Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Caro, Toi erkauma juttu on mietityttänyt itseänikin. Jälkitarkastuksessa sitä oli 1-2cm. Maha pömpöttää edelleen, eli ärsyttää kyllä. Sentään nyt jo menee samat vaatteet ku ennen raskautta, mutta maha jäi ja saa nähdä jäikö pysyvästi.
Esikoisen jälkeen maha hävisi muutamassa kuukaudessa.
On nytkin pienentynyt koko ajan ja olihan se toki aika kovilla mutta edelleen sitä on. Hyvää tekis käydä fysioterapeutilla
Vatsalihasliikkeitä ei käsittääkseni sais tehdä jos vatsalihakset ei oo palautuneet. Kuulin just hiljattain, että jossain ulkomailla kääräistään heti synnytyksen jälkeen vatsan ja alaselän ympärille napakka liina muutamaksi päiväksi tukemaan alaselkää ja vatsaa, jotta lihakset ja sisäelimetkin saa palautua rauhassa.
Kuulemma tämä auttaa huomattavasti nimenomaan siinä, että lihakset napakoituu nopeammin.
Itse olisin kyllä mieluusti ottanut vastaan jonkin sellaisen. Tuntui kyllä niin ikävältä kun kaikki oli niin löysää ja suolisto muljui ja etsi itseään, selkä ihan sika kipee

Minä en kyllä juttele lapsille koko aikaa, enkä lue pakkausselosteita
Ajattelen pitkälti niin, että lapsen kehitys tarvitsee myös sitä, että kaikkea ei tehdä valmiiksi, eikä koko aikaa huomioda. Ensinnäkin mielikuvitus kehittyy parhaiten kun lapsi leikkii itsekseen.
Jos aikuinen koko ajan leikittää, lapsi myös oppii siihen, eikä opi leikkimään oma-aloitteisesti.
Eikä se oikeesti ole lapsen etu, että saa paistatella jalustalla joka hetki.
Kehuminen on tosi tärkeää, mutta liika kehu ja joka asiasta huomion saaminen voi myös vääristää minäkuvan.
Heh, mun pieni sisäinen varhaiskasvattaja näkäjään heräsi
Mutta, kyllä ihan liian vähän ehdin tässä elämäntilanteessa huomiota kaikille antamaan. Yritän kuitenkin huomata ja olla herkkänä niihin asioihin, joissa se on lapsen näkökulmasta tärkeintä. Tuskin siltikään tarpeeksi

Poika kävi toisessa tyräleikkauksessa eilen. Oli ihan mukava olla yhden vauvan kanssa rauhassa, vaikken kyllä tiedä saisiko näin ääneen sanoa
Poikaa oli ihan hullu ikävä ja hermoraunio olin kun leikkaus jostain syystä kesti hiukan kauemmin ku viimeksi.
Sain silti hiukan vetää happea ja keskittyä pelkästään tyttöihin.
Poika on kyllä aivan äärimmäisen suloinen, mutta sen verran hoidettava ollut viime aikoina, että tyttö väkisin jäänyt vähän paitsioon.
Nyt typy sai ihan jakamatonta huomiota hetken, kun esikoinenkin käy päikyssä muutaman tunnin päivässä.

Olitte kirjoitelleet myös talviasusteista. Esikoisen kanssa menin eka talven ilman toppapukua. Nyt tyttö käyttää Reiman pörröhaalari, joka oli esikoisellakin ja pojalle ostin samanlaisen.
Tyttö vielä hetken mahtuu siihen, mutta hänelle on isompi fleecepuku odottamassa, se ei oo ihan niin paksu, mutta tarkoitus on nyt hankkia vaunuihin lämpöpussit.
Ihana kun nämä vauvat syntyi esikoisen kanssa samaan vuodenaikaan, niin ei tarvi ku pojalle hankkia uusia
Onneksi en myynyt yhtä pukua pois, joka oli vähän turha ostos esikoiselle, ku se menee pojalle tään pörröpuvun jälkeen ja sekin on ohuempi. Värikin enemmän poikamainen. Mikä lie etiäinen ollut kun joskus tullut sellanen hankittua

Mandala, Yhtään ei tarvi kantaa surua siitä, ettei jaksa esikoisen kanssa touhulla.
Isä on juurikin tärkeä linkki siinä vaiheessa antamaan sulle tilaa olla raskaana
On kyllä tuoreessa muistissa, kuinka raato olin itse silloin ja pohdin kyllä ihan samoja asioita, kun olo oli hyvin riittämätön, mutta ole vain armollinen itsellesi. Lapsi pärjää
Tsemppiä ultran odotteluun, niin hieno juttu!!!!

 

@Mandala lle onnittelut vielä tätäkin kautta! Ihanaa että tärppäsi noin nopeasti.

Meillä on tyttö ollut nyt osan viikkoa päiväkodissa tämän kuun alusta. On mennyt tosi hyvin, kuten oma osaviikkoinen työhönpaluukin, vaikka on mulla edelleen totuttelemista tähän uuteen arkeen. Mitään pahempaa tautia ei vielä päiväkodista ole tullut, mutta räkäinen on ollut eli tuntuu että koko ajan pikku flunssa päällä. Viimeisin tarttui myös mieheen sekä mun isään, itselle tuli vain ihan lieviä oireita.

Ulkohommista, hauska kuulla että teidän pienet tykkää myös keinumisesta. Meillä se on ihan suosikkijuttu ja aina kun mennään keinun ohi niin osoittaa sitä, että tuonne pitäisi päästä. Hiekkalaatikolla viihtyy myös. @Roxanne , meillä tyttö kyllä pistää sitä hiekkaakin suuhun mutta se on varmaan pikkulasten tapa. Toivottavasti jää pian pois tuo hiekan ja kuran maistelu. Nyt syksyllä ollaan käyty pari kertaa mökillä ja siellä nauttii kun saa konttailla pihalla sammalten ja varpujen seassa. Pitää vaan katsoa ettei pistä esim. mitään sieniä suuhun. Meillä siis vasta kontataan vaikka ikää on 1 v 3 kk, motoriikka vähän jäljessä ja siksi saadaan fysioterapiaa.

 

Talvipukeutumisesta: viime talvena mentiin rattaiden lämpöpussilla, tänä vuonna varmaan tulee toppahaalari käyttöön kun haluaa myös touhuta ulkona. Äitiyspakkauksen haalari on niin väljä ja meidän tyttömme niin pieni, että saattaa hyvin mahtua. En ole tosin nyt testannut vielä.

 

Heeei mä en ole saanut mitään ilmoituksia taas täältä Eli kommentoin vanhoja juttuja, yrittäkää kestää.

@Siida Mulla sama että traumoja kyllä jäi synnytyksestä. Luulin että olin jo ihan ok, mutta kun kirjoitin palautetta siitä niin aloin kyllä itkemään kun muistelin että miltä musta tuntui silloin. Ja koska repesin niin pahasti niin edelleen päivittäin se muistuttaa, myös saan ravata noissa lääkäreissä vieläkin sen takia.

Ja eeeeih mä en kestä miten suloinen kuva teidän pienistä

@Mandala ihanaa että plussatuulet olivat myötämielisiä Mä en tiedä onko mulla vauvakuumetta vai kilpaa juoksemista ajan kanssa. Totuushan on se että ikää tulee koko aika lisää ja jos toisen vielä haluaa niin...

@MyMa sanoit tuosta että vauvan tullessa taloon niin puheenaiheet liittyy usein kakkaan Ihan totta kyllä. Toki koiran takia jo päivittäin keskuteltu että millä lenkillä tullut millanen kakka mutta nyt tää on ihan eri planeetalla jo. Nyt miehen kanssa keskustellaan niin koiran, vauvan ja toki myös mun repeän takia myös minun kakasta ja siitä tekikö kuinka kipeetä

Hyvä kun tuli puhetta tuosta hiusten lähtemisestä sillä yks päivä just mietin että mikä hitto mua vaivaa kun saan kerätä ton pojan nyrkeistä (ja pallien välistä!!) noita mun karvoja ihan jatkuvalla syötöllä

Täällä kans kyllä tuijotellaan kännykkää ja telkkaria samalla kun olen vauvan kanssa Mutta ihan tottahan se on että lapset on osa perhettä eikä kaiken tarvitse pyöriä niiden ympärillä. Jätän pojan kyllä leikkimatolle ihan hyvällä omalla tunnolla ja menen tekemään samalla ruokaa, monesti se kököttelee myös sitterissä ja juttelee itekseen. Jotkut sanonu ettei millään malta olla erossa hetkeäkään lapsesta ja sydän särkyy mutta kyllä minä ainakin nautin kun saan silloin tällöin käydä ihan yksin kaupassa. Että leimatkoon joku sitten paskamutsiksi, ihan sama

Mitäs meille, eikai mitään ihmeellistä. En tiedä oliko meillä jotkut 3kkn tiheät imut vai mitä, mutta oli kyllä sellasta raivoamista viikko että huhhei. Nyt onneksi helpottanut. Tuntuu että tää on yhtä vaihetta vaiheen perään ihana kun pojan kanssa pystyy alkaa jo seurustelemaan ja selkeästi tunnistaa meidät. Muistaa tiettyjä jutttuja mitä tehdään ja ai että kun ne naurattaa kun niitä toistellaan. Hirveen nopeesti se kasvaa ja kehittyy Luulin jotenkin että tää avuton vauva aika kestää kauemmin

Kiuski ja poju kohta 3kk

 

Musta myös tuntuu etten osaa pukea lapsia näille keleille. Tänään oli niin kylmä, että pienellä oli ulkona sisävaatteiden päällä fleece ja välikausihaalari, lämpimämmät tumput, pipo ja ulko töppöset. Rattaisiin hommasin lämpöpussin niin sitäkin kylmemmillä ilmoilla laittaa. Esikko on niin lämminverinen, että tosi hankala pukea kun saattaa olla ihan hiessä. Talvella nukkuu pelkkä pody päällä ohuehkolla peitolla tosi viileessä huoneessa. Molemmille pitäs hommata talvihaalarit mutta en viiti vielä ostaa, kun ei nykysin tiedä mimmonen talvi tulee..

Ajattelin jossain vaiheella käydä fyssarilla erkauman takia. Vielä olis tarkotus sitä kolmatta jossain vaiheessa yrittää, mutta varmaan hyvä olis sitä palautella ennen sitä. Ja kun omaan itsetuntoon vähän vaikuttaa.

Meillä pienempi menee vuoden alusta päiväkotiin joitakin päiviä kuussa, en ollut ajatellut alunperin näin pienenä laittaa mutta lähinnä oman jaksamisen takia. Ja onhan siinä hyviäkin puolia, kun pääsee muiden lasten kanssa leikkimään jne. Esikko menee ehkä siinä 3veenä jos tilanne hällä sillon että voi laittaa.

Kuinka monia päikkäreitä teillä nukutaan? Poika nukkuu aamusta ekat unet siinä 8-10 välillä koska herää yleensä jo joskus kuudelta nukkuu noin 30min-1h. Sitten yleensä pidemmät unet siinä 12-15välillä. Saattaa nukkua yli kaksikin tuntia. Sit tuntuu, että on illasta jo tosi väsyny joskus nukkuu pienet unet vielä 17-18 mut sitten iltanukuttaminen on vaikeempaa. Eilen nukahti mummom syliin kuuden jälkeen mikä ei oikein ollu kiva niin jouduin herätteleen ja yöt tosiaan tosi rikkonaisia enkä oo keksiny miten vois päikkärirytmiä muuttaa että siihen vaikuttas ainakaan.

Caro ja poju 7kk

 

Kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä talvipukeutumiseen liittyen! Mä olen edelleen vähän epävarma aina kun ulos lähdetään – tää ilmojen viileneminen kun kävi jotenkin tosi äkkiä pitkän ja kuuman kesän jälkeen, viime yönä käytiin jo melkein pakkasella. Yksi päivä laitoin jo pojalle äitiyspakkauksen toppahaalarin (meilläkin se mahtuu vielä hyvin päälle), mutta sitten aloin miettiä että mitenkäs me sitten pärjätään kun on kunnolla pakkasta… Lisähaasteena meillä on se, että poika on alkanut protestoida tosi kovasti ulkovaatteiden pukemista eikä oikein tahdo viihtyä rattaissakaan paksummin puettuna. Lämpöpussia aiotaan kokeilla, se helpottaisi pukemista mutta vähän epäilen, mahtaako poika siellä pussissakaan viihtyä, kun paksummat vaatteetkin tuntuu saavan olon jotenkin tuskaiseksi (epäilen siis ettei kyse ole niinkään kuumuudesta, kun ei ole mitenkään hikinen tms., vaan enempi siitä ettei pysty liikehtimään niin vapaasti kuin kevyemmissä vaatteissa).

Caro kyseli päikkäreistä. Meillä on jo pitkään ollut sellainen vaihe että mennään pääsääntöisesti kaksilla mutta nukuttaminen on välillä tosi vaikeaa eli mietin kovasti siirtymistä yksiin. Meillä herätään yleensä noin yhdeksän maissa, ekat päikkärit on n. 12.30 eteenpäin (tunnin tai puolitoista) ja toiset sitten joskus viidestä eteenpäin tunnin tai pari. Yöunille meillä mennään vasta klo 23.

Mites Caro jos yrittäisit vähän myöhäistää ekoja päiväunia, jotta toisetkin sitä kautta myöhäistyisi eikä vauva tarvitsisi enää kolmansia? Meillä myös vikat päikkärit helposti venyy ja vaikeuttaa nukahtamista illalla, ellen sitten herätä poikaa kesken unien. Se taas tuntuu aika kurjalta ja saa luonnollisesti aikaan huutokonsertin. Mulla siis on ajatuksena se, että yrittäisin jossain vaiheessa lykätä ekoja päikkäreitä jonnekin yhteen-kahteen ja sitten pärjättäisiin (jos poitsu malttaisi nukkua tarpeeksi pitkään) pelkästään niillä.

Roxu ja poju 10 kk

 

Roxanne, teillähän mennään myöhään nukkuun, meillä on nukkumiskunnossa jo ennen seiskaa illalla yleensä nukahtaa 19-19.30.. samaa oon miettiny, mutta hankala toteuttaa poika tosiaan herää hirmu aikasin, tänään lähinnä torkkunu 5-6 ja sit luovutin. Äsken käytiin rattailla kävelyllä jossa nukkuu ekat unet. Nukku ehkä 20min ja heräs.. tietää, että on väsynyt jo siinä 12 jälkeen ja alkaa huuto. Pakko sillon viedä nukkuun. Sama homma oli eilen ja illasta ihan väsy kun touhottaa menemään. Ja jos menee myöhemmin yöunille niin ei nuku sen pidempään aamulla. Miten mä saan aikaan näin huonosti nukkuvia lapsia alkaa ite olla aika väsynyt. Viime yönä herätty taas sen miljoona kertaa.

Caro ja poju 7kk

 

Voih @Caro87, kurja kuulla että oot noin väsynyt Mulla on tästä äitien väsymyksestä tosi kurja kokemus lähipiiristä, kun yksi tuttu oli kahden palleronsa kanssa niin väsynyt, että joutui viikoksi sairaalaan osastolle. Aivan karseaa.

Väsymys kannattaa kyllä oikeasti ottaa vakavasti (tarkoitan nyt siis yleisesti enkä sua Caro), ennen kuin on ihan äärirajoilla. Aivan varmasti on hyvä ajatus laittaa kuopus hoitoon edes välillä, kyllä ne muutama helpompi päivä siellä täällä tekee hyvää ja antaa voimaa. Mä oon nyt töihin ilmottanu että tuun aikasintaan ens syksynä, kun poju on 1,5v. Ehkä vasta myöhempäänkin, saa nähdä.

Meillä on kans edelleen kolmet päikkärit, kaikki n. 45-60min. Herätään 5.30-6.30 välillä, ekat unet n. 8-9, toiset n. 12-13 ja viimeiset n. 15.30-16.30. Ja liukumaa siis kyllä on Yöunille mennään aina n. 19-19.30, herää useimmiten 3x yössä tissille.

Oon ihan samaa ajatellut, että kahdet päikyt olis hyvät, kun tuntuu että meillä kans menee ihan samalla lailla usein ku muutkin kommentoi. Siis että ne vikat päikyt jää silleen hassun myöhälle, ja ei oikein tie pitäiskö antaa nukkua vai herättää vai valvottaa väkisin. En vaan kyllä tie kans yhtään, että miten sen siirron käytännössä toteuttais kun esim niitä aamupäikkyjä en pysty myöhästämään yhtään, kun poju alkaa viim 9 mais oleen niin väsynyt että nukahtaa pystyyn jos ei vie unille. Meille olis ehkä paras jos sais aamupäikyt johki ennen puoltapäivää ja toiset unet vaikka kolmen maissa, ja ne iltaunet jäis sit pois.

Ulkovaateasia täälläkin aiheuttaa harmaita hiuksia Meillä on välikausihaalari ollut aika vähällä käytöllä, kun kantorepussa ja kaukalossa/rattaissa se on kamalan liukas. Lämpöpussia käytetään paljo ja se toimii meillä hyvin, päähän ja kaulaan vaan kunnolla lämmikettä. Paljon käytetään kantorepussa villahaalaria ja muita villavaatteita, niissä vaan ongelma kun ei pidä tuulta. Poju kans aika kuumakalle ja herkästi tulee hiki. Oon ihan pihalla jo valmiiksi että mitä sitä talvipakkasilla pukis, hehe.

Täällä on pojalla tosi kova meno päällä. Konttaa ja istuu ja nyt eilen nousi pari kertaa ihan pystyyn tukea vasten. Pitää siis laskea pinniksen pohja alas asti, nyt sit vaan selkäkipuja odotellessa..

MyMa ja poitsu 7kk

 

kiuski mulla on ihan tuo sama, kirjottelin juuri taas ylös (oikeastaan puhtaaksi muistiinpanoista) ensimmäisten viikkojen asioita ja kyllä itku tulee kaikesta vieläkin joka kerta kun niitä asioita ja vaiheita alkaa tarkemmin miettiin.. Toivottavasti sulla tuo repeämä paranee hyvin eikä jää vaivaamaan mitenkään, niin inhottavia tollaset.

Mä oon myös miettinyt tuota talvivarustusta kun esikoinen on syntynyt syyskuun lopulla ja mentiin koko talvi vaunukopan suojissa ilman toppahaalaria.. Nyt taas ihan uusi tilanne edessä, kun poitsu varmasti haluaa maailmaa tutkia eritavalla ja voi istua talvella pulkassa jne. Mä oon ajatellu että toi on ihan yleistä että tietynikäisillä menee hermo siihen pukemiseen ja eihän pienet lapset muutenkaan välitä sellasesta vaan ulos pitäis päästä hetinyt! Ja ajattelisin että onhan tuollainen toppautuminen outoa pienelle ja vaatii vähän tottumistakin tämän ihanan kesän jälkeen. Esikoinen (4v) sanoi juuri yhtenä päivänä ettei jaksa pukea paljon vaatetta että voi mennä ulos..jätin kertomatta että tämä on vasta alkua..

Myma ihanan kuulonen menevä pikkumies siellä!

Caro voi ei, kuulostaa kyllä rankalta arjelta siellä kun yöt on repaleiset ja varmasti päivät vaativia. Kuulostaa ihan hyvältä tuo arjen helpotus!

Mä oon vähän pihalla kun meillä ei oo ”vieläkään” päiväsaikaan mitään kovinkaan selkeetä rytmiä unissa, poika nukkuu välillä vain lyhyitä pätkiä ja välillä taas pidempiä unia. Mietin ajoittain että pitäisikö tämän ikäisellä olla jo jokin selkeä rytmi ja pitäiskö mun tehdä jotain sen eteen ja sitten päädyn vaan kysymään itseltäni että niin, minkä ikäisellä? 6kk vai vajaa 3kk ikäisellä? Todennäköisesti jotain siltä väliltä ja vastaus varmaan on että eihän kaikilla oo päivissä selkeää rytmiä unien suhteen.

Muuten meillä menee ihan kivasti, painonnousu alkoi vähän hiipumaan tuossa niin alettiin maistelemaan kiinteitä reilu viikko sitten että saadaan kasvu pysymään hyvällä mallilla. Ensi viikolla hän on tosiaan jo puolivuotias! mavli ja pikku J

 

Unirytmeistä: meillä on onneksi yöt olleet ihan pikkuvauvasta asti aika selkeitä. Noin 9-kuiseksi söi öisin muutaman kerran (jatkoi heti unia sen jälkeen). Päiväunissa sen sijaan ei oikein ollut alkuun oikein mitään säännöllisyyttä. Muistaakseni aika pitkään oli kolmet lyhyet päikkärit, usein max tunnin. Jossain vaiheessa (en tarkkaan muista milloin, ehkä 8-9-kuisena?) yhdet tippui pois, mutta jonkinlainen selkeys päiväuniin tuli oikeastaan vasta vuoden iässä eli viime kesänä. Tyttö alkoikin nukkua yhdet pitkät päiväunet ja suunnilleen ennustettavaan aikaan, eli nykyisin puoliltapäivin alkaa olla unelias ja sitten nukkuu sikeästi jopa 2,5 tuntia. Öisin nukkuu noin 10 tuntia: n. klo 22-8 (päiväkotipäivät ovat poikkeus, silloin pitää herätä aiemmin).

Pointtini oli, että meillä meni melkein vuoden ikään, ennen kuin pystyin sanomaan että mihin aikaan tyttö on päiväunilla. Onneksi yöt ovat olleet satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta aika hyviä. (Paitsi nyt ihan pari viikkoa on ollut sellaista että ei halua enää nukahtaa itsekseen pinnasänkyyn vaan itkeä vaikertaa, kunnes nostan viereen meidän sänkyymme, nukahtaa siihen ja sitten nostan takaisin. En tiedä liittyykö osaviikkoiseen päiväkodin aloitukseen vai mihin.)

 

@MyMa ei siitä pinniksestä nostelusta välttämättä selkä kauhian kipeäksi tule, muistat vaan joka kerta taittaa itseäsi lantiosta, älä anna selän pyöristyä. Huomaan itse kyllä jos tuota 2vuotiasta pinniksestä nostelee miten sattuu niin voi vihlaista, mutta ei tunnu missään jos pitää asennosta huolta.

Pinniksestä tuli mieleen, että milloinhan siitäkin pitäisi vaihtaa pois. Meidän poika ei ole koskaan ollut kiipeilyintoinen niin nukkuu siellä vielä ihan tyytyväisenä. Ehkä sitten jos/kun ensi vuonna on vauva talossa niin ei mitään järkeä ostaa uutta pinnistä kun poikakin sitten jo 3vee. Pelottaa jo etukäteen mikä ramppaus siitä sitten öisin kehkeytyy Hän syö syöttötuolissakin vielä koska muuten ramppaa tuolista pois koko ajan ja käy hakemassa vain haukun ruokaa välissä

Mä kun mietin niin on saattanut olla aika lähellä 1vee kun meilläkin siirrytty yksiin päikkäreihin. Kun meillä mentiin aluksi klo 19 nukkumaan, mikä muuttui jossain vaiheessa klo 20, niin iltapäivän päikkäreiden väliin jäi niin vähän väliä kun yöunille piti mennä.
Enpä mä kauheasti odotellut milloin poika oli uninen vaan laitoin sänkyyn kun oli ns sopiva aika. Joskus ehti väsy tulla ennen sitä jolloin mentiin tietty sänkyyn aiemmin, mutta harvemmin. Yhdet päikkärit teki sen, että niistä tuli sitten pitkät unet. 1,5-3,5h, useimmiten 2-3h. Sai kivasti omaa aikaa päivällä, jolloin en todellakaan puunannut kotia

Oli muuten ihan luksus pätkiä ne äitiyslomalla kun poika meni nukkumaan klo 19-20 ja heräsi yhdessä vaiheessa klo 9-10, sitten nukkui vielä välissä 2-3h päikkäreitä. Ei muuten väsyttänyt juuri niinä hetkinä yhtään Tottakai ollut sitten pätkiä välissä kun heräilty itkemään öisin ja aamuherätykset klo 5-6 jne. Mutta onneksi ne huonot vaiheet vaihtuu toisiin aina. Nyt ollut pitkään aika tasaista unien suhteen kyllä. Pitää toinen aina klo 7 herättää aamumaidolle ja aamupuuhiin kun päiväkotiin mennään, nukkuu sen 11-12h joka yö.

Mutta noi päiväunet meillä vähän rajoittava tekijä. Poika nukkunut ne pitkään jo omassa sängyssään. Nyt kun ei pitkään aikaan oikeasti olla rattaita käytetty (paitsi jos mennään ostoksille) niin ei mahdollista niihin nukuttaa liikenteessä. Ei hän tosin kauhean hyvin ole piiiiiitkään aikaan rattaisiin nukahtanut muutenkaan. Eli meidän vapaapäivätkin aina jakautuu tekemisiin/tapahtumiin ennen päikkäreitä ja jälkeen päikkärien. Ei se sinänsä kauheasti haittaa toisaalta, Ja ei niin kauheaa jos jää joskus päikkärit välistä kun poika ei ole mikään kiukkupuuska illalla kunhan on syönyt hyvin päivän mittaan.

 

Mäkin jatkan vielä päikkäriasioista. Meillä mentiin itse asiassa aika pitkään noin kuin teillä @Caro että aamupäivällä ja illansuussa oli pienet päikkärit ja keskellä päivää yhdet pidemmät. Sitten joskus alkukesästä, olisko ollut 7 kk:n ikäisenä, siirryttiin kaksiin, joilla on menty tähän päivään eli 10 kk:n ikään asti. Eilen kun poika nukkui aamulla kymmeneen asti, päätin kokeilla yksiä. Yllättäen jäbä jaksoikin ihan hyvin valvoa 14.30 asti, jonka jälkeen nukahti tosi helposti ja veteli melkein kolme tuntia sikeitä, halleluja! Olispa mahtavaa, jos tästä nyt tulisi meille pysyvä käytäntö, tähän asti kun nukuttamiset on pahimmillaan vieneet puolesta tunnista tuntiin ja sit poika on saattanut nukkua ehkä tunnin verran – ja sitten taas muutaman tunnin päästä uusi nukuttamisoperaatio… puuh!

Teille jotka päikkäriasioiden kanssa painitte niin sanoisin, että aika tekee kyllä vähitellen tehtävänsä, vaikka just nyt tuntuisikin että rytmin muuttaminen on mahdotonta. Mitä isommaksi vauva tulee, sitä pidempään hän jaksaa olla yhtäjaksoisesti valveilla, ja joku päivä rytmi voi melkein itsestään keikahtaa toisenlaiseksi. Toki kunkin vauvan unentarve on yksilöllinen ja voi kyllä vaihdella ihan päivästä toiseenkin.

Meilläkään ei poika enää tahdo nukahtaa rattaisiin, eli just niin kuin @Mandala sanoi täytyy aina suunnitella menemiset ja tekemiset joko ennen tai jälkeen päiväunien, mikä on vähän harmi juttu kyllä. Nämä on sellaisia asioita, joita en ollenkaan hoksannut silloin kun itsellä ei vielä lapsia ollut – sitä vaan ajatteli että lykkää vauvan rattaisiin ja lähtee liikenteeseen silloin kun itselle sopii!

Mandala, onpas teillä kyllä luksusta yöt jos poika vetelee 12 tuntia sikeitä! Meilläkin nukutaan aamulla pitkään (mikä on kyllä sinänsä tosi kiva juttu), mutta nukkumaan poitsu menee vasta klo 23 paikkeilla. Syömään herää kerran tai kaksi aamupuolella (esim. kuuden ja kahdeksan maissa) mutta yleensä jatkaa siitä sitten vielä unia. Ihan tyytyväinen olen tähänkin tilanteeseen, sillä muistissa on vielä se (ikuisuudelta tuntunut) aika, jolloin vauva heräsi läpi yön kahden tunnin välein.

@kiuskille piti vielä sanoa, että mäkin olen ihmetellyt niitä äitejä jotka sanovat, etteivät millään raaski olla vauvasta erossa. Kyllä mulle pienet piipahdukset kodin ulkopuolella ilman vauvaa oli alusta saakka ihan henkireikä, eikä siinä ajassa ehtinyt mitenkään ikävä tulla, vaikka en tietenkään olisi halunnut olla tyyliin koko päivää erossa vauvasta.

Mihinkäs muuten @Kesäheinä-78 on kadonnut? Olisi kiva kuulla muidenkin harvemmin kirjoitelleiden tuoreita kuulumisia, esim. @marrasmai, @#hope, @SalamaT ym.!

 

Täällä ollaan!

Oltiin tuossa pari viikkoa reissussa, ja kotiinpaluun jälkeen on lähinnä toivuttu lomasta ja puurrettu kotitöitä. Miten noita kotitöitä riittääkin niin pirusti! Koko ajan on tiskattavaa pyykättävää imuroitavaa raivattavaa järjesteltävää pyyhittävää, eikä tekeminen lopu vaikka kuinka tekisi... Lapsen myötä tavaran määrä on lisääntynyt aivan järjettömästi, ja on näissä pienissä neliöissäkin varmasti syynsä.

Oltiin tosiaan pari viikkoa Espanjassa, ja hienosti sujui matkustaminen vauvankin kanssa! Mikä helpotus, sillä meille matkustaminen on todella iso osa elämää. Pidettiin majaa parissa eri paikassa ja kierreltiin autollakin muutama päivä. Tyttö oli mahtavan reipas ja sopeutuvainen ja iloinen reissari, kaikki meni ihan putkeen! Tai no, nuhassa pieni oli koko reissun ajan, mutta onneksi muita oireita ei ollut, eikä hän itse tuntunut olevan moksiskaan. Ja espanjalaiset ne vasta rakastavat vauvoja, erityisesti näitä vaaleita pellavapäitä. Kaikki ihmiset, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, olivat jatkuvasti höpöttelemässä ja kutittelemassa tyttöä, ja hän nautti täysin rinnoin! Suomessa häntä ei sitten kukaan huomioikaan, mikä on aika mälsää . Haluaisin kasvattaa sosiaalisen ja ulospäinsuuntautuneen suomalaisen, toivottavatti hän ottaa vanhemmistaan mallia, vaikka kanssakulkijat eivät niin sosiaalisia olisikaan.

Yritän ottaa osaa keskusteluun, jota täällä on viime aikoina käyty. Muistellaanpa...

Päikkärit. Meillä tyttö ei ole koskaan ollut mikään suuri päikkäreiden ystävä, eli päikkärit ovat olleet alusta asti varsin lyhyitä. Tällä hetkellä mennään kaksien päikkäreiden taktiikalla: klo 10 yhdet ja klo 15-16 alkaen toiset. Unta riittää kerralla tunnin, puolitoista, joskus vain puolikin tuntia. Yöt menee edelleen hyvin, klo 20-06 ilman herätyksiä, aamulla sitten tankataan maitoa ja äidin kainaloa. Meilläkin on melkein oltava kotona päikkäriaikaan, muuten ei uni tule silmään. Reissussa päikkärit jäi välistä useammin kuin kerran, ja ne loput ei yleensä kestäneet yli tuntia. Mäkin silloin ennen lasta paheksuin mielessäni kavereita, joiden aikataulut määräytyi lasten päikkäriaikojen mukaan, mutta en enää!

Pukeminen. Ou mai gaad. Ennen lasta myöskin naureskelin kavereille, jotka manasivat lasten välikausi-/talvipukemista. EN NAURESKELE ENÄÄ! Voi hyvä luoja, olen nyt kolme päivää pähkäillyt mitä ihmettä näillä keleillä pitää pukea, ja kokeillut erilaisia komboja villakerrastoista jumppiksiin, softshellistä vk-haalariin, kypärämyssyä, tumppua, rukkasta, töppöstä ja vaikka mitä, ja oon nyt jo ihan loppu . Tänään puin puistoon jumppiksen päälle villapuvun ja sofshellin ja vauva raukka oli ihan pökkelö pötkylä. Mut ei ne kamat varmaan liikaa ollut. Luulen.

Käytiin myös viikonloppuna ostamassa toppahaalari, kun Stockalla oli 20 % ale, ja kun pelkään että sitten kun sitä haalaria tarvitsee, niitä ei enää löydy mistään. Meinattiin ostaa semmonen ihan törkeen kallis (mutta makee!) Molo, mutta tultiin sit järkiimme ja ostettiin funktionaalinen Polarn O. Pyret. Nyt pitäis olla riittävästi taminetta kaikenlaisiin keleihin. Paitsi kuorivaatetta/sadevaatetta ei ole, mut hankitaan niitä vasta sitten jos tulee tarve.

Puheen kehitys. Mä juttelen tytölle aika paljon, mutta olen puhelias muutenkin, joten se käy ihan luonnostaan. Kerron hänelle mitä tehdään, mitä näkyy, mitä vaikkapa ruokaan tulee, kyselen häneltä asioita jne. Meillä myls luetaan paljon kirjoja, sekä mies että minä luetaan. Nyt tyttö näyttäisi alkavan jaksaa keskittyäkin niihin, aikaisemmin hän on lähinnä halunnut syödä kirjoja, mikä ei mulle käy . Jos en keksi juteltavaa niin sitten en juttele, mitään tuoteselosteita en ala lukea.

Ja hei täälläkin käsi ylös, olen räplännyt kännykkää vauvan läsnä ollessa ja kärsinyt siitä huonoa omaatuntoa. Jonkin verran kännykän käyttöä onkin varmasti syytä rajoittaa (en halua olla se vanhempi, joka leikkipuistossa tuijottaa vain kännykkää eikä huomioi lasta millään lailla), mutta mäkin olen sitä mieltä, että perheenjäsenten seurassa pitää välillä voida vaipua omiin puuhiinsa, on se sitten vaikka kännykkä. Meillä tyttö vaatii aika paljon huomiota ja tylsistyy helposti, joten nykyään välttelen kännykkää silloin kun olen hänen seurassaan, somettelen sitten omalla ajalla, tai jos mies on läsnä. Yritetään kyllä opettaa lasta siihenkin, että välillä hänen pitää olla myös itsekseen ja että aina joka inahduksesta ei palvelija ilmesty paikalle .

Meillä tuntuu muuten olevan nyt sellainen ei-vaihe. Meidän vanhempien varmasti eniten käyttämä sana on ei. ”Ei sinne!” ”Ei suuhun!” ”Ei saa ottaa sitä!” ”Kun äiti sanoo ei, se tarkoittaa ei!” Jne. Jatkuvasti on joku sähköjohto / kengänpohja / roska / menossa suuhun, ja eniten kiinnostaa kaikki paitsi omat lelut. Huoh. Mitähän tästä tulee sitten kun tyttö oppii kävelemään, ryömimälläkin hän etenee jo varsin vauhdikkaasti, ylittää kynnyksiä ja esteitä jne.

Meillä tyttö ei vielä konttaa, vaan etenee edelleen ryömien. Hän tykkää kyllä kovasti vetää itsensä (äidin tai isän käsistä) seisomaan ja seisoskella tukea vasten, mutta toivotaan että se konttaus tulee sieltä ennen kävelyä. Konttausasentoa hän hakee välillä, mutta en tiedä olisiko jotain kikkoja, joilla sitä voisi auttaa?

Äänteitä tulee jo, ja pari sanaakin on kuultu! ”Äiti” läikähti sydämenpohjassa asti, muita sanoja on ”oho” ja ”too” (=tonne tai tuolla tai jotain semmosta, esiintyy osoittavan käden kanssa yhdessä). Eilen hän höpötteli itsekseen että ”buzzi buzzi buzzi buzzi”, se oli söpöä!

Pikkuinen kuuluu tuolla heräilevän, joten palataan myöhemmin muihin asioihin, moikkis!

Kesis ja Pikkuinen kohta 10 kk

 

Paikalla!

Kirjoittelu jäänyt vähiin kun pikkuneiti on pitänyt meidät ”hieman” kiireisinä
Kotona ollaan oltu nyt kuukauden päivät, ja tänään meidät kirjattiin ulos kotisairaanhoidosta kun paino oli noussut ilman nenämahaletkua tarpeeksi Ollaan tehty hartiavoimin töitä että saatais imetys käyntiin, ja nyt aletaan pikkuhiljaa saavuttamaan täysimetys. Tuntuu uskomattomalta kun miettii että reilu kk sitten mun maitomäärät oli jotain 10-20ml/pumppaus ja tyttö sai 80% ravinnostaan korviketta nenämahaletkulla.

Keskiviikkona tulee 12 viikkoa mittariin ja paino tänään 4900g ja pituus 58cm. Vähän hoikkeli on mutta omalla käyrällään kasvaa. Nyt varsinkin, kun kohta viikon päivät on ollut tiheän imun kausi ja äitiltä loppuu kohta katottavat Netflixistä

Päikkäreitä nukkuu kyllä huonosti, 5-40mn pahimmillaan vain kaksi kertaa päivässä. Saattaa liittyä kyllä tähän tiheän imun kauteenkin. Tänään sain nukutettua 2x40min ja peräti tunnin vaunulenkillä alkuillasta. Masu ressukkaa vaivaa, vatsa ihan löysällä kohta kolmatta viikkoa rotarokotteen jälkeen Onko muilla ollut näin kauan oireita siitä?

 

Aargh paitsi että päikyt oli sitten pois yöunista. Nukahti vasta kymmenen jälkeen ja heräsi jo ennen kuutta

 

marrasmai, mukava kuulla teidänkin kuulumisia! Meillä esikolla meni vasta vikasta rotarokotteesta ripulille ja sitä ketikin pitkään ja kerran käytiin päivystyksessäkin näytillä varmuuden vuoksi. Kuopukselle tuli lähinnä ilmavaivaa, mutta onhan se aika yleistä että saattaa vatsaan vaikuttaa pitkäänkin. Huolehtii vaan, että saa nesteitä tarpeeksi.

 

En kestä @Kesäheinä-78 kun siellä jo harjoitellaan puhetta!
Hienosti näyttää menevän pienellä sydänpotilaallakin @marrasmai

Meillä meni ekasta rotasta tasan viikko, että heräili 1h välein maha taisi olla ripulilla yhden päivän. Tokasta en muista että olisi tullut mitään. Muutenkin rokotteista tullut hyvin vähän mitään. Muistaakseni MPR rokotteesta tuli reilu viikon päästä yhdeksi illaksi yli 38 kuumetta, mutta ei muuta.
Kannattaa muuten oikeasti pitää omasta käsihygieniasta huolta, meidän tuttu mies sai rotan kun oli poikansa pyllyä pessyt rokotteen jälkeen ja vissiin huonosti pessyt kädet tms.

Pakko hehkuttaa kun ekat unet kun meillä nukahdettiin ilman tuttia! Ollaan aika ajoin kokeiltu päikkäreille laittaa ilman mutta ihan kauhea huutokonsertti ja sitten annettu uudestaan. Meillä käytössä ollut melkein aina vain unituttina niin ei olla kauhean kiirettä pidetty. Nyt kuulemma päiväkodissa joskus päikkäreille nukahtanut ilman niin siitä innostuneena kokeiltiin. Tassuttelulla saatiin nukahtamaan noin puolessa tunnissa ilman kauheaa huutoitkua! Aamuyöstä alkoi itkeskelemään niin annoin tutin kun kello oli tosiaan 4 enkä halunnut vielä nousta ylös mutt jospa ei tarvisi ihan gold turkey vieroittaa vaan harjoittelisi eka nukahtamisen hoitamaan ilman tuttia.
Kyllä sitä on miettinyt välillä että miksi pitikin opettaa syömään sitä olin alunperin miettinyt ettei antaisi ollenkaan. Poika oli jo muutaman kuukauden ikäinen kun paikallisjunassa oli hurjaa kitinää ja itkua enkä pystynyt ottamaan syliin rauhoittumaan ja kokeilin taas tuttia ja se sitten vihdoin pysyi suussa kun sitä ennen ei ollut koskaan pysynyt.
Olihan se helpotus öihin ja moniin hetkiin kun sai rauhalliseksi eli täysin aikuisen elämää helpottava tekijä. Ja ihan hurja addiktio lapselle minkä kanssa sitten tappelua saada pois.
Jos keväällä on uusi vauva ja pojalta tutti saatu kokonaan pois niin kyllä tekisi mieli taas kokeilla olla ilman. Katsoo sitten kauan aikaa on itse sitä mieltä

 

Heippa kaikille!
On kyllä mukavaa lukea teidän jokaisen kuulumisia.

Marrasmai: Hienosti lähtenyt sulla imetys käyntiin, mahtavaa!
Oot jaksanu olla kyllä ihailtavan sinnikäs asian suhteen
Teiän tyttö on kasvanut hienosti
Meiän typy oli 3kk ikäisenä saman mittainen, mutta hiukan painavampi 5,4kg
Kaikkien pelkojen ja kokemusten jälkeen saatte nyt vihdoin elää ns.normaalia vauva arkea

Mavli: Kirjoittelit, ettei teillä ole vieläkään kunnolla rytmiä nukkumisissa. Älä huoli, ei meilläkään ei oikein ole.
Tai kun luulen, että nyt on, niin sitten heittääkin kaikki härän pyllyä ja mennäänkin ihan uusilla rytmeillä
Poika tarvitse pääsääntöisesti vähemmän unta ja siinä se sitten meneekin pieleen, kun ovat vuorotellen hereillä. Ehkä 1,5h nukkuvat päikkäreitä yhtä aikaa, mutta tyttö nukkuu 3-4h ja Poika 1-2h sitten illalla pikku pätkiä useamman ennen yöunia. Yöllä tosin nukkuvat hyvin. Poika yleensä nukkuu 6h heräämättä, tyttö 4-5h.
Nyt on ollu aamuöisin ihne rumbaa kummallakin, kun syövät vuorotellen puolentunnin välein ja se on kyllä ihan yli rasittavaa ku itseä niiiiiin väsyttäisi
En tiedä onko ollu jotain tiheän imun juttuja, vai mitä, mutta mielestäni on kyllä näitäkin riittävästi tullut. Eikä he mielestäni oikeestaan edes kunnolla syö...muutama imu ja nukahtavat, sitten kohta taas heräävät.
Vaikka saakin sen 5-6h nukkua heräämättä, niin silti oon kyllä koko ajan tadaisen väsynyt

Caro: Väsymys on kyllä tosissaan otettava juttu.
Olin ite aivan järkyttävän väsynyt kun vauvat oli 3viikon ikäisiä. Itkin joka asiasta ja vauvat ei tuoneet sitä iloa, mitä pitäisi, vaan olivat vain suorite, jotka täytyi hoitaa.
Sitten yks päivä tajusin, että oon ihan hullun väsynyt ja poikki
Mies sitten otti vauvat ja nukuin muutamana aamupäivänä pidempään, niin kummasti olo alkoi helpottua. Toinen väsyaalto tuli ristiäistebn jälkeen, mutta sen osasin heti tunnistaa ja sanoin miehelle, että nyt pitää saada nukkua.

Muistakaa pitää naiset huolta itsestänne myös

Me nyt tilattiin vaunuihin lämpöpussit ja toinen untuvapussi kaukaloon. Esikoiselta oli yksi sentään valmiina.
Kalliiksi nää babyt tulee, mutta saahan noi sitten joskus myytyä. Kyllähän noi pussit helpottaa elämää ihan hirveesti ja nopeuttaa ulos lähtemisiä, eikä kummankaan tarvitse kuumissaan odottaa että sisarus on valmis, tai äiti.
Näillä keleillä pussiin riittää ohut villapuku normi vaatteiden lisäksi, tumput ja lakki.

Tänään oli vauvoilla 4kk neuvola.
Poika oli 7,6kg ja 63,5cm
Tyttö 6,3kg ja 61cm
Koko ajan pysynyt pituus ja painoero suht samana.
ÄTyttö oppinut kääntymään ja poikakin oikeestaan osaa, mutta on tosi rauhallinen luonteeltaan. Mahallaan ollessa kun turhautuu, alkaa tekeen ryömimmisliikkeitä samalla kun äheltää turhautuneena.
Tyttö taas on sellanen pikku vispaaja, mahallaan kun on, niin napa vähän ottaa lattiaan kiinni ku huitoo.
Hänen touhu näyttää siltä, että kohta ryömii, ihan sellasia liikkeitä tekee.
Toivon kyllä että odottaisi vielä ainakin pari kuukautta.
Tytölle näyttäis tulevan ekat hampaat ihan just, kuultaa alhaalla ikenen läpi.
Muistelen kyllä että esikoisellakin kuulsi monta kuukautta, ennenkuin sitten lopulta tuli.

Kiinteiden aloitusta ei neuvolasta hätäilty, ite oon kyllä moneen kertaan ollu varma, että aloitan heti kun tulee 4kk täyteen, mutta nyt sitte en enää olekkaam niin varma
Helpottaisihan se varmaan imeskertojen suhteen...ehkä...mutta toisaalta sitten, ehtiihän nämä vielä elämänsä aikana sitä pottua syödä
Välillä vaan tuntuu, että voishan sitä päivän aikana tehdä muutakin kuin imettää. Nämä on onneksi nopeita syöjiä, mutta aikaa vievää silti. En myöskään kuulu niihin äiteihin, jotka imettämistä yli kaiken rakastaisi.
Tämä vauva aika on kuitenkin niin lyhyt, että pienen pieni uhraus tämä on itseltä, kun lasten parasta ajattelee.
Ja nämä pikkutyypit on kyllä niin super ihanan syötäviä

On tää äitinä oleminen kyllä pelkkää eri juttujen vatvomista ja pähkäilyä! Vauvat kasvaa ja asiat vaihtuu, mutta pohtimisen määrä pysyy vakiona
teenkö niin vai näin, vai sitten kuitenkaan
mitenkään

 

Meillä tutti oli heti alusta asti käytössä, kun ei olis sairaalahommista tullut muuten mitään kun ei pitkään aikaan saanut edes syliin ottaa. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten lakkasi tutti yhtäkkiä kelpaamasta, ihan satunnaisesti enää huolii edes hetkeksi. Totesi vissiin että miksipä mitään tuttia imeskelisi kun tissiäkin on viimein tarpeeksi tarjolla

Ulkoilusta. Ulos pukeminen alkaa aiheuttaa pikkuhiljaa harmaita hiuksia, kun tyttöä pitää AINA kantaa ekat 5-15min vaunulenkistä ennen kuin lopulta nukahtaa syliin ja voi siirtää vaunuun nukkumaan. Tällä hetkellä harrastetaan kerrospukeutumista ja sit vielä laitetaan sellaiseen lämpimähköön unipussiin, mutta ei siinä kyllä pitkään enää tarkene. Sellaisessa isossa lämpöpussissa on hankala nostaa syliin.

Meillä oli eilen MPR-rokotus. Ei tullut kuumetta, mutta oli todella itkuinen illalla ja nukahti vasta kymmenen jälkeen vedettyään ensin varmaan pari kerrosta ylemmäskin kuuluneet tissiraivarit Nukkui sen jälkeen kuitenkin ihan hyvin.

 

Apua, en pysy kärryillä kun tulee niin paljon tekstiä

Tutista: mä annoin ekan kerran tutin n. Kaksiviikkoisena. Automatkat mummolaan oli yhtä karjumista ja en tiennyt että mitä olis kokeillu. No siitä asti on tuttia syöty unille mennessä, kantorepussa, vaunuissa ym. eli meillä semmoinen siirtymien rauhoittelukeino. Poju ei erityisesti "himoitse" tuttia, eikä juurikaan sitä syö kuin noissa em. tilanteissa. Nukahtsessaan yleensä sylkee tutin pois. Uskoisin, että tämän vuoksi tutista joskus hieman helpompi päästä eroon.. Ehkä Mä näen silti ainakin nyt tutista saadut hyödyt niin isona asiana, etten osaa harmitella mahdollista vieroitusta.

Nukkuminen: meillä siis maata mennään n. Klo 19 ja herätään 06-07, noin kolmella yöherätyksellä tällä haavaa. Tissille nukahtaa illalla edelleen... mä jo yritin vieroittaa tästä tisulle nukahtamisesta, mutta kun olin päikkäreille laittanut poikaa 1,5h syliin-sänkyyn-syliin niin luovutin. Nykyään ei sentään enää nukahda aina tissi suussa, mutta syliin kuitenkin. Siitä nostan pinnikseen, ei herää. Kiitos Mandala lantion taivutus-vinkistä, ihan tottahan tuo

Mies on kerran saanut pojan nukahtamaan kantoreppuun yöunille, päikyille nukahtaa poikkeuksetta reppuun tai nykyään taas vaunuihinkin (vaunuissa oli 3 kk tauko ettei nukkunut). Nyt on mulla iltameno tulossa pian ja mies nukuttaa. Varmaankin saa nukahtamaan, mutta jos kesken herää niin haluaa aina äidin... Aargh jännittää miten käy

Rotarokotteesta: meille tuli vaan n. 10pvä ekasta rokotteesta vihreää limakakkaa pari päivää. Seuraavista ei tullut mitään. Harmi jos tulee kovat reaktiot, näissä on kovasti vissiin vaihtelua.

Lähteminen päikkäriaikana:joo mullakin oli luulo, että vauva vaunuihin ja sit minne vaan koska vaan Meidän poju kyllä tosiaan nyt taas nukahtaa vaunuihin hyvin, kunhan on sopivasti väsy. Rytmi on hällä niin selkeä, että katson tän oikean hetken kellosta enkä naamasta. Se on n. 2h aamu- ja päiväpäikyiltä herätessä, kun on otollinen hetki lähteä. Lenkillä ohimenevät autot tms tasainen melu ei häiritse, mutta jos esim poikkean kauppaan niin saattaa herätä kassakoneen piippauksiin.

Yritän kans aina ajoittaa menot päikkäreiden väliin. Tätä väliä meillä hieman pystyy venyttämään, mutta esim aamuyhdeksäksi en ikinä voi sopia mitään, koska silloin poika nukkuu oikeastaan aina. Joskus on juuri nukahtanut, joskus hetken jo koisinut, mutta aamu-unet menee aina tuon kloajan päälle. Eli silleen kyllä tavallaan rajoittaa, mutta ei se ole ongelmia tähän mun kotiäiteilyyn aiheuttanut

Tosi mukava kuulla @Kesäheinä-78 että teidän lomareissu meni hyvin! Mekin kyllä aiotaan jossain vaiheessa pojan kanssa lähteä kauemmaskin, mutta varmaan aikaisintaan keväällä. Tukholmassa käytiin kun oli muutaman kk vanha, ihan superhelppoa kun pääsi laivalla niin ei lentokonetta tms.

@marrasmai upeaa, että olet saanut imetyksen toimimaan! Ja niin mahtavaa että olette selvinneet tuohon pisteeseen onko sydämen vuoksi usein seurantakäyntejä?

MyMa ja poika 7kk

 

Kiitos päiväunet 9.00-9.30, 15.00-15.05 ja 16.15-16.40. Hieman haastavaa on ollut yrittää ehtiä esim. syödä ja käydä vessassa tänään (mies siis palannut jo töihin) Eilen nukkui nelisen tuntia päiväunia, mutta nukahti hirveän taistelun jälkeen miehen kainaloon klo 22.15 ja heräsi 6.30. Toivottavasti nyt sitten nukkuu yöllä vähän pidempään kun ei ole päivällä nukkunut. Kaikki kikkakolmoset on koitettu että nukkuis päikkyjä ja nukahtais illalla ajoissa, mutta taistelee unta vastaan niin maan perhanasti vaikka on ihan väsynyt. Eikös nimenomaan näiden sydänlasten pitäis nukkua tosi paljon... Sai tosiaan rokotteet tiistaina ja eilen oltiin aamulla munuasitutkimuksissa, liekö niissä sitten kuitenkin jommassakummassa syy nyt tähän parin päivän univaikeuksiin. Ei kyllä muutenkaan ihan hirveästi nuku, oikein hyvinäkin päivinä 13-15h/vrk. Eilen ja tänään luulin illalla ettei mun maito riitä ja tarjottiin pulloa, mutta molemmilla kerroilla vaan puklas sen vähän minkä pullosta joi, eli nälkäkään ei liene syynä. Nytkin mies yrittää tyttöä rauhoitella unille tuolla makkarissa ja toinen vaan parkuu Ja siis ei auta jos mä yritän rauhoitella.

MyMa joo on aika paljon kontrolleja, noin kaksi kertaa viikossa on sydän- tai munuaiskontrolli ja ens maanantaina vielä fyssari. On ne tutkimuspäivät kans aika uuvuttavia, kaikille kolmelle.

marrasmai ja pirpana 12vko

 

Voih @marrasmai kylläpäs nyt vastustaa Tuo että vastustaa nukahtamista vaikka on ihan väsy, on kyllä semmoinen tilanne että mulla jotenkin meinaa nousta kädet pystyyn että ei sitten, en osaa enempää temppuja! Siinä sit vaan joutuu aina itsensä kokoamaan, kun eipä sitä vauvaa kukaan muukaan unille saa kuin vanhemmat (tai no meillä vain minä..)

Voisko teillä olla tiheän imun kausi (usein 3kk iässä) ja/tai ns. nelikuisen hulinat? Paljon joudutte kyllä kontrolleissakin käymään, kyllä varmasti vaikuttaa uniinkin. Meillä kans poika on tosi tarkka siitä, että jos on jotain normaalista poikkeavaa erityisesti illalla niin yleensä maatameno ei kovin sulavasti mene. Niinkuin juuri tänään oli vieraita vähän yli pojan nukkumaanmenoajan, niin meni nukuttamisessa 1h 15 min... Yleensä on vartissa valmis.

Vaikka teillä @marrasmai ei vauvalla olekaan vielä oikein unirytmiä, niin onko teillä muuten päivä- ja erityisesti iltarutiinit aina samanlaiset? Se on varmaan yksi asia, mikä ainakin jossain vaiheessa voi alkaa helpottaa nukahtamista. Että suurinpiirtein samaan aikaan aamulla ylös, aina illalla samat jutut noin samaan aikaan samassa järjestyksessä. Pesut, unilaulut, yökkärit jne.

En tiedä kaipasitko neuvoja vai henkistä tukea, mutta mä tarjosin nyt sitä ensimmäistä Tsemppiä! Onhan teidän murunen vielä pieni, että kyllä se rytmi sieltä jossain vaiheessa sitten alkaa tulla

 

@MyMa no nyt tossa puoliunessa lupsuttelee, vaikka siis nälkä tuskin on. Tiheän imun kausi meillä oli reilu viikko sitten, mutta ehkä se boi jatkua sitten näinkin pitkään..? Päivällä söi kyllä tiheään, mutta ei malttanut kovin pitkiä aikoja kerralla. Viime viikolla saattoi roikkua tissillä tuntikausia putkeen. Mitkä on nelikuisen hulinat, en ole kuullutkaan? On kyllä välillä niin toope olo kun vuosia keskittyi vaan siihen raskaaksi tulemiseen niin nyt tuntuu että enhän mä näistä vauvahommista tiedä yhtään mitään

Rutiinit pyritään pitämään mahdollisimman samanlaisina, mutta se on vaikeaa kun on niin paljon tutkimuksia ja koko syyskuun kävi vielä kotisairaanhoitokin monta kertaa viikossa punnitsemassa ja ottamassa kontrolleja. Eilen piti raahata ihan unessa oleva kärttyinen vauva autoon ja sairaalaa kohti klo 7.30 kun toinen olis vaan halunnut nukkua. Puklasi tietenkin turvaistuimeen kun ei saanut levätä ruoan päälle. Pyjama vaihdetaan aina kuuden maissa, laitetaan valoja vähemmäksi ja verhoja kiinni ja seitsemän jälkeen aletaan rauhoittaa nukkumaan. Yritän päiväunillekin nukuttaa unilaululla ja tekemällä makkarista vähän hämärämmän, mutta toimii vain silloin tällöin. Aion pitää kyllä rutiineista kiinni ja toivon että kärsivällisyys palkitaan jossain vaiheessa. Olen itse ollut vauvana (ja lapsena ja aikuisena) todella huono nukkumaan ja sain ekan hampaani joskus vähän päälle 3kk iässä, toivon ettei tyttö oo periny ainakaan mun unenlahjoja

Kitos joka tapauksessa tuesta ja vinkeistä, eiköhän tää tästä

 

Ihanan vilkasta keskustelua täällä! Tosi kiva on ollut lukea teidän kaikkien kuulumisia. En tiedä, ehdinkö tällä erää kommentoida läheskään kaikkea mitä haluaisin, mutta aloitan nyt ainakin…

@marrasmai, onpas rankan kuuloista teillä, toivottavasti tytön unet jatkossa paranevat. Kyllä meilläkin on ollut päiviä ja jopa kausia, jolloin päiväunet on jääneet tosi lyhyiksi, vaikka poika on selvästi ollut todella väsynyt. Itse asiassa tämä kuuluu siihen ”äitiydessä yllättäneet asiat” -osioon, tai siis itse ainakin kuvittelin vauvojen nukkuvan paljon enemmän ja sikeämmin. Ja just tuo unta vastaan taistelu ihmetyttää, kun välillä sitä meinaa itse uuvahtaa ennen vauvaa. Mutta nämä voi myös olla kausia jotka menee sitten aikanaan ohi kyllä. Kannattaa googlettaa vaikka "nelikuisen yöhulinat", se on tosiaan vaihe jossa monilla (ei toki kaikilla) nukkumiset vaikeutuu. Meillä meni just niillä main yöt vähäksi aikaa ihan mahdottomiksi, pahimmillaan heräiltiin tunnin välein. Mutta onneksi se vaihe meni kyllä ohi aika pian.

Niin ja tosi hienoa, että olet saanut imetyksen onnistumaan noin hyvin kaikkien koettelemusten jälkeen! Mitä tiheän imun kausiin tulee, meillä oli varmaan ekat 5-6 kuukautta yhtä tiheää imua - poika olisi mieluusti viettänyt kaiken aikansa tissiä lupsuttaen. Joskus puolen vuoden jälkeen aloin sitten tietoisesti vähentää imetyskertoja, ja yllättäen poika tulikin ihan hyvin toimeen vähemmällä tissittelyllä, vaikkei sitä olisi etukäteen uskonut. Toki siinä vaiheessa meni sitten kiinteitä ruokiakin jo ihan hyviä määriä.

@Siida, raskaalta kuulostaa yöheräilyt sielläkin. Mietin voisiko teilläkin olla kyse neljän kuukauden hulinoista? On kyllä varmasti hienoa seurata kahden pikkuihmisen kehitystä, kun tuntuu että tässä yhdessäkin on jo melkoisesti ihmettelemistä!

@Kesäheinä-78, kiva kuulla että teillä meni reissu hienosti! Meilläkin on ollut haaveena lähteä vauvan kanssa talvella jonnekin, mutta kohde on vielä hakusessa. Pitäisi olla takuulämmintä mutta lento ei saisi olla hurjan pitkä (ja toki muutenkin suht helppo ja lapsiystävällinen kohde), mikä ei ole ihan helppo yhtälö.

Ei-sana on meilläkin ahkerasti käytössä. Mä yritän ensisijaisesti ohjata pikkuista johonkin toiseen, sallittuun toimintaan, jos tekee jotain ei-toivottua (eli melkein koko ajan ), kun en ole ihan varma miten hyvin tuon ikäinen vielä sisäistää kiellot. Meilläkin syödään sähköjohtoja, kenkiä ja roskia ja ties mitä, ja erityisesti kiinnostaa kaukosäätimet, kännykät ja viherkasvit. Mä olen kyllä antanut pojan nuolla surutta esim. kengänpohjia – uskon että on vaan hyväksi vastustuskyvylle, jos vauva altistuu monipuolisesti lialle ja erilaisille mikrobeille.

Onpa muuten lohdullista kuulla, että on muitakin vähän hitaammin liikkeelle lähteneitä tapauksia. Mä kuulun yhteen Fb-ryhmään, jossa melkein kaikki samoihin aikoihin syntyneet tuntuu jo suurin piirtein kävelevän ilman tukea. Meillähän siis edetään myöskin vain ryömien. Ylös tukea vasten yrittää välillä ja pienellä avustuksella se onnistuukin, mutta konttaus ei tunnu niinkään kiinnostavan. Me ollaan käyty kerran fyssarilla, ja siellä saatiin ohjeeksi, että vauvaa voi nostaa konttausasentoon ja vähän nytkytellä siinä edestakaisin. Ja sitten voi ihan ”konttauttaa” vauvaa eli siirrellä käsiä ja jalkoja konttausasennossa eteenpäin. Meidän pojalla menee kyllä siinä hommassa helposti hermo, mutta ollaan nyt yritetty päivittäin harjoitella edes vähän.

Last but not least: tässä syksyn kuluessa olisi viimein tarkoitus toteuttaa se pk-seutulaisten palstalaisten miitti, josta on joskus aiemmin ollut puhetta. Meitä on muutama kiinnostunut jo koossa, ja mukaan mahtuisi mieluusti muitakin. Ajatuksena olisi treffata lounaan merkeissä, varmaankin Helsingin keskustassa tai jossain sen liepeillä. Eli jos tällainen tapaaminen ja äippäseura kiinnostaa, huutakaa hep tai laittakaa mulle yksäriä!

Roxanne ja pikkujäbä 10 kk

 

Googlailin vähän noita yöhulinoita ja voi kyllä tosiaan olla siitäkin kyse. Viime yö meni onneksi vähän rauhallisemmin, paitsi neljän syötön jälkeen ei meinannut millään rauhoittua. Onneksi nukahti miehen kainaloon kuitenkin. Illalla soitin Spotifysta kissan kehräystä (kaikkea sieltäkin löytyy), siihen sitten nukahdettiin lopulta kaikki kolme
Apua Roxanne onpa teillä ollut intensiivistä ekat kuukaudet!

Tulipa myös illalla väsyneenä kirjoiteltua vaan ongelmista, muutenhan tyttö on ihan superihana Juttelee jo kovasti, hei, häy, äi ja ei kuuluvat sanavarastoon. Mies oli kerran laskenut tytön leikkimatolle ja mennyt käymään vessassa, niin kohta oli kuulunut kovaääninen ”Hei!” Hymyilee ja naureskelee paljon myös. Päätäkin kannattelee jo tosi hyvin siihen nähden että on saanut olla vatsallaan vasta kolmisen viikkoa. Vaipanvaihto on yleensä mukavaa puuhaa, ja on hoksannut pari viikkoa sitten että leikkimatolla kölliessä lelut saa kivasti heilumaan kun potkii sitä kehikkoa.