Hei moi.. koitampa minäkin jotain piiitkästä aikaa rustata. Ei vaan yksinkertaisesti oo aikaa koskaan koneella olla ja inhoon kirjottaa luurilla. Ja etenkin kun silläkin oikeestaan vaan imettäessä mahis. Nyt simahti kantoreppuun kun oli pakko laittaa kun ei mikään taas käy ja mies töissä ja pakko oli saada tehtyä pari juttua, huonosti saan näinkään ku ei oikeen ole ulottuvuutta.. Ja pitäs oikeesti syöttää ja vaippaa vaihtaa, vaan kun on se "kirottu" maidon haku (kirottu siis just tän takia kun se tulee joskus n.9-11 väliin ja ku yksin kotona niin jepjep... ei uskalla mennä vaippahommiin kun et voi jättää tietenkään siihen ja ei oo kiva jos syöntikään keskeytyy, oisin taas sata kertaa kerennyt, mutta kun et tiiä..) Kiva pitää lasta nälässä.. maitoa siis piisaa yhä.. olin jo salaa vähän odottava et pääsee eroon luovutuksesta kun tulee 6kk, mutta saan vielä jatkaa sen ylikin ja eihän nyt rahalle viiti pyllistää näinä aikoina.
Meilläkin siis jo puolen vuoden ikä ihan pian, no on siihen 12 päivää.. viikko sitten oli mitat 66cm ja 7250g. Viihdy ei siis edelleenkään oikein missään, muuta ku sylissä, tai ei oikein aina siinäkään tai ainakin pitää olla jalkeilla, mieluusti hypyyttää häntä. Hyppykeinu on.. siinä pieniä aikoja pidetty et saa ite syötyä ym. mutta ei aina oikein siinäkään viihy vaan mekastaa.. Edelleen lie ongelma kun se liikkeelle lähtö ei oikein ole edennyt, heti kääntyy mahalleen ja alkaa valitus.. peppu on kyllä pitkään noussut, menee ihan karhukävelyasentoon asti, mutta kun samalla on pää maassa (ja usein nyrkki suussa ) niin sit lopulta kellahtaa sivuun.. nyt liikkuukin sit välillä kun ei oo pelkkää kiukkua niin kierimällä... Soseita ollaan vähän maisteltu, mutta ei mitenkään vielä säännöllisesti, pitäs kai alkaa lisätä.. mutta siinäpä yks stressin aihe. Tahtosin tehä ite, mutta mites teet kun takiainen on kokoajan sylissä.. ja toisekseen en tiiä mitä ja millon "pitää" antaa.. onko väliä.. niinkun et onko aamulla hedelmää vai puuroa vai vihannesta vai kuin.. Paskamamma fiilis taas vähän nostelee päätä, kun puol vuotta oot olevinaan kaikkes yrittänyt ja tuntuu ettei vaan riitä.. Niin sitä aina kuvitteli olevansa joku super äiti jos vaan lapsen saisi ja sit et kykene ees ruokaa hälle tekee.. ammon että olisit puoleen vuoteen tehnyt yhtään mitään kotihommia. Mies kyllä meillä tosi hyvin huolehtii sellasesta yleissiisteydestä, mutta sit on sellasia juttua mitkä vaan pitäs päästä ite tekee..
Nyt meni jonkun aikaa ehkä viikon puoltoista niin että kun aamupäivästä lenkkeilin se 1-1,5 tuntia niin sit vielä nukkui tunnin pihassa, mutta kun rupesin luottaa siihen et vois jotain siinä tehdä, niin tietty lopetti.. heh. Mutta nepä sit oikeestaan päivän ainuut unet.. joskus tissillä torkut mutta aina ei sitäkään.. nyt kun ei oikein viiti huvikseen joka päivä kaupassakaan käydä että sillä reissulla nukkus niin aika väsynyttä poikaa iltaisin.. nyt on kyllä sit sipannut pari kertaa yöunile jo ysin maita vaikka tähän asti ollu joskus ykstoista.. yöt on levottomia kun kääntyilee kokoajan nukkuessakin ja kun on mahallaan niin pakko kytätä miten se pää oikein on.. yöllähön syyään usein vaan kerran, paitsi noina öinä kun nukahtaa aikasin.. (hypätään muutomatunti eteenpäin) Siis tuo aikasin nukkumaan meno tuntuu väsyttäneen minua taas enemmän.. en sit tietty ihan heti mee kun en usko et on vielä oikeesti unilla ja sit herää jo kuitenkin aijemmin syömään ja siis joskushan joudun yhä pumppaa jo ennen kun poika herää.. saatan siis nukkua 2-3h, pumpata, keritä nukku max. 1h sit syöttö.. sit taas unille sit kun vielä välissä tosiaan monesti siihen hänen mylkkäsyyn herään niin.. ja sit ennenhän yleensä se toinen syönti oli aamulla joskus vaikka 6-7 niin sit monesti vielä nukuttiin nojatuolissa pari tuntia. Mutta nyt se on jo kolmas, ni hän ei enää taho nukkuu, minä kylläkin tahtosin
Joinain öinä tuntuu ettei ois nukkunut ollenkaan.. no jotkut menee syvemmin nukkuen... ja siis ymmärrän toki et meillä menee tosi hyvin yöt.. mutta ehkä se päivisin kokoaikanen ööh.. mikä sana kuvaa.. no kuitenkin niin verottaa sit kans. Lenkkeilty ollaan tosiaan nyt melkein joka päivä ja lenkin mittaa kasvetettu 6,5-8km päivässä.. ja siis silti mulla kilot on ja pysyy, en nyt jaksa siitä marmattaa sen enempää (vaikka onki selluliittia reisissä enemmän kun koskaan ennen, edes raskaana), mutta jos joku muukin painii saman asian kaa niin ei oo ainut.. Nyt oon jopa hölkännyt välillä vähän vaikka vihaan juoksua.. En muista enkä jaksa tarkistaa kirjotinko jo joskus et luin jostain et jos on oikein korkee prolaktiin niin sit se vaikuttaa johonkin ja sit ei vaan lähe kilot.. ei oo suoraan maidon määrään verranollinen kai mutta mulla varmaan korkea kun alkoi jo sillon 3kk ennen synnytystä maito tihkumaan. Jooh, mitähän sit piti.. Oon miettinyt nyt kun tiet sulana niin mitenhän tuo pyöräily? Minkä ikästä voi kuljettaa pyörällä? Lähinnä olin ihan sellasta istuinta ajatellut, mutta luin jostain lauseen et se kaikkein "vaarallisinta" että kun sinä sit jos pyörä kaatuu niin kaatuu sit niin korkealta.. itse oon aina niitä perässä vedettäviä kärrejä vähnä pitänyt kamikaze juttuina.. kun ne tulee siellä perässä kauempana ja tien tasossa, et jos joku päällä tulis niin et kerkiis reakoida + olis liiskana.. Sellanen laatikkopyörähän olis kiva missä eessä on mutta taitaa olla niin kalliita et ei ehkä.. mutta siis voiko niissä istuimissa tyyliin siitä asti kun osaa istua ni kuljettaa? Toki kesällä sit siinä porottaa aurinko suoraan.. hmm.. äh, pitää kai tuota niiiiin tylsää käppäilyä vaan jatkaa..
Tuntuu et oon nyt kyllä vaan toistanut itseäni, siis että edellinen kirjoitus varmaan oli aika samanlainen, mutta ei meillä kai oo sit mikään juuri muuttunut.. ja ihan nyt oma napainen mutta kun
@Mandala muiden kuulumisia kyseli..
Ikävä muuten kun hoidot keskeytetty, mutta toisaalta, ei varmaan olis ihan parasaika raskaanakaan olla, ainakin itse varmaan kaiken muun lisäksi nyt sit lisä pelon saisi tosta korona asiasta.. tsemppiä kaikille raskaana oleville jos kuka lukee.. muutenkin etenkin "meillä" niitä pelkoja siinä muutenkin on, koittakaa silti nauttia edes vähän.. Itse tosiaan aina välillä "haaveilen" että ehkä joskus toinen vauva (siis jos luoja vaan soisi) mutta sitten kyllä samalla realistisesti en tiedä miten pärjäisin.. kun ei kerran tunnu pärjäävän yhdenkään kanssa..
Ja kyllähän minun pieni (vaikka niin hurjaa vauhtia kasvaakin) on maailman ihanin ja suloisin hymypoikakin aina välillä, ihan useinkin.. hän vaan ei viihdy "yksin".. (sekin kun on lattialla leikkimatolla ym. ja kitisee ei siis oo mitään itkuhuutoa, vaan sellasta tyytymätöntä karjuntaa/käskemistä, se vaan on hermoja raastavaa, vaikka tietää ettei hänellä mitään hätää ole) ja vaikka kuinka aamulla ei meinaa silmiä nojatuolissa auki saada kun toinen alkaa kekkuloida niin kun lopulta saat avattua ja sinua tillottaa ihana naurusilmäinen hangonkeksi niin johan jostain voimia tulee.. Ja vaikka kuinka välillä väsyttää ja tuntuu ettei tuu mitään niin hetkeäkään en ole ns toivonut ettei häntä olisi.. vaan hän on täydellinen ja en vois olla kiitollisempa, vaan vain tämä "oma riittämättömyys" on se mikä välillä harmittaa...
Voimia kaikille etenkin riskiryhmissä oleville tänä hulluna aikana.. meidän eloon nyt ei ihan kauheesti oo vaikuttanut, kun ei muutenkaan mitään harrastettu jne. aika vähän missään käyty, tietty tosiaan ei viitä kaupassa ihan ravata jokapäivä jotain ja ei ees kummit ym. oon nyt käyneet..
Noniin eiku kevättä vaan kaikille..
-Domi ja kohta 6kk herra