Ärsyttää!!!! (pienten lasten hoitoonviennistä)

[vieras]

ja muutenkin ihmettelen, ettei perhe osaa a) ehkäistä jos ei ole varaa perheenlisäykseen ja b) jos lisääntyy niin nähdä muita vaihtoehtoja kuin talon myymisen. Eikähän sitä vakavarainen perhe oikeasti keksi muutakin vaihtoehtoja. tuo talon myyminen on todella oksettava ja nimenomaan kulunut fraasi!

Siis täällä pinossa sitä talon myymistä on tarjoiltu vaihtoehdoksi. Ihan älytöntähän se olisi myydä talo alta...

 

[Mama The Strange]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

 

[vieras]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

fiksu äiti olet.
Toisilla vain on eri tilanne, esim. lapsella on jo muita ihmissuhteita, on myös isä, on sisaruksia jne ja ehkä äiti jaksaa hoitaa lapsensa, jaksaa järjestää joka päivälle muutakin kuin muumit.

 

[ap.]

Juttuhan on niin, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Alle 2-vuotiaan paikka on ehdottomasti kotona. Minua ärsyttää äärettömästi se, että pieniä lapsia viedään päivohoitoon ja ratkaisua perustellaan pakolla: että ei oltaisi "haluttu" viedä, mutta on "ihan pakko" rahatilanteen takia. Ei kuulkaas ole! Elämä on valintoja. Jos nyt sitten valitsette alle vuosikkaan hoitoonviennin, niin ottakaa siitä edes vastuu älkääkä paetko pakkojen taakse. Kiitos!

Et edelleenkään ole ottanut kantaa siihen miten monilapsisten perheiden täytyisi toimia. Myydä talo ( lasten synnyinkoti) ja muuttaa vuokralle kolmioon??

En kai minä nyt voi ottaa johonkin tällaiseen kantaa yksityiskohtia tuntematta. Yleisesti tuntuisi, että ihan varmasti olisi muitakin vaihtoehtoja kuin synnyinkodin myyminen? Jos ei todella ole, niin sittenpä varmaan se hoitoonvienti tuntuu perustellulta. Ei minun ole tarkoitus tuomita yksittäistapauksia, tuoda vaan yleisesti mielipiteeni julki. Omalla kohdallani olen pitänyt hyvin tärkeänä lasten kotihoitoa ja elämämme on sitten rakennettu niin.

 

[ap.]

Olen ap:n kanssa ERITTÄIN SAMAA MIELTÄ! :heart:

Pidän pienen lapsen viemistä päiväkotihoitoon Erittäin Suuren Itsekkyyden muotona. Usein syyksi kerrotaan jotain: "Pakko saada rahaa, kun on niin paljon asuntolainaa". Voin kertoa, että se lainanmaksu ei siitä sen kummemmaksi muutu, vaikka sen (väh.) kaksi vuotta lasten kanssa toinen vanhemmista kotona olisikin. Ne vuodet eletään sitten vain olemassa olevien tulojen mukaan, ja sillä siisti. Kukaan ei estä äitiä ottamasta satunnaisesti vastaan jtn helppoa työtä, luultavastikaan tästä vaihtoehdosta ei kukaan ketjun harmaista ole kiinnostunut. Kauppojen siivousta, pitopalvelutyötä ja hotellivuoteiden petaamista kuulkaa löytyy ihan niin paljon kuin vain haluaa tehdä.

Nykyajan henki vaan on se, että kaikille pitäisi olla vm. 2009 oleva omakotitalo mielellään arvostetulta alueelta, kaksi autoa ja merkkivaatteet, harrastukset 7 krt/vko eri kaupungeissa tai eri kaupunginosissa ja mahd. paljon henkilökohtaisia menoja kullekin perheenjäsenelle iltaisin... Pöyristyttää ajatuskin, mistä kaikesta tämmösestä paskasta nykyajan perheenäidit ja -isät haaveilee. Että on "pakko" olla jotain. On "pakko" tulla joksikin. On pakko.

Ei ole pakko. Olen niin iloinen, että joku vielä rohkenee tehdä näitä avauksia tästä aiheesta! Näistä ketjuista saa niin paljon ajateltavaa omaan elämäänsä. Minä nautin nyt näistä vuosista aikatauluttomana sekä itsemääräämisoikeudestani päivittäisen ohjelman suhteen kolmen pienen muksuni kanssa, enkä murehdi juurikaan muusta. Olen nyt kotona muksujen kanssa neljättä vuotta, lapsista vanhin menee vuoden päästä esikouluun. Voin vakuuttaa, itseään voi toteuttaa ja henkilökohtaista elämää ylläpitää myös kotiäiti-vuosien aikana. En ole vielä sellaista päivää nähnyt, etteikö hyvällä suunnittelulla joka kk rahat riittäisi siihen elämään, mikä meille juuri nyt on Tärkeää.

Kiitos sinulle :heart: . Tuli nimittäin todella hyvä olo, kun taas välillä joku ymmärsi.

 

[vieras harmaana]

AP: Kerrotko teidän elämästänne hieman tarkemmin. Eli kuinka paljon miehesi tienaa nettona/kk, missä päin Suomea asutte, onko velkaa jne. Jos vaikka joku saisi siitä vinkkiä, että kuinka kannattaa elämä järjestää?

 

[ex-lto]

Meitä 4henkeä 2+2. Tulot 3000netto (on lapsilisät mukana), velkaa 170 000e. asumiskulut 1300e/kk, auto 500e ja loput menee vakuutuksiin, lääkkeisiin, terapiaan, ja ruokaan. Ei jää säästöjä. Ollaan pärjätty niukin naukin, kirppiksiä harrastetaan sekä myyjänä, että ostajana. Asumme Helsingissä.

 

[vieras]

Olenko minä huono äiti kun lapset on ollu aina mummulla hoidossa kun olen töissä? Ja on jouduttu olemaan siellä öitäkin kun ollu sellaiset tuurit.

Ei minulla ole ollenkaan tarkoitus arvottaa kenenkään äitiyttä, en todella ole mikään sitä arvottamaan. Ratkaisuja ja valintoja vain pohdin. Mummula on varmaan päiväkotia kivempi paikka, yleensä

Onhan sinulla tarkoitus arvottaa muiden valintoja. Sehän on koko tämän viestiketjun ydin. Miksi muuten täällä avautuisit asiasta? Kyllä sun aloitus oli sen verran provo, että ei se ollut mikään asiallisen keskustelun avauskaan.

Anna-Leena Härkönen kirjoitti aivan loistavan kolumnin aiheesta työssäkäyvien äitien morkkaus. Harmi kun ei ole tässä käsillä.

Keskustelun aloitus on provokatiivinen, jotta keskustelua saataisiin aikaan, luonnollisesti. Tarkoitus on tuoda esille oma mielipiteeni ja kyseenalaistaa tosiaan näitä muka "pakkovalintoja". Totta on sekin, etten oikein osaa arvostaa materian asettamista omien lasten yläpuolelle, näin kärjistetysti sanottuna. Mutta kenenkään äitiyttä sinänsä en halua arvostella, enkä pystykään arvostelemaan. En muuten pidä erityisemmin A-L Härkösestä, sori.

No johan nyt on markkinat ap! Oletko oikeasti noin mustavalkoinen, vai miten et voi ymmärtää sitä, että kaikkien ei todellakaan ole JÄRKEVÄÄ valita kotiäitiyttä. Kuinka kehtaat väittää, että työhön palaava äiti asettaa materian lapsensa edelle? Mielestäni sinä, jos kuka, et ymmärrä äitiyden ja lastenkasvattamisen perimmäistä merkitystä. kaikille ei sovi muuttaminen maalle lähes ilmaisiin asuntoihin, mahdollisesti työttömäksi ja yhteiskunnan tuilla eläjiksi. Pk-seudulla, kuten muissakaan isommissa kaupungeissa asuminen ei ole ihan halpaa vuokra-asunnossakaan. Kaupungin vuokra-asunnon saaminen tavallisena tallaajana on äärimmäisen hankalaa, kun asunnottomuuttakin on. Halvemmaksi tulee maksaa lainaa ja vastiketta. Joillain on työ, jota ei voi muualla Suomessa tehdä tai ei ole työpaikkoja. Etkö oikeasti, hyvä ap, ymmärrä, että vanhempien psyykkinen tasapaino (mitä turvattu asuminen ja tulotaso tuovat) ja perheen taloudellinen vakaus tuovat myös lapselle perusturvaa, jota ei voi korvata sillä, että vanhempi hoitaa lastaan kotona?

Summa summarum; kuten on jo useamman kerran tälläkin palstalla todettu, täytyy olla joko hyvätuloinen tahi köyhä, jotta on ihan oikeasti varaa hoitaa lapsensa kotona. Me keskituloiset maksamme kaikesta suhteellisesti eniten.

Peesailen tätä. Mietin tätä ketjua lukiessani, että olenko oikeasti niin tuhlari, kun en saisi millään matematiikalla rahojamme riittämään, jos jäisin kotiin. Ellemme siis tosiaan muuttaisi muualle Suomeen, jolloin mies tietenkin saattaisi jäädä työttömäksi... :

 

[ap.]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

 

[ap.]

Olenko minä huono äiti kun lapset on ollu aina mummulla hoidossa kun olen töissä? Ja on jouduttu olemaan siellä öitäkin kun ollu sellaiset tuurit.

Ei minulla ole ollenkaan tarkoitus arvottaa kenenkään äitiyttä, en todella ole mikään sitä arvottamaan. Ratkaisuja ja valintoja vain pohdin. Mummula on varmaan päiväkotia kivempi paikka, yleensä

Onhan sinulla tarkoitus arvottaa muiden valintoja. Sehän on koko tämän viestiketjun ydin. Miksi muuten täällä avautuisit asiasta? Kyllä sun aloitus oli sen verran provo, että ei se ollut mikään asiallisen keskustelun avauskaan.

Anna-Leena Härkönen kirjoitti aivan loistavan kolumnin aiheesta työssäkäyvien äitien morkkaus. Harmi kun ei ole tässä käsillä.

Keskustelun aloitus on provokatiivinen, jotta keskustelua saataisiin aikaan, luonnollisesti. Tarkoitus on tuoda esille oma mielipiteeni ja kyseenalaistaa tosiaan näitä muka "pakkovalintoja". Totta on sekin, etten oikein osaa arvostaa materian asettamista omien lasten yläpuolelle, näin kärjistetysti sanottuna. Mutta kenenkään äitiyttä sinänsä en halua arvostella, enkä pystykään arvostelemaan. En muuten pidä erityisemmin A-L Härkösestä, sori.

No johan nyt on markkinat ap! Oletko oikeasti noin mustavalkoinen, vai miten et voi ymmärtää sitä, että kaikkien ei todellakaan ole JÄRKEVÄÄ valita kotiäitiyttä. Kuinka kehtaat väittää, että työhön palaava äiti asettaa materian lapsensa edelle? Mielestäni sinä, jos kuka, et ymmärrä äitiyden ja lastenkasvattamisen perimmäistä merkitystä. kaikille ei sovi muuttaminen maalle lähes ilmaisiin asuntoihin, mahdollisesti työttömäksi ja yhteiskunnan tuilla eläjiksi. Pk-seudulla, kuten muissakaan isommissa kaupungeissa asuminen ei ole ihan halpaa vuokra-asunnossakaan. Kaupungin vuokra-asunnon saaminen tavallisena tallaajana on äärimmäisen hankalaa, kun asunnottomuuttakin on. Halvemmaksi tulee maksaa lainaa ja vastiketta. Joillain on työ, jota ei voi muualla Suomessa tehdä tai ei ole työpaikkoja. Etkö oikeasti, hyvä ap, ymmärrä, että vanhempien psyykkinen tasapaino (mitä turvattu asuminen ja tulotaso tuovat) ja perheen taloudellinen vakaus tuovat myös lapselle perusturvaa, jota ei voi korvata sillä, että vanhempi hoitaa lastaan kotona?

Summa summarum; kuten on jo useamman kerran tälläkin palstalla todettu, täytyy olla joko hyvätuloinen tahi köyhä, jotta on ihan oikeasti varaa hoitaa lapsensa kotona. Me keskituloiset maksamme kaikesta suhteellisesti eniten.

Peesailen tätä. Mietin tätä ketjua lukiessani, että olenko oikeasti niin tuhlari, kun en saisi millään matematiikalla rahojamme riittämään, jos jäisin kotiin. Ellemme siis tosiaan muuttaisi muualle Suomeen, jolloin mies tietenkin saattaisi jäädä työttömäksi... :

Tahdotko avata sitä matematiikkaa? Tai valaista elintasoanne? Ei toki tarvitse. Mutta joskus tuntuu, että ihmiset eivät vain ymmärrä, miten vähällä oikeasti tulee toimeen. Ja tuonkin keskituloisuuskuplan taakse on helppo luikkia, kun suurin osa meistä tietenkin on niitä keskituloisia.

 

[ap.]

Meitä 4henkeä 2+2. Tulot 3000netto (on lapsilisät mukana), velkaa 170 000e. asumiskulut 1300e/kk, auto 500e ja loput menee vakuutuksiin, lääkkeisiin, terapiaan, ja ruokaan. Ei jää säästöjä. Ollaan pärjätty niukin naukin, kirppiksiä harrastetaan sekä myyjänä, että ostajana. Asumme Helsingissä.

Meillä netto reilusti alle 2000e/kk, tässä lapsilisät mukana myös. Vuokraan vajaa 800e, opintolainaa molemmilla, ei muita velkoja. Ei autoa.

 

[ex-lto myös]

Meitä 4henkeä 2+2. Tulot 3000netto (on lapsilisät mukana), velkaa 170 000e. asumiskulut 1300e/kk, auto 500e ja loput menee vakuutuksiin, lääkkeisiin, terapiaan, ja ruokaan. Ei jää säästöjä. Ollaan pärjätty niukin naukin, kirppiksiä harrastetaan sekä myyjänä, että ostajana. Asumme Helsingissä.

Jahas. Meillä tulot olisivat n. 1700-2000e netto/kk, jos jäisin kotiin. Asumiskulut tonnin pintaan, loput muihin ns. välttämättömiin laskuihin (vakuutukset, sähkö, puhelin, opintolainojen lyhennykset, ja ok pari ei-välttämätöntä menoakin löytyy: Hesari + 1 muu lehti sekä pari edullista harrastusta yht. n. 70e/kk) ja elämiseen, autoon menee vakuutuksien lisäksi n. 20e/kk. Kirppareita harrastellaan jo nyt. Eli tuosta jos tinkisi nuo harrastukset ja Hesarin pois, niin pärjäisimmeköhän sitten?

 

[ex-lto]

noin 800e ruokaan ja vaatteisiin+ harrastuksiin ja "yllättäviin". Muutkin voi laittaa vertauskohtaa, rehellisesti.. : )

 

[Mama the strange]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Minä ainakin jaksan olla lapsen kanssa paremmin, kun teen välillä jotain muutakin, ihan oikeasti. Kotona kun tuppaa seinät kaatumaan niskaan. Lapsen kanssa olen suurimman osan ajastani, mutta tunnustan, musta on kyllä ihanaa, kun en ole jokaisen päivän jokainen hetki vain äiti.

 

[Vieras]

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Ihan mielenkiinnosta, vastaappas rehellisesti että millainen tukiverkosto teillä on? Miten saatte lapset hoitoon, etenkin jos sinä vaikka sairastut ja muutenkin miten voit tukeutua muussakin kuin lapsenhoitoasioissa muihin?

 

[Vieras]

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Ihan mielenkiinnosta, vastaappas rehellisesti että millainen tukiverkosto teillä on? Miten saatte lapset hoitoon, etenkin jos sinä vaikka sairastut ja muutenkin miten voit tukeutua muussakin kuin lapsenhoitoasioissa muihin?

Ja meillä on nettotulot 1950 euroa, asumiseen kaikkiaan 800. Sitten opintolaina, vakuutukset, netti ja puhelinlaskut pakollisina. Kotiäitinä siis olen ja tuolla me pärjäillään hyvin. Syödään hyvin, jää vähän säästöönkin. Tosin vauvalle löydän kirppiksiltä tosi hyvin vaatteita, ei ole kalliita harrastuksia, ei lehtitilauksia, ei alkoa, ei tupakkaa..

 

[ap.]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Minä ainakin jaksan olla lapsen kanssa paremmin, kun teen välillä jotain muutakin, ihan oikeasti. Kotona kun tuppaa seinät kaatumaan niskaan. Lapsen kanssa olen suurimman osan ajastani, mutta tunnustan, musta on kyllä ihanaa, kun en ole jokaisen päivän jokainen hetki vain äiti.

Kyllähän minä sen uskon. Tämä ajattelumalli on vain itselleni kovin vieras. Tai no joo, teen minäkin "välillä jotain muutakin". Käyn ihan itsekseni vaikkapa jumpassa, lenkillä, elokuvissa, syömässä kavereiden kanssa ja jopa jatkokoulutan itseäni. Mutta mikään näistä ei vaadi lasten säännöllistä hoitoonvientiä. Olen oikein mieluusti nyt ensisijaisesti äiti.

 

[ap.]

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Ihan mielenkiinnosta, vastaappas rehellisesti että millainen tukiverkosto teillä on? Miten saatte lapset hoitoon, etenkin jos sinä vaikka sairastut ja muutenkin miten voit tukeutua muussakin kuin lapsenhoitoasioissa muihin?

Jos minä vaikka sairastun sanotaan nyt pahaan flunssaan, niin etten kykene lapsia hoitamaan, mies voi olla pari päivää kyllä kotona. Isovanhemmat ym. asuvat kaikki kaukana, eri puolilla Suomea. Eivät siis ole arjessa mukana. Ystäväverkosto kyllä on laaja, eli tukea ja olkapäätä löytyy. Lastenhoitoapua niinkään ei elämäntilanteista johtuen. Kerrotko nyt, miksi halusit tietää?

 

[Yksi äiti]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

 

[Vieras]

Jos minä vaikka sairastun sanotaan nyt pahaan flunssaan, niin etten kykene lapsia hoitamaan, mies voi olla pari päivää kyllä kotona. Isovanhemmat ym. asuvat kaikki kaukana, eri puolilla Suomea. Eivät siis ole arjessa mukana. Ystäväverkosto kyllä on laaja, eli tukea ja olkapäätä löytyy. Lastenhoitoapua niinkään ei elämäntilanteista johtuen. Kerrotko nyt, miksi halusit tietää?

Siksi että vaikuttaa TODELLA suuresti äidin jaksamiseen. Ja näin ollen myös lasten hyvinvointiin. Sitä vaan ei yleensä ne ymmärrä pätkääkään joilla sitä tukiverkkoa on.

 

[ex-lto]

Meillä ei ole isovanhempia, ei sukulaisia, muutama kaveri ja hyvät naapurit on ja ne on meille riittänyt tämän kotihoidon pyörittämiseen. Jos olisi paremmin asiat (eli sukulaisia arjessa mukana) niin en osaa edes kuvitella miten mukavaa tämä perhe-elämä olisi!

 

[ap.]

noin 800e ruokaan ja vaatteisiin+ harrastuksiin ja "yllättäviin". Muutkin voi laittaa vertauskohtaa, rehellisesti.. : )

Meillä jää siis asumiskulujen jälkeen tonnin pintaan rahaa. Siitä opintolainan lyhennykset, puhelin- ja sähkölaskut, vakuutusmaksut, nettiliittymä, bussiliput sun muut. Ja ruoka, vaatteet ja satunnaiset, yllättävätkin menot. Yhdellä tilillä on vähän pahan päivän varalle (todellakin niin vähän, että osa teistä tuskin noteeraisi ), jos ihan mahdoton paikka tulee. Laskeskelin joskus, että ruokaan menee 250-350e kuussa. Syödään hyvää, tavallista kotiruokaa. Lapsilla on hyvät ja nätit vaatteet, paljon on saatu tuttavilta tai ostettu alennuksista.

 

[ap.]

Jos minä vaikka sairastun sanotaan nyt pahaan flunssaan, niin etten kykene lapsia hoitamaan, mies voi olla pari päivää kyllä kotona. Isovanhemmat ym. asuvat kaikki kaukana, eri puolilla Suomea. Eivät siis ole arjessa mukana. Ystäväverkosto kyllä on laaja, eli tukea ja olkapäätä löytyy. Lastenhoitoapua niinkään ei elämäntilanteista johtuen. Kerrotko nyt, miksi halusit tietää?

Siksi että vaikuttaa TODELLA suuresti äidin jaksamiseen. Ja näin ollen myös lasten hyvinvointiin. Sitä vaan ei yleensä ne ymmärrä pätkääkään joilla sitä tukiverkkoa on.

Tietenkin vaikuttaa. Mutta tukiverkoston puuttumiseen ei päivähoito ihan auta

 

[vieras]

Minä oisin niin p..ska kotiäiti, että luojan kiitos älysin viedä poitsun hoitoon jo 10 kuukauden iässä. Varmasti on poika saanut tuolla tutun perhepäiväjoitajansa luona sataviiskymmentä kertaa enemmän virikkeitä, kuin ois saanut, jos ois kotona 3-vuotiaaksi. luultavasti oltais molemmatkin jo tylsistytty kuoliaiksi. Nyt jaksan illat, viikonloput, lomat yms touhuta pojan kanssa 105 prosenttisesti. Jos oisin kotona niin meillä kyllä pyöris vaan muumivideo ja mä makaisin sängyn pohjalla.
Uskoisin myös, että pojallekin tekee hyvää saada muitakin ihmiskontakteja, kuin vain meikäläinen. Me asutaan paikkakunnalla, josta ei tunneta juuri ketään ja pojan isukki ei juurikaan ole kuvioissa. En edes halua ajatella miten pervoksi meidän suhde muuttuis, jos oltas kateltu esimerkiksi kuusi vuotta vain toistemme naamoja.

Rahalla ei meidän tapauksessa ole mitään väliä. Kotiäitinä ansaitsisin paremmin, kuin nyt opiskelijana.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Toiset viihtyy kotona päivästä toiseen ja toiset ei. Niin ja jotkut ehkä haluaa tulla joksikin. Mä en haluaisi olla vaan äiti.

No hui Enpä tiedä, mitä sanoa. En ymmärrä, miten tämä tuntuisi olevan ok? Monetkin perustelevat muuten juuri noin, että jaksaa olla lapsensa kanssa niin paljon paremmin, kun näkee tätä harvemmin. Todella särähtää minun korvaani. Ei se lapsi ole mikään sellainen kiva juttu, jonka kanssa aina välillä ollaan... Mutta joo. No, ainaskin olit rehellinen...

Minä ainakin jaksan olla lapsen kanssa paremmin, kun teen välillä jotain muutakin, ihan oikeasti. Kotona kun tuppaa seinät kaatumaan niskaan. Lapsen kanssa olen suurimman osan ajastani, mutta tunnustan, musta on kyllä ihanaa, kun en ole jokaisen päivän jokainen hetki vain äiti.

Kyllähän minä sen uskon. Tämä ajattelumalli on vain itselleni kovin vieras. Tai no joo, teen minäkin "välillä jotain muutakin". Käyn ihan itsekseni vaikkapa jumpassa, lenkillä, elokuvissa, syömässä kavereiden kanssa ja jopa jatkokoulutan itseäni. Mutta mikään näistä ei vaadi lasten säännöllistä hoitoonvientiä. Olen oikein mieluusti nyt ensisijaisesti äiti.

siis miten hyvät tulot miehelläsi on, kun voit palkat hoitajan noihin kaikkiin? aika paljon omaa aikaa, jos lapsiakin useampi. vai eikö mieskään ole töissä?

 

[vieras]

Jos minä vaikka sairastun sanotaan nyt pahaan flunssaan, niin etten kykene lapsia hoitamaan, mies voi olla pari päivää kyllä kotona. Isovanhemmat ym. asuvat kaikki kaukana, eri puolilla Suomea. Eivät siis ole arjessa mukana. Ystäväverkosto kyllä on laaja, eli tukea ja olkapäätä löytyy. Lastenhoitoapua niinkään ei elämäntilanteista johtuen. Kerrotko nyt, miksi halusit tietää?

Siksi että vaikuttaa TODELLA suuresti äidin jaksamiseen. Ja näin ollen myös lasten hyvinvointiin. Sitä vaan ei yleensä ne ymmärrä pätkääkään joilla sitä tukiverkkoa on.

Tietenkin vaikuttaa. Mutta tukiverkoston puuttumiseen ei päivähoito ihan auta

tottakai auttaa.