Enkuliini Voin täysin samaistua siihen miltä susta tuntuu!
![Surullinen :( :(]()
Mullakin tuntui, että järki lähtee päästä kun sitä omaa vauvaa kaipasi niin kovasti. Ja asiaa pahensi vielä se, kun ystävät saivat lapsia ihan ongelmitta. Monesti tuntui, kun menin esim. kauppaan että KAIKKI kaupungin raskaanaolevat naiset oli tullu just siihen kauppaan ja just siihen aikaan ku mä olin siellä. Ja toki kaikki lapsiperheet oli silloin kans paikalla ja tuoreet vanhemmat pikku nyyttiensä kera. Monetki kerrat itkin kauppareissulta palatessa. Sitä ei pysty ymmärtämään, että miksi juuri minä olen sen, jolla pitää olla vaikeaa raskautuminen. Tiedän, että tuossa tilanteessa MIKÄÄN ei tunnu lohduttavan. Ei se että joku joka ei lapsettomuudesta mitään ymmärrä tulee sanomaan "kun lopetat ajattelemisen niin kyllä se tärppää" tai "kyllä teillekkin vielä suodaan se nyytti kun vaan jaksatte odottaa", eikä se että joku ex-lapseton tulee kertomaan onnistumisestaan. Jälkimmäinen ehkä luo hitusen toivoa omaan tilanteeseen, mutta tuo ensimmäinen monesti jopa pahentaa sitä ja nostaa totaalisen raivon pintaan! :kieh: Elämä on epäreilua. Miten järjetöntä se on, että joku narkkari tulee raskaaksi vahingossa kun taas nainen, joka ei muuta toivokaan kuin omaa lasta jota voisi rakastaa, ei tule raskaaksi sitten millään. Itse mietin monet kerrat samaa kysymystä kuin sinä, jos ei ikinä saadakkaan sitä omaa pientä lasta. Ajatus tuntui sydäntä särkevältä. Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja saimme kuin saimmekin oman pienoisen. Tiedän, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. :ashamed:
Ja tosiaan minä
olen käynyt hedelmällisyys-/lapsettomuustutkimuksissa. Mulla tutkimukset alkoivat seuraavasti: Aloitettiin yritys 2007 tammikuussa. Mulla ollu tosi epäsäännölliset menkat. Menkkoja ei kuulunu ja minä pöhkö testailin, että josko ois tärpänny. No ei tietenkään ollu. Odottelin menkkoja pari kuukautta ja tiesin, että ei oo normaalia kun niitä ei kuulu. Tiesin, että menkat voidaan saada tulemaan keltarauhashormoonilla ja niinpä soitin kouluterveydenhoitajalle asiasta. Hän kehotti soittamaan terveyskeskuslääkärille. Soitin, mutta en tietenkään saanut keltarauhashormooneja ilman tutkimuksia. Tutkimuksiin pääseminen olisi kestänyt yli kuukauden. Lopulta varasin ajan yksityiselle gynekologille. Kun sinne pääsin oli yritystä takana vasta 4kk. Gyne ultrasi ja totesi monirakkulaiset munasarjat, mutta sivuutti asian täysin. Ihankuin se olisi ollut normaali löydös.
![Iik! :eek: :eek:]()
Sain häneltä kuitenkin terolutit ja menkat saatiin käyntiin. Yritettiin taas raskautta, mutta menkat ne sieltä vaan aina tuli. Syksyllä varasin taas ajan gynelle ja halusin selvyyttä asioihin. Kerroin epäileväni etten ovuloi. Olin tehnyt ovulaatiotestejä enkä saanut niihin koskaan kahta viivaa. Gynekologi laittoi minulle lähetteen verikokeisiin, joista pystyttiin selvittämään tapahtuuko ovista. Selvisi, että eihän sitä tapahdu. Mies sai lähetteen sperma-analyysiin, koska sperman laatu täytyy selvittää ennenkuin kannattaa tehdä naiselle muuta. Mies sai hyvät tulokset. Gynekologi laittoi meille lähetteen julkiseen sairaalaan jatkotutkimuksiin. Sinne saimme ajan vasta parin kuukauden päästä. Lueskelin itse paljon lapsettomuuteen liittyviä juttuja netistä ja törmäsin clomifen nimiseen lääkkeeseen. Tajusin, että tuo voisi olla semmoinen lääke mikä minuun tehoaa. Kyselin gyneltä tuosta lääkkeestä ja, että voisiko hän sen minulle määrätä. Ihme kyllä hän kirjoitti reseptin. Silloin elettiin joulukuuta -07. Tammikuussa -08 saimme ajan julkiselle puolelle tutkimuksiin. Ensin käytiin suunnittelukäynnillä jossa juteltiin lääkärin kanssa. Minä sain lähetteen munatorvien aukiolotutkimukseen. Se on yleisimpiä tutkimuksia, mitä naisille tehdään, kun tutkitaan mistä lapsettomuus johtuu. Sain myös lähetteen verikokeisiin, jossa katsottiin mm. kilpirauhasarvot. Miestä ei tarvinnut enää sen kummemmin tutkia, koska sperma oli hyvälaatuista. Tammikuun lopussa menin tuohon aukiolotutkimukseen. Jännitti ihan kamalasti! En pelännyt kipua vaan tuloksia. Kyllähän se tutkimus hiukan sattuikin, mutta onnekseni minulla oli molemmat munatorvet auki. Samalla käynnillä sain myös kuulla, että verikokeiden tulokset olivat kunnossa. Lääkäri kehoitti minua aloittamaan clomifen kuurin. Aloitin kuurin ja kierron puolivälissä kävin yksityisellä gynellä seurantaultrassa (ultra on välttämätön, jotta nähdään mitä clomit ovat saaneet aikaan). Tulos oli positiivinen, kun clomit olivat kohdallani toimineet ja kasvattaneet 2 hyvänkokoista munarakkulaa toiseen munasarjaani. Raskaus kuitenkin alkoi sitten vasta 4. clomikierrosta, vaikka clomit toimivatkin kohdallani alusta asti.
Tiivistettynä nuo tutkimukset: Progesteroni-verikoe, miehelle sperma-analyysi, kilpirauhas- yms verikokeet, SSG (munatorvien aukiolotutkimus) + kohdun- ja munasarjojen ultrat. Eli noin vähillä tutkimuksilla meillä selvittiin.
Tulipas pitkä stoori.
![Iso virnistys :D :D]()