"Antakaa lasten olla kurittomia" Maailmaani avartava ja mullistava kirjoitus!

[minnee]

Tuntuu, että varsinkin Suomessa monille lasten kasvattaminen on yhtä kuin kurinpitoa. Mietitään, että "Mitä teen, kun lapsi tekee jotain väärin".

Totuus lienee kuitenkin se, että paras keino opettaa lapselle, miten toimia eri tilanteissa on esimerkki. Tämä ei tietenkään päde kaikkeen. Mutta siihen, miten kohdellaan toisia ihmisiä, se on ainut oikeasti pätevä ja vaikuttava keino. Jos haluaa, että lapsi käyttäytyy kauniisti ja puhuu toisille arvostavaan sävyyn, kohtele häntä kauniisti ja puhu hänelle arvostavaan sävyyn. Jos haluat, että lapsesi oppii väkivallattoman tavan ratkoa riitatilanteita, älä itse käytä väkivaltaa.

Oma kokemukseni on toki aika lyhyeltä ajalta, mutta sen olen jo ehtinyt huomata, että lapset ovat kuin pesusieniä. He matkivat KAIKKEA mitä vanhemmat tekevät, puheista käytökseen. Ja he haluavat ihan oikeasti olla mieliksi. He haluavat tehdä vanhempansa ylpeiksi. Eli jos haluaa, että lapsi sisäistää jonkin tavan toimia anna siihen esimerkkiä ja kun lapsi matkii sinua, kiitä häntä siitä. Tee siitä oikein iso numero: kerro toisille, kuinka hienosti lapsi osasi vaikka sanoa kiitos, tai leikkiä nätisti toisten lasten kanssa tai odottaa vuoroaan. Aina kuulee sanottavan, että ihmiset oppivat virheistä, mutta ihan oikeasti: ihmiset oppivat parhaiten onnistumisista. Varsinkin lapset.

 

[Blue]

Minusta kirjoitus oli hyvä, supernannyn ohjelmia en ole katsonut ikinä. Samoin Datan linkittämä kirjoitus oli täyttä asiaa. Ja nyt järkytän joidenkin maailmaa, olen päiväkodin johtaja ammatiltani ja kasvatan siis joidenkin teidän lapsia...

On paljon aikuisia, joille lapsi tuntuu kelpaavan vain hajuttomana, mauttomana, hiljaa. Niistä nalkuttamalla vaietuista lapsista tulee huonoimmassa tapauksessa vaurioituneita aikuisia, joilla ei ole keinoja ratkoa haastavia sosiaalisia tilanteita. Vaikka ap:n kolumnin kirjoittajalla oli puutteita kirjoituksessaan minun makuuni, oli hänen ydinajatuksensa tärkeä.

Ydunajatus oli loistava. Lasten on annettava kiukutella, olla rämäpäitä, kovaäänisiä yms.

Mutta kurittomia he eivät saa olla. Ja tapoja (esim. anteeksipyyntö) on oltava. Siksi kirjoitinkin että melkoista kuriapitävien vanhempien aliarvioimista tuo teksti oli kaikessa provokatiivisuudessaan.

 

[-minä]

Niin, ja puhun myös ennakoinnin puolesta. Eli kun ollaan menossa vaikkapa kylään, niin vanhemmat voivat kerrata lapsille sääntöjä, joita pitää kyläillessä ottaa huomioon. Kauppaan mennessä kerrotaan ostetaanko karkkia/leluja vai ei. Näin vältetään monta ikävää tilannetta, joista saattaisi syntyä polemiikkia.

Lapsiakin on niin erilaisia. Meidän poikien perhepäivähoitajalle riitti yksi kerta kaupassa heidän kanssaan, mutta itse olin tottunu aina käymään, joten selvittiin. Ei ne vintiöt touhutessaan olisi mitään sääntöjä muistaneet vaan tarkkaa oli meidän systeemi ahdilla ja rangaistuksilla. Jos syyseuraus suhteita olisi jääty odottelemaan, olisi meillä ollut porttikielto joka kauppaan.

 

[-minä]

Eikö sama efekti tapahdu, jopa moninkertaisena uskoisin, jos rangaistuksena käytetään luonnollista vanhemman eristämistä ja hylkäämistä??

Totta, aikuisena arsinkin otan mielummin vaikka turpaan, kuin äitini häpeän. Olen jopa itse satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä häpeästä.

 

[tytsi-89]

Ei olekaan, mutta mitä tämä sitten on;

Tässä on taas tulkintakysymyksiä, onko kyse rangaistuksesta vai luonnollisesta seurauksesta. Eristämisen ja hylkäämisen voi nähdä myös luonnollisena seurauksena. Jos käyttäydyn huonosti, kanssani ei haluta viettää aikaa=luonnollinen seuraus, ei kosto tai rangaistus. Raja on kyllä hiuksenhieno. Siinä on kyllä se ero, että aikuinen voi vapaaehtoisesti tehdä/olla tekemättä asioita, jos on valmis kestämään seuraukset eikä kukaan pakota tai anna konkreettisia rangaistuksia (aresti, tavaran takavarikoiminen tms.).

Tarkoitin vaikka sitä, että seurustelukumppani tai ystävä hylkää. Ihan siis aikuisiakin.

 

[tytsi-89]

On tuokin tietysti totta, että lapsi rangaistuksen pelossa jättää tekemättä asioita ja turvautuu valheeseen rangaistusta välttääkseen. Mutta se ei mielestäni silti poissulje sitä, että voi lapsi silti ymmärtää teoillaan olevan seuraumus, joka voidaan myös siis kutsua rangaistukseksi. Tämä tosin on sidoksissa lapsen ikään.
Seuramuksen / rangaistuksen jälkeen asiaa voi käsitellä ja siitä voi keskustella.

Totta kai ymmärtää, että on seuraamus/rangaistus, muttei opi siitä rangaistuksesta varsinaisesti mitään. Empatiaa ja moraalia kun on tarkoitus oppia eikä sitä, että jos kiusaan, en saa karkkia.

 

[Moraalinvartija]

Se on täysin eri asia, miltä se lapsesta tuntuu. Rangaistushan toimii useimmiten kostona tai pelotteena. Ei lapsi opi mitään siitä rangaistuksesta. Muuta kuin, että jokin teko on vanhemman mielestä väärin. Oppii myös usein valehtelemaan ja välttelemään rangaistuksia.

Mistä syystä lapsen mielestäsi ei tulisi oppia, että jokin teko on vanhemman mielestä väärin? Eikö juuri siihen perustu omien arvojen, moraalin ymv. opettaminen jälkikasvulle?

Vai oletko sitä mieltä, että Moraali® on jokin universaali fysiikan laki, jonka lapsi sisäsyntyisesti hallitsee kuten ankanpoika uimisen? Onko moraali olemassa vain itseään varten, vai onko se väline jonkin saavuttamiseksi? Jos sen tehtävä on ainoastaan olla olemassa sellaisenaan, miksi sen ilmenemismuodot vaihtelevat niin kovasti kulttuurin ja ympäristön mukaan?

Edelleen käsite-eroista: Mielestäsi rangaistus toimii kostona tai pelotteena. Miksi kavereiden hylkäämäksi joutuminen ei toimi kostona tai pelotteena samalla mekanismilla?

Kurin pitäminen ei edelleenkään tarkoita mielivaltaista hatusta vedettyjen rangaistusten langettamista. Minkä lisäksi liki kaikki rangaistukset ovat (jos niin halutaan) johdettavissa "luonnolliseen seuraukseen" ja toisinpäin. Koska edelleen on aina pohjimmiltaan kyse palkkiosta ja rangaistuksesta, kutsuttiin niitä millä termeillä tahansa.

Se, mikä on oikeasti merkityksellistä, on oikeudenmukaisuus.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="plääh";28079278]Minä jotenkin luulin, että tästä häpeällä kasvattamisesta on vuosikymmenten jälkeen nimenomaan pyritty pois. Samoin tuo vanhemman mielipahalla rankaiseminen ja kiristäminen (jos teet näin, äiti pahoittaa mielensä) silloinkin, kun itse teko ei kohdistu vanhempaan suoraan, on sairasta.

Ennemmin tyyni, ymmärtäväinen ja rauhallinen vanhempi, joka asettaa asian ulkopuolisen rangaistuksen, ja myöhemmin keskustelee teosta, kuin se, että vanhemman mielihyvä ja -paha ovat riippuvaisia lapsen tekemisistä.[/QUOTE]

Ihminen tuntee luonnostaan häpeää, jos toimii väärin. Ei sitä siis tarvitse ruokkia tai häpäistä tai nolata lisää. Rangaistus voi usein aiheuttaa lisää häpeää. Tietenkään ei kuulu manipuloida lasta ja väittää, että äidille tulee paha mieli, jos se ei ole totta. Samoin on ihan typerää monesti kieltää asioita, joista ei ole suoraa haittaa vanhemmalle tai muille. Saati rankaista niistä.

 

[Ultramariini]

Totta kai ymmärtää, että on seuraamus/rangaistus, muttei opi siitä rangaistuksesta varsinaisesti mitään. Empatiaa ja moraalia kun on tarkoitus oppia eikä sitä, että jos kiusaan, en saa karkkia.

Riippuu kyllä rangaistuksesta tai seuraamuksesta.

 

[-minä]

Tuossahan menette kumpikin ihan pointin ohi ja ajattelette vain itsejänne. Kysehän oli siitä minkälaiset kasvatusperiaatteet ovat hyviä ja mitkä huonoja. Eikä siitä satunnaisesta pahasta päivästä mikä jokaiselle kasvattajalle joskus tulee. Eiköhän lähes kaikki ainakin jollain periaatteella kuitenkin lapsiaan yritä kasvattaa. Tässä annetaan vaihtoehtoinen tapa toimia, lapsiystävällisempi, pitkällä tähtäimellä tuloksekkaampi sekä kehittävämpi.

En ole vIelä tavannut vanhempaa, joka kasvattaa lastaan tiuskimalla, mutta lähes kaikki vanhemmat myöntävät tehneensä niin.

 

[-minä]

Tarkoitin vaikka sitä, että seurustelukumppani tai ystävä hylkää. Ihan siis aikuisiakin.

Pitääkö lapsen kantapään kautta oppia se ja jäädä yksin?

 

["plääh"]

Totta kai ymmärtää, että on seuraamus/rangaistus, muttei opi siitä rangaistuksesta varsinaisesti mitään. Empatiaa ja moraalia kun on tarkoitus oppia eikä sitä, että jos kiusaan, en saa karkkia.

Ei tästä voi vääntää, kun meillä on nin erilainen maailmankuva. Minulle kun ihminen on pohjimmiltaan ja ääritilanteissa ihan pinnaltaankin ennen kaikkea selviytymisvaistoinen petoeläin.
Miksi muuten kaikesta moraalista ja etiikasta ja korkeammasta älykkyydestä huolimatta lapset kiusaavat toisiaan päiväkodissa ja koulussa, työkaverit työelämässä, mammat tällä palstalla? On sotaa ja epäoikeudenmukaisuutta ja itsekkyyttä. Aina on ollut, oli lapset kasvatettu miten vaan.

Suurimpaan osaan meistä tehoaa parhaiten nyt ja lapsina yksinkertainen logiikka "jos kiusaan, en saa karkkia".

Mutta ajattele, miten hyvältä tuntuu. Selviydytään sitten kumpikin tavallamme ja kasvatetaan lapsemme omallamme.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="plääh";28079645]Ei tästä voi vääntää, kun meillä on nin erilainen maailmankuva. Minulle kun ihminen on pohjimmiltaan ja ääritilanteissa ihan pinnaltaankin ennen kaikkea selviytymisvaistoinen petoeläin.
Miksi muuten kaikesta moraalista ja etiikasta ja korkeammasta älykkyydestä huolimatta lapset kiusaavat toisiaan päiväkodissa ja koulussa, työkaverit työelämässä, mammat tällä palstalla? On sotaa ja epäoikeudenmukaisuutta ja itsekkyyttä. Aina on ollut, oli lapset kasvatettu miten vaan.

Suurimpaan osaan meistä tehoaa parhaiten nyt ja lapsina yksinkertainen logiikka "jos kiusaan, en saa karkkia".

Mutta ajattele, miten hyvältä tuntuu. Selviydytään sitten kumpikin tavallamme ja kasvatetaan lapsemme omallamme.[/QUOTE]

Pidän ajattelumaailmaasi hyvin kyynisenä. Kyllä ihmiselle yleensä kehittyy empatiakyky ja moraali. Harva meistä toimii oikein vain siksi, ettei saa rangaistusta. Opimme lukemaan toistemme tunteita emmekä tahdo aiheuttaa mielipahaa muille. Varastatko sinä esim. kaveriltasi, jos tiedät, ettet jää kiinni? Lapselle ehkä onkin jossain vaiheessa "normaalia" olla lyömättä siksi, ettei saa muuten karkkia, mutta tuskin sinä löisit kaveriasi vaikkei siitä koituisi sinulle vastaavia seurauksia. Jos empatiakykysi on terve, et tahdo satuttaa muita. Siihen ei tarvita mitään konkreettisia palkintoja/rangaistuksia motivoimaan. Riittää, että oikein toimiminen tuottaa mielihyvää itselle ja muille.

Miksi yrität opettaa empatiakykyä ja moraalia lapsillesi, jos et usko ihmisten eroavan empatialtaan ja moraaliselta kyvyltään muista eläimistä? Jos oikein/väärin toimimisella ei mielestäsi ole mitään tekemistä sen kanssa, että _tahdotaan_ kohdella muita hyvin. Minusta ydin tässä on se, että lapselle kehittyy oma moraalitaju ja hän toimii siten kuin itse katsoo oikeaksi eikä vain tottele vanhempaansa. Itse asiassa sodat ja väkivalta ovat vähentyneet älykkyyden kasvaessa.

 

["plääh"]

Pidän ajattelumaailmaasi hyvin kyynisenä. Kyllä ihmiselle yleensä kehittyy empatiakyky ja moraali. Harva meistä toimii oikein vain siksi, ettei saa rangaistusta. Opimme lukemaan toistemme tunteita emmekä tahdo aiheuttaa mielipahaa muille. Varastatko sinä esim. työpaikalta, jos tiedät, ettet jää kiinni? Lapselle ehkä onkin jossain vaiheessa "normaalia" olla lyömättä siksi, ettei saa muuten karkkia, mutta tuskin sinä löisit kaveriasi vaikkei siitä koituisi sinulle vastaavia seurauksia. Jos empatiakykysi on terve, et tahdo satuttaa muita.

Löisin kaveriani, vaikka häneen sattuu, jos kaveri on esimerkiksi ensin lyönyt lastani. Ihan sama miltä se hänestä tuntuisi. Haluaisin satuttaa häntä, seurauksista välittämättä.

Tekojen moraalittomuus riippuu niiden oikeutuksesta ja oikeutus muotoutuu jokaisen pään sisällä eri perustein eri tilanteissa. Ei ole mitään yhteistä moraalia, joka kaikille toimisi samana sääntökavalkadina. Joku toinen ei löisi kaveriaan silloinkaan, kun omaa lasta on satutettu.

Siksi onkin selkeintä, että "jos lyö toista, ei saa karkkia". Esim. oikeudessa toisen lyömisestä saa aina rangaistuksen, oli syy sille mikä tahansa. Oikeudessa ei käsitellä pahaa mieltä, henkisistä kärsimyksistä ei saa korvaustakaan.

Väitän, että hyödyn ollessa tarpeeksi suuri meistä jokainen toimii epäempaattisesti ja moraalittomasti. Se, mikä tuo hyöty tai hinta on, riippuu sitten ihan ihmisestä.
Siksi on opetettava lapselle, että pahoilla teoilla on konkreettisia seurauksia, muutakin kuin pahaa mieltä toiselle ja sitten itselle, kun on sen aiheuttanut. Kun jotakin oikein haluaa tai haluaa tehdä ja kokee olevansa siihen oikeutettu, ei se toisen paha mieli paljoa pidättele, isot sakot ja pitkä vankilatuomio sitten enemmän.

Mutta ethän sinä tätä voi käsittää. En minäkään ymmärrä sinun ajatusmaailmaasi, mutta kummallekin on varmaan ihan terveellistä huomata, että toisinkin voi maailmaa tulkita.

 

["plääh"]

Pidän ajattelumaailmaasi hyvin kyynisenä. Kyllä ihmiselle yleensä kehittyy empatiakyky ja moraali. Harva meistä toimii oikein vain siksi, ettei saa rangaistusta. Opimme lukemaan toistemme tunteita emmekä tahdo aiheuttaa mielipahaa muille. Varastatko sinä esim. kaveriltasi, jos tiedät, ettet jää kiinni? Lapselle ehkä onkin jossain vaiheessa "normaalia" olla lyömättä siksi, ettei saa muuten karkkia, mutta tuskin sinä löisit kaveriasi vaikkei siitä koituisi sinulle vastaavia seurauksia. Jos empatiakykysi on terve, et tahdo satuttaa muita. Siihen ei tarvita mitään konkreettisia palkintoja/rangaistuksia motivoimaan. Riittää, että oikein toimiminen tuottaa mielihyvää itselle ja muille.

Miksi yrität opettaa empatiakykyä ja moraalia lapsillesi, jos et usko ihmisten eroavan empatialtaan ja moraaliselta kyvyltään muista eläimistä? Jos oikein/väärin toimimisella ei mielestäsi ole mitään tekemistä sen kanssa, että _tahdotaan_ kohdella muita hyvin. Minusta ydin tässä on se, että lapselle kehittyy oma moraalitaju ja hän toimii siten kuin itse katsoo oikeaksi eikä vain tottele vanhempaansa. Itse asiassa sodat ja väkivalta ovat vähentyneet älykkyyden kasvaessa.

Oikein toimiminen, oma ja toisten mielihyvä ja -paha ovat vain kehittyneempi karkkijärjestelmä. Mielihyvä ja sosiaalinen hyväksyntä ovat karkkia, mielipaha ja hyljeksintä karkeitta jäämistä. Tämän muotoili joku jo aiemmin tässä ketjussa.
Tahto toimia oikein kumpuaa siitä, että hyötyy siitä itse, pohjimmiltaan. Moraali on palkkiojärjestelmä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="plääh";28079947]Löisin kaveriani, vaikka häneen sattuu, jos kaveri on esimerkiksi ensin lyönyt lastani. Ihan sama miltä se hänestä tuntuisi. Haluaisin satuttaa häntä, seurauksista välittämättä.

Tekojen moraalittomuus riippuu niiden oikeutuksesta ja oikeutus muotoutuu jokaisen pään sisällä eri perustein eri tilanteissa. Ei ole mitään yhteistä moraalia, joka kaikille toimisi samana sääntökavalkadina. Joku toinen ei löisi kaveriaan silloinkaan, kun omaa lasta on satutettu.

Siksi onkin selkeintä, että "jos lyö toista, ei saa karkkia". Esim. oikeudessa toisen lyömisestä saa aina rangaistuksen, oli syy sille mikä tahansa. Oikeudessa ei käsitellä pahaa mieltä, henkisistä kärsimyksistä ei saa korvaustakaan.

Väitän, että hyödyn ollessa tarpeeksi suuri meistä jokainen toimii epäempaattisesti ja moraalittomasti. Se, mikä tuo hyöty tai hinta on, riippuu sitten ihan ihmisestä.
Siksi on opetettava lapselle, että pahoilla teoilla on konkreettisia seurauksia, muutakin kuin pahaa mieltä toiselle ja sitten itselle, kun on sen aiheuttanut. Kun jotakin oikein haluaa tai haluaa tehdä ja kokee olevansa siihen oikeutettu, ei se toisen paha mieli paljoa pidättele, isot sakot ja pitkä vankilatuomio sitten enemmän.

Mutta ethän sinä tätä voi käsittää. En minäkään ymmärrä sinun ajatusmaailmaasi, mutta kummallekin on varmaan ihan terveellistä huomata, että toisinkin voi maailmaa tulkita.[/QUOTE]

Jotenkin yksinkertaistat asiaa. Totta kai on olemassa heikkoutta, itsekkyyttä ja ilkeyttä. Ei ole olemassakaan täydellistä ihmistä tai maailmaa. Mielestäni on kauhistuttavaa, jos sen varjolla ei tarvitse lainkaan opettaa moraalista ajattelua tai empatiakykyä? Koska harvassa asiassa on olemassa ehdotonta oikea/väärää, on nimenomaan hyvä opettaa ajattelemaan, miltä jokin toisesta tuntuu. Tunteet ovat aitoja ja oikeita aina. Minusta on aika selkeää, että yhteiskunnassa voidaan sitä paremmin, mitä vähemmän ketään satuttaa toista. Ei moraali ihan noin monimutkainen asia ole.

Olisiko sinusta oikein lyödä kaveria, jos hän olisi lyönyt lastasi? Helppohan se on ymmärtää, että mieli tekisi lyödä tai ei kykene hillitsemään itseään mutta on eri asia, pitääkö tekoaan oikeana. Rakentavaa se ei ole, voi korkeintaan pelottaa kaveria niin, ettei uskalla enää toimia samoin. Ääritilannehan tuokin on. Harvalla meistä varmaan on kaveria, joka olisi lyönyt lastamme. Kannatatko muuten kuolemantuomiota?

Kyllä oikeudessakin otetaan huomioon lieventävät asianhaarat ja motiivit jne. Ai ei saa korvauksia? Kyllä muuten saa. Uhri voi saada korvauksia henkisistä kärsimyksistä.

Totta kai jokainen meistä toimii jossakin asiassa epäempaattisesti ja moraalittomasti. Yhtä lailla moni toimii empaattisesti ja moraalisesti vaikka siitä ei seuraa varsinaista palkintoa tai rangaistusta tekemättä jättämisestä. Väittäisin, että suurin osa meistä kykenee toimimaan yhteiskunnassa ilman esim. vankeuden pelkoa. Montako kertaa olet jättänyt tekemättä jotain siksi, että siitä seuraisi vankilatuomio? Sakot on eri asia. Niitä voi saada aika pienistäkin rikkeistä. Ihmiselle on myös äärimmäiseen tärkeää tuntea olevansa "hyvä ihminen", eli kyllä se moraalikin ohjaa monesti. Ei esim. tahdo varastaa vaikka saisi siitä hyötyä, koska huono omatunto veisi siitä ilon.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="plääh";28079984]Oikein toimiminen, oma ja toisten mielihyvä ja -paha ovat vain kehittyneempi karkkijärjestelmä. Mielihyvä ja sosiaalinen hyväksyntä ovat karkkia, mielipaha ja hyljeksintä karkeitta jäämistä. Tämän muotoili joku jo aiemmin tässä ketjussa.
Tahto toimia oikein kumpuaa siitä, että hyötyy siitä itse, pohjimmiltaan. Moraali on palkkiojärjestelmä.[/QUOTE]

Niin, kehittyneempi. Minusta lasta tulisi kasvattaa niin, että hänelle kehittyisi se "kehittyneempi karkkijärjestelmä". Se ei kaikilla kehity koskaan. Jo kouluikäinen omaa sen verran laajan reviirin, ettei häntä voi olla jatkuvasti palkitsemassa/rankaisemassa. Siksi olisi tärkeää, että hänellä olisi empatiakykyä, omaakin käsitystä siitä, mikä on oikein/väärin ja kykyä pohtia. Tietysti ihminen toimii pohjimmiltaan oikein siksi, että hyötyy siitä. Minä toimin oikein eniten siitä syystä, että tahdon välttää mielipahaa ja huonoa omaatuntoa, jota väärin toiminen aiheuttaa. Kun pahoitan toisen mielen, kärsin itsekin enkä kunnioita itseäni. Oikein toimiessani taas tunnen olevani parempi ihminen kuin jos teen pahaa muille.

Väitän, ettei yhteiskunta toimisi, jos kaikki toimisivat vain konkreettisten rangaistusten/palkkioiden avulla ja lyhytnäköisesti joka tilanteessa. Osa sitten toimii ihan seurauksista välittämättä.

 

["heh"]

Tytsi on itse tappelija...

 

[tytsi-89]

Plääh: Jos lapselle on kehittynyt jo empatiakykyä, hän ehkä jättää varastamatta kaverilta lelua, koska se aiheuttaisi kaverille pahan mielen (sen lisäksi, että saisi ehkä rangaistuksenkin ja menettäisi leikkiseuraa). Joku toinen lapsi taas ei välitä pätkääkään siitä, tuleeko kaverille paha mieli (ei omaa vielä empatiakykyä, ei osaa kuvitella, miltä kaverista tuntuisi) vaan jättää varastamatta siksi, että äiti antaa muuten rangaistuksen. Kun lapsi on tilanteessa, jossa äiti ei ole mailla halmeilla eikä kiinnijäämispelkoa ole, eka lapsi ei silti varasta, koska ei tahdo aiheuttaa toiselle lapselle pahaa mieltä, mutta toka varastaa, koska ei saa rangaistusta.

Ihanko oikeasti ei mielestäsi ole väliä, kumpaan ryhmään lapsi kuuluu eikä ole toivottavaa, että tulisi sen kaltaiseksi kuin tuo ensimmäinen lapsi? Toki on vielä lapsia, jotka omaavat empatiakyvyn (tosin eivät ehkä niin hyvää kuin se eka lapsi), mutta houkuttelevassa tilanteessa sortuvat. Tajuat varmaan kuitenkin pointin.

 

[Moraalinvartija]

Niin, kehittyneempi. Minusta lasta tulisi kasvattaa niin, että hänelle kehittyisi se "kehittyneempi karkkijärjestelmä". Se ei kaikilla kehity koskaan.

Tätä ei varmasti kukaan kiistänytkään. Kuitenkin on tosiasia, että pienen lapsen kyky ymmärtää abstrakteja asioita on kehitystasosta riippuen jotain olemattoman ja ehkä vähän väliltä. Ihmisen, kuten muidenkin eläinten, lapsi myös syntyy täydellisen itsekkäänä olentona.
Se, että sinä nimität "seuraamukseksi" sitä mitä toiset nimittävät "rangaistukseksi" ei tee tähän itse asiaan mitään eroa: lapsi tarvitsee konkretiaa.

 

[tytsi-89]

Rangaistusten toimivuuskin on monimutkainen asia. Jonkun mielestä ne toimii, jos lapsi toimii pakosta/rangaistuksen pelossa "oikein" tai vanhemman tahdon mukaan. Lapsen sisäisessä moraalisessa kehityksessä ei kuitenkaan tapahdu välttämättä mitään. Rangaistus/palkinto voi jopa viedä lapsen huomion kokonaan pois tekojensa todellisista seurauksista, toisten ihmisten tunteista jne. Tämä on samantyyppinen asia kuin sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Harva meistä kovin pitkälle jaksaa käydä kouluja vain vanhempien mieliksi vaan siihen tarvitaan omaa motivaatiota oppia. Sama pätee mielestäni muiden kohteluun. Rangaistukset voivat opettaa lasta välttelemään niitä ja valehtelemaan. Ne voivat myös vähentää lapsen kunnioitusta vanhempaa kohtaan.

 

[tytsi-89]

Tätä ei varmasti kukaan kiistänytkään. Kuitenkin on tosiasia, että pienen lapsen kyky ymmärtää abstrakteja asioita on kehitystasosta riippuen jotain olemattoman ja ehkä vähän väliltä. Ihmisen, kuten muidenkin eläinten, lapsi myös syntyy täydellisen itsekkäänä olentona.
Se, että sinä nimität "seuraamukseksi" sitä mitä toiset nimittävät "rangaistukseksi" ei tee tähän itse asiaan mitään eroa: lapsi tarvitsee konkretiaa.

Minusta lapsi saakin tehdä virheitä, siinä missä aikuinenkin. Ne rangaistukset kun eivät kuitenkaan kehitä sitä kykyä moraaliin ja empatiaan ja täten eivät kovin pitkälle riitä motivoimaan lasta. Muutenhan niitä ei kukaan käyttäisi säännöllisesti, jos lapsi oppisi kerrasta. On kuitenkin vanhempia, jotka kasvattavat lasta ilman rankaisua. Heidän lapsiltaan vaan jotenkin odotetaan paljon parempaa käytöstä kuin niiltä lapsilta, joita rangaistaan. Jotkut lapset lyövät toisia jatkuvasti vaikka saisivat rangaistuksen. Siitä voisi päätellä, ettei rankaisukaan aina toimi. Rankaiseminen voi myös hidastaa moraalista kehitystä, koska se osaltaan opettaa lapselle joissain tilanteissa kostamista, tuomitsemista jne. jotka voivat olla ihmisten arvoja vastaan ja ristiriidassa kasvatuksen kanssa.

 

[tytsi-89]

Silläkin voi tehdä muuten hallaa lapselle, että odottaa häneltä itsekkyyttä ja huonoa käytöstä, pelkkää oman edun tavoittelua muiden kustannuksella jne. Lapsi kun pyrkii täyttämään häneen kohdistuvat odotukset.

 

[Moraalinvartija]

Minusta lapsi saakin tehdä virheitä, siinä missä aikuinenkin. Ne rangaistukset kun eivät kuitenkaan kehitä sitä kykyä moraaliin ja empatiaan ja täten eivät kovin pitkälle riitä motivoimaan lasta. Muutenhan niitä ei kukaan käyttäisi säännöllisesti, jos lapsi oppisi kerrasta. On kuitenkin vanhempia, jotka kasvattavat lasta ilman rankaisua. Heidän lapsiltaan vaan jotenkin odotetaan paljon parempaa käytöstä kuin niiltä lapsilta, joita rangaistaan. Jotkut lapset lyövät toisia jatkuvasti vaikka saisivat rangaistuksen. Siitä voisi päätellä, ettei rankaisukaan aina toimi. Rankaiseminen voi myös hidastaa moraalista kehitystä, koska se osaltaan opettaa lapselle joissain tilanteissa kostamista, tuomitsemista jne. jotka voivat olla ihmisten arvoja vastaan ja ristiriidassa kasvatuksen kanssa.

Eli mitkä rangaistukset nyt ovat kyseessä? Kun kaikki mainitsemani meillä käytetyt rangaistukset ovat sinun termeilläsi ilmaistuna "luonnollisia seurauksia" tai "rauhoittumista" tai jotain tilanteen katkaisemista. Niin mitkä ne nyt ovat niitä rangaistuksia, mitkä eivät opeta mitään?

Jos ja kun tulee tilanteita, joissa lapsi ei tahdo uskoa puheita, eikä sopeudu tähän kehittyneempään koirankoulutuksen muotoon jota on nimitetty moraaliksi...niin silloin palataan perusasioiden ääreen, karvalakkimalliin. Lapset ovat älykkäitä, mutta eivät samalla tavoin kuin aikuiset.

On aika raakaa, jos aivan kaikki täytyy oppia kokeilemalla itse. Kaikkien näiden kokeilujen jälkiä ei voi pyyhkiä rätillä pois.

 

[Moraalinvartija]

Silläkin voi tehdä muuten hallaa lapselle, että odottaa häneltä itsekkyyttä ja huonoa käytöstä, pelkkää oman edun tavoittelua muiden kustannuksella jne. Lapsi kun pyrkii täyttämään häneen kohdistuvat odotukset.

Minä odotan lapsiltani täysin päinvastaista. Koska olen heidät kasvattanut ottamaan toiset huomioon ja olemaan oikeudenmukaisia. En silti kuvittele, että tuo 3-v tässä aina omaehtoisesti onnistuisi.