitä antavista leluista niin kuin iloitsin vanhempieni huomiosta tai nyt kiireettömästä kasvamisesta lasteni kanssa.

Ja mitä riitelyyn tulee... Hei ihan oikeasti. Riitoja on tai ei ole, jos ei ole, niitä tehdään. Jos rahasta ei riidellä, riidellään muusta - jos tarvis. Me emme riitele rahasta juuri ollenkaan. Me pärjäämme aivan hyvin, meillä on kaikki tarpeellinen nyt.

Noh, hyvä että teillä on niin. Tilastot kuitenkin kertovat sen karun totuuden, että lasten pahoinvointi ja perheen ahdinko kulkevat käsi kädessä.En ole kirjoittanut, että raha on oikotie onneen. Useammin vaan hyvin taloudellisesti hyvinvoivassa perheessä lapset voi paremmin.

siis perheen taloudellinen ahdinko

 

[ap.]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Minä ainakin jaksan olla lapsen kanssa paremmin, kun teen välillä jotain muutakin, ihan oikeasti. Kotona kun tuppaa seinät kaatumaan niskaan. Lapsen kanssa olen suurimman osan ajastani, mutta tunnustan, musta on kyllä ihanaa, kun en ole jokaisen päivän jokainen hetki vain äiti.

Kyllähän minä sen uskon. Tämä ajattelumalli on vain itselleni kovin vieras. Tai no joo, teen minäkin "välillä jotain muutakin". Käyn ihan itsekseni vaikkapa jumpassa, lenkillä, elokuvissa, syömässä kavereiden kanssa ja jopa jatkokoulutan itseäni. Mutta mikään näistä ei vaadi lasten säännöllistä hoitoonvientiä. Olen oikein mieluusti nyt ensisijaisesti äiti.

siis miten hyvät tulot miehelläsi on, kun voit palkat hoitajan noihin kaikkiin? aika paljon omaa aikaa, jos lapsiakin useampi. vai eikö mieskään ole töissä?

ettet vaan valehtele tukiverkoista. Ihan en usko, että teillä ei niitä ole.

Et usko? Onhan niitä, on tukiverkostoa, on ystäviä. Mutta ei ole todellakaan sellaista tukiverkostoa, jonne lapset voi hoitoon laittaa. Olisi kyllä oikein mukavaa, jos isovanhemmat esim. asuisivat lähellä ja heistä siten olisi hoitoapua. Mutta ei ole. Emme ole koskaan palkanneet hoitajaa, tai no itse asiassa joo, olemme kerran käyttäneet MLL:n hoitajaa. Mutta yleisimmin jaamme lastenhoitoa ja vuorottelemme, iltaisin voin tehdä em. asioita, kun mies on kotona. Se erittäin mukava puoli kyllä on, että mieheni työ on joustavaa (toisaalta moni työ nykyään lie). Työaika siis on joustava ja mahdollistaa erilaiset järjestelyt.

 

[ap.]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Tähänkin sanon, että hui Yksinkertaistettuna siis raha on sittenkin oikotie onneen, todellako ajattelet niin? Olen tosiaankin itse korkeasti koulutettu korkeasti koulutettujen hyvätuloisten vanhempien lapsi. Ja koskaan elämässäni en ole iloinnut allergisten erikoisruuista tai virikkeitä antavista leluista niin kuin iloitsin vanhempieni huomiosta tai nyt kiireettömästä kasvamisesta lasteni kanssa.

Ja mitä riitelyyn tulee... Hei ihan oikeasti. Riitoja on tai ei ole, jos ei ole, niitä tehdään. Jos rahasta ei riidellä, riidellään muusta - jos tarvis. Me emme riitele rahasta juuri ollenkaan. Me pärjäämme aivan hyvin, meillä on kaikki tarpeellinen nyt.

Noh, hyvä että teillä on niin. Tilastot kuitenkin kertovat sen karun totuuden, että lasten pahoinvointi ja perheen ahdinko kulkevat käsi kädessä.En ole kirjoittanut, että raha on oikotie onneen. Useammin vaan hyvin taloudellisesti hyvinvoivassa perheessä lapset voi paremmin.

siis perheen taloudellinen ahdinko

Me esim. emme ole taloudellisessa ahdingossa. Älä nyt yritä väittää, että pienten lasten kotihoito ajaa taloudelliseen ahdinkoon jotenkin väistämättä.

 

[ex-lto]

Meillä ei ole isovanhempia, ei sukulaisia, muutama kaveri ja hyvät naapurit on ja ne on meille riittänyt tämän kotihoidon pyörittämiseen. Jos olisi paremmin asiat (eli sukulaisia arjessa mukana) niin en osaa edes kuvitella miten mukavaa tämä perhe-elämä olisi!

Jokaiselle tietenkin riittää erilainen tukiverkko. Meiltä se puuttuu ( yhteiskuntaa lukuun ottamatta) kokonaan. Ja se on MINULLE ( ei sinulle tietenkään / varmaankaan) raskasta. Se näkyy esimerkiksi niin että olen joutunut hoitamaan lapset TODELLA kipeänä itse, 6-vuotias lapsi on ollut 2 kertaa yöhoidossa, ei muuten hoidossa. Meillä ei ole siis minkäänlaisia mahdollisuuksia laittaa esimerkiksi lapsia hoitoon. Eikä se ole se suurin kaipuu, Vaan ihan se, että olisi lähellä niitä ihmisiä joille jutella ja joihin tukeutua. Kotiäitikavereita joiden kanssa olla päivisin. Nämä vaikuttaa tosi paljon siihen että kuka viihtyy kotona ja kuka ei.
Mulla on lapset kotona mutta totta kai se päivähoito vaikuttaisi tukiverkoston puuttumiseen!

Mulla ei ole lapset ollut tuntejakaann hoidossa saati öitä! Molemmat mun lapset on lievästi vammaisia, joten oikeasti, kyllä on mahdollista pärjätä ihan kunnollisesti näinkin!
Se, että naapurin lapsista löytyy kaveria välillä tai on kaveri jonka kanssa välillä käy lenkillä ei varsinainen tukiverkosto ole.

 

[ap.]

Meillä ei ole isovanhempia, ei sukulaisia, muutama kaveri ja hyvät naapurit on ja ne on meille riittänyt tämän kotihoidon pyörittämiseen. Jos olisi paremmin asiat (eli sukulaisia arjessa mukana) niin en osaa edes kuvitella miten mukavaa tämä perhe-elämä olisi!

Jokaiselle tietenkin riittää erilainen tukiverkko. Meiltä se puuttuu ( yhteiskuntaa lukuun ottamatta) kokonaan. Ja se on MINULLE ( ei sinulle tietenkään / varmaankaan) raskasta. Se näkyy esimerkiksi niin että olen joutunut hoitamaan lapset TODELLA kipeänä itse, 6-vuotias lapsi on ollut 2 kertaa yöhoidossa, ei muuten hoidossa. Meillä ei ole siis minkäänlaisia mahdollisuuksia laittaa esimerkiksi lapsia hoitoon. Eikä se ole se suurin kaipuu, Vaan ihan se, että olisi lähellä niitä ihmisiä joille jutella ja joihin tukeutua. Kotiäitikavereita joiden kanssa olla päivisin. Nämä vaikuttaa tosi paljon siihen että kuka viihtyy kotona ja kuka ei.
Mulla on lapset kotona mutta totta kai se päivähoito vaikuttaisi tukiverkoston puuttumiseen!

Laittaisin tähän sellaisen halaushymiön, jos osaisin. Olet aivan oikeassa, tukiverkostolla, nimenomaan henkisellä sellaisella, on VALTAVA merkitys. Mutta juuri sitä se päivähoito ei korvaa. Voihan se auttaa ja onhan siinä sitten ihmisiä jo jakamassa sitä arkea, mutta he ovat siinä vain työnsä puolesta sitten. En kyllä tiedä, miten itse olisin pärjännyt, jos olisin jotenkin ollut aivan yksin. Sinällään siis yksin olen (mieheni kanssa toki) lapset hoitanut (eivät koskaan ole olleet esim. yöhoidossa), mutta aina on ollut ihmisiä, joiden kanssa voin asioista puhua ja iloja ja suruja jakaa.

 

[Vieras]

Mulla ei ole lapset ollut tuntejakaann hoidossa saati öitä! Molemmat mun lapset on lievästi vammaisia, joten oikeasti, kyllä on mahdollista pärjätä ihan kunnollisesti näinkin!
Se, että naapurin lapsista löytyy kaveria välillä tai on kaveri jonka kanssa välillä käy lenkillä ei varsinainen tukiverkosto ole.

No, niinhän mä jo mainitsinkin että oletettavasti sinulle se ei ole raskasta. Mutta MINULLE se on raskasta, siitä huolimatta että sinulle on se helppoa. Siitä huolimatta tiedän että monille se on raskasta, vaikka sinulle se näemmä helppoa onkin.
Kuinka muuten parisuhteenne voi? Meillä on oikein hyvä suhde mutta pakko myöntää että kerran vuodessa on päästävä edes muutamaksi tunniksi kaksin. Tänä vuonna ollaan kerran käyty syömässä ja sen voimin jaksetaan taas. Vaatii kyllä suhteelta ihan älyttömästi kun ei koskaan ole lasten syntymän jälkeen käynyt kahden missään.

 

[Vetoakseli]

Mulla vakkaripaikka töissä ja nyt hoitovapaalla ja aattelin töihin kyllä palata, enkä itseäni irtisanoa viellä...pojat 2 ja 3 vuotiaat....tekee niillekkin ihan hyvää toisten lasten seura.

 

[Yksi äiti]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

Köyhä perhe on kykenemätön hankkimaan yksityistä lääkäriapua, sekä tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja. Lapsen kolme 1. elinvuotta ovat tosiaan ne hänen tärkeinpänsä. Jos isi ja äiti ja sitä kautta koko perhe ovat kireitä ja voivat pahoin taloudellisen ahdingon vuoksi, ei tämä ole jättämättä jälkiä lapseen. Pienen lapsen kanssa kotonaolo ei ole mikään vähäinen taloudellinen uhraus. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 2-3 lasta. Jos jokaisen kanssa ollaan kotona ne ekat 3 vuotta, kyllä siitä taloudellista ahdinkoa syntyy.

Minä kirjoitin vastineeni, koska olen kyllästynyt tuohon kotiäitien jeesusteluylistykseen. Seuraan vieressä kolmea aviokriisiä (tilastojen lisäksi), joissa mies on ajettu loppuun 24/7 työnteolla ja ahdistuksella taloudellisesta tilanteesta naisen toteuttaessa näitä hienoja "kasvatan kaikki kolme lastani ekat kolme vuotta kotona" -arvoja. Arvon aviovaimot EIVÄT EDES NÄE kuinka kriisissä mies ja perhe ovat. Mies käy vieraissa ja unelmoi elämästä jossain muualla ja nainen vaan vääntää pullaa silmät tyhjänä eteen tuijottaen. Arvatkaa kärsivätkö lapset?

 

[ex-lto]

mutta minkäs me asialle teemme? Ei ole meidän käsissä. Ja mitä tulee parisuhteeseen, niin iltaisin saamme 2-3h yhteistä aikaa ja se on meille riittänyt. Me olemme sopeutuneet kun on ollut pakko,

 

[ap.]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

Köyhä perhe on kykenemätön hankkimaan yksityistä lääkäriapua, sekä tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja. Lapsen kolme 1. elinvuotta ovat tosiaan ne hänen tärkeinpänsä. Jos isi ja äiti ja sitä kautta koko perhe ovat kireitä ja voivat pahoin taloudellisen ahdingon vuoksi, ei tämä ole jättämättä jälkiä lapseen. Pienen lapsen kanssa kotonaolo ei ole mikään vähäinen taloudellinen uhraus. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 2-3 lasta. Jos jokaisen kanssa ollaan kotona ne ekat 3 vuotta, kyllä siitä taloudellista ahdinkoa syntyy.

Minä kirjoitin vastineeni, koska olen kyllästynyt tuohon kotiäitien jeesusteluylistykseen. Seuraan vieressä kolmea aviokriisiä (tilastojen lisäksi), joissa mies on ajettu loppuun 24/7 työnteolla ja ahdistuksella taloudellisesta tilanteesta naisen toteuttaessa näitä hienoja "kasvatan kaikki kolme lastani ekat kolme vuotta kotona" -arvoja. Arvon aviovaimot EIVÄT EDES NÄE kuinka kriisissä mies ja perhe ovat. Mies käy vieraissa ja unelmoi elämästä jossain muualla ja nainen vaan vääntää pullaa silmät tyhjänä eteen tuijottaen. Arvatkaa kärsivätkö lapset?

Tämä on ihan huima yksinkertaistus - ja taloudellisen hyvinvoinnin kieroutunut puolustuspuhe. Lihavoin tuossa kohtia, jotka eivät vaan pidä edes paikkaansa. Meille esim. on todellakin lapsille vakuutukset ja kyllä käytämme myös yksityisiä lääkäripalveluja. Ja tuohon miehen vieraissakäymiseen en edes kajoa, hupsista vaan, että sitäkin voidaan jopa näin perustella.


Esitän ainakin seuraavanlaisen lisäkysymyksen:

"Köyhä perhe - - on kykenemätön - - tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja."

Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?

 

[ap.]

Oho, vahingossa meni lihavoituna tuo edellinen. Ei ollut tarkoitus.

 

[vieras]

Minä olen kotona lapsen kanssa aika itsekkäistä syistä. Inhoan työtäni enkä ole löytänyt uutta, joten olen mahdollisimman pitkään hoitovapaalla. Lapseni on nyt 2-vuotias ja menisin kyllä töihin vaikka heti, jos löytäisin mukavan päivätyön. Minusta on kyllä kieltämättä mukavaa olla kotona, kun aamuisin ei ole koskaan kiire ja öisin voi valvoa.

 

[elmeri-meri]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

Köyhä perhe on kykenemätön hankkimaan yksityistä lääkäriapua, sekä tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja. Lapsen kolme 1. elinvuotta ovat tosiaan ne hänen tärkeinpänsä. Jos isi ja äiti ja sitä kautta koko perhe ovat kireitä ja voivat pahoin taloudellisen ahdingon vuoksi, ei tämä ole jättämättä jälkiä lapseen. Pienen lapsen kanssa kotonaolo ei ole mikään vähäinen taloudellinen uhraus. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 2-3 lasta. Jos jokaisen kanssa ollaan kotona ne ekat 3 vuotta, kyllä siitä taloudellista ahdinkoa syntyy.

Minä kirjoitin vastineeni, koska olen kyllästynyt tuohon kotiäitien jeesusteluylistykseen. Seuraan vieressä kolmea aviokriisiä (tilastojen lisäksi), joissa mies on ajettu loppuun 24/7 työnteolla ja ahdistuksella taloudellisesta tilanteesta naisen toteuttaessa näitä hienoja "kasvatan kaikki kolme lastani ekat kolme vuotta kotona" -arvoja. Arvon aviovaimot EIVÄT EDES NÄE kuinka kriisissä mies ja perhe ovat. Mies käy vieraissa ja unelmoi elämästä jossain muualla ja nainen vaan vääntää pullaa silmät tyhjänä eteen tuijottaen. Arvatkaa kärsivätkö lapset?

Jos lapsi sairastuu, lääkäriin pääsee varmasti!
Lapsen kehityksen kannalta tärkeitä hankintoja????
Ruoka, vaatteet, leikkimistä, laulua, leluja ja rakkautta, läheisyyttä, äidin kanssa olemista ja tekemistä jne.jne.
Taloudellinen ahdinko????
Tuskin kukaan taloudellisessa ahdingossa joutuu elämään nykypäivän suomessa...mahdollisuus valita millaista elämää elää, ostetaanko kaikki mitä halutaan vai se mitä tarvitaan!
Nainenko yksin toteuttaa näitä "kasvatan lastani kotona" eikös ne lapset ole ihan yhteisiä ja kenen mies tekee 24/7 töitä, sitten on jossain muussa vikaa kuin lapsen kotihoidossa!
Kriisissä MIES ja perhe???
Mies käy vieraissa...
Nyt menee jo niin yli et taitaa olla parempi kun en sano mitään... :kieh:

 

[ap.]

Minä olen kotona lapsen kanssa aika itsekkäistä syistä. Inhoan työtäni enkä ole löytänyt uutta, joten olen mahdollisimman pitkään hoitovapaalla. Lapseni on nyt 2-vuotias ja menisin kyllä töihin vaikka heti, jos löytäisin mukavan päivätyön. Minusta on kyllä kieltämättä mukavaa olla kotona, kun aamuisin ei ole koskaan kiire ja öisin voi valvoa.

No milloin nukut? Itse nukkuisin nytkin, jos saisin, mutta toinen lapsi on valvottanut useamman yön. Ja minusta tuntuu, että aina on ihan kamala kiire. Kyllä tämä työstä meillä käy, ilmeisen vilkkaita lapsiakin siunaantunut. Eli ihan rehellisesti helpompaa olisi töissä.

 

[vieras]

Minä olen kotona lapsen kanssa aika itsekkäistä syistä. Inhoan työtäni enkä ole löytänyt uutta, joten olen mahdollisimman pitkään hoitovapaalla. Lapseni on nyt 2-vuotias ja menisin kyllä töihin vaikka heti, jos löytäisin mukavan päivätyön. Minusta on kyllä kieltämättä mukavaa olla kotona, kun aamuisin ei ole koskaan kiire ja öisin voi valvoa.

No milloin nukut? Itse nukkuisin nytkin, jos saisin, mutta toinen lapsi on valvottanut useamman yön. Ja minusta tuntuu, että aina on ihan kamala kiire. Kyllä tämä työstä meillä käy, ilmeisen vilkkaita lapsiakin siunaantunut. Eli ihan rehellisesti helpompaa olisi töissä.

Nukun päiväunet samaan aikaan kuin kuopus. Vanhempi lapsi on jo koululainen. Nuorempi valvotti minua ekan vuotensa, nykyään nukkuu jo melko hyvin ja on muuten päivisin erittäin vilkas tapaus. Mä en millään haluaisi mennä takaisin ikävään työpaikkaani vuorotyöhön, mutta kai se on pakko jos ei parempaa löydy.

 

[ap.]

Minä olen kotona lapsen kanssa aika itsekkäistä syistä. Inhoan työtäni enkä ole löytänyt uutta, joten olen mahdollisimman pitkään hoitovapaalla. Lapseni on nyt 2-vuotias ja menisin kyllä töihin vaikka heti, jos löytäisin mukavan päivätyön. Minusta on kyllä kieltämättä mukavaa olla kotona, kun aamuisin ei ole koskaan kiire ja öisin voi valvoa.

No milloin nukut? Itse nukkuisin nytkin, jos saisin, mutta toinen lapsi on valvottanut useamman yön. Ja minusta tuntuu, että aina on ihan kamala kiire. Kyllä tämä työstä meillä käy, ilmeisen vilkkaita lapsiakin siunaantunut. Eli ihan rehellisesti helpompaa olisi töissä.

Nukun päiväunet samaan aikaan kuin kuopus. Vanhempi lapsi on jo koululainen. Nuorempi valvotti minua ekan vuotensa, nykyään nukkuu jo melko hyvin ja on muuten päivisin erittäin vilkas tapaus. Mä en millään haluaisi mennä takaisin ikävään työpaikkaani vuorotyöhön, mutta kai se on pakko jos ei parempaa löydy.

Niin, eipä kyllä varmaan se vuorotyö ole edes lapsiperheelliselle helpoimmasta päästä :/ Meillä myös jo esikonen aikanaan valvotti, mutta nyt valvottaa toinen. Ja kun sitten esikoinen ei enää nuku päiväunia, mahdotonta sekin. Mutta kaikkea aikansa

 

[mamma]

No milloin nukut? Itse nukkuisin nytkin, jos saisin, mutta toinen lapsi on valvottanut useamman yön. Ja minusta tuntuu, että aina on ihan kamala kiire. Kyllä tämä työstä meillä käy, ilmeisen vilkkaita lapsiakin siunaantunut. Eli ihan rehellisesti helpompaa olisi töissä.

Niin miten olisi helpompaa kuin töissä? Saatko vetä änokosia töissä, istuskella puistossa, sohvalla ainakin hetken jne. Etkö joutuisi tekemään samoja asioita samoihin aikoihin iltaisin?

 

[ap.]

No milloin nukut? Itse nukkuisin nytkin, jos saisin, mutta toinen lapsi on valvottanut useamman yön. Ja minusta tuntuu, että aina on ihan kamala kiire. Kyllä tämä työstä meillä käy, ilmeisen vilkkaita lapsiakin siunaantunut. Eli ihan rehellisesti helpompaa olisi töissä.

Niin miten olisi helpompaa kuin töissä? Saatko vetä änokosia töissä, istuskella puistossa, sohvalla ainakin hetken jne. Etkö joutuisi tekemään samoja asioita samoihin aikoihin iltaisin?

Saisin päivällä mennä yksin vessaan. Pitää kahvitauon. Syödä ruuan lämpimänä jne. Osannet kuvitella, mitä tarkoitan? Meillä ei paljon sohvalla istuskella kotona

Nyt täytyy yrittää toistamiseen nukkumaan. Josko pikkuisinkin olisi rauhoittunut.

 

[vieras]

Jos minä vaikka sairastun sanotaan nyt pahaan flunssaan, niin etten kykene lapsia hoitamaan, mies voi olla pari päivää kyllä kotona. Isovanhemmat ym. asuvat kaikki kaukana, eri puolilla Suomea. Eivät siis ole arjessa mukana. Ystäväverkosto kyllä on laaja, eli tukea ja olkapäätä löytyy. Lastenhoitoapua niinkään ei elämäntilanteista johtuen. Kerrotko nyt, miksi halusit tietää?

Siksi että vaikuttaa TODELLA suuresti äidin jaksamiseen. Ja näin ollen myös lasten hyvinvointiin. Sitä vaan ei yleensä ne ymmärrä pätkääkään joilla sitä tukiverkkoa on.

Tietenkin vaikuttaa. Mutta tukiverkoston puuttumiseen ei päivähoito ihan auta

Kyllä auttaa, ainakin mun kohdalla. Päivähoidon ansiosta pystyn käymään töissä ja samalla tuulettamaan ajatuksia. Samalla jää mahdollisuus esimerkiksi käydä yksin lääkäreissä ja sellaisialla asioilla minkä takia muuten mielelläni jättäisin lapset vaikka mummolaan. Tietenkään tuosta päiväkodista ei ole sillälailla seuraa ja apua 24/7 mitä olisi toimivista sukulaisuus- ja ystävyyssuhteista, mutta tiukan paikan tullen apua silti.

Itse olen lapseni halunnut, mutta välillä kaipaan tuollaisia vapaahetkiä mitä ap:kin kuulostaa saavan. Ihan samalla tavalla en niitä saa, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. Tuomitsijoille vielä tiedoksi että lapset ovat hoidossa 20 tuntia viikossa, eli kerkeän kyllä näkemään heitä ja viettämään niitä rauhallisia vapaapäiviäkin yhdessä.