Pantalaimon, tervetuloa mukaan! Onnittelut plussasta! Ihanaa kuulla taas lisää plussa-uutisia! Alavatsakivut ovat ihan hyvä merkki!
Mulla ihan ekoina viikkoina niitä viiltelymäisiä kipuja oli aika paljon, nimen omaan iltaisin ja öisin. Ei ne unta häirinneet, mutta yöllä jos heräsi, niin etenkin tuntuivat voimakkaasti. Ja meillä on myös kissoja, kaksi nuorta kollipoikaa!
Jozefina, mahtavia ultra-uutisia myös sinulla! Hyvä että kaikki oli niin hyvin kuin voi! Ja hienoa että pahoinvointikin alkaa hellittää. Oliko sulla muuten hoidoissa käytetyistä hormonilääkkeistä pahoja sivuoireita? Sulla on kai meistä raskaus kaikkein pisimmällä. Me saadaan odottaa vastaavaa ultraa vielä 1,5 viikkoa, 30.3. vasta.
Angela, onko meillä ultrat samana päivänä?
Bartsu, koita jaksaa kurjien työvuorojen kanssa! Mulla on ihan virka-aikainen työaika, ja välillä tuntuu silti et väsymyksen takia jotkut työpäivät menee läpi ihan puolikuolleena... ja saan kuitenkin nukuttua joka yö. Tosin mikään unimäärä ei tunnu riittävän... Tsemppiä! Oliko niin, et yövuoroja sun ei enää kuitenkaan tarvii tehdä? Ja jos voin kysyä vielä noista sun lääkkeistä; anteeksi tyhmyyteni, mutta mikä toi ASA on, mikä tarkoitus sillä on?
(.) Fyysinen olotila on edelleen ihan yhtä hyvä, ihan kuin väsymyskin _ihan hiukan_ jo hellittäisi... alavatsakipuja ei pariin päivään ollut (ja arvatkaa vaan oliko täällä jo lievää paniikkia), nyt tänään niitä on taas tuntunut! Voi tätä piinaa ja itsensä kuuntelua! Syödä pitää parin tunnin välein, muuten tulee heikko olo. Aamuisin huimaa jos ei jotain heti ota (syötävää, I mean...
). Hedelmät maistuu hyvin, ja paremmin menee kylmä ruoka myös täällä. Kahvi ei ole mennyt alas moneen viikkoon, nyt tuntuu teekin tökkivän.
Mieliala sitä vastoin tuntuu menevän ihan vuoristorataa. Välillä tulee epäusko ja paniikki (juuri noista mukamas "hävinneistä" oireista), ja kohta taas ihan hillittömiä onnellisuuskohtauksia! Ollaan niin onnellisia tästä pienokaisesta että sydän pakahtuu! Ja onnellisuuskohtauksia tulee myös muiden ihmisten puolesta, täälläkin olen niitä saanut kun olen teidän kaikkien ihania ultrakuulumisia lukenut! Sitä vaan on niin kovin onnellinen, että kaikki ollaan nyt tässä tilanteessa ja nämä ihmeelliset pienokaiset tiukasti mukana!
Niin, ja olihan mulla tässä vajaa viikko sitten elämäni ensimmäinen(!) hiivatulehduskin! Siinä tuntuu oleva kummallisesti eri käytäntöjä sen hoitamiseksi, mun oma neuvolalääkäri (joka sen todensi) sanoi, et ei ole haittaa, eikä tartte välttämättä hoitaa, ellei oireet mee ihan sietämättömäksi. Loppuraskauden hiiva juuri ennen synnytystä taas pitää hoitaa, ettei vauvalle tule heti sammasta. Juttelin sitten ystäväni kans, jolla alkuraskauden vaivana tää oli kans ollu useempaan kertaan, hänen lääkärinsä oli sanonut napakasti, et pitää hoitaa mahd. pian pois. Otapa taas selvää... No, mä ajattelin, et tulehdustilahan se on hiivakin, ja ei voi olla hyvästä, toisaalta arvelutti taas käyttää ylimääräisiä lääkkeitä. Päädyin sitten Canesten-hoitoon, ja sillähän tuo lähti. Lienee aika yleinen vaiva, ja mullahan olikin ihan hillitön kutina päällä kun Luget oli, lienee sieltä peruja tääkin. Ja tietty ne kuivemmat limakalvot ja raskaushormonit...
Kertokaahan kuulumisia, ja ihanaista viikonloppua!
Raitanen + kyytiläinen rv 10+3