Anteeksi nyt jo heti alkuun...*avaa nipun sateenvarjoja*

asiaa, näistä korkeintaan kahden lapsen vanhemmista tuntuu, ettei jaksa, koska joka asiasta nipotetaan. vuorokausi on sekuntikellon kanssa ajoitettu, nyt syödään, nyt nukutaan, nyt pestään hampaat, nyt mennään sinne, nyt tehdään sitä, kaikki pitää tapahtua sekunnilleen samaan aikaan joka päivä. ei ymmärretä sitä, ettei kannata tehdä mitään aika taulua, vaan eletään päiväkerrallaan sen mukaan miten se menee. ja aina voi asioista joustaa, jos lapsi päättää olla syömättä, niin olkoon, syö sitten kun on nälkä, nukkuu kun nukuttaa. maa ei kaadu, jos päällä sattuu olemaan joskus likainen paita. ja se aikuinen ei ole se jonka pitää järjestää lapsille ohjelmaa koko ajan, lapset leikkii keskenään ja aikuiset tekee omia juttujaan. maa ei kaadu myöskään, jos ei ennätä sitä pyykkiä joka päivä pestä, ja perhe ei kuole vaikka joskus ruoka on vaikka maksalaatikkoa tai pinaattikeittoa kaupan pakastealtaasta.

Vau, jollain on vielä järkeä päässä. Tässä on pitkälti asiaa.
Ja tämähän onkin puhtaasti sitten se aluksi mainitsemani asennekysymys.

Ja mitä avuttomuuteen tulee, on ihan tutkittu tosiasia (vasta lehdessäkin oli juttua), että uusavuttomuus on lisääntynyt keskuudessamme hurjasti, joten en taatusti puhu täyttä soopaa.
Eli olen edelleen sitä mieltä, että monen yhden ja kahden lapsen umpiväsyneet vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja riisua mahdollisen turhanpäiväisyyden, avuttomuuden, laiskuuden jne. MIKÄLI TAHTOVAT jaksaa.
Mikäli eivät edes tahdo jaksaa, se on asia erikseen ja äärimmäisen säälittävää.
Silloin on turha mistään tulla valittamaankaan.

Joku sanoi, että ei kai KUKAAN oikeasti sano, että jättäisi toisen lapsen tekemättä siksi että ensimmäinen on niin KAUHEA, no oletteko ihan sokeita!
Täälläkin saa lukea siitä harva se päivä.
Viimeksi tässä eräässä toisessa pitkässä ketjussa, jossa ap oli päättänyt, ettei toista tehdä KOSKA ENSIMMÄINENKIN ON NIIN KAMALA. Jotain sellaista.
Siis joka tapauksessa lapsen kauhuus oli se syy olla tekemättä lisää lapsia.
Se lapsen kauhuus on edelleen tekosyy ja todellinen syy on jossain laiskuuden ja avuttomuuden välillä...mikä lie, mutta siitä voisi puhua omalla nimellään.

Me osataan kyllä nähdä asiat harvinaisen erilailla.

En heti muista juurikaan törmänneeni noihin kirjoituksiin tai juttuihin joissa se lapsi olisi kamala hirviö, vaan lähinnäkin siihen että lapsi on ollut vaativa ja hänen kanssaan on ollut raskasta, jopa niin raskasta ettei uskalla enää kokea samaa uudetsaan. Ja mielestäni se on silloin ihan fiksu päätös. Oikeasti, joku lapsi vaan on vaativampi kuin toinen ja jos on huono tukiverkosto jne, se tuntuu aina vaan enemmän.

Voidaanhan sitä vääntä joka asiasta ettei mikään voi olla mahdotonta ja jos ihmisellä on vain halua niin kyllä hän pystyy mihin tahansa. Mutta toisaalta tuntuu naurettavalta sättiä meitä kaikkia ei-akateemisia uusavuttomuudesta tai laiskuudeta kun ei olla kaivettu itsestämme sitä sissiä esiin ja luettu lääkäreiksi tai juristeiksi. Kai sekin olisi mahdollista kaikille jos vaan olisi valmis tekemään tarpeeksi töitä sen eteen?

Kuitenkin ymmärrän ettei kaikki näe sitä mielekkäänä ja voi kokea sen opiskelun aivan liian rankkana ja vaativana, joten mielummin hankkii jonkun kevyemmän ammatin ja sen antaman työn. Voipa todeta siihen perään vaikka ettei jaksaisi noin pitkää ja kovaa opiskelua, eikä se ole välttämättä mikään tekosyy tai merkki laiskuudesta tai uusavuttomuudesta.

ps. oletko oikeasti varma että kaikki nämä 1-2 lapsen äidit jotka ovat sinulle sanoneet etteivät jaksaisi enempää lapsia ovat oikeasti lopenuupuneita ja niin uusavuttomia että nykyisetkin lapset jäävät heikolle huolenpidolle? Jos niin on niin varmaan ihan hyvä etteivät hanki jälkikasvua enempää, oli sen väsymyksen suurin aiheuttaja sitten mikä hyvänsä. Ja jos he eivät ole ulospäin noin loppuun itsensä ajaneita niin ehkä se on vain heidän tapa ilmaista etteivät halua enempää lapsia ja olla samalla kohtelias sinun valinnallesi, jonka ehkä rehellisesti kyseenalaistavat.

 

TAITAA MAMMOILLA SATTUA HERKKÄÄN PAIKKAAN TUO, ET AP ON SUURPERHEELLINEN, SE ON KIROSANA MONEN MIELESTÄ, KOSKA HERÄTTÄÄ KATEUTTA, JOTA EI TIETENKÄÄN MYÖNNETÄ.
KATEUTTA SIITÄ, ETTÄ JOKU USKALTAA JA ITSE EI USKALLA.

Tällainen ei ole kertaakaan käynyt mielessäni -outoa tekstiä. Oli ap suurperheellinen tai ei, niin minusta kuitenkin ymmärtämätön ihmisten erilaisuuden suhteen. Jokainen meistä on varustettu niin erilaisin voimavaroin (niin ja koko tämän elämäni aikana en tule ymmärtämään mistä tämä oikein johtuu) ja en nyt puhu lasten haluamisesta vaan ihan oikeasta jaksamisesta.