Anteeksi nyt jo heti alkuun...*avaa nipun sateenvarjoja*

Miksi te nyt kaivatte tähän kaikki työt ja terveydet ja kaiken muun??
Alkuperäinen pointtini oli siinä, että syytetään sitä pientä lasta siitä, ettei jakseta toista lasta.
Siis että jätetään se toinen tekemättä siksi, että tämä yksi on niin kauhea...aivan soopaa.
Tähän ei liity nyt työt eikä terveys ja ne ovat sitten oma lukunsa. :flower:

miksi kaikkien PITÄISI haluta enemmän kuin 1 tai 2 lasta?? siis mikä helvatan pakkomielle teillä hautomoilla on että kaikkien elämäntehtävä PITÄÄ olla perustaa suuri perhe?

Sorry, mutta ethän yleistä? Mä olen varmaan jonkun mittapuun mukaan "hautomo" (seitsemän lasta). Mutta en todellakaan ihmettele että joku haluaa "vain" yksi tai kaksi lasta. Saatika ole sitä mieltä että kaikilla pitäisi olla suurperhe.

 

Te olette oikeasti melkoisia puupäitä.

Lukekaa kaikki kirjoittamani tekstit vaikka kolme kertaa, olen sanonut jo kaiken ja nyt sanon Aamen!

No, ollaan puupäitä joo. Voisitko kuitenkin kertoa minulle, että miten sitä asennetta muutetaan? Tätä kysyin jo aiemmin, enkä ole saanut vastausta. Pitäisikö meidän olla kaltaisiasi moralisteja, niin sitten sitä jotenkin jaksaisi?

 

Miksi te nyt kaivatte tähän kaikki työt ja terveydet ja kaiken muun??
Alkuperäinen pointtini oli siinä, että syytetään sitä pientä lasta siitä, ettei jakseta toista lasta.
Siis että jätetään se toinen tekemättä siksi, että tämä yksi on niin kauhea...aivan soopaa.
Tähän ei liity nyt työt eikä terveys ja ne ovat sitten oma lukunsa. :flower:

Ehkä se ihminen ei oikeasti halua enempää kuin sen 1-2 lasta? Eikä kysymys aina ole edes siitä että olisi jätetty tekemättä se toivottu lapsi, vaan siitä ettei oikeasti edes toivota lisää.

kaikki 1-2 lapsen äidit ei välttämättä kehtaa edes sanoa suurperheelliselle kaverilleen että teidän perhe-elämä näyttää niin kamalalta ettei ikinä itse haluaisi ryhtyä samaan, ihanaa kun on vain se 1-2 lasta joiden kanssa elämä sujuu mukavasti. Se "ihanaa kun teillä on lapsilla noin iso perhe, kyllä mekin oltaisiin haluttu se kolmas mutta kun Matti ja Mirjami olivat niiiiin vaativia lapsia ettei millään haluttu elää sitä vaihetta enää läpi! Kyllä sinä olet aika sissi kun saat kaiken toimimaan tuollaisen porukan kanssa, musta ei ikinä olisi samaan..." voi oikeasti olla vain kaunisteltu ilmaus jossa yritetään vielä olla kohteliaita ja vieläpä nostaa hattua toiselle.

Juuri näin minä sanon suurperheellisille ja mielessäni ajattelen että ihanaa kun on vaan yksi lapsi . He varmasti ajattelevat toisinpäin...

 

Siis miksi niiden yhden lasten äitien ja isien, jotka sanovat, etteivät millään jaksaisi toista lasta, pitäisi jaksaa toista lasta? Heillähän on vain se yksi lapsi, jonka kanssa he jaksavat. Eli mikä oli ongelma?

 

Miksi te nyt kaivatte tähän kaikki työt ja terveydet ja kaiken muun??
Alkuperäinen pointtini oli siinä, että syytetään sitä pientä lasta siitä, ettei jakseta toista lasta.
Siis että jätetään se toinen tekemättä siksi, että tämä yksi on niin kauhea...aivan soopaa.
Tähän ei liity nyt työt eikä terveys ja ne ovat sitten oma lukunsa. :flower:

miksi kaikkien PITÄISI haluta enemmän kuin 1 tai 2 lasta?? siis mikä helvatan pakkomielle teillä hautomoilla on että kaikkien elämäntehtävä PITÄÄ olla perustaa suuri perhe?

Haista nyt vaikka kikkuli.
En taatusti ole sanonut missään kohtaa, että kaikkien tulisi tehdä niinkuin minä teen tai että tulisi hankkia paljon lapsia! Älkää keksikö juttuja!
Minulle on AIVAN SAMA montako lasta kenelläkin on.
Mutta sen voi sanoa suoraan, että on vaikka niin laiska, ettei jaksa toista tai jotain muuta, kuin että pistää syyn sen pienen lapsen niskoille!
Tiedän millanen on vaativa lapsi ja tiedän millasta on sairastaa itsekin.
Mutta jos kaksi aikuista ei pärjää yhden ja kahden lapsen kanssa "siksi että lapset ovat niin kamalia", se on kakkaa. Siis lapsi ei koskaan ole niin kamala.
Aikuinen on monestikin. Aikuinen on lisäksi monesti hankalin kaikista ja aikuisella on monesti asenteet ihan pepulleen. Mutta jätän nyt tämän tähän.
Tarkoitin siis juuri tätä, enkä mitään muuta. :flower:

 

Miksi te nyt kaivatte tähän kaikki työt ja terveydet ja kaiken muun??
Alkuperäinen pointtini oli siinä, että syytetään sitä pientä lasta siitä, ettei jakseta toista lasta.
Siis että jätetään se toinen tekemättä siksi, että tämä yksi on niin kauhea...aivan soopaa.
Tähän ei liity nyt työt eikä terveys ja ne ovat sitten oma lukunsa. :flower:

Ehkä se ihminen ei oikeasti halua enempää kuin sen 1-2 lasta? Eikä kysymys aina ole edes siitä että olisi jätetty tekemättä se toivottu lapsi, vaan siitä ettei oikeasti edes toivota lisää.

kaikki 1-2 lapsen äidit ei välttämättä kehtaa edes sanoa suurperheelliselle kaverilleen että teidän perhe-elämä näyttää niin kamalalta ettei ikinä itse haluaisi ryhtyä samaan, ihanaa kun on vain se 1-2 lasta joiden kanssa elämä sujuu mukavasti. Se "ihanaa kun teillä on lapsilla noin iso perhe, kyllä mekin oltaisiin haluttu se kolmas mutta kun Matti ja Mirjami olivat niiiiin vaativia lapsia ettei millään haluttu elää sitä vaihetta enää läpi! Kyllä sinä olet aika sissi kun saat kaiken toimimaan tuollaisen porukan kanssa, musta ei ikinä olisi samaan..." voi oikeasti olla vain kaunisteltu ilmaus jossa yritetään vielä olla kohteliaita ja vieläpä nostaa hattua toiselle.

Juuri näin minä sanon suurperheellisille ja mielessäni ajattelen että ihanaa kun on vaan yksi lapsi . He varmasti ajattelevat toisinpäin...

 

Jaa. Minulla on masennustausta ja ahdistuneisuushäiriö, joten omalla kohdallani "jaksaminen" on erittäin suhteellinen käsitä . Silloin kun voimat loppuu, tuntuu että pää hajoaa!!

Vain yksi lapsi meille siis, kiitos.

 

Yksi hirviö-lapsi voi olla paljon pahempi kuin monta ilomielistä.

 

Itse tykkään että haluaisin sen kolmannen lapsen, ehkä neljännenkin. Mutta meillä on varmaan joidenkin yleistenkin mittapuiden mukaan "vaativat" lapset (down ja autisti) joten kolmannen hankkiminen siihen perään ei ole mikään itsestäänselvyys vaikka vauvakuumetta kuinka pukkaakin. Tykkään että pärjätään hyvin näiden lasten kanssa ja todennäköisesti pärjättäisiin vaikka tulisi se kolmaskin - varsinkin jos sattuisi vielä olemaan terve lapsi - mutta silti olen halunnut pelata varmemman päälle. Paitsi omaa laiskuuttani, myös lasteni takia. haluan että meidän elämä on kuitenkin pääsääntöisesti muakavaa ja leppoisaa, meillä on aikaa paitsi lasten erityistarpeille, myös heille itselleen ihan yleisesti. En ole halukas kaivamaan itsestäni mitään sissiä esiin vain siksi että suurperhe olisi minulle pakkomielle. Kuitenkin näissä lapsissa olen saanut sen tärkeimmän mitä olen elämältä halunnut ja jos siitä nauttiminen edellyttää lapsimäärän jäämistä tähän niin olen senkin hinnan valmis maksamaan.

Toivon että vielä saisin sen kolmannen lapsen, mutta ennen kaikkea toivon että jos se joskus toteutuu olisi se oikeasti se paras mahdollinen ratkaisu meille.

 

Mun mielestä taas on erittäin pätevä syy jättää tekemättä se toinen lapsi, jos ensimmäisenkin kanssa on ollut vaikeaa ja hankalaa. Oikeasti, miten se tilanne muuttuisi paremmaksi, että hankkisi vielä toisen lapsen? Sitten on kaksi hankalaa ja vaikeaa lasta. Miksi ottaa se riski, että toisen lapsen tultua kaikki hajoaa käsiin ja perhe menee säpäleiksi?

Miksi pitää olla niin avuton ja heti antamassa periksi?? Tätä en tajua.
Meissä jokaisessa asuu pieni sissi ja sen voisi kaivaa kukin tarvittaessa esiin.
Aina kaikki ei ole omissa käsissä ja valittavissa, mutta kyllä elämänasenteella on valtava merkitys koko elämässä. :flower:

Miksi on avuton jos tunnustaa itselleen että yhden kanssa on jo kädet täynnä eikä halua sihen toista, mahdollisesti yhta vaativaa, lasta tehdä? Miksi se on periksiantamista jos järjestää elämänsä niin että voimavarat riittävät aatusti lapsen/lasten kasvattamiseen aikuiseksi saakka?

Ok. En ymmärrä vaikka kuinka haluaisin, et miten yhden kanssa voi olla kädet täynnä. Jos aikuisia vielä talossa on kaksi -ainakin iltaisin, niin johan on.

Meillä on useimpina iltoina vain yksi aikuinen kotona, koska teen vuorotöitä. Mieskin on työttömänä, joten ei ole taloudellisesti järkevää jäädä munkin kotiin "lasta tekemään". Ollaan iloisia, jos saadaan tuo yksikin suht täysipäisenä maailmalle ilman tukiverkkoja kahdestaan "kasvattamalla".

 

Minusta ap menee tässä vähän perä edellä puuhun

 

ap, et oo sitten miettinyt, ettei sulle kerrota välttämättä asioita rehellisesti? Oisko kyse sun asenteessa? Tuolla joku jo kirjoittikin hienosti siitä, että nostetaan hattua suurperheelliselle ja sanotaan ettei itse jaksaisi enää yhtään enempää... (ja samalla kiitetään luojaa että on keksitty ehkäisy)!

 

Lyhyesti totean että olen täysin samaa mieltä aapeen kanssa,en kans jaksa tajuta että jopa YHDEN lapsen vanhemmat valittavat miten on niin valtavan rankkaa :kieh: :kieh:

 

ap, et oo sitten miettinyt, ettei sulle kerrota välttämättä asioita rehellisesti? Oisko kyse sun asenteessa? Tuolla joku jo kirjoittikin hienosti siitä, että nostetaan hattua suurperheelliselle ja sanotaan ettei itse jaksaisi enää yhtään enempää... (ja samalla kiitetään luojaa että on keksitty ehkäisy)!

Juuri näin se on.

 

Mikä ongelma tässä on? Jos joku ei jaksa toista lasta, niin miksi edes pitäisi? Vain sen takia, että on asennekysymys? Mitä järkeä? Ei yksi ole sen huonompi lapsiluku kuin kymmenenkään, useimmille kyllä parempi.

 

Lyhyesti totean että olen täysin samaa mieltä aapeen kanssa,en kans jaksa tajuta että jopa YHDEN lapsen vanhemmat valittavat miten on niin valtavan rankkaa :kieh: :kieh:

no, ihmiset kokee eri asiat eri tavalla, usko tai älä, joillakin todella ON rankkaa yhdenkin kanssa.
tämä riiippuu täysin siitä miten kukakin asiat kokee, ja ei se ole teiltä superjaksajilta pois jos joku todellakin väsähtää jopa sen YHDEN kanssa.

 

Miksi pitäis asennetta muuttaa?

Lapset (paitsi yksi, se oma), kodinhoito, raskaus, synnytys, kotona olo ei kiinnosta pätkääkään, miksi siis pitäis muuttaa asennetta? Ja muuttua ap:n kaltaiseksi kun oon täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni näin. Antakaa nyt edes yksi hyvä syy =)

 

EN sano, että kaikkien pitäisi hankkia suurperhe.
EN sano mitään siitä, mikä lapsiluku on oikea kenellekin.

Pointti oli siinä, että jätetään vaikka toinen lapsi tekemättä siksi että "tää yksikin on niin järkyttävän vaikea tapaus", mielestäni se on vain tekosyy.
Eri asia jos sanoo suoraan vaikka että jätämme toisen hankkimatta, koska haluamme harrastaa ja viettää itsekkäämpää (tai jotain sellaista) elämää.
Siis pointti oli siinä, että tuo lapsen "kauhuus" on ihan kakkaa.
Jos sanoo vaikka suoraan, että olen niin laiska, etten jaksa toista, niin sekin on ok. Ihan sama minulle, mutta suotta sitä syytä on pienen lapsen niskoille pistää!

Vai niin.. Pikkasen kyllä pistän tässä hanttiin. Puhun yleisesti: Jos vanhemmuus tuntuu raskaalta jo yhden kanssa niin kai sen saa sanoa ääneen?

 

ksikö juttuja!
Minulle on AIVAN SAMA montako lasta kenelläkin on.
Mutta sen voi sanoa suoraan, että on vaikka niin laiska, ettei jaksa toista tai jotain muuta, kuin että pistää syyn sen pienen lapsen niskoille!
Tiedän millanen on vaativa lapsi ja tiedän millasta on sairastaa itsekin.
Mutta jos kaksi aikuista ei pärjää yhden ja kahden lapsen kanssa "siksi että lapset ovat niin kamalia", se on kakkaa. Siis lapsi ei koskaan ole niin kamala.

:flower:

joopati joo. mä en suoraan sanottuna jaksa edes katsoa vierestä ystäväni pojan puuhia!
aina ohikulkiessaan löy sisaruksiaan, potkii, rääkyy, huutaa, kiljuu, valehtelee, syyttä muita, tekee jatkuvasti kiusaa toisille.. eikä vain omalle perheelle, vaan aivan kaikille. lapsi on kamala! ihmettelen kuinka pojan äiti jaksaa ymmärtää ja etsiä oikeita lääkkeitä adhd:n hoitoon, kai se on se äidinrakkaus? jos meillä olisi vastaava taaus, olisi ihan varmasti sen syytä että toisia lapsia ei tulisi, ja senkin panisin laitokseen.... ai nii nythän päästiinkin tähän-mä olisin vaan laiska. oikeessa olet ap!

 

Itse tykkään että haluaisin sen kolmannen lapsen, ehkä neljännenkin. Mutta meillä on varmaan joidenkin yleistenkin mittapuiden mukaan "vaativat" lapset (down ja autisti) joten kolmannen hankkiminen siihen perään ei ole mikään itsestäänselvyys vaikka vauvakuumetta kuinka pukkaakin. Tykkään että pärjätään hyvin näiden lasten kanssa ja todennäköisesti pärjättäisiin vaikka tulisi se kolmaskin - varsinkin jos sattuisi vielä olemaan terve lapsi - mutta silti olen halunnut pelata varmemman päälle. Paitsi omaa laiskuuttani, myös lasteni takia. haluan että meidän elämä on kuitenkin pääsääntöisesti muakavaa ja leppoisaa, meillä on aikaa paitsi lasten erityistarpeille, myös heille itselleen ihan yleisesti. En ole halukas kaivamaan itsestäni mitään sissiä esiin vain siksi että suurperhe olisi minulle pakkomielle. Kuitenkin näissä lapsissa olen saanut sen tärkeimmän mitä olen elämältä halunnut ja jos siitä nauttiminen edellyttää lapsimäärän jäämistä tähän niin olen senkin hinnan valmis maksamaan.

Toivon että vielä saisin sen kolmannen lapsen, mutta ennen kaikkea toivon että jos se joskus toteutuu olisi se oikeasti se paras mahdollinen ratkaisu meille.

:flower:

 

Mitä sä ap kilahtelet oikein? Sähän kirjoitit jo otsikkoon että suojaudut sateenvarjojen alle eli tiesit mitä vastaukset tulee olemaan. Tai siis varmaan aavistit, ettei jutussasi oikein ole juonta

 

Minulle on AIVAN SAMA montako lasta kenelläkin on.
Mutta sen voi sanoa suoraan, että on vaikka niin laiska, ettei jaksa toista tai jotain muuta, kuin että pistää syyn sen pienen lapsen niskoille!

Tekisit sinäkin jotain muuta kuin niitä kersoja niin voisi silmätkin aueta tuon laiskuuden suhteen. Mä seuraan vierestä yhden suurperheen elämää eikä kyllä kateeksi käy. Turha haaveillakaan, että lapset saisi yksilöllistä huomiota, paitsi aina se vauva joka väännetään joka vuosi uusi.

 

Voinhan minäkin sanoa, että se on oma ongelma ja osaamattomuutta, uusavuttomuutta ja lukutaidonpuutetta, jos ei ainakin yhtä tohtorintutkintoa saa elämänsä aikana suoritettua.

Samaa olin tulossa sanomaan. Miten on, ap, joko on tohtorinhattu hankittu, vai annoitko periksi kesken leikin?

 

Aika usein se ehkä onkin tekosyy, ehkä mies ei halua, parisuhteessa menee huonosti tai ehkä sitä toista lasta ei vaan tule eikä noista asioista halua kaikille alkaa selittelemään, helpointa siis sanoa että yhdessäkin on riittävästi. Ja joillekin tietenkin onkin =)

 

Aika usein se ehkä onkin tekosyy, ehkä mies ei halua, parisuhteessa menee huonosti tai ehkä sitä toista lasta ei vaan tule eikä noista asioista halua kaikille alkaa selittelemään, helpointa siis sanoa että yhdessäkin on riittävästi. Ja joillekin tietenkin onkin =)

Wau, joku ymmärsi mitä ajoin takaa. :flower: Turhaa selittelyä siis mielestäni tuollanen ja pahinta minusta siinä on se, että syytetään jotain pikku muksua.
Asioista vois puhua ihan oikeilla nimillä.