"Antakaa lasten olla kurittomia" Maailmaani avartava ja mullistava kirjoitus!

["Vieras"]

tai jopa lapsettomat, toivon ettei näillä sitten tule kovana pettymyksenä, kun ei ehkä jaksakaan tulevaisuudessa toimia ihan niin hienosti kun voisi kuvitella.

tyypillistä yleistystä lapsettomista. Jopa lapsettomat? Eikö lapseton saisi muka kommentoida kasvatusasioita? Jokainen lapsetonkin on itse nimittäin ollut joskus lapsi ja jäänyt muistoja siitä miten häntä on kasvatettu. Lisäksi on varmasti tekemisissä lapsien kanssa enemmän tai vähemmän, jotkut jopa työssään päivittäin, ja varmasti oppii monenlaista lasten kasvatuksesta.

En tiedä kuvitteleeko joku lapseton tosiaan että omat käsitykset ei muuttuisi jos saa lapsia, minä en ainakaan kuvittele. Minä uskon että jos minulla olisi lapsia se olisi tilanne jota on mahdoton ennakoida tai tietää ennalta mitä tekisi tai pitäisi tehdä.

 

[tiiru]

[QUOTE="Vieras";28078749]tyypillistä yleistystä lapsettomista. Jopa lapsettomat? Eikö lapseton saisi muka kommentoida kasvatusasioita? Jokainen lapsetonkin on itse nimittäin ollut joskus lapsi ja jäänyt muistoja siitä miten häntä on kasvatettu. Lisäksi on varmasti tekemisissä lapsien kanssa enemmän tai vähemmän, jotkut jopa työssään päivittäin, ja varmasti oppii monenlaista lasten kasvatuksesta.

En tiedä kuvitteleeko joku lapseton tosiaan että omat käsitykset ei muuttuisi jos saa lapsia, minä en ainakaan kuvittele. Minä uskon että jos minulla olisi lapsia se olisi tilanne jota on mahdoton ennakoida tai tietää ennalta mitä tekisi tai pitäisi tehdä.[/QUOTE]Tottakai saa, en tarkoittanut sitä ihan noin.

 

[tytsi-89]

- Eristäminen
- Yhteisön/tärkeän henkilön hylkääminen ja paheksunta
- Em. asioiden pelko = häpeä
- Kenkää duunista

Tässä on taas tulkintakysymyksiä, onko kyse rangaistuksesta vai luonnollisesta seurauksesta. Eristämisen ja hylkäämisen voi nähdä myös luonnollisena seurauksena. Jos käyttäydyn huonosti, kanssani ei haluta viettää aikaa=luonnollinen seuraus, ei kosto tai rangaistus. Raja on kyllä hiuksenhieno. Siinä on kyllä se ero, että aikuinen voi vapaaehtoisesti tehdä/olla tekemättä asioita, jos on valmis kestämään seuraukset eikä kukaan pakota tai anna konkreettisia rangaistuksia (aresti, tavaran takavarikoiminen tms.).

 

[Blue]

Tässä on taas tulkintakysymyksiä, onko kyse rangaistuksesta vai luonnollisesta seurauksesta. Eristämisen ja hylkäämisen voi nähdä myös luonnollisena seurauksena. Jos käyttäydyn huonosti, kanssani ei haluta viettää aikaa=luonnollinen seuraus, ei kosto tai rangaistus. Raja on kyllä hiuksenhieno. Siinä on kyllä se ero, että aikuinen voi vapaaehtoisesti tehdä/olla tekemättä asioita, jos on valmis kestämään seuraukset eikä kukaan pakota tai anna konkreettisia rangaistuksia (aresti, tavaran takavarikoiminen tms.).

Oletko sitä mieltä että lapselle olisi hyvä että vanhempi käyttäisi tälläistä luonnollista rangaistustapaa??

"Käyttäydyit huonosti, en halua olla kanssasi." vrt. "Käyttäydyit huonosti, pyydä anteeksi ja olet kotiarestissa päivän."

 

[Tallu -]

Oletko sitä mieltä että lapselle olisi hyvä että vanhempi käyttäisi tälläistä luonnollista rangaistustapaa??

"Käyttäydyit huonosti, en halua olla kanssasi." vrt. "Käyttäydyit huonosti, pyydä anteeksi ja olet kotiarestissa päivän."

Jos vanhempi eristää lapsensa, niin tottakai se on rangaistus ja pahimmanlaatuinen vieläpä. Luonnollinen seuraus se on taas silloin, jos se tulee kavereiden suunnalta, ja lapsi toivottavasti sitä kautta alkaa miettiä käytöstään.

 

[Moraalinvartija]

Tässä on taas tulkintakysymyksiä, onko kyse rangaistuksesta vai luonnollisesta seurauksesta. Eristämisen ja hylkäämisen voi nähdä myös luonnollisena seurauksena. Jos käyttäydyn huonosti, kanssani ei haluta viettää aikaa=luonnollinen seuraus, ei kosto tai rangaistus. Raja on kyllä hiuksenhieno. Siinä on kyllä se ero, että aikuinen voi vapaaehtoisesti tehdä/olla tekemättä asioita, jos on valmis kestämään seuraukset eikä kukaan pakota tai anna konkreettisia rangaistuksia (aresti, tavaran takavarikoiminen tms.).

Eli onko meillä tässä nyt sellainen tulkinnallinen ero, että sinä miellät rankaisemisen ikäänkuin kostamiseksi? Ei rangaistusta tule (tai ei PITÄISI tulla) siksi, että aikuisen arvovaltaa ja ylpeyttä on loukattu. Vaan nimenomaan siksi, että se pysäyttää lapsen ja opettaa jotakin. Joko se rangaistus itsessään opettaa (olen ilkeä->olen yksin), tai sitten sen pysäyttämisjäähyn jälkeinen keskustelu. Toivottavasti.

Kuten kuitenkin jo aiemmin mainitsin, on paljon tilanteita joissa luonnollisen seurauksen ei voi antaa tapahtua. Ja siinä hetkessä ei aina ole käsillä miljoonaa vaihtoehtoa, joista voi valita ideologiaansa täydellisesti istuvan. Ja jos voikin, se lapsi ei välttämättä toimi siltikään toivotusti.

 

[tytsi-89]

Oletko sitä mieltä että lapselle olisi hyvä että vanhempi käyttäisi tälläistä luonnollista rangaistustapaa??

"Käyttäydyit huonosti, en halua olla kanssasi." vrt. "Käyttäydyit huonosti, pyydä anteeksi ja olet kotiarestissa päivän."

En, mutta ei aina rangaistuksiakaan tarvita. Lapsen hylkääminen on lähinnä luonnotonta ellei ole joku ääritapaus. Jos lapsi taas jatkuvasti kiusaa kavereitaan, on aika normaalia, että nämä ottavat välimatkaa.

 

[tytsi-89]

Eli onko meillä tässä nyt sellainen tulkinnallinen ero, että sinä miellät rankaisemisen ikäänkuin kostamiseksi? Ei rangaistusta tule (tai ei PITÄISI tulla) siksi, että aikuisen arvovaltaa ja ylpeyttä on loukattu. Vaan nimenomaan siksi, että se pysäyttää lapsen ja opettaa jotakin. Joko se rangaistus itsessään opettaa (olen ilkeä->olen yksin), tai sitten sen pysäyttämisjäähyn jälkeinen keskustelu. Toivottavasti.

Kuten kuitenkin jo aiemmin mainitsin, on paljon tilanteita joissa luonnollisen seurauksen ei voi antaa tapahtua. Ja siinä hetkessä ei aina ole käsillä miljoonaa vaihtoehtoa, joista voi valita ideologiaansa täydellisesti istuvan. Ja jos voikin, se lapsi ei välttämättä toimi siltikään toivotusti.

Useimmiten se on kosto tai tuntuu kostolta. Etenkin, jos se ei suoraan liity mitenkään siihen tekoon. Totta, mutta on myös paljon tilanteita, joissa kotioloissa ei tarvita rangaistuksia. Mielestäni jäähy ei ole välttämättä rangaistus. Voihan se olla myös rauhoittumispaikka. Etenkin, jos se liittyy johonkin lyömistilanteeseen.

 

[Blue]

Jos vanhempi eristää lapsensa, niin tottakai se on rangaistus ja pahimmanlaatuinen vieläpä. Luonnollinen seuraus se on taas silloin, jos se tulee kavereiden suunnalta, ja lapsi toivottavasti sitä kautta alkaa miettiä käytöstään.

Kyllä, mutta nyt tässä on puhuttu siitä että Tytsi on sitä mieltä että vanhemmat eivät saa asettaa "keinotekoisia" rangaistuksia lapselleen. Siksi kysyinkin että onko lapselle tosiaan hyvästä jos vanhempi eristää lapsen luonnollisesti elämästään jos hän on tyhmäillyt. Kavereilta se toki tulee luonnollisesti, se johtuu siitä että kaverit ovat lapsen kanssa samalla tasolla ja pelaavat samoilla säännöillä. Vanhemmilla taas on vastuu kasvattaa lasta, mutta samalla vastata turvallisuudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja itsetunnon kehityksestä. Kasvaako lapsesta tasapainoinen jos vanhemmat käyttävät "luonnollista" rangaistusta?

Ja ennenkaikkea, eikä tuo kasvatustyyli nimenomaan juuri riko sitä mitä kolumnisti yrittää sanoa, anna lapsen kiukutella. Tuohan tukehduttaa lapsen tunteet pahemmin kuin mikään jäähypenkki ikinä!

Jos et tätä tarkoittanut niin miksi sitten sanoit niin?

 

[tytsi-89]

Kyllä, mutta nyt tässä on puhuttu siitä että Tytsi on sitä mieltä että vanhemmat eivät saa asettaa "keinotekoisia" rangaistuksia lapselleen. Siksi kysyinkin että onko lapselle tosiaan hyvästä jos vanhempi eristää lapsen luonnollisesti elämästään jos hän on tyhmäillyt. Kavereilta se toki tulee luonnollisesti, se johtuu siitä että kaverit ovat lapsen kanssa samalla tasolla ja pelaavat samoilla säännöillä. Vanhemmilla taas on vastuu kasvattaa lasta, mutta samalla vastata turvallisuudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja itsetunnon kehityksestä. Kasvaako lapsesta tasapainoinen jos vanhemmat käyttävät "luonnollista" rangaistusta?

Ja ennenkaikkea, eikä tuo kasvatustyyli nimenomaan juuri riko sitä mitä kolumnisti yrittää sanoa, anna lapsen kiukutella. Tuohan tukehduttaa lapsen tunteet pahemmin kuin mikään jäähypenkki ikinä!

Jos et tätä tarkoittanut niin miksi sitten sanoit niin?

Monissa tilanteissa riittää keskustelu, jos ei ole kyse kenenkään suorasta vahingoittamisesta. Joskus on parempi olla antamatta rangaistusta vaikkei tekoon liittyisikään mitään selviä luonnollisia seurauksia. Mielestäni kyllä liittyy lähes aina. Lapsen/vanhemman mielipaha, häpeä jne. on jo seuraus itsessään.

 

[johan on markkinat]

En nyt lue koko ketjua, mutta siis onko Tytsi"hakkaan pikkuveljeäni koska se on hauskaa"-89 vihdoinkin sitä mieltä että väkivalta on väärin ja siihen tulee puuttua?

 

[Blue]

Monissa tilanteissa riittää keskustelu, jos ei ole kyse kenenkään suorasta vahingoittamisesta. Joskus on parempi olla antamatta rangaistusta vaikkei tekoon liittyisikään mitään selviä luonnollisia seurauksia. Mielestäni kyllä liittyy lähes aina. Lapsen/vanhemman mielipaha, häpeä jne. on jo seuraus itsessään.

Siis sehän on itsestään selvää että rangaistusta ei aina tarvita, se on selvää niillekin jotka puhuvat normaalin kurin puolesta. :headwall:

Mutta haluan tietää että miksi silloin kun jokin rangaistus on tarpeen niin katsot että vanhemman hylkaaminen on luonnollisempi (=parempi) rangastus kun esim. puhelimen poisotto pariksi päiväksi?

 

[Blue]

Siis sehän on itsestään selvää että rangaistusta ei aina tarvita, se on selvää niillekin jotka puhuvat normaalin kurin puolesta. :headwall:

Mutta haluan tietää että miksi silloin kun jokin rangaistus on tarpeen niin katsot että vanhemman hylkääminen on luonnollisempi (=parempi) rangastus kun esim. puhelimen poisotto pariksi päiväksi?

Mielestäni se on juuri pahinta ehdollista rakkautta mitä on, ja mitä vastaan kolumnistikin yritti puhua.

 

[Moraalinvartija]

Useimmiten se on kosto tai tuntuu kostolta. Etenkin, jos se ei suoraan liity mitenkään siihen tekoon. Totta, mutta on myös paljon tilanteita, joissa kotioloissa ei tarvita rangaistuksia. Mielestäni jäähy ei ole välttämättä rangaistus. Voihan se olla myös rauhoittumispaikka. Etenkin, jos se liittyy johonkin lyömistilanteeseen.

Nyt ei ehkä kuitenkaan ole kovin hedelmällistä projisoida omia traumoja koskemaan lähes kaikkia vanhempia. Itse en puolestani tunne ainoatakaan vanhempaa, joka käyttäisi rangaistuksia koston välineenä omaa egoaan pönkittääkseen.

Ja ei tietenkään joka asiassa tarvita rangaistuksia, ei kai sellaista kukaan ole väittänytkään? Ei se kuitenkaan sulje pois sitä, että on tilanteita joissa rankaiseminen on perusteltua ja oikein.

 

[viwe]

Mä varmaan saivartelen mutta onko siis niin, että lapsen laittaminen esim omaan huoneeseen rauhoittumaan on eritämistä ja pahinta mahdollista mitä vanhempi voi tehdä, mutta sen sijaan lapsen laittaminen jäähypenkille (joka ainakin SuperNannyssä on yleensä toisessa huoneessa, jäähypenkillä ei saa jutella, osallistua muun perheen toimintaan) on hyvä seuraamus teosta ja osoittaa että vanhempi kunnioittaa ja rakastaa lastaan?

Siis onko vika vain mussa vai eikö tuossa käytännössä ole juurikaan mitään eroa?

 

[Blue]

Mä varmaan saivartelen mutta onko siis niin, että lapsen laittaminen esim omaan huoneeseen rauhoittumaan on eritämistä ja pahinta mahdollista mitä vanhempi voi tehdä, mutta sen sijaan lapsen laittaminen jäähypenkille (joka ainakin SuperNannyssä on yleensä toisessa huoneessa, jäähypenkillä ei saa jutella, osallistua muun perheen toimintaan) on hyvä seuraamus teosta ja osoittaa että vanhempi kunnioittaa ja rakastaa lastaan?

Siis onko vika vain mussa vai eikö tuossa käytännössä ole juurikaan mitään eroa?

Multako kysyit? Omaan huoneeseen rauhoittumaan laittaminen ja jäähypenkki ovat minusta täysin sama asia, normaalia kuria.

Tytsi on taas sitä mieltä että tuo on keinotekoista kuria. Hänen mielestään luonnollinen syy/seuraussuhde on parempi, eli kun lapsi mokaa jotain niin vanhempi saa tehdä selväksi että "en halua olla kanssasi koska teit tyhmästi".

 

[Ultramariini]

En jaksanut lukea ajatuksella tuota linkattua kirjoitusta. Mutta olihan siinä ihan hyviäkin pointteja.=)
Enkä jaksanut lukea ketjuakaan, mutta ehkäpä siinäkin oli hyviä pointteja.

Omassa huoneessa rauhoittuminen, ei mielestäni kyllä ole yksinomaan rangaistus.
Toki sen sellaisenakin voi nähdä tai hylkäämisenä. Mutta voihan se olla myös paikka oikealle rauhoittumiselle ja itsensä kokoamiselle. Meillä ainakin keskimmäinen neiti tuittupää, itse hakeutuu omaan huoneeseen ja haluaa olla rauhassa ja rauhoittumassa.

 

[tytsi-89]

Siis sehän on itsestään selvää että rangaistusta ei aina tarvita, se on selvää niillekin jotka puhuvat normaalin kurin puolesta. :headwall:

Mutta haluan tietää että miksi silloin kun jokin rangaistus on tarpeen niin katsot että vanhemman hylkaaminen on luonnollisempi (=parempi) rangastus kun esim. puhelimen poisotto pariksi päiväksi?

Ei vanhemman hylkääminen ole koskaan hyväksyttyä tai luonnollista. Ei sitä tarvitse asettaa vastakkain rankaisun kanssa.

 

[tytsi-89]

Nyt ei ehkä kuitenkaan ole kovin hedelmällistä projisoida omia traumoja koskemaan lähes kaikkia vanhempia. Itse en puolestani tunne ainoatakaan vanhempaa, joka käyttäisi rangaistuksia koston välineenä omaa egoaan pönkittääkseen.

Ja ei tietenkään joka asiassa tarvita rangaistuksia, ei kai sellaista kukaan ole väittänytkään? Ei se kuitenkaan sulje pois sitä, että on tilanteita joissa rankaiseminen on perusteltua ja oikein.

Se on täysin eri asia, miltä se lapsesta tuntuu. Rangaistushan toimii useimmiten kostona tai pelotteena. Ei lapsi opi mitään siitä rangaistuksesta. Muuta kuin, että jokin teko on vanhemman mielestä väärin. Oppii myös usein valehtelemaan ja välttelemään rangaistuksia.

 

[Blue]

Ei vanhemman hylkääminen ole koskaan hyväksyttyä tai luonnollista. Ei sitä tarvitse asettaa vastakkain rankaisun kanssa.

Ei olekaan, mutta mitä tämä sitten on;

Tässä on taas tulkintakysymyksiä, onko kyse rangaistuksesta vai luonnollisesta seurauksesta. Eristämisen ja hylkäämisen voi nähdä myös luonnollisena seurauksena. Jos käyttäydyn huonosti, kanssani ei haluta viettää aikaa=luonnollinen seuraus, ei kosto tai rangaistus. Raja on kyllä hiuksenhieno. Siinä on kyllä se ero, että aikuinen voi vapaaehtoisesti tehdä/olla tekemättä asioita, jos on valmis kestämään seuraukset eikä kukaan pakota tai anna konkreettisia rangaistuksia (aresti, tavaran takavarikoiminen tms.).

 

[-minä]

Tässä on taas tulkintakysymyksiä, onko kyse rangaistuksesta vai luonnollisesta seurauksesta. Eristämisen ja hylkäämisen voi nähdä myös luonnollisena seurauksena. Jos käyttäydyn huonosti, kanssani ei haluta viettää aikaa=luonnollinen seuraus, ei kosto tai rangaistus. Raja on kyllä hiuksenhieno. Siinä on kyllä se ero, että aikuinen voi vapaaehtoisesti tehdä/olla tekemättä asioita, jos on valmis kestämään seuraukset eikä kukaan pakota tai anna konkreettisia rangaistuksia (aresti, tavaran takavarikoiminen tms.).

Mutta noilla rangaistuksilla me suojataan lapsiamme, noilta seuraamuksilta, jotka usen kestävät koko loppuelämän.

 

["plääh"]

Monissa tilanteissa riittää keskustelu, jos ei ole kyse kenenkään suorasta vahingoittamisesta. Joskus on parempi olla antamatta rangaistusta vaikkei tekoon liittyisikään mitään selviä luonnollisia seurauksia. Mielestäni kyllä liittyy lähes aina. Lapsen/vanhemman mielipaha, häpeä jne. on jo seuraus itsessään.

Minä jotenkin luulin, että tästä häpeällä kasvattamisesta on vuosikymmenten jälkeen nimenomaan pyritty pois. Samoin tuo vanhemman mielipahalla rankaiseminen ja kiristäminen (jos teet näin, äiti pahoittaa mielensä) silloinkin, kun itse teko ei kohdistu vanhempaan suoraan, on sairasta.

Ennemmin tyyni, ymmärtäväinen ja rauhallinen vanhempi, joka asettaa asian ulkopuolisen rangaistuksen, ja myöhemmin keskustelee teosta, kuin se, että vanhemman mielihyvä ja -paha ovat riippuvaisia lapsen tekemisistä.

 

[Ultramariini]

Se on täysin eri asia, miltä se lapsesta tuntuu. Rangaistushan toimii useimmiten kostona tai pelotteena. Ei lapsi opi mitään siitä rangaistuksesta. Muuta kuin, että jokin teko on vanhemman mielestä väärin. Oppii myös usein valehtelemaan ja välttelemään rangaistuksia.

On tuokin tietysti totta, että lapsi rangaistuksen pelossa jättää tekemättä asioita ja turvautuu valheeseen rangaistusta välttääkseen. Mutta se ei mielestäni silti poissulje sitä, että voi lapsi silti ymmärtää teoillaan olevan seuraumus, joka voidaan myös siis kutsua rangaistukseksi. Tämä tosin on sidoksissa lapsen ikään.
Seuramuksen / rangaistuksen jälkeen asiaa voi käsitellä ja siitä voi keskustella.

 

[Blue]

Se on täysin eri asia, miltä se lapsesta tuntuu. Rangaistushan toimii useimmiten kostona tai pelotteena. Ei lapsi opi mitään siitä rangaistuksesta. Muuta kuin, että jokin teko on vanhemman mielestä väärin. Oppii myös usein valehtelemaan ja välttelemään rangaistuksia.

Eikö sama efekti tapahdu, jopa moninkertaisena uskoisin, jos rangaistuksena käytetään luonnollista vanhemman eristämistä ja hylkäämistä??

 

[lto]

Minusta kirjoitus oli hyvä, supernannyn ohjelmia en ole katsonut ikinä. Samoin Datan linkittämä kirjoitus oli täyttä asiaa. Ja nyt järkytän joidenkin maailmaa, olen päiväkodin johtaja ammatiltani ja kasvatan siis joidenkin teidän lapsia...

On paljon aikuisia, joille lapsi tuntuu kelpaavan vain hajuttomana, mauttomana, hiljaa. Niistä nalkuttamalla vaietuista lapsista tulee huonoimmassa tapauksessa vaurioituneita aikuisia, joilla ei ole keinoja ratkoa haastavia sosiaalisia tilanteita. Vaikka ap:n kolumnin kirjoittajalla oli puutteita kirjoituksessaan minun makuuni, oli hänen ydinajatuksensa tärkeä.