Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti ja kasvattaja:
Meillä käynyt niin, että meidän 4veelle suositeltiin terveyden kannalta kotihoitoa ja kas kummaa kyllä sitä vaan löydettiin ratkaisu meilläkin. Toiset ottaa vaikka lainaa/lyhennysvapaita asuntolaina vuosita tms. että voi turvata lapselle parhaan mahdollisen hoidon. Mulle on moni sanonut, "että ei tohon kaikki vaan pysty" KYLLÄ pystyy, suomessa ei ketään jätetä nälkään kuolemaan. Kun tulot tippuu alle tietyn tason, niin yhteiskunta avustaa.
Se mistä monet ei suostu luopumaan (edes lapsensa hyvinvoinnin takia) on omat kulutustottumukset ja materia. Ja tämähän ON fakta.
Ei yhteiskuntakaan pysty rajattomasti kaikki elättämään. Jos kaikki äidit jäisivät kotiin hoitamaan lapsiaan, myös verotulot tippuisivat radikaalisti, mutta autettavien määrä kasvaisi. Jokaiselle jäisi jaettavaksi pienempi kakku, joka ei nytkään ole mikään päätä huimaava. Eli siis ole tyytyväinen, että jotkut menevät jo aiemmin töihin, he maksavat, että saat hoitaa lapsesi kotona.
Ja toisekseen, kuten mainitsin, ei tuo kakku mikä yhteiskunnan varoista jaetaan ole mikään suuri. Kyllä siinä penniä saa venyttää. Mutta onko kenenkään etu, että vanhemmat stressaavat päivästä toiseen kuukausi kuukauden perään, että mistä taas rahat seuraavan kuun laskuihin ja ruokaan? Ei ainakaan lasten etu. Itse huomasin töihin paluun jälkeen (olin yhteensä 4 vuotta kotona), että kuinka paljon enemmän sitä jaksoi touhuta lastenkin kanssa ja kuinka paljon rennonpi itse olin, kun ei aina päällimäisenä ollut mielessä huoli, että miten taas tästäkin viikosta selvitään, niin että ruokaa riittää pöydässä.
Hyvä on jos jollain on mies sen verran parempi palkkaisessa työssä, että se riittää kotihoidon tuen ohella kattamaan perheen elinkustannukset. Meillä se oli siinä ja siinä, mutta stressi rahan riittävyydestä oli kova.
