Anteeksi nyt jo heti alkuun...*avaa nipun sateenvarjoja*

melkosia paukapäitä nämä mammat täällä!!! voi herranenaika!! ap on selittänyt pointtinsa sata ja kaksi kertaa ja ämmät jauhaa ja jankuttaa, oletteko oikeasti noin tyhmiä??????

Heippa ap!
Olet niin helvetin epälooginen, että mukavahan sua on hiillostaa kun juttu muuttuu koko ajan.

juttu mihkään muutu! käytä aivoja!

Kyllähän muuttuu. Ensin haukutaan mukavuudenhaluisiksi ja laiskoiksi ja sitten selitellään seuraavat sivut että "ei kun mä tarkoitinkin sitä ja tätä"

näin minäkin ymmärsin ap viestit

 

No tajuan! Voisin itsekin kuvitella tekeväni pari lasta ja jättää siihen, mutta en totisesti lasten syyksi sitä laittaisi, vaan voisin sanoa vaikka että olen niin mukavuudenhaluinen, etten viitsi enempää! No se on sitten niin.
Monella meni pointti ihan ohi ja hoetaan vaan, et miks pitäs tehdä lisää. :xmas:

Minäkin voisin tehdä vielä muutaman ja olla kotona vielä muutaman vuoden, JOS olisin niin mukavuudenhaluinen.

NIINPÄ!

Suurin syy yleensä tuohon "mukavuudenhaluun" on ihan järki... ja halu nähdä vähän muutakin kuin keittiötä.

No jokainen haluaa nähdä mitä haluaa, se on taas asia erikseen, eikä mielestäni liity nyt suoraan tähän juttuun.

Siis miten niin ei liity? Sulle ei tunnu menevän kalloon se, että jotkut EI HALUA kuin yhden lapsen eikä siihen liity millään tavalla hermot, laiskuus, mukavuudenhalu tms.

Sinulla ei mene kalloon, etten ole missään sanonut, etten tuota ymmärtäisi!
Ei pointti edelleenkään ollut siinä, että kaikilla pitäisi olla paljon lapsia, vaan edelleen siinä, että pistetään lapsen syyksi se, ettei tehdä enempää.
Koita nyt ymmärtää.
Sanoinhan, että voisin kuvitella toisaalta itsenikin siihen tilanteeseen, että oisin tehnyt kaksi korkeintaan ja jättänyt siihen, mutta en lasten syyksi laittaisi sitä, ettei tule enempää. Se on mielestäni tekosyy. Se syy voi olla ihan mikä tahansa ja niitä on varmaan miljoona, mutta lasta siitä on turha syyttää. Näin.

Mutta miksei se vaativa lapsi voi syntyä ensimmäisenä yhtä hyvin kuin kuudentena? Lapset ovat eriluonteisia, samoin vanhemmat. Kyllä se lapsi voi väsyttää ja silloin syynä on lapsi. Miksi pitäisi valehdella? Siksi että saisi sissiäidin sädekehän päänsä päälle? no thanks!

 

Yksi lapsikin voi väsyttää aikuisen, kyllä. Väsyä voi, vaikka ei olisi lastakaan.
Mutta että yksi lapsi olisi NIIN kamala, että se veisi kaksi aikuista henkihieveriin ja olisi niin kamala, ettei toista lasta voi sen vuoksi hankkia, niin se on minusta paskapuhetta.
Mutta jos vaikka vain ei yksinkertaisesti halua enempää lapsia, niin minusta se on ok ja jokaisen oma asia.

En jaksa usko että vanhemmuuden mielekäs tarkoitus oikeasti on vetää itseään henkihieveriin... Jo ihan lasten vuoksi toivon ettei niin olisi, olisi ihan suotavaa että vanhemmat tunnistaisivat omat rajansa jo vähän aiemmin ja huomaisivat milloin eivät enää jaksa huolehtia kunnolla useammasta lapsesta ja tarjota näille hyvää lapsuutta (itsensä piippuun vetänyt äiti ei suinkaan välttämättä ole sitä!). :/

Sen ettei jaksa enempää lapsia ei tarvitse olla mikään tekosyy, vaan ihan sen kyseisen vanhemman kokemus omista voimavaroistaan. Ei se ihanne oikeasti ole vetää itseään osastokuntoon ja saada sillä marttyyrinkruunua äitiydestä. Äitiys on mielestäni muutakin kuin sitä pakolla viimeiseen asti raatamista, jos äiti haluaa nauttia lapsistaan ja elämästä muutenkin, pitää parisuhteen kunnossa ja tarjota lapsilleen hyvän kodin ja tykkää ettei enää sen kolmannen tai neljännen kanssa (varsinkin siis jos se tuleva lapsi olisi yhtä vaativa kuin edelliset) jaksa sitä niin silloin asia vain on näin.

Pakon edessä ihminen selviää miltei missä olosuhteissa hyvänsä, mutta onko oikeasti pakko venyttää sinne asti? Sanovathan ihmiset tuota "en jaksa" niin monesta muustakin asiasta. Sitäpaitsi ne lapset eivät ole se ainoa voimavaroihin vaikuttava juttu, eri ihmiset jaksavat vain eri verran, lisäksi äidillä itsellään voi olla paljon muitakin huolia, murheita jne mitkä vievät voimia. Kun siihen tulee päälle se 1-2 vaativaa lasta niin ihan hyvin voi tuntua siltä ettei enää jaksaisi enempää.

Mutta ap ei varmaan itse koskaan käytä mistään asiasta tuota tekosyytä "en jaksa"?

 

mun mielestä kaikki lapset vaativat sen just saman työn määrän. ja jos eivät saa kuten kaikki eivät saa, heille tulee ongelmia isompina/aikuisena. itsemurhayrityksiä, alkoholismia jne.
hiljainen ja vaatimaton ja tyytyväinen tarvitsee just yhtä paljon aikaa ja työtä kuin vaativa ja äänekäs. hänet pitää saada avautumaan ja kertomaan tunteistaan jne.

mutta ero on aikuisissa. kaikki eivät jaksa yhtä paljon, ovat tottuneet helpolla pääsemään jne.
ja eroa on siinä tuen määrässä, mitä vanhemmat saavat omilta vanhemmiltaan ja muilta.

en siis usko sellaiseen höpinään, että yksi lapsi on erityisen vaikea jne. Tottakai tiedän että yksi lapsi voi suuressa perheessä vaatia enemmän, mutta tällöin käy niin että toiset joutuvat olla hiljaa, koska tietävät, että vanhempien voimat eivät riitä jos kaikki vaativat.

Itse lapsena olin hiljainen ja kiltti koska yh-äiti, monen äiti, ei olisi yksinkertaisesti jaksanut jos olisimme vaatineet ja pitäneet ääntä itsestämme.

Mutat sitä en ymmärrä, miksi lapsia pitäisi tehdä niin paljon että väsymys on ainainen kumppani? Minä olen totaalisen väsynyt suurimman osan aikaa kun lapsia on kaksi, enkä aio enempää tehdä. On lisäksi vaativa työ ja kotityöt ja rasittava menneisyys. Muuttoja jne.

 

Onko kaikkien sit pakko tehdä enempi, kuin yksi lapsi jos ei itse halua. Toiset lapset oikeesti voi olla niin hankalia, että toisen hankkiminen voi olla mahdoton ajatus. Parempihan se on tiedostaa omat rajansa ennakkoon, kuin vasta sit kun on usampi muksu ja iteltä voimat loppu.

Ei tietenkään ole pakko, jos ei halua, en ole kertaakaan niin sanonut.
Miksi porukka ei tajua.
Minun on kamalan vaikea kuvitella, että olisi olemassa niin järkyttävän kamala pieni lapsi, että se veisi täysin kahden aikuisen voimat. Anteeksi, mutta en usko, että se voi olla mahdollista oikeasti.
Mutta jos enempää ei vain halua, sekin on jo eri juttu.

Voisithan sä silti uskoa kun sulle sanotaan. Turha omaa sissiyttä ja hyvää (?) asennetta on hehkuttaa kun päähän ei tunnu menevän takomallakaan mitään. Koita jo ymmärtää että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, ei lapsetkaan.

Haluaisin nähdä sen järkyttävänkamalanhirviölapsen...jee. Kyllä siinä on vanhemmissa lähinnä jotain vikaa, jos noin sanotaan.

KUKA sanoo lapsestaan, että se on järkyttävänkamalanhirviölapsi? siis oikeestiko olet kuullut jonkun sanovan noin? Ja vielä lapsen itsensä kuullen?

 

siis Jokaiselle lapselle kuoritaan erikseen oma peruna, jokaista lohdutetaan erikseen omissa murheissa jne.
eli periaatteessa 6 lapsen äiti tekee 6 kertaa enemmän työtä kuin 1 lapsen äiti. silti suomessa odotetaaan jokaisen äidin menevän töihin lapsimäärästä riippumatta jne. Eli tässä tilanteessa ja ottaen huomioon, että haluan elämän olevan myös mielekästä jne. jaksan maksimissaan nämä 2 lasta ja sekin tekee usein tiukkaa.

 

Te olette oikeasti melkoisia puupäitä.

Lukekaa kaikki kirjoittamani tekstit vaikka kolme kertaa, olen sanonut jo kaiken ja nyt sanon Aamen!

Kuten samoin. Edelleen sanon, jokaisella on oikeus tuntea niinkuin tuntee. Jos tuntee ettei jaksa montaa lasta, ja sen takia lapsiluku jää yhteen tai kahteen, niin eikö se silloin ole todellinen syy?

Minä ymmärsin tämän ap:n ajatuksen niin, että hänen mielestään on ihan ok olla haluamatta toista tai kolmatta lasta.

Mutta syyksi hän ei "hyväksy" sitä, että lapsi on niin työläs ja kamala.

Sen sijaan syy voi olla se, että oma työ vie voimavaroja niin paljon, ettei jaksa enempää. Tai se, että haluaa elämän olevan helpompaa kuin se olisi useamman lapsen kanssa. Tai ihan mikä tahansa vanhempaan itseensä ja hänen haluihinsa liittyvä syy.

En sitten tiedä, olenko samaa vai eri mieltä. Ehkä vähän molempia.

Ymmärsit erittäin nappiin! Lapsi voi olla työläs ja vaativakin, mutta että veisi täysin voimat kahdelta aikuiselta...liioteltua ja selityksenmakua.

ehkä se lapsi on se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän? työ, sairastelu ym. vie voimia ja lapsi ne loput?

 

Onko kaikkien sit pakko tehdä enempi, kuin yksi lapsi jos ei itse halua. Toiset lapset oikeesti voi olla niin hankalia, että toisen hankkiminen voi olla mahdoton ajatus. Parempihan se on tiedostaa omat rajansa ennakkoon, kuin vasta sit kun on usampi muksu ja iteltä voimat loppu.

Ei tietenkään ole pakko, jos ei halua, en ole kertaakaan niin sanonut.
Miksi porukka ei tajua.
Minun on kamalan vaikea kuvitella, että olisi olemassa niin järkyttävän kamala pieni lapsi, että se veisi täysin kahden aikuisen voimat. Anteeksi, mutta en usko, että se voi olla mahdollista oikeasti.
Mutta jos enempää ei vain halua, sekin on jo eri juttu.

Voisithan sä silti uskoa kun sulle sanotaan. Turha omaa sissiyttä ja hyvää (?) asennetta on hehkuttaa kun päähän ei tunnu menevän takomallakaan mitään. Koita jo ymmärtää että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, ei lapsetkaan.

Haluaisin nähdä sen järkyttävänkamalanhirviölapsen...jee. Kyllä siinä on vanhemmissa lähinnä jotain vikaa, jos noin sanotaan.

KUKA sanoo lapsestaan, että se on järkyttävänkamalanhirviölapsi? siis oikeestiko olet kuullut jonkun sanovan noin? Ja vielä lapsen itsensä kuullen?

Samaa mietin... Meillä tuo autistityttö on lapsi jota pidän vaativana, ainakin down-veljeensä verrattuna hän on kysynyt minulta voimia huomattavasti enemmän. Muttei kyllä tulisi mieleenikään kutsua häntä miksikään järkyttävänkamalaksihirviölapseksi. Hän on vain pieni tyttö jolle on suotu (liian?) paljon haasteita ja vaikeuksia elämäänsä.

Tuossa puoli vuotta - vuosi sitten meillä oli melkoisen rankkaa. Tyttö oireili vähän joka jutussa eikä ollut mitään selvyyttä siitä mikä hänellä oli, virallisemmat tahotkaan eivät tahtoneet uskoa pienen ongelmia koska hän kuitenkin päiväkodissa käyttäytyi paremmin jne. Samoihin aikoihin esikoisen kehityksessä ilmeni uusia haasteita jotka myös veivät aikaa ja voimia, niihin päälle äidin yleinen huoli lapsistaan.

Kyllä, minulla oli vauvakuume samanaikaisesti ja osin kateellisenakin kuuntelin kavereita jotka tuolloin alkoivat odottaa niitä kolmansia lapsiaan. Saatoin jollekin onnitellessani sanoakin tuon että haluaisin meillekin niin kovin vauvan mutta nyt tuntuu etten jaksa tällä hetkellä enempää. Silloin riitti että saatiin nämä olemassa olevat lapset hoidettua mahdollisimman hyvin ja itse pysyttyä muutenkin kiinni elämässä.

muoks. ja vaikka siis voin kavereille/sukulaisille sanoakin että tyttö on vaativa lapsi joka ajoittain osaa kyllä imeä voimat äidistään, niin en ikinä menisi sitäkään sanomaan lapsen itsensä kuullen.

 

Itse kuulun niihin joille riittäis yksi lapsi. Täytyy myöntää, että olen sen verran egoisti, että haluan myös luoda uraa.. ei sitä ihan turhaan koulunpenkkejä ole kulutettu vuosia, kyl niistä opinnoista pitää saada jotain irtikin.

 

Te olette oikeasti melkoisia puupäitä.

Lukekaa kaikki kirjoittamani tekstit vaikka kolme kertaa, olen sanonut jo kaiken ja nyt sanon Aamen!

Kuten samoin. Edelleen sanon, jokaisella on oikeus tuntea niinkuin tuntee. Jos tuntee ettei jaksa montaa lasta, ja sen takia lapsiluku jää yhteen tai kahteen, niin eikö se silloin ole todellinen syy?

Minä ymmärsin tämän ap:n ajatuksen niin, että hänen mielestään on ihan ok olla haluamatta toista tai kolmatta lasta.

Mutta syyksi hän ei "hyväksy" sitä, että lapsi on niin työläs ja kamala.

Sen sijaan syy voi olla se, että oma työ vie voimavaroja niin paljon, ettei jaksa enempää. Tai se, että haluaa elämän olevan helpompaa kuin se olisi useamman lapsen kanssa. Tai ihan mikä tahansa vanhempaan itseensä ja hänen haluihinsa liittyvä syy.

En sitten tiedä, olenko samaa vai eri mieltä. Ehkä vähän molempia.

Kyllä mä tuon ymmärrän, kuten olen ketjussa sanonutkin. Mutta mä olen sitä mieltä, että jos ihminen kokee että hänen lapsensa on niin "vaikea" ettei halua sen takia toista, niin tottavie se silloin on ihan oikea syy. Jokaisella on oikeus noihin tuntemuksiin, eikä niitä voi vähätellä, tai sanoa että se on tekosyy.

 

En jaksa lukea koko ketjua, mutta ei kai kaikkien ole pakko haluta niin monta lasta, kuin suinkin jaksavat hoitaa. Ja hyvähän se on, jos tiedostaa omat rajansa ja ymmärtää lopettaa siinä vaiheessa, kun se ei vielä rasita liikaa. :xmas:

 

mä sanosin sulle, että kasvata sinä ymmärtämystäsi ja asennettasi.

peesi. Kukin tavallaan.

 

Meillä vain 1 lapsi ja todennäköisesti jääkin siihen yhteen mutta so what?? Eikös tuo liene jokaisen oma asia monta mukulaa sitä hankkii,eiköhän täällä maapallolla ole jo ihan riittävästi porukkaa muutenkin =)

 

Te olette oikeasti melkoisia puupäitä.

Lukekaa kaikki kirjoittamani tekstit vaikka kolme kertaa, olen sanonut jo kaiken ja nyt sanon Aamen!

Kuten samoin. Edelleen sanon, jokaisella on oikeus tuntea niinkuin tuntee. Jos tuntee ettei jaksa montaa lasta, ja sen takia lapsiluku jää yhteen tai kahteen, niin eikö se silloin ole todellinen syy?

Minä ymmärsin tämän ap:n ajatuksen niin, että hänen mielestään on ihan ok olla haluamatta toista tai kolmatta lasta.

Mutta syyksi hän ei "hyväksy" sitä, että lapsi on niin työläs ja kamala.

Sen sijaan syy voi olla se, että oma työ vie voimavaroja niin paljon, ettei jaksa enempää. Tai se, että haluaa elämän olevan helpompaa kuin se olisi useamman lapsen kanssa. Tai ihan mikä tahansa vanhempaan itseensä ja hänen haluihinsa liittyvä syy.

En sitten tiedä, olenko samaa vai eri mieltä. Ehkä vähän molempia.

Kyllä mä tuon ymmärrän, kuten olen ketjussa sanonutkin. Mutta mä olen sitä mieltä, että jos ihminen kokee että hänen lapsensa on niin "vaikea" ettei halua sen takia toista, niin tottavie se silloin on ihan oikea syy. Jokaisella on oikeus noihin tuntemuksiin, eikä niitä voi vähätellä, tai sanoa että se on tekosyy.

peesi...niinkuin tiedetään ihmiset on eriluontosia toisten voimien vähätely/arvostelu on väärin

 

musta taas on hyvä, että ihminen ymmärtää oman jaksamisensa rajat. Liika näkee niitäkin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Lapsiluku on myös jokaisen perheen oma valinta.

:flower:

Tätä on hyvä peesata!

Ja ap:nkin olisi hyvää ymmärtää, että jokainen vanhempi ja jokainen lapsi on omanlaisensa. Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle!

 

asiaa, näistä korkeintaan kahden lapsen vanhemmista tuntuu, ettei jaksa, koska joka asiasta nipotetaan. vuorokausi on sekuntikellon kanssa ajoitettu, nyt syödään, nyt nukutaan, nyt pestään hampaat, nyt mennään sinne, nyt tehdään sitä, kaikki pitää tapahtua sekunnilleen samaan aikaan joka päivä. ei ymmärretä sitä, ettei kannata tehdä mitään aika taulua, vaan eletään päiväkerrallaan sen mukaan miten se menee. ja aina voi asioista joustaa, jos lapsi päättää olla syömättä, niin olkoon, syö sitten kun on nälkä, nukkuu kun nukuttaa. maa ei kaadu, jos päällä sattuu olemaan joskus likainen paita. ja se aikuinen ei ole se jonka pitää järjestää lapsille ohjelmaa koko ajan, lapset leikkii keskenään ja aikuiset tekee omia juttujaan. maa ei kaadu myöskään, jos ei ennätä sitä pyykkiä joka päivä pestä, ja perhe ei kuole vaikka joskus ruoka on vaikka maksalaatikkoa tai pinaattikeittoa kaupan pakastealtaasta.

 

En ihan jaksa ymmärtää (vaikka ei kuulu minulle joo) äitejä tai isiä, jotka sanovat, etteivät voi mitenkään jaksaa toista tai kolmatta lasta...siis jos on yksi tai kaksi ennestään...harvoin -erittäin harvoin- joku lapsi on niin hankala tapaus, että se veisi vanhempien voimat aivan tyystin. Vaikka olisi sairaskin.
Uskallan sanoa näin.
Mielestäni se on puhtaasti asennekysymys!
Jos haluaa jaksaa ja opettelee ottamaan asioita vähän suurpiirteisemmin, siinä hyvinkin voi jaksaa. En siis usko, ettei joku oikeasti jaksa vaikka sitä toista lasta, "koska yksikin on niiiiiiiiiiiin kamalan vaikea"...mielestäni se on joko puhdasta avuttomuutta tai laiskuutta.
Tottakai voi väsyttää ja tuntua kaikenlaiselta, mutta ihmisen täytyy olla varmaan sellanen "apua, tää ei ookaan enää kivaa"-tyyppi, joka sanoo ettei yhden ja kahden kanssa voi mitenkääääään jaksaa.

Ottakaa se peukalo pois sieltä pepusta ja pistäkää asenteet uusiksi!

Ja ei, en ole yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan.

Asenne ei auta jos väsyy ..se on sama ku meet masentuneelle ja itsetuhoiselle sanoo et PIRISTY, AJATTELE POSITIIVISESTI; MIETI MITÄ KAIKKEA HYVÄÄ SUN ELÄMÄSSÄ ON!!??

jokainen tietää että lapsi on lahja ja se on rakas ja sen kanssa täytyy jaksaa, mutta et voi tietää ennen lapsen syntymää kuinka se elämä sen kanssa menee..vaikka kuinka asennoituisit että hyvin se menee , kyllä mä pärjään... ei ainakaan ole mun kohdalla toimu..korkeelta tulin ja kovaa.

ainut tietty et monesti s eyksi lapsi kaipaa sitä veljeä ja siskoa..ja sisaruussuhde on rikkaimpia ja läheisempiä mitä ihmisen elämässä on..töämänä takia haluan monta lasta..ja en tiedä yhtään miten se tulee menemään ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enempi pelkään pärjäämistä ja jaksamista.

 

asiaa, näistä korkeintaan kahden lapsen vanhemmista tuntuu, ettei jaksa, koska joka asiasta nipotetaan. vuorokausi on sekuntikellon kanssa ajoitettu, nyt syödään, nyt nukutaan, nyt pestään hampaat, nyt mennään sinne, nyt tehdään sitä, kaikki pitää tapahtua sekunnilleen samaan aikaan joka päivä. ei ymmärretä sitä, ettei kannata tehdä mitään aika taulua, vaan eletään päiväkerrallaan sen mukaan miten se menee. ja aina voi asioista joustaa, jos lapsi päättää olla syömättä, niin olkoon, syö sitten kun on nälkä, nukkuu kun nukuttaa. maa ei kaadu, jos päällä sattuu olemaan joskus likainen paita. ja se aikuinen ei ole se jonka pitää järjestää lapsille ohjelmaa koko ajan, lapset leikkii keskenään ja aikuiset tekee omia juttujaan. maa ei kaadu myöskään, jos ei ennätä sitä pyykkiä joka päivä pestä, ja perhe ei kuole vaikka joskus ruoka on vaikka maksalaatikkoa tai pinaattikeittoa kaupan pakastealtaasta.

Vau, jollain on vielä järkeä päässä. Tässä on pitkälti asiaa.
Ja tämähän onkin puhtaasti sitten se aluksi mainitsemani asennekysymys.

Ja mitä avuttomuuteen tulee, on ihan tutkittu tosiasia (vasta lehdessäkin oli juttua), että uusavuttomuus on lisääntynyt keskuudessamme hurjasti, joten en taatusti puhu täyttä soopaa.
Eli olen edelleen sitä mieltä, että monen yhden ja kahden lapsen umpiväsyneet vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja riisua mahdollisen turhanpäiväisyyden, avuttomuuden, laiskuuden jne. MIKÄLI TAHTOVAT jaksaa.
Mikäli eivät edes tahdo jaksaa, se on asia erikseen ja äärimmäisen säälittävää.
Silloin on turha mistään tulla valittamaankaan.

Joku sanoi, että ei kai KUKAAN oikeasti sano, että jättäisi toisen lapsen tekemättä siksi että ensimmäinen on niin KAUHEA, no oletteko ihan sokeita!
Täälläkin saa lukea siitä harva se päivä.
Viimeksi tässä eräässä toisessa pitkässä ketjussa, jossa ap oli päättänyt, ettei toista tehdä KOSKA ENSIMMÄINENKIN ON NIIN KAMALA. Jotain sellaista.
Siis joka tapauksessa lapsen kauhuus oli se syy olla tekemättä lisää lapsia.
Se lapsen kauhuus on edelleen tekosyy ja todellinen syy on jossain laiskuuden ja avuttomuuden välillä...mikä lie, mutta siitä voisi puhua omalla nimellään.

 

En ihan jaksa ymmärtää (vaikka ei kuulu minulle joo) äitejä tai isiä, jotka sanovat, etteivät voi mitenkään jaksaa toista tai kolmatta lasta...siis jos on yksi tai kaksi ennestään...harvoin -erittäin harvoin- joku lapsi on niin hankala tapaus, että se veisi vanhempien voimat aivan tyystin. Vaikka olisi sairaskin.
Uskallan sanoa näin.
Mielestäni se on puhtaasti asennekysymys!
Jos haluaa jaksaa ja opettelee ottamaan asioita vähän suurpiirteisemmin, siinä hyvinkin voi jaksaa. En siis usko, ettei joku oikeasti jaksa vaikka sitä toista lasta, "koska yksikin on niiiiiiiiiiiin kamalan vaikea"...mielestäni se on joko puhdasta avuttomuutta tai laiskuutta.
Tottakai voi väsyttää ja tuntua kaikenlaiselta, mutta ihmisen täytyy olla varmaan sellanen "apua, tää ei ookaan enää kivaa"-tyyppi, joka sanoo ettei yhden ja kahden kanssa voi mitenkääääään jaksaa.

Ottakaa se peukalo pois sieltä pepusta ja pistäkää asenteet uusiksi!

Ja ei, en ole yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan.

Asenne ei auta jos väsyy ..se on sama ku meet masentuneelle ja itsetuhoiselle sanoo et PIRISTY, AJATTELE POSITIIVISESTI; MIETI MITÄ KAIKKEA HYVÄÄ SUN ELÄMÄSSÄ ON!!??

jokainen tietää että lapsi on lahja ja se on rakas ja sen kanssa täytyy jaksaa, mutta et voi tietää ennen lapsen syntymää kuinka se elämä sen kanssa menee..vaikka kuinka asennoituisit että hyvin se menee , kyllä mä pärjään... ei ainakaan ole mun kohdalla toimu..korkeelta tulin ja kovaa.

ainut tietty et monesti s eyksi lapsi kaipaa sitä veljeä ja siskoa..ja sisaruussuhde on rikkaimpia ja läheisempiä mitä ihmisen elämässä on..töämänä takia haluan monta lasta..ja en tiedä yhtään miten se tulee menemään ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enempi pelkään pärjäämistä ja jaksamista.

Nyt kyllä puhut täysin kakkaa, ettei masentuneelle auta sanoa noin! Totta hitsissä kaikenlainen tsemppaaminen on äärimmäisen tärkeää!
Vai mieluumminko menet voivottelemaan viereen ja tarjoamaan lisää pillereitä...huoh.

 

Ei kaikki halua isoa perhettä! Mulle riittää noi kaks kullanmurua ihan mainiosti.

 

Ei kaikki halua isoa perhettä! Mulle riittää noi kaks kullanmurua ihan mainiosti.

Ja Miilillekin edelleen tiedoksi, etten ole missään kohtaan näin sanonut, että kaikilla pitäisi olla iso perhe...miksi täällä ei porukka jo tajua tätä asiaa?
Saa nähdä kauan jaksan hokea tätä samaa.
:flower:

 

lastenhoidosta saa tasan niin vaikeaa kuin itse haluaa.ei kaiken tarvi olla pilkulleen ja joka risausta hyysätä.

 

lastenhoidosta saa tasan niin vaikeaa kuin itse haluaa.ei kaiken tarvi olla pilkulleen ja joka risausta hyysätä.

Ja elämästä yleensäkin saa niin vaikeaa kuin haluaa. Totta turiset.

 

Musta on ihan sama jos joku pitää jo yhden tai kahden lapsen kanssa elämää "riittävän raskaana" ettei halua lapsia lisää. Ei se ole mikään laiskuuden merkki tms, vaan järkevä päätös. Kukin sen punnitsee kohdallaan. Pääasia että näistäkin lapsista pidettäisiin kunnolla huolta, jotka tänne maan päälle on tehty. Valitettavan paljon on myös suurperheitä, joissa eletään kuin pellossa eivätkä lapset kovin positiivista ja suoraselkäistä esimerkkiä saa omaan elämäänsä.

 

Ei sun tarvi mua ymmärtääkään ap.

Mun asenteeseen ei sovi suurperhe, siis niin että se olis mun se perhe.