Caro, Toi erkauma juttu on mietityttänyt itseänikin. Jälkitarkastuksessa sitä oli 1-2cm. Maha pömpöttää edelleen, eli ärsyttää kyllä. Sentään nyt jo menee samat vaatteet ku ennen raskautta, mutta maha jäi ja saa nähdä jäikö pysyvästi.
Esikoisen jälkeen maha hävisi muutamassa kuukaudessa.
On nytkin pienentynyt koko ajan ja olihan se toki aika kovilla mutta edelleen sitä on. Hyvää tekis käydä fysioterapeutilla
Vatsalihasliikkeitä ei käsittääkseni sais tehdä jos vatsalihakset ei oo palautuneet. Kuulin just hiljattain, että jossain ulkomailla kääräistään heti synnytyksen jälkeen vatsan ja alaselän ympärille napakka liina muutamaksi päiväksi tukemaan alaselkää ja vatsaa, jotta lihakset ja sisäelimetkin saa palautua rauhassa.
Kuulemma tämä auttaa huomattavasti nimenomaan siinä, että lihakset napakoituu nopeammin.
Itse olisin kyllä mieluusti ottanut vastaan jonkin sellaisen. Tuntui kyllä niin ikävältä kun kaikki oli niin löysää ja suolisto muljui ja etsi itseään, selkä ihan sika kipee
Minä en kyllä juttele lapsille koko aikaa, enkä lue pakkausselosteita
Ajattelen pitkälti niin, että lapsen kehitys tarvitsee myös sitä, että kaikkea ei tehdä valmiiksi, eikä koko aikaa huomioda. Ensinnäkin mielikuvitus kehittyy parhaiten kun lapsi leikkii itsekseen.
Jos aikuinen koko ajan leikittää, lapsi myös oppii siihen, eikä opi leikkimään oma-aloitteisesti.
Eikä se oikeesti ole lapsen etu, että saa paistatella jalustalla joka hetki.
Kehuminen on tosi tärkeää, mutta liika kehu ja joka asiasta huomion saaminen voi myös vääristää minäkuvan.
Heh, mun pieni sisäinen varhaiskasvattaja näkäjään heräsi
Mutta, kyllä ihan liian vähän ehdin tässä elämäntilanteessa huomiota kaikille antamaan. Yritän kuitenkin huomata ja olla herkkänä niihin asioihin, joissa se on lapsen näkökulmasta tärkeintä. Tuskin siltikään tarpeeksi
Poika kävi toisessa tyräleikkauksessa eilen. Oli ihan mukava olla yhden vauvan kanssa rauhassa, vaikken kyllä tiedä saisiko näin ääneen sanoa
Poikaa oli ihan hullu ikävä ja hermoraunio olin kun leikkaus jostain syystä kesti hiukan kauemmin ku viimeksi.
Sain silti hiukan vetää happea ja keskittyä pelkästään tyttöihin.
Poika on kyllä aivan äärimmäisen suloinen, mutta sen verran hoidettava ollut viime aikoina, että tyttö väkisin jäänyt vähän paitsioon.
Nyt typy sai ihan jakamatonta huomiota hetken, kun esikoinenkin käy päikyssä muutaman tunnin päivässä.
Olitte kirjoitelleet myös talviasusteista. Esikoisen kanssa menin eka talven ilman toppapukua. Nyt tyttö käyttää Reiman pörröhaalari, joka oli esikoisellakin ja pojalle ostin samanlaisen.
Tyttö vielä hetken mahtuu siihen, mutta hänelle on isompi fleecepuku odottamassa, se ei oo ihan niin paksu, mutta tarkoitus on nyt hankkia vaunuihin lämpöpussit.
Ihana kun nämä vauvat syntyi esikoisen kanssa samaan vuodenaikaan, niin ei tarvi ku pojalle hankkia uusia
Onneksi en myynyt yhtä pukua pois, joka oli vähän turha ostos esikoiselle, ku se menee pojalle tään pörröpuvun jälkeen ja sekin on ohuempi. Värikin enemmän poikamainen. Mikä lie etiäinen ollut kun joskus tullut sellanen hankittua
Mandala, Yhtään ei tarvi kantaa surua siitä, ettei jaksa esikoisen kanssa touhulla.
Isä on juurikin tärkeä linkki siinä vaiheessa antamaan sulle tilaa olla raskaana
On kyllä tuoreessa muistissa, kuinka raato olin itse silloin ja pohdin kyllä ihan samoja asioita, kun olo oli hyvin riittämätön, mutta ole vain armollinen itsellesi. Lapsi pärjää
Tsemppiä ultran odotteluun, niin hieno juttu!!!!
Esikoisen jälkeen maha hävisi muutamassa kuukaudessa.
On nytkin pienentynyt koko ajan ja olihan se toki aika kovilla mutta edelleen sitä on. Hyvää tekis käydä fysioterapeutilla
Vatsalihasliikkeitä ei käsittääkseni sais tehdä jos vatsalihakset ei oo palautuneet. Kuulin just hiljattain, että jossain ulkomailla kääräistään heti synnytyksen jälkeen vatsan ja alaselän ympärille napakka liina muutamaksi päiväksi tukemaan alaselkää ja vatsaa, jotta lihakset ja sisäelimetkin saa palautua rauhassa.
Kuulemma tämä auttaa huomattavasti nimenomaan siinä, että lihakset napakoituu nopeammin.
Itse olisin kyllä mieluusti ottanut vastaan jonkin sellaisen. Tuntui kyllä niin ikävältä kun kaikki oli niin löysää ja suolisto muljui ja etsi itseään, selkä ihan sika kipee
Minä en kyllä juttele lapsille koko aikaa, enkä lue pakkausselosteita
Ajattelen pitkälti niin, että lapsen kehitys tarvitsee myös sitä, että kaikkea ei tehdä valmiiksi, eikä koko aikaa huomioda. Ensinnäkin mielikuvitus kehittyy parhaiten kun lapsi leikkii itsekseen.
Jos aikuinen koko ajan leikittää, lapsi myös oppii siihen, eikä opi leikkimään oma-aloitteisesti.
Eikä se oikeesti ole lapsen etu, että saa paistatella jalustalla joka hetki.
Kehuminen on tosi tärkeää, mutta liika kehu ja joka asiasta huomion saaminen voi myös vääristää minäkuvan.
Heh, mun pieni sisäinen varhaiskasvattaja näkäjään heräsi
Mutta, kyllä ihan liian vähän ehdin tässä elämäntilanteessa huomiota kaikille antamaan. Yritän kuitenkin huomata ja olla herkkänä niihin asioihin, joissa se on lapsen näkökulmasta tärkeintä. Tuskin siltikään tarpeeksi
Poika kävi toisessa tyräleikkauksessa eilen. Oli ihan mukava olla yhden vauvan kanssa rauhassa, vaikken kyllä tiedä saisiko näin ääneen sanoa
Poikaa oli ihan hullu ikävä ja hermoraunio olin kun leikkaus jostain syystä kesti hiukan kauemmin ku viimeksi.
Sain silti hiukan vetää happea ja keskittyä pelkästään tyttöihin.
Poika on kyllä aivan äärimmäisen suloinen, mutta sen verran hoidettava ollut viime aikoina, että tyttö väkisin jäänyt vähän paitsioon.
Nyt typy sai ihan jakamatonta huomiota hetken, kun esikoinenkin käy päikyssä muutaman tunnin päivässä.
Olitte kirjoitelleet myös talviasusteista. Esikoisen kanssa menin eka talven ilman toppapukua. Nyt tyttö käyttää Reiman pörröhaalari, joka oli esikoisellakin ja pojalle ostin samanlaisen.
Tyttö vielä hetken mahtuu siihen, mutta hänelle on isompi fleecepuku odottamassa, se ei oo ihan niin paksu, mutta tarkoitus on nyt hankkia vaunuihin lämpöpussit.
Ihana kun nämä vauvat syntyi esikoisen kanssa samaan vuodenaikaan, niin ei tarvi ku pojalle hankkia uusia
Onneksi en myynyt yhtä pukua pois, joka oli vähän turha ostos esikoiselle, ku se menee pojalle tään pörröpuvun jälkeen ja sekin on ohuempi. Värikin enemmän poikamainen. Mikä lie etiäinen ollut kun joskus tullut sellanen hankittua
Mandala, Yhtään ei tarvi kantaa surua siitä, ettei jaksa esikoisen kanssa touhulla.
Isä on juurikin tärkeä linkki siinä vaiheessa antamaan sulle tilaa olla raskaana
On kyllä tuoreessa muistissa, kuinka raato olin itse silloin ja pohdin kyllä ihan samoja asioita, kun olo oli hyvin riittämätön, mutta ole vain armollinen itsellesi. Lapsi pärjää
Tsemppiä ultran odotteluun, niin hieno juttu!!!!