+++ ALKUVUODESTA 2009 LAPSETTOMUUSHOIDOISTA PLUSSANNEET +++

Kauniskuu: Olen kovasti pahoillani keskenmenostasi! Mikä pettymys! Voimia sinulle ja miehellesi! :hug:

Pupuvaimo: En nyt kyllä muista tarkalleen. Ensimmäinen verikoe taisi olla pp18. , Kyseessä oli blastokysta (eli siirrettäessä 5pv vanha alkio) ja kaksosraskaus, joten arvot lienee sen mukaiset.

).( Ihan kuin mulla menisi nämä olotilat viikkosykleissä: viikonloppuisin ja maanantaisin on pahaolo, tiistaisin ja keskiviikkoisin ei ole oireita lähes ollenkaan. Sunnuntaisin olen huolissani vuodosta. Huomenna on taas ultra -- hyvä, että pääsee näkemään, onko pikkuinen hengissä vielä, kun oireet taas kaikonneet.

 

Kiitos Ellastiina ! Kyllä nuo ultrat vaan helpottaa omaa oloa, on tulos mikä tahansa. Jos joku on huonosti, haluaisin kyllä tietää senkin mahdollisimman aikaisin Kaikki on varmasti hyvin kun sykekin jo havaittu :heart: (toisin kuin täällä..)

).( hcg tänään 28700; hoitaja käski relaamaan :snotty: Juu, yritänhän minä!!! on kuulemma ihan viitearvoissa, eli no hätä. Kai mä sitten oon niin tyhmä, etten saa sitä taottua kaaliini. Rauhoitun vasta kun nyytti parkuu sylissä |O (ja otan sitten uudet huolen aiheet) Illalla ultraan silti.

Voitko Kauniskuu yhtään paremmin? Ota vaan lääkettä ja saikkariakin, aika parantaa haavoja. Itsekin kahdesta km:sta selvinneenä voin lohduttaa, että vahvistaa kyllä ihmisenä (mutta luo näitä pelkoja mitä tässä nyt vatvotaan..) :hug:

 

Pupuvaimo: Tosi hyvät arvothan sulla siellä on, joten häntä pystyyn!

 

Syke näkyi ja kuului!! :heart: tum-----tum----tum----tum =) :heart: Itkuhan siinä sitten pääsi.. Kamu oli parkkeerannut ihan oikeaan paikkaan kohtuun ja oli kooltaan täysin viikkoja 5+5 vastaava
Nyt yritän rentoutua ja toivotan teille muillekin rauhaisaa oloa :hug:

 

PUPUNVAIMO: Onnittelut sykkeestä ja hyvistä hcg-arvoista :heart:

Omaa napaa pikaisesti ennen nukkumaanmenoa:

Hiukkasen tänään tuhruillut ihan sellaista vaaleanruskeaa. Pelästyin tietty sitä jo ja fiilikset on taas hyvin hyvin epävarmat. Voi hitsit kun olis jo ensi viikon keskiviikko. Hulluksihan tässä tulee.

Bartsu ja 6+0

 

bardolino; mulle kuuluu tänä aamuna ihan sammaa.. pelottaa.. aikasten aamula oli pikkusen vaaleenruskeeta valakovuodon seasa ja nyt vessareissula vaaleenruskeeta ja kirkasta nestettä.. Ahistaa aivan helevetisti! ja vielä pitäs olla päivä töisäki. En tiä mitä tästä tullee ja mille pitäs ruveta.. Mulla ultraanki on vielä ikuisuus, kuun viiminen päivä. En tiä voinko oottaa sinne asti.

 

Pupuvaimolle onnittelut hyvistä ultra kuulumisista! :heart:

Kiitokset Annuli81 kertomuksesta!

Ellastiina etkös sinä puhunut joskus ostaneesi sea-band rannekkeet? Oletko käyttänyt? Onko ollut apua? Itselläni nyt näköjään alkanut joka aamuinen oksentelu. Hyvä kun kerkiää töihin sisälle ja vessaan...

 

Bardolino ja nippe81; menkää ihmeessä omaan laskuun ultraan, se rauhoittaa. Vaikka olisi huonojakin uutisia, on nekin hyvä saada kuulla heti. Siitä, että jaksaa odottaa annettuun ultra-aikaan ei saa mitään sulkaa hattuun Eli ultraan vaan mielenrauhaa hakemaan :hug: Itsellänihän tuli myös tuollaista ihan "nestemäistä" vuotoa ja ruskeaa "limaista" vuotoa hieman silloin maanantaina :x

Lion32: täällä myös paha olo vaivaa aamuisin ja päivisinkin. Töissä täytyy skarpata, kun en halua vielä paljastaa kenellekään. Mutta miksi ihmeessä vessat on tehty kaakelista; vitsi niissä kaikuu jos on oksu olo |O

 

Oli pakko tulla kuokkimaan pinoon, sillä silmiin osui muutama vanha tuttu kanssapiinailija, ja nyt suureksi ilokseni luin teidän hienoja uutisia! =) Onnea siis hurjasti Pupuvaimo ja nippe!

Kaikille muillekin tässä pinossa toivon kovasti jaksamista sen raskaan alkuvaiheen kanssa. Koetut takaiskut ja vastoinkäymiset ja pettymykset aiheuttavat ihan valtaisaa pelkoa, josta on vaan jotenkin sinniteltävä läpi. Voimia siis siihen kovasti. Vertaistuki on ehdottomasti paras apu!

Itse kävin samat pelot läpi viime syksynä, enkä suostunut uskomaan koko raskauteen kuin vasta ihan hurjan myöhään. Nyt mennään rv 24 ja kaksosia odotellaan. =)

 

Pupuvaimo: Onnittelut sykkeestä!

Lion: Joo, mulla on ne rannekkeet. Itselläni en ole kyllä mainittavaa apua niistä huomannut saavani. Monet kai saa, joten...

).( Huolestunut olen ultran jälkeen, sillä vaikka syke oli hyvä ja rakenne, niin kasvua viime viikosta oli kyllä noilla mittauksilla tullut liian vähän. Tietysti oli eri lääkäri ja eri laitteet, mutta silti olen masentunut. Viikon päästä on jälleen ultra. Siihen asti pitää yrittää kestää tätä epätietoisuutta. Lääkäri sanoi luottavansa sykkeeseen ja hyvältä näyttäneeseen alkioon enemmän kuin mittoihin. Mutta ei sekään oikein lohduta.

 

Näinpä sitten täälä, verta tullee ja kesken kait tämä meni.. Silimät on itketty päästä. Lääkäriin ei päässy. Sanovat ettei näin aikaste mittään sieltä näe. Maanantaina pääsis verikokkeeseen mittauttaan hcg arvon, mutta en tiä onko siitä mittään hyötyä. Onko kellään tietoa, pitäskö kohdunsuun laskia ja pehementyä vähän ennen vuojon alakamista, melekopian vuojon alakamisen jäläkeen vai menneekö siihen enempi aikaa?

Itkettää helevetisti, tunteita vain ei oikein ole.. Miten tästä oikein jaksaa nousta?

 

NIPPE: :hug: En oikein tiedä mitä sanoa. Tuleeko sitä verta paljon?

Keskenmenoista mietteitä. Jotenkin tuntuu vielä epäreilummilta nämä keskenmenot täällä, kun lasta on toivottu niin kauan ja kovalla työllä raskaus saatu aikaiseksi. Joku raja pitäs olla, että edes näiltä armahdettais, mutta ei. Keskenmenoa ei tietysti kenellekään toivo, mutta jotenkin liian kovalta tuntuu, että monta vuotta odottanut raskautta ja sitten se loppuu heti alkuunsa.

PUPUNVAIMO:Mulla on omaan ultraan "enää" 6 päivää ja koitan sinne asti sinnitellä....täällä pikkukaupungissa ei ole niin paljon yksityisiä klinikoita, että varmasti ennen sitä edes pääsiskään mihkään. Haluan olla varma, että sit ollaan jo siinä vaiheessa siellä ultrassa että varmasti jotain näkyy jos on näkyäkseen.

Omaan Napaan: Sellaista ihan vaaleanruskeaa tuhrua taas. Ja enemmän tulee taas kun pääsin töistä kotiin. Tänään muutenkin rankempi työpäivä taas, kun työntekijä saikulla ja sijaisa ei saada mistään niin pitää vajaalla mennä. Huominen vielä ja sit olis 3 vapaata. Kyllä julmetusti pelottaa tuo alapään elämä. Mitä jos ei ultrassa olekaan mitään nähtävillä, jos kyytiläinen on lopettanut kasvun. Miten siitä selviää, kun hoidotkin oli kaikki tässä. 6 päivää vielä ja sitten se selviää.

Bartsu ja 6+1

 

Tarinani, jospa tämä toisi toivoa vuotaville kanssasisarille:
Mullahan tihuutteli alusta asti.
Kivut oli hemmetilliset. Kovaa supistelua ja kovaa kipua. Ehdin juuri ja juuri vessaan, suuri hyytymä ja veriryöppy(siis ei mitään pientä lorinaa) täytti pöntön. Uudelleen kippuraan kivusta ja toinen iso ryöppy pullahti, valtava verimäärä. enemmän kun KOSKAAN yksienkää menkkojen kanssa. Tiesin että se oli kaiken loppu. Itkin, menin sekaisin.. pää tuntui hajoavan. Otin unilääkkeen ja nukuin seuraavaan päivään.
Aamulla soitin TAYSii ettei varmaa tarvi tulla enää ultraan. Kuitenki lääkäri pyys et tulisin iltapäivällä. Ja ultrassa näkyi pussi ja ruskuainen. Ei sikiötä, ainakaa vielä.. kuulema ei välttämättä näykään.
Eli kaikki on siis toistaiseksi ok. Tarkistus ultra 24.3.
Mulla vuoto oli kertynyt kohdun suulle, josta se liritti aina vessareissulla ja muutenki. Kun paine oli tarpeeksi suuri, veri ryöppysi ulos kohdunsuulta. Kuulema limikset vuotaa herkästi näillä hoidoilla ja mulla se kertyi sisälle ja siksi määrä oli oikeasti ihan mieletön.
Vielä ei voi huokaista.. ennenku ehkä kun pienen näkisi. Mutta toivon että tämä toisi toivoa vaikka vuotoja olisikin
:hug:
Rakkaudella, Kauniskuu

 

KAUNISKUU: Toivotaan, että sulla olisi kyydissä kuitenkin sitkeä sissi :heart:

Bartsu

 

Palailin työreissulta kurkkimaan teidän kuulumisia ja taas on pinossa suuria tunteita, sekä iloa että surua.

Nippe81 :'( Olen niin kovin pahoillani :hug: Voimia sinulle jaksaa eteenpäin. Ei tässä tilanteessa löydä ikinä oikeita sanoja.

Kauniskuu Voi apua, että sinua pidetään lujilla. Koita kestää :hug:

Pupuvaimolla on ihania ultrauutisia. Eläydyin niin voimakkaasti, että silmät vetistävät vieläkin. Muutenkin on minulla tämä alkuraskaus melkoista tunteiden vuoristorataa :snotty: . Mulla ei onneksi ole vielä pahoinvointi kääntynyt oksentelun puolelle, mutta iltapäivästä alkaen olo on etova sekä väsynyt ja se pahenee iltaa kohti. Yritän pitää pahoinvointia loitolla syömällä välipaloja päivän mittaan. Nyt mua hirvittääkin, jos painoni alkaa kovasti nousemaan. Kiloja kun on ennestäänkin ihan riittämiin :/ .

Bartsu Onneksi sun ultra on ihan kohta ja saat helpotusta epävarmuuteen. Mulle ainakin klinikalta kerrottiin, että niin kauan kuin vuoto on rusehtavaa ei ole syytä huolestua. Vasta sitten, jos vuoto lisääntyy ja muuttuu helakanpunaiseksi on syytä tarkastaa tilanne.

Ellastiinalle ja Lion32:lle hyvää vointia =) .

(.) Sain vihdoinkin varattua ajan neuvolaan ja np-ultraan. Eka neuvolakäynti on 31.3. ja np-ultra 6.4. Menen myös veriseulaan, joka otetaan ultrakäynnin yhteydessä. Mulla on alavatsan nippailut loppuneet, mutta rinnat ovat ihan järkkykipeät ja kuvottava olokin pitää pintansa, joten yritän olla liikoja murehtimatta :| .

Rauhaisaa viikonloppua pinosiskoille :flower: . Pitäkää itsestänne hyvää huolta :heart: .

Silve ja Mato 8+2

 

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti. Siellä kerrottiin paljon tietoa ja saatiin kasa opuksia mukaan Maanantaihin mennessä täytyisi päättää meneekö varhaisraskauden yleiseen ultraäänitutkimukseen vai kromosomipoikkeavuuksien seulontaan (varhaisraskauden yhdistelmäseulonta)... Tietty toi seulonta vois olla hyvä, mut eihän senkään tulokseen voi täysin luottaa (niinkuin täällä joku kirjoitteli..). No onneks nyt on viikonloppu aikaa miettiä asioita ja perehtyä opuksiin.

 

Nippe & Kauniskuu: Toivottavasti kaikki on hyvin teillä vuodoista huolimatta!!! :hug:

Lion: Kun olit silloin ultrassa, niin oliko se sellainen tavallinen ultralaite vain 3D / uusi laite? Mulla oli yhdessä ultrauksessa ennen raskautta käytössä sellainen hieno ja upouusi ultrakone. Olisi ollut kiva, kun nämä raskausultraukset olisi saanut sillä laitteella.

Lion: Miksi sun pitää jo maanantaina tietää miten teette? Alkaakohan mulla olla kiire neuvolaan, kun en ole vieläkään ottanut varannut aikaa, kun koko aika vaan tuntuu kaikki niin epäselvältä.

).( Täällä yritetään olla miettimättä turhia siinä onnistumatta. Ei oikein pysty olemaan levollinen, sillä näiden kahden ultrakuvan välillä olisi kasvua viikossa tapahtunut vain 1,8mm eli eilisessä kuvassa sikiö oli vain 12,8mm, kun viikko sitten kuvassa se oli 11mm. En tiedä onko kasvu hidastunut vai heittikö viime viikon kuva sitten yläkanttiin ja tämän viikon kuva alakanttiin. Kätilöystäväni oli illalla kylässä ja hän oli sitä mieltä, että vauva on uudessa kuvassa kippurassa ja edellisviikon kuva on epäselvä ja rakeinen. Eilisessä kuvassa näkyy hyvin pää ja raajoja -- kuin pieni linnunpoika. Viime viikon kuva on kuin mustetahra ja mitta on otettu kahdesta valkoisesta pisteesta mustetahran äärilaidoilla. Miten teillä muilla?

Kai sitä vaan yrittää olla kärsivällinen ensi viikkoon asti, kun näkee sen viikon tulokset. Ärsyttävää oli se, että TAYS:lla oli eilen aamupäivällä ollut tietokoneet pimeinä ja niinpä sitten minut ultrattiin toimenpidehuoneessa. Lääkärillä ei ollut mitään mihin hän oli mm. pituutta verrannut. Kyseli vain onko mulla mukana viime viikon kuvaa. No, ei tietenkään ollut.

 

ELLASTIINA: Kyllä nuo mittaerot varmaan johtuu vaan mittajasta ja laitteiden epätarkkuudesta tässä vaiheessa.

Omaan napaan tuhrua edelleen. Tosi inhottavaa kun senkin piti tänne nyt tunkea. Lisäksi olen varmaan tulossa flunssaan, kun on kurkku niin pirskatin kipeä. Meillä on töissä liikkeellä kaikkea vatsatautia ja flunssaa ja olenkin ihmetellyt, kun olen koko tavlen kaikilta pöpöiltä välttynyt.
Edelleen ultraa odotellessa ja pelko persuksissa. 5 päivää.

Bartsu 6+2

 

Bardolino Kiitos rohkaisusta! Mulla oli kova kurkkukipua ensimmäisiä raskausoireita plussaamisen tienoilla. Luulin flunssan olevan tulossa, mutta eipäs vaan tullutkaan. Se ei ollut mitään pikku kipua kurkussa, vaan kurkku oli tosiaan kunnolla kipeä. Kärsivällisyyttä ultran odotteluun...

 

Kiitoksia osanotosta.. nyt kuitenki toivon että se oli turhaa. Vuoto tosiaan eilen alako ja oli välistä aikasta runsastaki, oikiastaan tosi runsasta. Hyytymien kera. Mutta vuoti vain ja ainoastaan vessasa käyesä. Ja iltaa kohti helepottu. Tännäänki on vuotanu, mutta olen käyny lääkärisäki. Lääkäri ultras ja sano ultran mukkaan kaiken olevan ainaki tällä hetkelä vielä kunnosa. Näilä viikoila (5+2) ei kovin kummosia näy, mutta lääkäri sano näkyvän kohdusa raskausainesta ja limakalavo oli tosi paksu.. Elikkästä kaikki toivo ei vissiin vielä ole menetetty. Maanantaina hcg arvoa mittauttammaan uuestaan ja periantaina sitten uus ultra. Sittempä olema taas vähän viisaampia. Nyt otan viikonlopun rauhallisesti, ja varmaan koko ens viikonki ku olen sairaslomala tämän vuoksi. Aika näyttää, toivottavasti hyvvää..

Bardolino; toivoa on, älä luovuta!

 

:heart: loistavaa Nippe :hug:
Sulla siis täsmälleen sama tilanne kun mulla.. Eli jännäysaikoja eletään :hug:

Yhden asian haluan tuoda esille.. Anteeksi etukäteen tää purkautuminen. En tiedä mikä teidän kokemus on klinikoista/hoitopaikoista, sairaaloista jne. mutta mä olen tuntenu itteni monta kertaa yksinäiseksi ja turvattomaksi tässä hoitojen edetessä. Kun olen itkua vääntäen soittanut vuodoista, kommentit on tylysti tyyliin "no, ei sille mitää voi jos se tulee pois "jne. Kyllä mä senkin tiedän, mutta jotenki toivoisi JOTAIN positiivista ja lohduttavaa siihen hetkeen. Samoin viime ultra, hädässä ja toisaalta onnellisena kun kohdussa jotain näkyi, en osannu kysyy mitään, eikä lääkäri katsellut ultraa sen tarkemmin. Totesi vaan "ettei sikiötä nyt näy,mutta voi olla ettei vielä näykään, mutta jos ensi kerralla ei näy, niin sitte se on keskenmeno" ... DAA??? Tuonkin tiedän kertomattakin, mutta olisin halunnu kuulla jotain muuta..Edes sen, onko tää normaalia vai mitä?? Samoin nihkeä asenne sairaslomaan, verenvuodon takia ei kuulema saikkua tarvii kirjottaa.. jne.. ANteeksi jos kuulostaa että oon jotenkin herkkis jne. mut tuntuu et tähän asti menty pessimistilinjalla itsestäni alkaen.. Mies kai on ainoo joka luo uskoa..
Hyvää vkl.! :heart:

 

ps. edellisen tarkoitus ei siis ollu mollata hoitohenkilökuntaa, ihmettelen vaa joskus, et miten kankeaa toimintaa paikoissa jossa hoidetaa lapsettomuutta. VArmaa kuitenki lähes kaikille aika herkkä ja arka paikka.

 

Kauniskuu: Niin, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, sillä olen kokenut samaa. Ehkä aikaa ei siellä ole kamalasti empatialle. Tosin olen huomannut, että on niin hoitajasta kiinni, millaisen vastaanoton saa. Eräs hoitaja on tosi ihana ja empaattinen. Toisesta sitten saa aika tylyn kuvan välillä. Tämä empaattinen hoitaja näyttää usein olevan toimenpiteissä mukana ja onkin harvemmin nykyään ollut puhelimeen vastaamassa tai aikoja antamassa. Mua on välillä ärsyttänyt se, että hoitajat eivät joskus osaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen, koskien lapsettomuutta (vai onkohan se niin, etteivät he saa vastata) -- mm. ovulaatiotesteistä ei tiennyt mitään.

).( Mä olen aika hermona, sillä eilen ei ollut minkäänlaista pahoinvointia. Jokohan se sikiö on sittenkin kuollut sinne kohtuun... Yölläkin näin vain unta, että vertailin ultrakuvia ja yritin saada selkoa tilanteesta.

 

Ellastiina :hug: nyt ei höpsitä siellä!! Kyllä ne oireet vaihtelee, mulla ei ole minkään laisia! Tuo on tuskaista, nuo unet. Herään joka yö siihen et näen unta, että vessassa verta tulee tulvimalla. Mieli on kummallinen! Yks pv ajattelin, että hassua ku miettii "normaali"raskautuvia, ne tajuaa tilanteen ehkä testillä, menee sit joskus ultraan kun aika on jne.. Näissä hoidoissa tieto lisää tuskaa ja tuntuu että hetki hetkeltä on ihan vainoharhainen. Mä ainakin.. Koko ajan katson onko tissit kipeet, hakkaan päätä seinään ku ei oo pahaaoloa, ravaan vessassa vuotaako jne.. Hitsi.. ja koko ajan kauhulla odotan, mitä mä teen, jos ultrassa tää kaikki unelma rikkoutuu. Se tunne on painajainen.
:attn:
Yritetään siskot kestää tulematta hulluksi :snotty:

 

Tulikin tosta mieleen.. Ootteko koskaan miettiny, miten kauan jaksaa tätä psyykkistä ja fyysistä ylä/alamäkeä.. Mite kauan jaksaa yrittää..? Kun reilu kuus vuotta on takana, ei enää oikeen jaksa uskoa kuin pahimpaan, ja sehän on mielelle myrkkyä. Miten te saatte luotua positiivista mieltä ja uskoa tulevaan?
Ihanaista vkl kaikille. :flower: