Voi ei
Kauniskuu :hug: Pahoittelut, voimia tulevaan! Mitkään sanat ei lohduta, mutta laitan tähän ne sanat, jotka lääkäri mulle sanoi keskenmenoni jälkeen: aina kun raskaus alkaa, se on hyvä merkki, näin ollen raskaus voi alkaa uudelleenkin!
Kertomisesta vielä: meillä siis molempien vanhemmat tietävät ja lähimmät ystävät, että emme saa lapsia muutoin kuin hoidoilla ja että esikoinen on hoidoilla alkunsa saanut. Meidän isovanhemmat eivät tiedä, ovat niin vanhoja, että tuskin edes ymmärtäisivät koko asiaa. Esikoisesta mun vanhemmat tiesivät jo plussatuloksesta, että vauva on tulossa, samoin mun paras ystävä. Miehen vanhemmille kerrottiin joskus rv 15 tienoilla. Töissä kerroin rakenneultran jälkeen. Päätimme miehen kanssa, että kun toista lasta alamme yrittämään, emme kerro yrityksestä kellekään. Emme jaksa niitä uteluita. Mun vanhemmat kyllä tiesivät toisesta IVF:stä, koska jouduimme käyttämään heitä lapsenhoitoapuna, että pääsimme punktioon yms. Tietävät myös, että toinen IVF päätyi keskenmenoon. Tästä kolmannesta ei sitten kerrottu heillekään, kun emme tarvinneet lapsenhoitoapua, kun lapsi oli päiväkodissa punktiopäivänä. Joten tästä raskaudesta ei tiedä nyt kukaan
Ja näin olisi tarkoitus mennä ainakin sinne np-ultraan asti.
Näin viime yönä ekaa kertaa unta tästä raskaudesta. Unessa muistaakseni kerroin raskaudesta äidilleni, joka vähän suuttui, kun ei aiemmin saanut asiasta tietää. En ihan tarkkaan muista unta, kun esikoinen valvotti yöllä, niin on aika sumuinen viime yö! Vähän mua jännittää myös miten mun paras kaveri suhtautuu, kun saa asiasta tietää, koska yleensä olen kertonut hänelle kaiken. Yksi syy, miksi en ole hänelle raskaudesta kertonut, on se, että hän valitteli, kun kesti tulla raskaaksi 4 kuukautta, että jokaiset menkat olivat itkun paikka... Teki mieli silloin sanoa, että haloo, joillain kestää monta vuotta tulla raskaaksi tai eivät tule ollenkaan, että 4 kk on aika lyhyt aika... näin sitä pitkän lapsettomuushistorian läpikäyneenä on aika herkkä näille kommenteille!
Masun kasvamisesta: mulla masu on nyt välillä ollut niin iso, että näytän siltä, että olisin valmis lähtemään synnyttämään! Mutta se on johtunut tämän oksutaudin turvotuksesta. Iltapäivisin maha on paisunut valtavaksi! Iltaisin kun makaan selälläni sängyssä ja tunnustelen masua, niin ihan kuin tuntisin kohdun rajat, että on kasvanut. Se tuntuu sellaisena kovempana alueena mahaläskien alla
Muistan, että esikoisesta jo näillä viikoilla kävi niin, että vatsaa ei saanut vedettyä sisään, vaan oli sellainen kova pallukka. Nyt ei ihan sellainen masu vielä ole. Toivottavasti tuo turvotus nyt laskisi, koska muuten voi olla aika hankala pitää asia salassa vielä viikkoja.
Mullakaan ei hirveästi raskausoireita ole. Tiettyä etovaa olo kyllä ehkä, mutta ei oikein muuta. Ruokahalu on ollut kateissa, mutta johtunee oksutaudista. Vähän houkuttelisi mennä ylimääräiseen ultraan ennen np-ultraa, mutta sinnittelen! Jos kaikki oireet katoaa, niin sitten ehkä menen.
Että sellaisia mietteitä täältä
Angela
rv 9+1
