Ärsyttää!!!! (pienten lasten hoitoonviennistä)

[Kimppa kirjautumaton]

Valinta ja valinta, muka.. Suurin osa pidempään kotiijäävistä ovat kotona, koska se on monen asian sanelema pakko, ei todellinen valintatilanne. Jos munkin pitäisi valita paskan duunipaikan välillä joka ei tippaakaan kiinnosta vaan ahdistaa sekä sen välillä, jäänkö kotiin, niin varmaan jäisin kotiin ja kituuttaisin pienellä rahalla vaikka väkisin (ja purkaisin angstiani täällä ). Tai jos valintani olisi, että otanko enemmän rahaa olemalla kotona kuin käymällä töissä, niin varmasti jäisin kotiin. Tai jos ei mitään valintaa tosiaan olisi, ei olisi koulutusta, ei työpaikkaa mihin mennä, niin taas tilanne olisi aika selvä.

Eli väitän, että suurelle osalle pitkään kotona oleville kotiin jääminen ei ole pelkästään arvovalinta, vaan mukana päätöksenteossa ovat myös taloudelliset seikat, äidin koulutus, työtilanne, isän tilanne jne.

Ehkä siinä kotona olemisessa on jotain vialla, jos niin kauheasti Ärsyttää ne jotka vievät lapsen hoitoon ja käyvät töissä. On ihan normaalia, että aikuiset ihmiset käyvät töissä. Kunhan pidetään hoitopäivät kohtuullisen pituisina, vapaa-aika rauhoitetaan ja vanhempien pää ja sydän ovat kunnossa kasvatustehtävää varten.

 

[faktaa]

On siis ihan aikuisten oikeesti turha korostaa virikkeiden määrää alle 3- vuotiaan lapsen kohdalla. Kotona saa kyllä leikkien tarpeensa mukaan virikkeitä. En jaksa uskoa, että normaalissa perheessä äiti vain istuisi sohvalla. Jos näin on niin hyvät ihmiset viekää lapsenne tarhaan. Muussa tapauksessa antakaa syliä, läheisyyttä, pusuja. Palkatkaa hoitaja enemmin kotiin tarpeen mukaan, tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, jossa lasta kohdellaan yksilönä. Suuurissa ryhmissä ei ole hyvä olla.

Jos kotona on huono kasvatus/kasvuolot, lapsella parempi olla päivähoidossa. Muussa tapauksessa paras paikka lapsella on olla kotona jo ihan emotionaalisista syistä. Alle 3-vuotiaan elämässä muut tarpeet menevät virikkeiden ym edelle. SIIS syli, läheisyys, läsnäolo, yleensäkin pelkkä turvallinen oleminen ja perustarpeista huolehtiminen. !!!!!!!!!!!!!!

Minusta hoidon laatu ratkaisee, tarhahoito on mielestäni vaikka terhakkaalle 2,5-vuotiaalle paljon parempi vaihtoehto jos äiti ei jaksa ulkoilla, touhuta lapsen kanssa, tehdä tälle kunnon ruokaa jne.
Omani meni 2-vuotiaana osapäivähoitoon parina päivänä viikossa kun palasin työelämään, en ole katunut päätöstä, meidän motiivina oli että kaipasin muutakin elämää kuin kotona oloa.

 

[Myy-80]

Joillakin on pakko, syystä tai toisesta. Ite en raski viedä vielä poikaa hoitoon, mut onneks pärjätään näinkin. Kyllä rahalle olis tarvetta, kun mies on pitkällä saikulla ja mä kotihoidontuella... Joutuu melkosesti miettimään mihin rahaa pistää, mut en valita.

Ei kaikkien tarvi toimia samalla tavalla eikä muutenkaan ahtautua samaan muottiin. Ei se o sulta pois, jos joku haluu / tarvii töihin mennä ennen ku lapsi on 3-vuotias. Sitä paitsi joskus se on lapsen etu, syystä tai toisesta.

 

[anika harmaana]

Että joku jaksaa vielä tästä aiheesta |O

Parempi on varmaan tapella rahaongelmista kotona miehen kanssa, koska fakta on, että suurimmalla osalla tekisi tosi tiukkaa elää ilman toisen tuloja vaikkei leveästi edes elelisi. Ei ainakaan meidän tuttavapiirissä sillä ole rikastumaan päässyt kun molemmat käyvät töissä.

MEILLE sopii parhaiten ratkaisu, että molemmat käymme töissä, molemmat olemme paljon lasten kanssa. Emme missään nimessä haluaisi sitä, että isän pitäisi tehdä pitkää päivää jos minä jäisin kotiin vuosiksi.

Teen lyhyempää päivää, joten lapset ovat 2/3 viikon hereilläolotunneistaan kotona. Suunnilleen kaikki vapaa-aika ollaan rauhassa heidän kanssaan. Vapaa-aikaa ei buukata täyteen tapahtumia, vaan rentoa yhdessäoloa.

Haluamme myös molemmat oppia ja kehittää itseämme emmekä jäädä kotiin vuosikausiksi. Pääni tarvitsee ajattelutyötä, muuten alkaa kodin seinät ahdistaa ja kodin pienistä asioista nousee liian isoja asioita ja masennusta pukkaa. Tarvitsen työn tuomaa vastapainoa elämään ja olen silloin paljon paremmalla tuulella kotonakin. Elämä on tasapainossa.

Tämä sopii meille. Kotona on kaikki hyvin, ehditään olla paljon lasten kanssa ja hoidosta lapset saa sitä kasvua ja kehitystä tukevaa juttua mitä tuttu ja turvallinen hoitopaikka antaa.

Puit sanoiksi minun ajatukseni

 

[vieras]

Enkä ikinä, en kuuna päivänä menisi yksinkertaistamaan asioita niin, että alle 3-vuotiaiden ainoa oikea paikka on kotona. Niin typerä ei kukaan voi olla.

Ei tietenkään. Se on monesti paras paikka, mutta ei aina. Kuten en sanoisi myöskään että lapsen omat vanhemmat ovat aina lapsen parhaat huoltajat.

 

[Kimppa]

Että joku jaksaa vielä tästä aiheesta |O

Parempi on varmaan tapella rahaongelmista kotona miehen kanssa, koska fakta on, että suurimmalla osalla tekisi tosi tiukkaa elää ilman toisen tuloja vaikkei leveästi edes elelisi. Ei ainakaan meidän tuttavapiirissä sillä ole rikastumaan päässyt kun molemmat käyvät töissä.

MEILLE sopii parhaiten ratkaisu, että molemmat käymme töissä, molemmat olemme paljon lasten kanssa. Emme missään nimessä haluaisi sitä, että isän pitäisi tehdä pitkää päivää jos minä jäisin kotiin vuosiksi.

Teen lyhyempää päivää, joten lapset ovat 2/3 viikon hereilläolotunneistaan kotona. Suunnilleen kaikki vapaa-aika ollaan rauhassa heidän kanssaan. Vapaa-aikaa ei buukata täyteen tapahtumia, vaan rentoa yhdessäoloa.

Haluamme myös molemmat oppia ja kehittää itseämme emmekä jäädä kotiin vuosikausiksi. Pääni tarvitsee ajattelutyötä, muuten alkaa kodin seinät ahdistaa ja kodin pienistä asioista nousee liian isoja asioita ja masennusta pukkaa. Tarvitsen työn tuomaa vastapainoa elämään ja olen silloin paljon paremmalla tuulella kotonakin. Elämä on tasapainossa.

Tämä sopii meille. Kotona on kaikki hyvin, ehditään olla paljon lasten kanssa ja hoidosta lapset saa sitä kasvua ja kehitystä tukevaa juttua mitä tuttu ja turvallinen hoitopaikka antaa.

Puit sanoiksi minun ajatukseni

Kiitos, kiva kuulla :flower:

 

[täältä]

Turvallisempi olisi ajatella lapselle kotiin hoitajaa. Jos kerta molemmat käyvät töissä, luulisi olevan rahaa palkata kotiin hyvä hoitaja. Lapsen PAIKKA ON KOTONA, ei suurissa ryhmissä!!!!

 

[Scarlett O Harava]

Turvallisempi olisi ajatella lapselle kotiin hoitajaa. Jos kerta molemmat käyvät töissä, luulisi olevan rahaa palkata kotiin hyvä hoitaja. Lapsen PAIKKA ON KOTONA, ei suurissa ryhmissä!!!!

Joopa joo, kaikkihan tienaa monia tuhansia euroja kuukaudessa. Lapsen voi laittaa perhepäivähoitoon joka on kodinomaista hoitoa pienessä ryhmässä

 

[toinen kotiäiti]

Minä vein esikoisen 10 kk iässä hoitoon. Syy: raha.
Miehen tulot: noin 200 euroa, eli opintoraha. En mitenkään ymmärrä miten perhe elää opintorahalla ja kotihoidontuella. Kunnassa ei ollut kuntalisää.

 

[vieras]

Turvallisempi olisi ajatella lapselle kotiin hoitajaa. Jos kerta molemmat käyvät töissä, luulisi olevan rahaa palkata kotiin hyvä hoitaja. Lapsen PAIKKA ON KOTONA, ei suurissa ryhmissä!!!!

Miten tuo eroaa pph:sta? Kyse on leimautumisesta vanhempiin.

 

[vieras]

Minä vein esikoisen 10 kk iässä hoitoon. Syy: raha.
Miehen tulot: noin 200 euroa, eli opintoraha. En mitenkään ymmärrä miten perhe elää opintorahalla ja kotihoidontuella. Kunnassa ei ollut kuntalisää.

Hyvin onnistuu, kokeiltu on. Kunhan ei ole lainoja.

 

[winhis]

Pakko ei ole kuin kuolla, se on totta. Mutta aika lapsellista yksinkertaistaa niin, että lapsensa hoitoon aikaisin vievä äiti on materialisti, jonka lapsista kasvaa täydellisten kotiäitien lapsia piinaavia häirikköjä. Siis ei hyvää päivää, millaisia juntteja tällä oikein palstailee ja noinko opetatte lapsillennekin: "meidän tapa tehdä asiat on oikein, muita voikin sitten tuomita ja haukkua ihan miten lystää". Kenestäköhän niitä kiusaajia tulee?

Oma puolitoistavuotiaani on päiväkodissa, jossa on yksi ryhmä (lapsia 10-15, hoitajia 3-4). Hoitopäivät on km 6 h. Kun päästään kotiin klo 15-16, olen koko illan lapsen kanssa, todella puuhastellaan yhdessä, halitaan, pussaillaan, riehutaan... Ja viikonloppuna tehdään jotain kivaa, aika rauhallisissa merekeissä kuitenkin. Itse opiskelen, jotta voin turvata tulevaisuutemme myös taloudellisesti (minä pahaPAHA materialisti!). En epäile hetkeäkään, että lapseni voisi huonosti.

Surullista nähdä, kuinka suppeaa joidenkin maailmankatsomus on.

 

[winhis]

Minä vein esikoisen 10 kk iässä hoitoon. Syy: raha.
Miehen tulot: noin 200 euroa, eli opintoraha. En mitenkään ymmärrä miten perhe elää opintorahalla ja kotihoidontuella. Kunnassa ei ollut kuntalisää.

Hyvin onnistuu, kokeiltu on. Kunhan ei ole lainoja.

Pitaisikö kaikkien ottaa ne asuntolainat vasta sitten, kun viimeinenkin lapsi on tehty!?! Ei taitaisi Vanhasen idylli oikein toteutua sillä tavalla, kun kaikki asuisivat kaupunkien halvimmissa vuokrataloissa, jotta lapset voitaisiin hoitaa kotona.

 

[Kimppa]

" ihmetyttää ylipäätään, jos jotenkin haluaa tavata pieniä lapsiaan vain muutaman tunnin iltaisin..? "

Taas tämä yksi jo kulunut yleistys. Olen siis työssäkäyvä äiti ja minustakin olisi Hyvin ikävää nähdä lapsia vain muutama tunti päivässä. Mutta kun Hyvin Harvat näkevät lapsiaan vain muutaman tunnin päivässä, vaikka ne ovatkin hoidossa. Kuten esim meillä, olen lasten kanssa tunnin aamulla (kyllä, rauhalliset aamutoimet, lapsia ei Revitä ylös sängystä) ja kolmesta eteenpäin iltapäivällä. Kasin pintaan menevät nukkumaan. Ja tietenkin viikonloput ja lomat. Kun päiväkodissakin seuraan, niin hyvin suurta osaa lapsista tullaan hakemaan jo kolmen pintaan. Monet tekevät niin, että toinen vie, toinen hakee, jolloin saadaan lapsen hoitopäivästä lyhyempi jso molemmat tekevät 8h päivää.

Tämä vain ap:lle tiedoksi, että jos lapsi on hoidossa, se EI väistämättä tarkoita, että se on siellä 10h joka päivä ja vanhemmat tuskin näkevät lastaan.

 

[anika harmaana]

Ja meillä kaikillahan on sama elämäntilanne, saamme samanverran kotihoidon tukea jne..."kun minäkin niin kaikkien muidenkin pitää"....

Kotihoidontuki on kaikille sama. Lisäosa riippuu perheen tuloista.

Tässä kohtaa varmistui se ensimmäisestä viestistä syntynyt epäilys, ettei aloittajalla ole harmainta aavistusta siitä, miten erilaisia perhetilanteita on olemassa.

Miksi ne, jotka tietävät vähinten, huutavat aina kovimmalla äänellä?

Selvennä ihmeessä.

Kärjistin niinkuin sinäkin.

Ymmärrät fiksuna ihmisenä varmasti, ettei minun ole mitenkään mahdollista luetella kaikkia erilaisia perhetilanteita, joita on olemassa, joten jätän sen selvityksen oman mielenkiintosi varaan. Oletan, että sitä riittää.

Väitit, ettei kenenkään ole pakko viedä lasta hoitoon alle kolmevuotiaana. Tämä väite ei pidä paikkaansa ja mikäli tosiaan uskot siihen, et ole vielä riittävästi perehtynyt erilaisiin perhetilanteisiin. Mikäli et usko, halusit ilmeisesti vain provosoida ja saada oman äänesi kuuluville.

Väitit, että lasten kotihoidon tuki on kaikille sama. Mikä ei pidä paikkaansa. Tämänkin tietäisit, jos olisit perehtynyt niihin perhetilanteisiin.

Kuinka paljon sinun perheelläsi on rahaa käytettävissä asumiskustannusten jälkeen? Tuolla aiemmin oli perhe, jolle pelkän vuokran jälkeen olisi jäänyt 160 euroa/kk. Kolmihenkisellä perheellä se tekee 1,77 euroa/hlö/pv. Aikamoinen martta saa olla, että tuolla summalla maksaa edes pakolliset menot.

Tunnen perheen, jossa yllätysvauva syntyi tilanteeseen, jossa perheeseen kuului vauvan lisäksi kaksi lukiolaista ja pienituloiset vanhemmat. Heille äidin kotiin jääminen olisi merkinnyt sitä, että lukiolaisista toinen olisi lopettanut koulun ja mennyt työhön. Kehitysmaissahan tämä on tietysti arkipäivää.

Tiedän, että tämäkin vaivannäkö oli turhaa: sinä perustelet seuraavaksi, että olisi pitänyt alun alkaenkiin hankkia parempi koulutus, parempi työpaikka, fiksumpi mies, vähemmän lapsia, pienempi koti, halvempi sähkösopimus ja isommat aivot.

Näkisipä täällä edes joskus ne kolme vaikeinta sanaa: minä olen väärässä.

 

[vieras]

Minä vein esikoisen 10 kk iässä hoitoon. Syy: raha.
Miehen tulot: noin 200 euroa, eli opintoraha. En mitenkään ymmärrä miten perhe elää opintorahalla ja kotihoidontuella. Kunnassa ei ollut kuntalisää.

Hyvin onnistuu, kokeiltu on. Kunhan ei ole lainoja.

Pitaisikö kaikkien ottaa ne asuntolainat vasta sitten, kun viimeinenkin lapsi on tehty!?! Ei taitaisi Vanhasen idylli oikein toteutua sillä tavalla, kun kaikki asuisivat kaupunkien halvimmissa vuokrataloissa, jotta lapset voitaisiin hoitaa kotona.

Mihin tarvitaan omaa asuntoa, jos se tarkoittaa onnellisuuden vähentymistä? Eria asia jos vanhemmat haluavat hankkia asunnon, mutta tarkoitukseni oli vain sanoa että kyse on arvovalinnoista, ei taloudellisesta pakosta.

 

[Kimppa]

Pakko ei ole kuin kuolla, se on totta. Mutta aika lapsellista yksinkertaistaa niin, että lapsensa hoitoon aikaisin vievä äiti on materialisti, jonka lapsista kasvaa täydellisten kotiäitien lapsia piinaavia häirikköjä. Siis ei hyvää päivää, millaisia juntteja tällä oikein palstailee ja noinko opetatte lapsillennekin: "meidän tapa tehdä asiat on oikein, muita voikin sitten tuomita ja haukkua ihan miten lystää". Kenestäköhän niitä kiusaajia tulee?

Oma puolitoistavuotiaani on päiväkodissa, jossa on yksi ryhmä (lapsia 10-15, hoitajia 3-4). Hoitopäivät on km 6 h. Kun päästään kotiin klo 15-16, olen koko illan lapsen kanssa, todella puuhastellaan yhdessä, halitaan, pussaillaan, riehutaan... Ja viikonloppuna tehdään jotain kivaa, aika rauhallisissa merekeissä kuitenkin. Itse opiskelen, jotta voin turvata tulevaisuutemme myös taloudellisesti (minä pahaPAHA materialisti!). En epäile hetkeäkään, että lapseni voisi huonosti.

Surullista nähdä, kuinka suppeaa joidenkin maailmankatsomus on.

Niin totta ja yhdyn täysin :flower: Meillä samat kuviot. Paljon vietetään aikaa lasten kanssa ja hyvillä mielin, koska on saanut käyttää päätään johonkin muihinkin juttuihin.

Kotona oleminen väistämättä kaventaa ajattelua, sen ainakin voi taas monien kohdalla päätellä.

 

[ap.]

Eli ap:n kaltaiset aloitukset tulee usein äideiltä, joilla ei mene ihan hyvin. Väsytää, masentaa, talous ei ole kunnossa, perheen ihmissuhteet rakoilee. Miksi? Koska äitiydestä on tullut missio, jossa ei nähdä enää metsää puilta. Lapset kärsii, vaikka äiti yrittää oikeasti ja vilpittömästi parhaansa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki kotihoidon tuet yli 1,5 vuotiailta pitäisi lakkauttaa kokonaan. Tämä siksi, että tämä tukimuoto johtaa kouluttamattomien naisten jäämiseen kotiin ja lasten jäämiseen kotiin vain siksi, että he ovat tulonlähde äideilleen. Liian moni pieni lapsi on kotona koko päivän vanhemman kanssa, joka tosiasiassa ei jaksa eikä kykene täyttämään pienen lapsensa tarpeita. Lapsen etu olisi olla edes puolipäivää päivähoidossa, mieluummin kuin tällaisen äidin kanssa kotona.

En halua sanoa, että kaikkien alta kolmivuotiaiden pitäisi olla hoidossa! En. Vaan, että jos kotihoitoa ei tuettaisi, kotiin jäisivät vain ne, joilla a) on siihen rahaa (ilman sossun apua, eli veronmaksajien rahoja) ja b) ne, joilla todellakin on henkisiä resursseja kasvattaa lastaan ja tarjota näille normaaleja virikkeitä joka päivä. Nämä ihmiset olisivat myös joustavasti valmiit palaamaan töihin tai vaihtoehtoisesti kotiin, jos näin tarve vaatisi, mikäli ratkaisu ei olisi lapsille hyvä. Äiti, jolle kotiäitiys on sairaalloinen missio, ei ole valmis näkemään lapsensa etua, jos se edellyttäisi lapsen hoitoon viemistä. Ja tämä, jos mikä, on surullisinta totta.

Olet melkeinpä niin eri linjoilla kanssani kuin vain mahdollista. Ylipäätään en ymmärrä, miten voit puhua lapsista "tulonlähteenä", tietänet varsin hyvin, että työtönkin tienaa enemmän kuin ruhtinaallisella kh-tuella olija. Näet siis kotihoidon tukemisen todellakin jonkunlaisena uhkana ja niputat kotiinjäävien äitien enemmistön (?) syystä tai toisesta ongelmalliseksi joukkioksi. Ja jälleen kerran tuntuu unohtuvan se tosiasia, että päivähoito vie myös rutkasti "veronmaksajien rahoja". Ja sekin, että myös kotiäidit tienaavat JA maksavat niitä veroja usein enen ja jälkeen kotiäitiytensä. Käyttävät siis myös "omia verorahojaan". Raha nyt ylipäätään määrittää aivan liikaa ajatusmaailmaamme, siitäpä olen aiemmin jo maininnutkin.

Myös arvelusi minusta ja elämäntilanteestani menevät metsään, vaikka ihan sinällään loppuunajateltua spekulaatiota olivatkin. Ihmettelen vaan ylipäätään, että lähdet moisiin arvailuihin ilman taustatietoja?

 

[winhis]

Minä vein esikoisen 10 kk iässä hoitoon. Syy: raha.
Miehen tulot: noin 200 euroa, eli opintoraha. En mitenkään ymmärrä miten perhe elää opintorahalla ja kotihoidontuella. Kunnassa ei ollut kuntalisää.

Hyvin onnistuu, kokeiltu on. Kunhan ei ole lainoja.

Pitaisikö kaikkien ottaa ne asuntolainat vasta sitten, kun viimeinenkin lapsi on tehty!?! Ei taitaisi Vanhasen idylli oikein toteutua sillä tavalla, kun kaikki asuisivat kaupunkien halvimmissa vuokrataloissa, jotta lapset voitaisiin hoitaa kotona.

Mihin tarvitaan omaa asuntoa, jos se tarkoittaa onnellisuuden vähentymistä? Eria asia jos vanhemmat haluavat hankkia asunnon, mutta tarkoitukseni oli vain sanoa että kyse on arvovalinnoista, ei taloudellisesta pakosta.

Jos se tarkoittaa onnellisuuden vähentymistä, niin toki valinta onkin väärä. Ja kyse ei ole sellaisesta arvovalinnasta jossa toisessa vaakakupissa on materia ja toisessa lapsen hyvinvointi. Asiat ja elämät ovat kokonaisuuksia, pienten ja isojen yksityiskohtien summia. Näiden perusteella jokainen tekee valintansa ja itsekin olen sitä mieltä, että jos valinta tuntuu oikeasti väärältä, pitää asialle tehdä jotain. Itse koen voivani pitää huolta lapseni turvallisuudentunteesta olemalla hänelle todella läsnä, kun ollaan kotona ja pitämällä hoitopäivät lyhyinä. En valitsisi toisin. Ja minulla ei edes paina ne materia-syyt tässä, koska saisin enemmän rahaa jos olisin kotona.

 

[ap.]

Mulla on lapset olleet osa-aikaisesti päiväkodissa, mummolassa, kotona - kaikenlaista on kokeiltu. Vielä eivät ole kriminaaleja, mutta takuulla niistä tulee, mikäli ap on oikeassa. Ja pakosta on, kun kuulostaa niin viisaalta ihmiseltä.

Tämä lainauksen pätkä vain tyyppiesimerkkinä siitä, kuinka sanoja laitetaan suuhuni ja keksitään itse lisää. En ole todellakaan missään vaiheessa puhunut yhtään mitään kriminaaleista tai muusta vastaavasta

 

[usein]

Usein on muuten niinkin että nämä kotiäitiyden-ylistäjät ovat juuri niitä joilla ei todellisuudessa ole edes työpaikkaa mihin palata...

 

[Joopa joo]

Eli ap:n kaltaiset aloitukset tulee usein äideiltä, joilla ei mene ihan hyvin. Väsytää, masentaa, talous ei ole kunnossa, perheen ihmissuhteet rakoilee. Miksi? Koska äitiydestä on tullut missio, jossa ei nähdä enää metsää puilta. Lapset kärsii, vaikka äiti yrittää oikeasti ja vilpittömästi parhaansa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki kotihoidon tuet yli 1,5 vuotiailta pitäisi lakkauttaa kokonaan. Tämä siksi, että tämä tukimuoto johtaa kouluttamattomien naisten jäämiseen kotiin ja lasten jäämiseen kotiin vain siksi, että he ovat tulonlähde äideilleen. Liian moni pieni lapsi on kotona koko päivän vanhemman kanssa, joka tosiasiassa ei jaksa eikä kykene täyttämään pienen lapsensa tarpeita. Lapsen etu olisi olla edes puolipäivää päivähoidossa, mieluummin kuin tällaisen äidin kanssa kotona.

En halua sanoa, että kaikkien alta kolmivuotiaiden pitäisi olla hoidossa! En. Vaan, että jos kotihoitoa ei tuettaisi, kotiin jäisivät vain ne, joilla a) on siihen rahaa (ilman sossun apua, eli veronmaksajien rahoja) ja b) ne, joilla todellakin on henkisiä resursseja kasvattaa lastaan ja tarjota näille normaaleja virikkeitä joka päivä. Nämä ihmiset olisivat myös joustavasti valmiit palaamaan töihin tai vaihtoehtoisesti kotiin, jos näin tarve vaatisi, mikäli ratkaisu ei olisi lapsille hyvä. Äiti, jolle kotiäitiys on sairaalloinen missio, ei ole valmis näkemään lapsensa etua, jos se edellyttäisi lapsen hoitoon viemistä. Ja tämä, jos mikä, on surullisinta totta.

Olet melkeinpä niin eri linjoilla kanssani kuin vain mahdollista. Ylipäätään en ymmärrä, miten voit puhua lapsista "tulonlähteenä", tietänet varsin hyvin, että työtönkin tienaa enemmän kuin ruhtinaallisella kh-tuella olija. Näet siis kotihoidon tukemisen todellakin jonkunlaisena uhkana ja niputat kotiinjäävien äitien enemmistön (?) syystä tai toisesta ongelmalliseksi joukkioksi. Ja jälleen kerran tuntuu unohtuvan se tosiasia, että päivähoito vie myös rutkasti "veronmaksajien rahoja". Ja sekin, että myös kotiäidit tienaavat JA maksavat niitä veroja usein enen ja jälkeen kotiäitiytensä. Käyttävät siis myös "omia verorahojaan". Raha nyt ylipäätään määrittää aivan liikaa ajatusmaailmaamme, siitäpä olen aiemmin jo maininnutkin.

Myös arvelusi minusta ja elämäntilanteestani menevät metsään, vaikka ihan sinällään loppuunajateltua spekulaatiota olivatkin. Ihmettelen vaan ylipäätään, että lähdet moisiin arvailuihin ilman taustatietoja?

Lue tarkemmin. Mutta siis, olen sosiaalityöntekijä, ja hoidan näiden missiolaisten ongelmia. Ja kyllä, olen kyllästynyt niihin!

 

[ap.]

Enkä ikinä, en kuuna päivänä menisi yksinkertaistamaan asioita niin, että alle 3-vuotiaiden ainoa oikea paikka on kotona. Niin typerä ei kukaan voi olla.

Ei tietenkään. Se on monesti paras paikka, mutta ei aina. Kuten en sanoisi myöskään että lapsen omat vanhemmat ovat aina lapsen parhaat huoltajat.

Vielä tähänkin: en todella ole minäkään niin sanonut. Eihän ole niin vaikea ymmärtää?

 

[ap.]

Pakko ei ole kuin kuolla, se on totta. Mutta aika lapsellista yksinkertaistaa niin, että lapsensa hoitoon aikaisin vievä äiti on materialisti, jonka lapsista kasvaa täydellisten kotiäitien lapsia piinaavia häirikköjä. Siis ei hyvää päivää, millaisia juntteja tällä oikein palstailee ja noinko opetatte lapsillennekin: "meidän tapa tehdä asiat on oikein, muita voikin sitten tuomita ja haukkua ihan miten lystää". Kenestäköhän niitä kiusaajia tulee?

Oma puolitoistavuotiaani on päiväkodissa, jossa on yksi ryhmä (lapsia 10-15, hoitajia 3-4). Hoitopäivät on km 6 h. Kun päästään kotiin klo 15-16, olen koko illan lapsen kanssa, todella puuhastellaan yhdessä, halitaan, pussaillaan, riehutaan... Ja viikonloppuna tehdään jotain kivaa, aika rauhallisissa merekeissä kuitenkin. Itse opiskelen, jotta voin turvata tulevaisuutemme myös taloudellisesti (minä pahaPAHA materialisti!). En epäile hetkeäkään, että lapseni voisi huonosti.

Surullista nähdä, kuinka suppeaa joidenkin maailmankatsomus on.

Ja tähän vaan pikku maininta, että olen aloituksen jälkeen kirjoitellut vain nimimerkillä "ap." en siis ole kukaan noista "vieraana" kirjoittelevista En ole em. asioita käsitellyt.

 

[vieras]

Minä vein esikoisen 10 kk iässä hoitoon. Syy: raha.
Miehen tulot: noin 200 euroa, eli opintoraha. En mitenkään ymmärrä miten perhe elää opintorahalla ja kotihoidontuella. Kunnassa ei ollut kuntalisää.

Hyvin onnistuu, kokeiltu on. Kunhan ei ole lainoja.

Pitaisikö kaikkien ottaa ne asuntolainat vasta sitten, kun viimeinenkin lapsi on tehty!?! Ei taitaisi Vanhasen idylli oikein toteutua sillä tavalla, kun kaikki asuisivat kaupunkien halvimmissa vuokrataloissa, jotta lapset voitaisiin hoitaa kotona.

Mihin tarvitaan omaa asuntoa, jos se tarkoittaa onnellisuuden vähentymistä? Eria asia jos vanhemmat haluavat hankkia asunnon, mutta tarkoitukseni oli vain sanoa että kyse on arvovalinnoista, ei taloudellisesta pakosta.

Jos se tarkoittaa onnellisuuden vähentymistä, niin toki valinta onkin väärä. Ja kyse ei ole sellaisesta arvovalinnasta jossa toisessa vaakakupissa on materia ja toisessa lapsen hyvinvointi. Asiat ja elämät ovat kokonaisuuksia, pienten ja isojen yksityiskohtien summia. Näiden perusteella jokainen tekee valintansa ja itsekin olen sitä mieltä, että jos valinta tuntuu oikeasti väärältä, pitää asialle tehdä jotain. Itse koen voivani pitää huolta lapseni turvallisuudentunteesta olemalla hänelle todella läsnä, kun ollaan kotona ja pitämällä hoitopäivät lyhyinä. En valitsisi toisin. Ja minulla ei edes paina ne materia-syyt tässä, koska saisin enemmän rahaa jos olisin kotona.

Aivan. Arvovalinnat ovat monimutkaisempia kuin lapsin hyvinvointi-materia. Suomessa meillä on valinnanvapaus, sekä rahallisesti että moraalisesti.