ANOPIT?ARGH.

[niina]

Nyt peräänkuuluttaisinkin juttuja anopeista... --->
Elikkä itselläni on esikoinen tässä odotuksen alla ja luulin että kun kerromme lapsesta niin totta kai tuleva mummo rupeaa touhuamaan (ts. anoppini) niin JA VIELÄ MITÄ, olen saanut villatakin ja vaippahousut 2kpl:tta...niin tässäkö tämä?
Mieheni sisarella on kaksi alle kouluikäistä lasta ja ne ovat siellä yötä ja hoidossa viikollakin, kuinka minä tähän joukkoon enään mahdun?
Uskoakseni me hoidamme mieheni kanssa lasta kahden mieluummin kuin viemme tuonne jossa ilmeisesti minä olen kuin ilmaa!!!
Aivan kuin tämä olisi anopille kova pala kun hänen ""pikku poikansa"" nyt tälläsessä elämän vaiheessa...

Niin tulisiko minun ottaa kaikki ns.paska niskaan ja niellä kun anoppi ei halua ottaa osaa eikä arpaa mitenkään mihkään...Sanoohan se että se sitten kun tulee meille ja plaaph plaaph näen tähtiä pelkästä ajatuksesta, aivan kuin en omistaisi vauvaani hetkeäkään kun se (lue anoppi) suunnittelee jo kaikkea kun se on niillä hoidossa kuinka se kantaa sitä kantorepussa!!!!!!!!!!!
Jessus mää sekoan ja harmaitten hiusten määrää ei voi kuin KUVAILLA!!!!

 

[Et mitä?]

Nyt taitaa vähän hormoonit heilahdella, viestistäsi ei oikein saanut kuvaa siitä, mitä pahaa se anoppi on sinulle tehnyt.

 

[hiphei]

No vähän samaa minäkin täällä mietin....siis olet jo saanut jotain anopilta eikä vauva ole edes vielä syntynyt...eikös se ole vain positiivista? Meillä ei anoppi ole mitään vielä ostanut kun odottelee, että kumpikos sieltä tulee. Kuinka paljon haluaisit anopin hössöttävän ennen syntymää, eiköhän sitä kerkeä kun lapsi on maailmassa?

Ja usko pois, on vain ihanaa jos anoppi haluaa hoitaa lasta niin sinäkin voit sitten joskus mennä miehen kanssa vaikka romanttiselle illalliselle tms.

Eli mikä sen ongelman nimi nyt oli oikeastaan?

 

[:D]

Heh... samaa mietin itekki pää pyörällä

Mitä pahaa on tosiaan anoppi tehny? Mietippäs uusiksi mitä sulla oli sanottavana

 

[ymmärrän]

Minä voin kyllä ymmärtää miltä ap:stä tuntuu. Olettaisin että hän tarkoitti ettei hän/tuleva vauva saa huomiota osakseen niin paljoa kuin miehensä sisko ja hänen lapsensa. Tarkoitan siis positiivista huomiota. Toki joku voi ajatella että onpa herttaista kun anoppi on antanut sentään villatakin ja parit vaippahousut, mutta kaikille nämä asiat ei ole niin yksinkertaisia.

Itsekin pelkään miten anoppi tulee meidän esikoiseemme suhtautumaan kun vauva lopulta syntyy. Anopilla on jo kuusi lastenlasta joita kaikkia kohtelee aivan eriarvoisesti, nuorimman tyttärensä lapsia suosii ihan selkeästi vaikkei itse sitä ehkä tajuakaan. Tämä mieheni nuorin sisko on myös raskaana ja lasketut aikamme ovatkin hyvin lähekkäin. En todellakaan haluaisi että anoppi kohtelisi meidän lastamme eritavalla kuin muita, oli se sitten ""hyljeksimistä"" tai suosimista. Onko se nyt niin vaikeaa kohdella pieniä lapsia samalla tavalla?

Lisäksi anoppini jo suunnittelee lapsellemme nimeä ja kaikki joita olemme hänelle kertoneet suunnittelevamme itse, on hänen mielestään ehdottomasti unohdettava suunnitelmista. Emme tietenkään ole kertoneet nimiä joita ihan oikeasti haluttaisi laittaa, se ei hänelle kuulu minkälaisen nimen lapsellemme laitamme! Pelkään vain hänen sekaantuvan elämäämme liikaakin kun lapsi on syntynyt. En kaipaa turhaa hössötystä, osaamme pyytää apua jos sitä tarvitsemme.

Anopeista voi olla ongelmia, oli asia mitenpäin tahansa... Mutta Niinalle voimia kestää anopin kanssa, toivon että et harmaannu ihan tyystin

 

[Be positive]

Toki näitä asioita pohtii, mutta mikään ei vielä Niinan kirjoituksessa antanut kovin negatiivista kuvaa, toki anoppi nyt hösää jo olemassaolevien lasten kanssa, ahdistuisi siitä Niinakin jos anoppi vaan taputtelis kaiket päivät Niinan masua. Ja onhan anoppi jo jotakin vauvalle ostanutkin.

Hormoonit siis jyllää, toisaalta pelätään että anoppi ei anna tulevalle lapselle huomiota, toisaalta pelätään anopin puuttuvan joka asiaan. Keskustelkaa miehen kanssa se mitä tulevaisuudessa pidätte tunkeilun rajoina eri asioissa, ja sitten vaan vedätte sitä linjaa. Niina vaikuttaa aika nuorelta, jos anopin sotkeentuminen asoihin noin hirveästi pelottaa. Napakasti mutta ystävällisesti vaan omat rajat esille.

 

[niina]

niin no onhan toi 30v. aika ""nuori"" niinkö?

 

[niinalle]

Luehan sekava viestisi: ensin valitat ettette vauvasi kanssa mahdu joukkoon ja hoitaa vain lapsesi serkkuja.Sitten jo itse valitat että ahdistut kun anoppi puhuukin vauvasi hoitamisesta. Omituinen olet.

 

[minävain]

No laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.

Ensinnäkin kokemuksesta voin kertoa, että anopin/äidin on varmasti helpompi suhtautua/sekaantua/osallistua oman tyttärensä raskauteen kuin miniänsä. Kyllä anoppien korviinkin on kantautunut kauhujuttuja sekaantuvista ahdistavista anopeista, joten moni haluaa varmasti välttää sellaista toimintaa.

Toisekseen et voi mitenkään verrata sitä, miten anoppisi on nykyisten lastenlastensa kanssa siihen miten tulee mahdollisesti olemaan sinun lapsesi kanssa!!Sen näkee sitten!

En oikein ymmärrä miten toivoisit anopin sitten suhtautuvan? Olisin itse hyvin tyytyväinen jokaisesta nutusta ja vaippahoususta, ja anopin kertomuksia siitä, kuinka hän tulevaa lastenlastaan hoitelee kuuntelisin lähinnä huvittuneena.

Miten oma äitisi? Etkö saa häneltä huomiota? Haluatko yrittää olla tasavertainen miehesi siskon kanssa anopin silmissä? Se tuskin on koskaan mahdollista, omat lapset on omia lapsia....

Sitäpaitsi jotkut miniät osaa olla h........tin pelottavia! Hui!

Olen 24-vuotias esikoisen odottaja, asumme kaukana sukulaisista ja ""napanuoran"" vanhempiimme olemme katkaisseet jo aikoja sitten mieheni kanssa. Pystyn suhtautumaan tulevien isovanhempien hössötykseen tai hössöttämättömyyteen neutraalisti. Se ei ole minun kontrolloitavissa, se on heidän asiansa. Nautin siitä osasta jonka saan. Oma äitini soittaa joka päivä ja neuvoo konsteja
pahoinvointiin, anoppi taas soittaa harvemmin ja kyselee vointia, muttei niin ahnaasti kuin äitini. Oma äitini kerkesi jo ostaa vauvalle vaatteita, anoppi ei ole vielä moista aloittanut. Kaikki käy. Meillä on jokaisella omat lähtökohtamme, jotka vaikuttavat suhtautumiseemme.

Pointti on kai siis se, että ota asiaan etäisyyttä. Älä elä pelkästään muiden suhtautumisista. Nauti olostasi miehesi kanssa. Vahvistakaa teidän kahden yhteistä omaa juttua ja tulevaa pientä perhettänne. Tehän se vauvan saatte, muut saavat nauttia vain kylkiäisistä!¤

 

[niina]

niin hyvä pointti, sulla ON ÄITI mulla ei....
Antasin mitä vaan jos olis äiti joka saisi nähdä tämän minun lapseni....
Että eiköhän pidetä siellä suuta soukemmalla, ettei tartte pahotella taas mieltä kun ollaan kuin nokkivat kanat!!!!!
Ja miten ei tuo anteeksi pyyntökään niin kamalaa ole... kummaa porukkaa vaan kun gheti ollaan niskassa 60-24erin..

 

[***]

Tää Niina on joko tosi sekaisin tai provoilija... ei kannata vaivautua...

 

[piina]

ota kuule Niina pussi ja hengitä siihen

 

[minävain]

Antteksi, ei ollu tarkotus lyödä lyötyä.

Ymmärrän, että sulla on sekavia tunteita anoppia kohtaan, ja se johtuu varmaan siitä, että sulla ei oo omaa äitiä tässä mukana.

Anoppis ei kuitenkaan oo varmaan ajatustenlukija, joten nyt kannattaa jutella joko suoraan anopin kans tai vaikka miehelle, joka (jos on fiksu tapaus) selittää omalle äidilleen hiukan taustoja. Sun pitää kuitenkin päättää mitä sä anopista haluat!
Haluatko sä sen osallistuvan vai et, ja miten paljon. Tollanen selän takana kyräileminen ja toisilta odottaminen ilman mitään vihjettä, mitä odottaa, on aika raskasta. Niin sulle ku muillekkin sun ympärillä. Voit sanoo miehelle, että koska sulla ei oo omaa äitiä tässä odotuksessa mukana, kaipaisit hänen äitinsä tukea enstistä enemmän, tuollaisesta tuskin kukaan loukkaantuu, päinvastoin.

Et varmaan halua tätä kuulla, mutta mielestäni kirjoituksestasi paistoi läpi kateus ja mustasukkaisuus. Ne on ihan inhimillisiä tunteita, mutta koita saada ne hallintaan, ettet myöhemmin jo lapsen synnyttyä myrkytä ilmapiiriä sillä, että et ole tyytyväinen anoppiisi, se on lapselle raskasta. Onhan kyseessä hänen rakas mummunsa.

Toisaalta voihan olla että hormoonit vain saavat nyt kaiken näyttämään synkältä. Keitä itelles iltateetä tai hakekaa miehen kans pitsat ja ajattele jotain muuta, kyllä ne asiat suttaantuu sitte aikanaan. Voihan olla, että kun vauva syntyy, anoppi on aivan samanlainen kuin muidenkin syntyneiden lastenlasten kanssa. Hae tarvitsemasi huomio myös mieheltäsi ja ystäviltäsi.

Tänne kun kirjoittaa, voi saada lähes minkälaisia vastauksia tahansa, osa on ihan asiattomia, ja osa taas ihan ok. Itse en halunnut pahentaa oloasi, vaan saada sinut huomaamaan, että omat tunteesi saavat muiden käytöksen näyttämään väärältä.

Mieti syitä pahaan oloosi, mutta joskus on myös parempi vain antaa olla ja keskittyä hetkeen...

Ihanaa lauantai-iltaa sinulle!

 

[Roosa]

Mulla on sellainen ongelma anopin kanssa, etten voi jättää lastani sinne hoitoon, vaikka hän sitä ehkä haluisikin. En vaan kehtaa sille suoraan sanoa, että en luota siihen, ettetkö joisi sitä kaljaa ja olisi kännissä... Juo nääs joka ilta kaljaa ja on pikkupöhnässä. Itse tuntuu kuvittelevan olevansa ihan loistokunnossa! Lapsi syntyy kyllä vasta ensi vuoden puolella, mutta nyt jo kauhuissani ajattelen, että ompa kiva sitten pamauttaa asia päin naamaa kun ei muuten tajua =(

 

[kaisa]

Minä olisin sinuna ihan tyytyväinen ettei anoppi höösää turhia, meillä nimittäin höösää liiankin kanssa ja hermot on tiukalla jo nyt kun kaikenlaista turhaakin tavaraa on kantanut mukanansa.

Olisiko miehesi sisarten lasten huomioimiseen syynä se, että he ovat jo olemassa... Toki voithan kertoa mielipahasi anopillesi niin etköhän sinäkin mahdun mahassa olevan vauvasi kanssa sinne yökylään, anoppi voi sitten mahallasi höpötellä ja sitä silitellä.

Mutta viestisi on ristiriitainen, ensin olet huolissasi että jäättekö sinä ja lapsesi täysin vaille anopin huomiota, ja seuraavassa hetkessä pelkäät että anoppisi omii vauvasi..

Josko nyt olisi hormonit vähän väärällä kiertoradalla.

 

[Janis]

...Niina haluaisi anoppinsa olevan enemmän kiinnostunut hänestä ja lapsestaa juuri siksi, koska hänellä ei ole omaa äitiä, joka hänestä huolehtisi. Hän hakee anopista samoja ominaisuuksia kuin mitä odottaisi omalla äidillään olevan tässä tilanteessa.
Itselläni on se tilanne, että miehen ainoalla siskolla on toinen tulossa näinä päivinä ja appivanhemmat hössöttää häntä ja ensimmäistä lastaan kokoajan. Minä olen tähän oikeastaan vaan tyytyväinen. Niin kauan kun anoppi pysyy vain voinninkuulumisten kyselyssä niin olen hyvin onnellinen. Tiedän nimittäin niitä anoppeja, jotka todella tekevät odottajat hulluksi hössötyksellään ""syö tätä"", ""älä tee noin"", ""sitten kun lapsi on syntynyt niin aina tehdään näin"" yms yms. Olen itse onnellisessa tilanteessa, jossa tulevalla lapsellani on kahdet isovanhemmat. Oma äitinikään ei ole hössöttänyt vielä (ONNEKSI!), mutta asia muuttuu varmaan hiukan kun raskaus alkaa kunnolla näkyä.
Niina - uskon, että anoppisi ajattelee parastasi, hän saattaa nimittäin ajatella niin, ettei halua hössöttää liikaa. Olethan sentään saanut jo vaatteita anopiltasi, mitä varmasti harva kokee vielä tässä vaiheessa.
Kaikella sympatialla ja harmaiden hiustesi tummumisen toivossa, Janis

 

[iina]

Meillä taas anoppi on säilyttänyt jokaikisen tavaran ja vaatteen omilta lapsiltaan (ei , en liioittele: kaikki vaatteet, lelut, sängyt, ammeen, potat, rattaat) antaakseen ne jälleen lapsenlapsilleen. Ja nyt kun viimeinkin odotan vauvaa ja anopin ensimmäistä lastenlasta, on hänen todella vaikea ymmärtää, ettei tavarat noin vain kelpaakaan ja kyselee järkyttyneenä hintoja, kun olemme hankkineet vauvalle jotain.

Toisaalta on kamalaa kieltäytyä, koska hän on säilönyt tavaroita huolella lähes kolmekymmentä vuotta, mutta totuus on vain se, että aika on ajanut tavaroista ohi ja vaatteetkin ovat kamalassa kunnossa...

Lisäksi hän haluaisi heti antaa esim. 5-vuotiaalle tarkoitetut lelut meille ja nyt meidän pitäisi säilöä niitä pienessä asunnossamme...

Voi, voi, huokaus ja haukotus...

 

[jaana]

En ihan pysynyt kärryillä alkuperäisen kirjoituksessa mutta yhtä asiaa haluan silti kommentoida:

""anoppi ei halua ottaa osaa eikä arpaa mitenkään mihkään""

Minusta anoppien ja mummien ja pappojen ei tarvitsekaan ottaa osaa ""mihinkään"", he ovat lapsensa hoitaneet aikoinaan. Tietysti jos välttämättä haluaa osallistua johonkin ja hoitaa lasta tai tukea taloudellisesti niin mikäs siinä, kaikki on tietysti tervetullutta. Mutta itse en kovin paljon edes halua heistä ketään osallistumaan elämäämme, etenkin kun ovat kaikki vielä työelämässäkin mukana. Samoin taloudellinen apu menee samaan osastoon: ei heillä ole mitään velvollisuuksia.

Onneksi nämä kaikki osapuolet ovat meidän tapauksessamme olleet samoilla linjoilla: kaikki niin jalat maassa ja kiinni omassa elämässä

 

[Tuuli]

Minulla on sama ongelma. Anopin alkoholiongelma on perheen julkinen salaisuus, josta ei koskaan puhuta.

Anopilla oli todella läheiset välit omaan isoäitiinsä ja hän on aivan innoissaan tulevasta mummon roolista. Musta tuntuu kauhealta, että veisin pienen lapsen hänen hoitoonsa ja anoppi sitten joisi vähän viiniä rauhoittaakseen hermojaan. Onneksi anopin nykyinen mies ei ryyppää ja on kahden lapsen isä, niin että hänen hoitoonsa voisi lapsen jättääkin.

Nyt anopilla on ongelma, kun hänellä ei ole mökkiä, jolla lapsenlapsi voisi vierailla. Hän suunnittelee vakavissan kesämökin hankkimista, että lapsi pääsisi sinne mummon kanssa. Mökille en ainakaan uskalla lasta viedä pitkäksi aikaa lomailemaan. Vaikka anoppi onnistuisikin olemaan selvinpäin muutaman tunnin ajan, niin ei se kyllä monen päivän ajan onnistu.

Miehelläni ja minulla on isovanhempien kautta yhteensä neljä kesämökkiä, jossa lomailla, joten emme edes halua yhtä lomailupaikkaa lisää. TS. taas työleiriä varsinkin miehelleni, kun uudella kesämökillä taatusti riittää myös hommaa.

Olen sitä mieltä, että on mieheni asia sanoa äidilleen, että hänen pitää luvata olla selvinpäin, kun (jos) hoitaa lastamme. Jos minä sanon jotain saan vaan ikuiset vihat päälleni. Vaikka voihan alkoholisti luvata yhtä ja tehdä aivan toista, niin että voiko siihen luottaa kuitenkaan?

Mutta Roosa kerro täällä, jos saatte anopille sanottua asiasta ja kerro miten anoppi suhtautui.

 

[Roosa]

Tuuli, en usko, että ainakaan minä asiasta huomautan. Miehen siskolla on parivuotias poika ja tämän mieheni äiti meinasi kännipäissään tiputtaa lattialle... Sain viime hetkellä jalasta kiinni. Tämän jälkeen oli jonkin aikaa selvinpäin, mutta sama tahti jatkuu nykyään. Vaikka mitä lupaisi, en todellakaan luottaisi siihen. Ikävä tilanne tosiaan. Anoppini on eronnut, joten siinä taloudessa ei ole sitä miestäkään.. Toisaalta, eipä jätä kyllä mieheni siskokaan poikaansa äidillensä hoitoon. Vaikeaa.

 

[argh!oikeesti!]

täällä kans, sama ongelma Roosa!
Anoppi on alkoholisti. Itse sitä kyllä ei myönnä! Hän on iki-innoissaan lapsen syntymästä ja la. sattuu samalle päivälle hänen syntymäpäivänsä kanssa. Kännissä harvoin uskaltautuu soittamaan, mutta selvinpäin sitten mahdottomat suunnitelmat! Asumme eripaikkakunnalla ja hän asunnottomana innoissaan on tulossa nyt meille lapsenhoito puuhiin lapsen synnyttyä. Mieheni vanhemmat ovat eronneet 15v. sitten ja mm. tämän juomisongelman vuoksi mieheni on asunut koko lapsuuden/nuoruuden isänsä kanssa. Vasta minun tultua kuvioihin 5-6v. sitten mieheni välit äitiinsä on lähentyneet ja olemme yrittäneet pitää häneen säännöllisesti yhteyttä. Hänen juomiskierteistään johtuen se on välillä erittäin vaikeaa! Olen usein yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan ja ohjata hoitoon tai raitistumiseen, mutta kun hänen mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa!!
(muutakun että on asunnoton, työtön, rahaton ja ihan rapa alkkis!)

Joten mua vähän naurattaa nämä joilla anoppi on ostanut väärän värisen mekon tai rumia vaatteita, niillä sentään on lapsellensa mummo! Ja miehillensä äiti!!!

Koitetaan me tsempata jolla on oikeitakin ongelmia anopin kanssa! Halaus ja kestämistä!

 

[*Huoh*]

Enpä ole minäkään anoppiini liikoja välejä pidellyt, eikä
ole hän itsekään yhteyttä ottanut.(niistä vaippahousuista
puhumattakaan )
En tosin odottelekaan, koska hänellekin tuo alkoholi on
enemmän kuin ihan pieni ongelma.
Useita lapsia on jo maailmaan saattanut, mutta yhteenkään
ei varsinaisesti pidä yhteyttä itse.(menettänyt mm. tapaamisoikeudet kahteen vielä alaikäiseen lapseensa)

Nyt mietityttää kovasti, että pitääkö anoppi kuitenkin
kutsua ristiäisiin, koska syntyy ongelma noiden
alaikäisten suhteen joita heidän isänsä ei varmasti soisi
anoppimme tapaavan..Onhan hän kuitenkin miehen
ainoa äiti, vaikka tuo yhteydenpito onkin ollut aikalailla
yksipuolista..

Onko kellään ollut vastaavaa probleemaa ?
Miten toimitte ?