Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Heippa kaikille!
Oon itse kattonu myös letdown sarjan, arvostan kovasti siinä sitä, että se pääosan nainen ei oo mikää missi prinsessa, vaan ihan normaalin näkönen nainen.

Kiitos unikoulu vinkeistä. Me tehdään semmonen synti että nukutetaan syliin illalla, kun se on nii helppoa... oon yrittäny suoraa sänkyyn nukutusta, mutta mies ei suostu sananlai nukuttaa nii yhtä tyhjän kanssa. Tytöllä on ylijäntevyyttä ja vaktavan motorisesti levoton ( lasten fysioterapeutti sano) ja yöt on melkosta humbaa vueläki. Esim meidän perus yö viime yö oli näin: syöttö 3 kertaa, tötsin hereillä olevan lapsen uudelleen nukuttaminen 4 kertaa, 7 kertaa tuttia ja 4 kertaa jaloista/ tai käsistä kiinni pitoa, ettei herää huitomiseen/ potkimiseen ( aina en ehdi, silloin ehtii herätä täysin). Omaa nukkumis aikaa ei juuri jää. Tyttö nukahtaa n klo 21, herää aina viineistään klo 6:30. Monesti aikaisemminkin. Fysioterapeutti ohjasi kokeilemana painooeiton tyyppistä ratkaisua, että toinen peitto esim päälle. Kunnonn painopeittoa en uskalla laittaa, kun osaa kääntyä mahalleen mut ei osaa kääntyä tskaisin selälleen. Ei kyllä oo unissa kääntyny koskaa, mut silti... tyttö herää myös siihen jos minä käännän kylkeä, vaikka nukkuukin omassa sängyssä, niin mulla jokapaikka jumissa kun ei voi öisin vaihtaa juuri asentoa. No, nyt tuumin, että ku yöt on kuitenki yhtä valvomista, nii sama alkaa opetella yösyömisestä pois, eli vettä tuttipulloon, ei oo niin houkutteleva. Antaa siitä sitte hörpyn jos ei muuten rauhoitu tuttiin. Jos sais jotaki tolkkya tähän hommaan. Täällä ei ryömitä, voi olla että jättää sen touhun välistä, kun yrittää kontalleen nousua. Yrittää oikoa kehitysvaiheita, niitä nyt vähän jarrutellaan fyssarin ohjeilla, on minusta auttanutkin, esim. Käsien käyttö paljon näppärämpää nyt kun ei liikaa keskity ylös ja liikkeelle hommaan.

Kiinteät paransi meidän tytön mahavaivat. Kun äidinmaito loppu, tuli ummetusjakso, mutta nyt on taa sitte jakso että kakka joka vaipassa melkein. Pääasia ettei oo kipeä.

Onko sormiruokailu hommia muilla? Mä oon vähä miettiny, mut en tiijä mitä uskaltaa antaa ku ei oo hampaita eikä istu itse.

Oon alottanu bikini hiit challence viikko sitte, koska ei näille kiloille ha etenkään vartalon mallille tunnu mitää tapahtuvan. Oon tykänny. Lyhyitä helppoja reenejä, ja ruojavalio ohjeita. Toistaiseksi motivaatio hyvä. Tyttöki tykkää ku nauraa ääneen äitin jumpalle ja jo eka viikon jälkeen jaksan taas tehdä muutaman miesten punnerruksen, ku eka päivänä oli lihakset nii hukassa etten jakssnu olla ees siinä punnertus asennossa. Että tuntus toimivan.
Evangelina ja pinkuliina 5,5kk

 

Meillä sormiruokailtiin soseiden ohella about 6kk iästä asti. Meillä jäntevä poika istui hyvin, heijasteet oli kondiksessa sen suhteen niin soseitakin syötiin syöttötuolissa 5kk eteenpäin. Hän oppi nousemaan itse istumaan 6kk iässä niin oli ihan hyvät valmiudet sormiruokailuunkin.
Jos ei itse istu vielä tarpeeksi hyvin, voi vauva sormiruokailla aikuisen sylissä tuettuna ihan hyvin. Kyllähän ne soseetkin pitäisi syöttää sylissä istuen koska sitteri ei ole turvallinen paikka niidenkään syömiseen takakenon takia. Etukeno ei siis haittaa, mutta takakeno on todella huono koska vauva ei pääse kakomaan etunojaan jos jotain jää kurkkuun. Enpä tätä tajunnut kun 4kk iässä alettiin soseita maistelemaan..

Mutta siis, hampaita ei tarvi sormiruokailuun yhtään turvalliseksi valmistettu sormiruoka on sellaista minkä aikuinen saa kielellään muussattua kitalakea varten. Eli tarpeeksi pehmeäksi kypsennetty porkkana/bataatti/parsakaali yms. joten tällainen ruoka kyllä menee ikenilläkin muussiksi.
Missään nimessä ei aloittelevalle sormiruokailijalle pieniä paloja vaan isoja, vähintään aikuisen sormen kokoisia. PItää ottaa huomioon, että jos vauva ottaa nyrkkiin niin ruoan pitää tulla siitä yli, että saa siitä suuhun vielä. Ja on paljon turvallisempaa jos vauva puraisee isommasta palasta haluamansa palan ja työstää sitä suussaan.

Suosittelen lämmöllä Simppeli Sormiruokakeittiö blogia, kirjaa ja facebook ryhmää, sieltä saanut hurjasti irti kaikkea: alussa rohkeutta ja myöhemminkin ideoita, vinkkejä jne. Niitä blogin reseptejä on tullut koluttua sen sata kertaa.

Suosittelen kyllä kokeilemaan koko sormiruokailua lapsen kanssa. On todella mukavaa kun saa itsekin syödä oman ruokansa samanaikaisesti ja paljon helpompaa alkaa todella aikaisessa vaiheessa syömään kaikki samaa ruokaa kun vain jättää vauvan ruoasta pois suolan ja ikärajoitteiden mukaan maidot, nitraatin kerääjät yms.
Kyllä mua aluksi pelotti tosi paljon katsella sitä syömistä, ja varsinkin kun vauva kakoo niin helposti kun esim saa puraistua vähän isomman palan ja työstää sitä suussaan. Mutta se kakominen on oikeasti tosi hyvä asia, koska se kertoo siitä, että vauvan yökkörefleksi toimii. Ja se yökkörefleksikohta vauvoilla on paljon eteenpänä suuta kuin aikuisilla, joilla se on tyyliin nielussa. Eli kun vauva kakoo ja yökkii niin ruoka ei ole silloin vielä nielussa, eikä missään nimessä saa omia sormia tunkea vauvan suuhun, silloin se pala voi eksyäkin sinne nieluun. Aloittelevalle sormiruokailijalle ei myöskään saa aikuinen koskaan laittaa mitään sormiruokaa suuhun, turvallisuusriski sekin, mutta myös sormiruokailun yksi tarkoituksista ja periaatteista on lapsentahtisuus ruokaan tutustumisessa.

Kyllähän se huonoina päivinä nyppii ihan helvetisti siivota sitä (hukkaan heitetyn) ruoan sotkua tuolin alta, mutta muistaa vaan että se kuuluu opetteluun ja kehitykseen alussa. Ja aivan varmasti se loppuu jossain vaiheessa. Meillä pääsääntöisesti nyt herra 2vee syö ihan siististi vahinkoja lukuunottamatta, joko vieläkin käsin tai haarukalla/lusikalla. Pienestä pitäen on myös ravintolassa (sormi)syöty (omia eväitä useimmiten aluksi) niin nykyään tuntuu senkin kantavan hedelmää ja meno jo ihan siedettävää siis syömisen määrän ja käyttäytymisen suhteen.

 

Mä en ole lukenut mitään kirjoja ym. sormiruokailusta, joten menty ihan maalaisjärjellä tässä asiassa. Oon antanut siitä lähtien kun muksut ovat istuneet syöttötuolissa 5-6 kk iästä lähtien mm. mustikoita, raejuustoa, leipää, keitettyjä vihanneksia, banaania, kypsää päärynää, juustoa, kuiviä leipäkannikoita ym, sitä mukaa kun motoriikka ja hampaat kehittyvät. Molemmille olen antanut porkkanaa, kurkkua myös raakoina lähellä 1 vuoden ikää, ovat järsineet pienillä hampailla pieniä paloja. Molemmille on annettu muovilusikka käteen heti ja ovat sillä aluksi tökkineet soseita suuhun, mutta noin 1,5 vuotiaina ovat jo alkaneet syödä aikalailla itsenäisesti. Ja sitä sotkun määrää meilläkin...! Syöttötuoli, pöydän pää, lattia ym. kuurataan kerran viikossa. Ja ottaahan se päästä, mutta nyt saa jo itse syödä ruuan lämpimänä yhtä aikaa muiden kanssa kun muksut syö itsenäisesti. Meillä molemmat lapset ovat olleet hyväsyöntisiä, ja 1v6kk ikäinen syö lautasen tyhjäksi eikä jätä riisinpalastakaan lautaselle, on hyvä ruokahalu Mutta alussa 6kk - 1,5 v olen antanut tilanteesta riippuen aina rinnalla itse lusikalla, että ruokaa menee masuunkin asti ja muuten siinä kestäis varmaan tunti jos vauva söis ihan ite alusta loppuun. Molemmat ovat laittaneet suun suppuun kun masu täysi.

Mulla parilla kaverilla lapset olleet pelkän sormiruokailun myötä aliravittuja ja kasvaneet huonosti, niin olen päätellyt, että vauvan syömistä ei voi jättää pelkästään vauvan itsensä varaan, joten olemme aina antaneet lusikalla siinä sivussa ruokaa. Ruokajuomana vesi tai maito ja ruoan jälkeen imetys päälle. Jos ei tykkää ruuasta, ei kannata tehdä numeroa vaan vaivihkaa tarjoilla makua silloin tällöin. Sillä tavalla maistamalla oppii kyllä syömään. Aloin olla jo epätoivoinen nuoremman kanssa kun marjat eivät meinanneet kelvata. Nyt onneksi on oppinut syömään marjoja ja smoothien kanssa ovat menneet hyvin jo aiemmin. Mut selvästi happamat maut eivät olleet nuorimmaisen mieleen. Vihreät vihannekset ovat olleet molempien kohdalla vähän ongelma, mutta ihan pieninä paloina alussa ruoan seassa ovat sitten oppineet syömään. Mä oon huomannut, että kun kehuu vuolaasti maistamisesta eikä tee numeroa syömättömyydestä, oppivat kyllä syömään yhtä sun toista. Jos on tullut inhokkiruokaa, maistetaan yhdesti ja sitten saa esim. leivän, puuroa tms. korvikkeeksi, ettei ihan nälissään tarvi olla. Nämä on aika herkkiä juttuja nämä syömisasiat, sen huomaa. Eikä esim. toisten ruokailutapoja voi kommentoida/arvostella ollenkaan. Joskus huomaa, että esim. jotkut suhtautuu sormiruokaan todella fanaattisesti, ihan niin kuin imetykseen, perhepetiin, kestovaippoihin ym. Musta kaikessa voi kuunnella omaa järkeä ja tehdä miten itselle parhaaksi tuntuu.

Meillä on ravintolassa ollut yleensä lapsille piltit ja ovat saaneet sitten aikuisten lautasilta maistella mitä haluavat. Meilläkin lapset silloin tällöin yökkii. Yleensä syy ollut se, että jotain herkkua tunkee liikaa suuhun

Bikini challenge kuulostaa hyvältä. Täällä painonpudotusprojekti vähän vaiheessa, 3 kg vielä olis tavoitteeseen, mutta junnaa paikallaan... Voi kesä ja jäätelö!!

 

Kiitos Mandalalle ja Tupsulille hyvistä neuvoista ja vinkeistä sormiruokailuun liittyen! Mulla on rehellisesti sanottuna aika ristiriitaiset fiilikset sen suhteen. Jotenkin hirvittää se sotku mikä siitä seuraa ja vähän sekin, että niin paljon syömiskelpoista ruokaa menee haaskuuseen. Eikä siis sillä et olisin mikään siisteysintoinen ihminen – pikemminkin niin päin, että kun meillä muutenkin siivotaan aika harvoin niin sit olis vielä yksi iso lisäsotkun aiheuttaja. Tällä hetkellä meillä ei kyllä olisi hommaan valmiuksiakaan, kun poju ei vielä istu itsenäisesti ja käden ja suun koordinaatio on sen verran heikkoa että vatsaan asti päätyisi aika minimaalinen määrä ruokaa jos sen varassa oltais.

Soseilla siis mennään meillä ainakin toistaiseksi. Mut toki sit vähän vanhempana, kun motoriikka ja valmiudet kehittyy, voisi aina silloin tällöin antaa jotain sormin syötäväksi. Toi on kyllä hyvä pointti et siinä saa itse syödä samaan aikaan kun vauva pupeltaa omia eväitään. Tiesittekö muuten, että Pancho villa -ravintolassa on listalla sormiruoka-annos lapsille hintaan 1,50 €?

 

@Evangelina Olin kanssa kaupassa h-moilasena että mikä ois kiva antaa sormiruokana lapselle niin ostin Junior -maissinaksuja kun niitä joskus näin kaverin antavan lapselleen. Joo nekin varmasti jakaa mielipiteitä ja preferoisin toki marjoja/vihanneksia mieluummin mutta en keksinyt siinä hetkessä niistä sopivaa (tuoreet mustikat ja ihan pehmeäksi keitetty broccoli voisi muuten toimiakin). Mutta oon siis antanut välillä ruoan jälkeen yhden raksun tai kaksi (jos eka hajoaa heti). Sulaa suuhun ja saa vähän harjoitella motoriikka. Tuskin sitä kyllä hirveästi mahaan menee kun sulaa myös käteen ja sotkuahan siitäkin vähän tulee - ainakin käsipesulle pääsee.

 

Joo maissinaksut on just hyvä! ei pelota äitiä yhtään kun tietää miten nopeasti sulaa suuhun ja tosiaan on hyvää treeniä pikkuiselle.

Ja joo Pancho Villa on tosi jees varsinkin pienille sormiruokailijoille. Meillä ei oikein hirveän suosittua sitte lopulta ollut höyrytetyt vihannekset alussakaan, bataatti ja porkkana ehkä ainoina, ja niiden anto mua jostain syystä pelotti eniten. Leivoin sitten eri Simppelin blogin ohjeita (pannaria, lettuja ja muffinsseja alussa) ja niiden antaminen ei pelottanut juuri ollenkaan. Nopeasti tulikin siirryttyä sitten puurosta pois niiden avulla kun poika ei siitä niin kauheasti perustanut muutenkaan. Ja sen myötä sitten aamu ja iltapalat syötiinkin aika pian ihan itse. Joskus ehkä 9kk iässä oli hetki kun syötiin kaikki ruoka ihan itse, mutta 10kk iässsä tuli koko perheelle noro ja sormiruokailu alkoi sen myötä tökkimään pahasti. Edes mun tekemät soseet ei kelvannut. Sitä täälläkin kiroilin kun poika söi jotain kuukausia pelkkää kaupan soseita lounaaksi ja päiväruoaksi.. Toisaalta oli käteviä ne smoothiepussimaiset soseruoat (Ella's, Semper ja Pirkka), poika sai niiden avulla myös syödä itse ja äiti omat ruokansa siinä samalla

Joskus sitte 1vee jälkeen päätin, että nyt ne soseet jää ja varsinkin vielä niin, että sitten vihdoin aletaan kaikki syömään samaa ruokaa. Ja vähän sen jälkeen sitten alkoi tiukempi linja siinä, että jos ei tarjottu ruoka kelpaa niin ei kaiveta kaapista kesto suosikkeja enää.
Tosin on meillä vieläkin jotain päiviä kun hektistä ja tekemistä paljon tai jos vaikka laiskuuttaan ei ole saanut jotain päiväruokaa tehtyä niin kaapissa on jotain hätävarana 1-3v piltti purkkejä minkä annan pojalle jos ei vaikka itse syödä mitään.

Tuohon Tupsulin kommenttiin aliravituista sormiruokailijoista niin mä tiedän itse asiassa jonkin verran lapsia ketkä ei ole koskaan saanut soseita ja ovat kasvaneet ihan hyvin maidolla+sormiruoalla. Maitohan on kuitenkin pääsääntöinen ravinto 1vee asti, niin ei sillä kiinteiden määrällä pitäisi ihan kauheasti olla väliä. Tietty jos painokäyrät notkahtaa paljon niin sitten on kyllä syytä miettiä onko kaikki pelkästään siitä kiinni, että liikkuu enemmän.

Suositus: erityisesti jos sormiruoka kiinnostaa niin Ikean Antiloop syöttötuoli on ihan paras, koska sen voi vaikka raahata suihkuun joka ruoan päätteeksi. Meillä on se Ikean puinen ja sitä ei raahata, plus se on tosi veemäinen putsata muutenkin. Toinen suositus on Ijkean Kolon niminen toimistotuolien alle suunniteltu muovilevy, siitä on kätevä pyyhkiä lattialle tippuneita ruokia rätillä.

Ah bikinikunto, se vaan rapistuu ja rapistuu voi prkl. En ole aikuisiällä ollut näin lihava koskaan se ja ahdistaa ja suoraan sanottuna vituttaa ihan älyttömästi. Imetyksen (jonka aikana pääsin lähtöpainoon) lopetuksen jälkeen on nyt tämän aamu punnituksen perusteella tullut 6kg lisää ja vaikka ei kuulosta ehkä isolta mutta kyllä se vaikuttaa niin hitosti vaatteisiin ja oman peilikuvaan kokonainen vaatekoko tultu ylös, ugh ahdistus. Olen kyllä alkanut käymään taas salilla ja spinningissä, mutta kyllä tässä iässä se ei taida painoon älyttömästi vaikuttaa, pitäisi tehdä niin paljon enemmän

 

Mä oon raahannut myös Stokken puutuolin suihkuun muutaman kerran ja mikrokuituliinalla ja ihmesienellä lähtee myös hyvin eksoottiset tahrat Ei oo tuoli mennyt miksikään.

Varmasti joillekin vauvoille riittää sormiruokakin maidon ohella, se on varmaan tosi yksilöllistä, mut joillakin se menee sit siihen että sillä ruualla lähinnä leikitään ja sotketaan (mikä toki on yks tärkeä kehitysvaihe sinänsä syömään opettelussa) eikä suuhun menekään tarpeeksi energiaa. Ja sit parilla kaverilla on ollut aika tiukka suhtautuminen siihen saako sormiruokailun ohessa antaa lusikalla ja pilttipurkit varsinkin ovat olleet ehdottomassa pannassa jne on hyvä tarkoitus mennyt ihan fanaattiseksi ideologiaksi lapsen kehityksen ja terveyden uhalla. Mut eihän se sinällään liity välttämättä sormiruokaan, fanaattista suorittamista näkyy monessa muussakin asiassa olevan. Ehkä siinä tavoitellaan jotain täydellistä vanhemmuutta tai hoidetaan jotain omaa epävarmuutta mene ja tiedä.

Ja onhan se toki myös kaksi lapsisessa perheessä vähän eri juttu kuin ekan vauvan kans että ne ruokahetket toi mukavaa rytmiä ja vaihtelua arkeen, mutta nykyään ei vaan voi viidesti päivässä tuntia uhrata syömiseen Prioriteettina on kohtuu ajassa saada lapset ruokittua ja hoitaa muut asiat siinä ohessa.

 

Joo noi ideologiat voi kyllä olla niin iso rajoittava tekijä, että mulla varmaan verisuoni poksahtais päässä olihan mullakin siis kaikkia keloja erinäisistä asioista ennen lasta, raskaana ollessa tai vastasyntyneen kanssa, mutta kyllä ne sitten on osannut antaa ropista palasiksi kun huomannut miten paljon helpommin asiat voi olla ilman niitä. Ei jaksa olla ehdoton enää, vaikka olen ollut aika joko/tai persoona ennen lasta.

 

Vitsit että tänne tulee vauhdilla tekstiä, en mä pysy mukana

@Evangelina toi yöimetys-jumitus on kyllä ihan kaamea kierre. Mulla on synnytyksestä alkaen ollu lapaluiden väli tosi jumissa,välillä parempi, välillä huonompi, mutta jotenkin se jumitus ei oo lauennut. Nyt yöimetys jo helpompaa kun vauva ei ole ihan niin supermini, mutta silti se ei oo kovin ergonomista. Hankalaa kyllä kun teidän bebe on noin herkkä sille sun liikkumiselle, voin kuvitella että oot jäykkis

Me siirrettiin 2, 5kk perhepedin jälkeen poika omaan sänkyyn. Olin siis jo jonkin aikaa tehnyt niin, että imetin iltanukutuksen sohvalla istuen olkkarissa enkä enää makuulta sängyssä. Sit kun vauva nukahtaa tissille niin kannan hänet omaan sänkyyn. Joskus vähän havahtuu joskus ei, mutta sinne jää joka kerta ilman mitään ongelmaa. Ja herää ekan kerran sitten n. 4-5h päästä. Että ei voi valittaa, kun meni näin helposti.

Oma unenlaatu parani 100% kun saa olla leveämmin ja ei tarvi pelätä jääkö vauva peiton alle tms. Kun vaan sais tän siirron onnistuun päivälläkin, päikyt meillä nukutaan aina vaunuissa tai sylissä.. Ei paljon omia puuhailla enää päikkyaikana

Sormiruokailu tai kiinteät ei oo meillä vielä ajankohtaisia, mutta mielenkiintoista lukea teidän ajatuksia Mä ajattelin mennä tissillä sinne n 6kk ikäiseksi ja sitten aloitetaan maistelut. Sormiruokailu kuulostaa kyllä hyvältä noin ideana ja tykkään ajatuksesta, että vauva saa itse päättää paljonko syö. Ja uskon kans ettei soseet/sormiruoka itsessään ole syy kenenkään alipainoon, vaan se miten vanhempi sitten suhtautuu ja antaako lisäruokaa muulla tavoin ym. Nykyään tosiaan tuntuu että kaikesta lapseen liittyvästä tehdään melkein uskonto! Kestot vai kertisvaipat, imetys vai korvike, sormiruoka vai soseet.. Ja tsiisus miten tuomitaan muita äitejä ja muita tapoja. Esim imetyksen tuki - fb on ihan tosi hyvä ryhmä, mutta auta armias jos joku antaa korviketta saatikka VASIKOIDEN maitoa vauvalle niikän johan siellä lynkataan

Mitäs muuten @Caro87 teille kuuluu? Taitaa pojat pitää kiireisenä?

MyMa ja poju 3,5kk

 

Helou taas, täähän menee ihan mahdottomaksi ku jatkuvasti oon linjoilla

En tiiä onko tää nyt ennen aikaista juhlintaa, mut kokeilin pari yötä sitte etten antanu yöllä syömistä, pelkästää tuttia ja tadaa, vauva ei heränny kertaakas yöllä. Mimä heräsin eka yönä n. 20 kertaa antaan tuttia laittaa peittoa, silittään et rauhottuu ym, mut viime yönä enää n. 10 kertaa ja onhan ne aina lyhyempiä hereillä oloja ku syöttö tai kokonaa uudelleen nukutus. Oon siis todennäköisesti liian herkästi vauvalle pullia yöllä tarjonnu ja ite sen sillai herättäny Nyt nukkuu myös syvempää unta, oon oari kertaa kääntäny kylkeäki nii ettei se havahdu! Kunha sais vielä vähemmälle nuita mun Heräämisiä nii siirtyy kyl sit omasn huoneeseen.
Miten ootte saanu tuon yöllisen tutti tippuu asian aisoihin, sen takia monta herätystä yöllä. Vinkkejä?

6kk neuvola, paino 6,6kg ja pituus 62,7, meillä keskos käyrät käytössä, ja niillä kasvaa tasaisesti.

Sormiruoka: hämmennyin äsken neuvolasss kun ohjasivat nimenomasn antaan pieniä paloha esim. Herneitä tms. Öö miten mulla on mielikuva et muualla ohjataan antaan nii iso, ettei saa sitä kokonaiaena suuhun, vaan ikenillä hiniuttelee siitä mössöä irti edim iso vesimelonin pala. Kun tuntuu et herneen vetää helposti henkeen ( hehe tai nenään). Pittää kyllä perehtyä enemmän tähän ennenku mitään antaa, toki meidän tyttö ei saa vielä istua syöttötuolisssa nii ei oo kauheen ajankohtainen vielä.

Oli ryhmä neuvola. Ahdisti. Kaikki muut imetti, paitsi minä. Vieläkin jonkinlainen surutyö kesken kun imetys loppui 3,5 kk iässä vaikka kaikkeni yritin. Harmittaa. Hävetti ruokkia vauvaa pullosta ja vielä korvikkeella. Vaikka ei kukaan sanonu mitään,mistä olin kiitollinen.

Mites ootte ratkaissu tän kummallusen kelin ulospukemisen? Eilen oli + 4 ja tuuli kun vein nukkumaan, kohta paisto aurinko ja tyynty, oli yhtäkkiä +8,5, hetken kuluttua sato vettä ja tuuli, lämpltila taa + 4 ja vesisade teki todella hyytävän ilman. Tätä vaihdellen noin 20 min sykleissä, olipa vaikua pukea tuota lasta. Nukku vähän hunosti, ei ihme, kun oli varmaa välillä kuuma ja sitte kylmä. Aattelin jos jollaki viltillä värkkäis on off hommaa? Aivan sama sataako vai paistaako, kunhan päättäs ja pysys siinä valitussa

Evangelina ja pinkuliina viikkoa vaille 6kk

 

Joo mä olen kans ihmetellyt tuota fanaattisuutta, millä monet nykyään suhtautuu äitiyteen! Siis eikö sitä voisi mennä ihan maalaisjärjellä ja tilanteen mukaan? Ja jos vaikka itse onkin ehdoton jonkin asian suhteen niin täytyykö sitä vielä muiltakin vaatia? Tuo Fb:n imetystukiryhmä on mua monesti nyppinyt, vaikka sieltä onkin paljon hyödyllistä tietoa saanut, kun asenne siellä tuntuu olevan se et korvike on melkeinpä myrkkyä ja täysimetyksellä pitäisi vaan jaksaa vaikka voimat olisi kuinka lopussa ja pää hajoaisi. Onhan se äidin jaksaminen vauvankin etu. Joku sanoi musta hyvin että maidolle on olemassa korvike mut äidille ei.

Hienoa et teillä MyMa onnistui vauvan omaan sänkyyn siirtyminen noin helposti! Mä kans muistan hyvin sen tunteen, kun sai pitkästä aikaa oman sängyn kokonaan omaan käyttöön ja mahtui pyörimään siellä vapaasti, aaah! Meillä kans vähän samaa ongelmaa päikkäreiden kanssa, tai siis tissitainnutuksella edelleen aina mennään, vaikea edes kuvitella että saisin vauvan nukahtamaan päivällä noin vain esim. omaan sänkyyn. Meillä on nyt varattuna kunnan sosiaaliohjaajan uniohjauskäynti ensi viikolle - tosi hienoa et tuollainenkin (ilmainen) palvelu on olemassa!

Evangelinan viesti tulikin tässä samalla kun kirjoitin omaani. Hei mahtavaa, jos teilläkin yöheräämiset helpottaneet! Vauvan pukemista ulos pähkäilen minäkin vähän väliä. Meillähän ei nukuta päikkäreitä ulkona, mut ihan jo rattaisiin pukeminen ulkoilureissujen ajaksi mietityttää monesti. Yleensä laitan varuiksi vähän enemmän päälle ja vähennän sit vaatetta/avaan vetskareita tms. jos tuntuu tosi lämpimältä. Lisäpeitteen otan myös yleensä mukaan, vaikka poitsu yleensä potkiikin sen pois päältä.

Ymmärrän fiiliksesi ryhmäneuvolan suhteen, mutta älä nyt ihmeessä tuosta huonoa omaatuntoa tai häpeää tunne! 3,5 kk imetystäkin on mun mielestäni oikein hyvä saavutus ja antoi varmasti vauvalle oikein hyvät lähtökohdat elämälle. Mun lapsuudessani 70-luvulla oli kuulemma ihan normaalia et imetettiin noin 3 kk, äitiyslomatkin oli silloin paljon lyhyempiä. Ja ihan terveitä ja hyvinvoivia ihmisiä on meistäkin tullut.

Roxanne ja poitsu 6,5 kk

 

Evangelina voi ei miten siellä neuvottu valitettavasti vaikka sormiruokailu on ikuisuuden vanha asia käytännössä (lapselle vain lykätty ruokaa käteen/nenän eteen) niin se on jotenkin sitten samalla muka niin älyttömän uusi trendi, ettei siitä ole milläänlailla useinkaan opastettu/koulutettu neuvolahenkilökuntaa ja suhtautuminen/neuvonta siihen liittyen vaihtelee täysin laidasta laitaa, riippuen terkasta. Ja useinpa jopa ihan vaarallisiakin asioita neuvotaan.

Kyllä se vain niin on, ettei pieniä asioita vauvoille tarjota ennen kuin pinsettiote on kunnossa. Olet siis aivan oikeassa tuossa ajatuksessa, että isoa palaa pitää tarjota jota vauva jyrsii ja tunnustelee. Vauva oppii työstämään ruokaa suussaan mikä on kaiken A ja O.
Noh onneksi pieni aloitteleva sormiruokailija ei ilman pinsettiotetta saa esim herneitä suuhunsa kauhean helposti, joten välitöntä vaaraa ei välttämättä tule toivottavasti jos joku sen terkan ohjeita lähtee noudattamaan.

Tässä asiaa miettiville hyvää luettavaa
http://simppelisormiruokakeittio.com/sormiruokailunabc/

Ja kääk kääk kääk, me nyt sitten sovittiin miehen kanssa, että kesän jälkeen soitetaan Herra E:lle pakkasukkoasioissa! Miehen ainoa huolenaihe oli, että jos tälläkin kertaa alkio jakautuu kahdeksi ja saatais kaksoset viimeksihän toisen löydetyn alkion sydän ei lyönyt varhaisultrassa, mikä kieltämättä kyllä oli helpotus siinä tilanteessa..

Alkoi muuten samantien jännittämään ihan helvetisti

 

Terve kaverit!

Mä käyn täällä harva se päivä lueskelemassa, ja yks päivä yritin kirjoittaa kommenttiakin, mutta palsta meni jotenkin jumiin, ja luovutin sitten .

Kiinnostavaa keskustelua nukkumisista ja syömisistä. Meillä pitäis varmaan alkaa ruveta harjoittelemaan nukkumaanmenoa ja nukkumista yksinään, en tosin vielä tiedä omassa sängyssäkö vai meidän sängyssä. Mutta toiveena olis ainakin, että myös mies saisi laitettua tytön unille ja että tytön nukkuessa pja äikkäreitä/yöunta mä voisin tehdä samalla jotain muuta. Selän kannalta olis varmaan hyvä idea siirtää tyttö omaan sänkyyn, mutta en tiedä olenko valmis .

Meillä on maisteltu kiinteitä nyt parisen viikkoa. Bataattia, porkkanaa, parsakaalia ja kukkakaalia on maisteltu, kaikki on maistunut. Olen miettinyt noita sormiruokailuasioita, lueskellut kirjoja ja nettilähteitö, mutta taidan kuitenkin pysytellä soseissa vielä vähän aikaa. Pelkään totta puhuen sitä kakomista ja tukehtumisriskiä, sillä olen myös kuullut tarinoita (lähipiiristä), että monesti on jouduttu ihan ensiapuhommiinkin, kun lapsella on jäänyt joku pala kurkkuun. Eiköhän se opi syömään, vaikka alkaisin antaa niitä paloja sitten vasta vähän myöhemmin .

Mua kanssa hirvittää se fanaattisuus, millä äitiyteen suhtaudutaan. Oon pistänyt jo kaikki imetysryhmät, kiintymysvanhemmuusryhmät ja sormiruokaryhmät sun muut piiloon, kun en kestä sitä ehdottomuuta. Itse yritän mennä talonpoikaisjärjellä ja lempeydellä sekä itseä että lasta että puolisoa kohtaan, ja hyvin on pärjätty, ja lapsi näyttää kasvavan ja kehittyvän. Silloin imetystaipaleen alussa meinasin tuntea syyllisyyttä siitä, ettei pumppaaminen onnistunut ja alettiin antaa satunnaisesti korviketta, mutta sitten tulin järkiini .

Kesis ja Pikkuinen ihan kohta 6 kk

 

Äh, olipahan taas vaikea saada kommentti julkaistua... ja typojakin jäi. Olkoon!

@Mandala lle piti vielä kommentoida että hui ja kääk, ei muuta kuin uutta putkeen!

 

Moikka! Kiireitä tosiaan on ollut poikien kanssa, esikoisella on ollut sairaalassa kontrolleja ja vauva pitää sit muuten kiireisenä.

Samaa sanon Evangelina että älä koe huonoa omaatuntoa siitä ettet imetä. Se ei tee kenestäkään parempaa äitiä jos imettää. Turvaa voi antaa lapselle muutenkin kuin tissin avulla.

Mä en tienykkää että on joku ryhmäneuvola, kun esikon kanssa ei perus neuvolassa hirveesti käyty. "Järkytyin" kun th kerto siitä 6kk ryhmäneuvolasta, esitti sen niin että vertaillaan mitä kenenkin vauva osaa. Jokanen kehittyy omaa tahtia kuitenkin.

Paljon on ruvennu tissillä tekeen sellasta, että ottaa suuhun, imee hetken ja kääntää päänpois, ottaa suuhun ja sama alusta. Saattaa hermostua kun tissiä ei saa heti suuhun takasin. En tiiä miks tekee noin. Ei nyt varsinaisesti rintaraivareita kai.

Nukkuminen meillä edelleen pätkittäistä. Muuten alkaa olla viihdytetävä välillä, kiinnostaa ympäristö paljon. Eilen keksi kiljumisen kunnolla, tarttuu leluihin molemmilla käsillä. Niin ja eilen käänty käänty ekaa kertaa mahalleen. Jännä seurata terveen lapsen kehitystä miten nopeesti ne keksii asioita.

Caro ja poju kohta 4kk

 

@Evangelina älä nyt suotta tunne pahaa mieltä tuosta imetyksen loppumisesta, tuohan on hieno suoritus jos yli 3kk sait imetettyä! Ajattele ennemmin niin että olet antanut hyvät elämän ensimmäiset eväät pienelle 3,5kk ja sitten ravintoa saa jo muualta. Onhan se pulloruokinta läheisyyttä ja turvaa myös, saa olla rakkaan äidin sylissä ja masu tulee täyteen. Sehän se tärkeintä on

@Caro87 siis hä, miten toi ryhmäneuvola-asia teillä oikein on esitetty meillä oli 2kk ryhmis ja se oli tosi kiva tilaisuus. Siellä oli hiukan eri ikäisiä vauvat, n. 1-3kk ikäisiä. Th veti pienen alkukeskustelun jossa sai kertoa mikä on ollut yllättävää ja mikä vaikeaa vauvan kanssa tms. Sitten oli lastenlaulu-tuokio, jossa lastenmuusikko opetti laululeikkejä, ja lopuksi Tre kaupungilta oltiin kertomassa perhekahvilatoiminnasta ym. Oli tosi lempeä tilaisuus eikä todellakaan vertailu mitään Näidwn sisällöissä on varmaan todella paljon eroa ja vetäjästä riippuvaa.

Meillä on muuten ihan samaa tissillä, että imaisee, irrottaa, pyörittää päätään ja imaisee taas. Erityisesti oudossa paikassa tai ulkona tekee tätä. Ei kans raivoa mutta ei malta keskittyä tissittelyyn. Ehkä kuuluu sit ikään jos teillä samaa

Mulla on myös nukuttamisen suhteen vähä tullut ongelmaa, kun vauva ei enää nukahda tissille, joka kai yleensä pidettäis hyvänä asiana Ennen siis nukahti illalla sohvalla tissille ja kannettiin sänkyyn, jonne jäi kiltisti. Nykyään poika on niin tehokas imijä että imaisee tissin tyhjäksi 5-10min eikä sitten "ehdi" vielä uinahtaa. Ennen se uni tuli siinä sohvalla kun lupsutteli sen puoli tuntia.

Nyt sitten kun tissi on syöty, niin hyörii js kitisee väsyneenä ja kaiken maailman temppuja ja hytkyttelyjä pitää tehdä joku puoli tuntia.. Miten teillä menee nukuttaminen, jotka ette tissitä suoraan sänkyyn? Kanniskeletteko, annatteko tuttia, silittelette vai mitä? Olis myös tosi kiva jos mies voisi joskus hoitaa sen viimeisen tainnutuksen, kun kerran ei enää tissiä tarvi olla suussa nukahtaessa. En kans osaa edes ajatella vielä, että nostais vauvan illalla sänkyyn hereillä ja sinne nukahtais, sepä olis luksusta ymmärtääkseni ei vielä tän ikäinen oikein ole sellaiseen fyysisestikään yleensä valmis (?)

@Kesäheinä-78 kiva kun teillä on soseilu lähtenyt kivasti käyntiin Mulle oli kans kova pala, kun vauva laitettiin omaan sänkyyn. Näin ekana yönä hirveää painajaista, että joku kävi viemässä vauvan pinniksestä, kun en häntä suojellut  Aivan karmeaa. No se oli eka yö ja sit meni jo hyvin

Muistinkohan kaikkeen kommentoida. Meillä poika on tosi hyväntuulinen, päivisin on alkanut olemaan paljon enemmän hereillä. Ennen oli keskipäivällä 2-3h päikyt mutta nyt enää 45-60 min ja illalla saattaa olla neljäkin tuntia hereillä ennen yöunille menoa. Yöt on n. 11h ja herää kerran tai yleensä kaksi. Ei voi valittaa

MyMa ja poju pian 4kk

 

Unohtui muuten vielä, että @Evangelina ootko nähny semmoista kirjaa kuin Imetyksen lohtukirja? Se on muistaakseni imetyksen tuen netissä ihan verkkokirjana luettavissa ja ainakin Treellä kirjastossa perinteisenä kirjana myös. Siinä on vertaistukitarinoita ja faktaa imetyspettymyksestä. Jos siis tuntuu että haluat asiaa jotenkin jäsentää, mä oon aina semmoinen että ongelmatilanteessa tartun kirjaan

 

@MyMa ja muutkin, kiitos lohdutuksesta. En oo kuulutkaan tuommosesta kirjasta, kiitos vinkistä

Nukahtaminen eiks se mee nii et n 4 kk iässä alkaa kehittyä unirytmi eli rutiinit sillon tahkoa kuntoon ja sit 6 kk eteenpäin voi aikaisintaan unikoulu hommia toteuttaa. Meille neuvolassa sanottiin et nyt on h-hetki muokata nukahtamis rutiinit sellaisiksi kuin halutaan, että myöhemmin menee vaikeammaksi, tyttö nyt puoli vuotta. Me nukutettiin syliin heijaamalla.
Jotta ei tule liikaa muutosta kerralla, tehtii eka viikko sitä että syliin nukutettiin, mutta heijaus/keinuttelu pois. Ai että oli vaikeeta ku toinen raivos ja kiemurteli, mut lopulta tottu siihen et silitti/taputti/piti kiinni. No sit toisella viikolla lisättiin elementti, että omaan sänkyyn lasketaan enben ku nukahtaa, eli unisena mut hereillä. Oumaigaad ko on levoton lapsi... pari kertaa ku on ollu sopivan väsy nii menny tosi nätisti nukahtaminen, mut yleensä n 20-45 min nukutetaan, välillä uudelleen syliin rauhoittamaa ja sit takas sänkyyn ja siellä pidetään huitovista raajoista tarpeen mukaan kiinni että pääsee uneen asti.

Aivan järkyttävää taistelua unta vastaan ollu jo monta viikkoa, jo ennen ku alettiin muuttaan käytäntöjä. Vissiin liittyy ikään. Nyt myös aamun pikku päikkärit omassa sängyssä nukkuu. Ilta päikkärit vähän vaihdellen vielä. Kun nukutukset alkaa sujua nii kohta siirretää omaan huoneeseen nukkuun, yö heräilyt on vähän jo rauhoittuneet.

Hmn totta tämäki joku vaihe on, mutta tytöllä ei oo yhtää pinnaa. Hermo menee sekunneissa ja hyvin dramaattisesti yksin ei jaksa juuri leikkiä, joten nyt oon pöivisin hyvin kiinni lapsessa.

Ryhmäneuvola meillä painotettiin nimenomaan että siellä ei saa vertailla, jokainen on yksilö, ja meidän vauva keskonen joten kehittyy muutenki omaa vauhtia. Mut hui ko ne muut oli isoja vauvoja, meidän tyttö näytti ihan pikku vauvalta niiden rinnalla

Paljo ollut nyt lehdissä ym juttuja kuinka ihmiset potkii/sylkee ym lasten vaunuja joissa pienet vauvat nukuu. Luoja, en tienny että mikää asia voi mennä näin tunteisiin. Keinoja kaihtamatta kyllä omaani puolustaisin

Meillä on sisälle tullu muurahaisia jippii... hyi ei ääk yök.

Evangelina ja pinkuliina 6kk

 

Hyvä Mandala, onnea päätöksestä! Ties vaikka me oltais Herra E:n pakeilla samoihin aikoihin syksyllä. (Olettaen siis, että mun menkat suvaitsisi alkaa, jotain epämääräistä vuotoa nyt viime päivinä ollut…)

Nukuttamisesta: päikkäreille nukuttamiseen mulla ei valitettavasti ole antaa vinkkejä, sillä meillä mennään edelleen tissitainnutuksella. Yhdet päikkärit päivässä poitsu nukkuu vauvakeinussa, jonne osaa kyllä nukahtaa itsenäisesti keinuvan liikkeen ansiosta, mutta sen painoraja tulee kohta vastaan eli siitä pitäisi pikku hiljaa oppia pois. Muutoin nukutan pojan meidän sängyssä tissille ja jätän sit sinne kun nukahtaa. Tuo teidän metodi Evangelina kuulostaa hyvältä, pitäisi varmaan itsekin yrittää. En meinaan tiedä yhtään miten saisin vauvan nukahtamaan päikkäreille sitten kun en enää imetä!

Mitä sitten yöunille nukuttamiseen tulee, niin kyllä se voi MyMa onnistua helpostikin, usko pois! Ja jo noinkin pienellä. Meillä se taito opittiin just ennen 3 kk:n ikää, viikon-parin harjoittelun jälkeen. Sen jälkeen poika on noin 90-prosenttisesti nukahtanut itsenäisesti omaan sänkyynsä. Me tehdään tietyt iltarutiinit (iltamaito, sit pimennetyssä maklkarissa vaipan ja yöpuvun vaihto ja lyhyt silittely) ja laitetaan sen jälkeen vauva omaan sänkyyn, toivotetaan hyvää yötä ja lähdetään toiseen huoneeseen. Ja toden totta, lähes joka ilta vauva nukahtaa sinne tuosta vaan.
Edit: niin ja uniriepu annetaan käteen, sitä (tai unilelua) kantsii ehdottomasti kokeilla!

Mun neuvoni nukuttamiseen on se, että kannattaa tarkkailla vauvan väsymyksen merkkejä, ei niinkään kelloa. Jos ei vauva ole tarpeeksi väsynyt niin homma menee helposti pelkäksi sängyssä pyörimiseksi. Haukotteluakin luotettavampi merkki on meillä ollut silmien hierominen, ja usein vauva saattaa myös hieroa/räplätä väsyneenä korviaan. Jotkut sanoo että väsymys voi mennä ylikin, mutta meillä on kyllä ollut niin päin että mitä väsyneempi vauva niin sitä helpommin ja nopeammin hän nukahtaa.

Kannattaa myös muistaa, et monille tulee 4 kk:n paikkeilla ns. yöhulinoita. Kaikillehan niitä ei tule, mutta kannattaa varautua siihen että uusien taitojen oppimiset (esim. selältä mahalleen kääntyminen) tulee herkästi uniin ja voi joksikin aikaa tehdä öistä levottomampia. Hampaiden tulo toki myös.

Ryhmäneuvolasta: meillä se oli 6 kk:n kohdalla, ja mun mielestäni ihan mukava tilaisuus. Etupäässä puhuttiin syömis- ja nukkumisasioista ja jaettiin kokemuksia. Mitään vertailuja siellä ei tehty, vaikka tokihan sitä itse pani merkille, että monet vauvat jo liikkui ja melkein seisoikin tuettuna, kun meillä ei sellaisesta ollut vielä mitään hajua. Mutta yritin vaan ajatella, et kaikki vauvat kehittyy omaan tahtiinsa, ja kenties meillä sit joku muu asia (esim. puheen kehitys) voi tulla aikaisemmin kuin toisilla.

Oon kuullut, että monet on ryhmäneuvolassa vaihtaneet yhteystietoja ja jatkaneet tapailua muiden äitien kanssa. Mulle oli vähän pettymys se, että meillä ei mitään vastaavaa ollut. Muut äidit ei juurikaan ottaneet kontaktia ja heillä tuntui olevan kova kiire kotiin tilaisuuden päätyttyä, joten en sit itsekään viitsinyt sellaista ruveta ehdottamaan.

Meidän pikkuherra täyttää tänään jo 7 kuukautta! Vielä ei ole oppinut ryömimään, mutta luulen että se voi tapahtua aika piankin, sen verran kova yritys on jo päästä eteenpäin. Oman napansa ympäri poju on pyörinyt jo jonkin aikaa, ja hiljattain oivalsi myös että voi edetä haluamaansa suuntaan kierimällä. Mun on kyllä pakko tunnustaa, että oon nauttinut täysillä tästä ajasta, kun vauvan uskaltaa vielä jättää joksikin aikaa itsekseen lattialle vahtimatta. Meillä ei ole mitenkään erityisen lapsiystävällinen asunto (on portaita ja paljon tavaraa, kirjoja, viherkasveja ym. lattian tasolla), joten vauvan liikkuminen tuo kyllä ihan uudet haasteet arkeen. Mutta onhan tää vauvan kehitys ja uuden oppiminen samalla uskomattoman hienoa seurattavaa!

Roxanne ja pikku pärisijä 7 kk

 

Mun yks tuttu myös sano tän kunnan 6kk ryhmäneuvolasta, että oli sellainen vertailu meininki, äideilläkin. Saa nähdä minkälainen tilaisuus sitten on, th tosiaan esitti mulle sen niin, että katellaan mitä kukakin osaa ja jutellaan mitä pitäs osata jne.

Mä oon ollu kyllä tosi laiska noiden nukkumisrituaalien kanssa.. enkä oo yrittänyt opettaa yksin nukahtaan. Musta on vähän vaikea välillä huomata millon on hyvä hetki mennä nukkuun. Poika tuntuu yrittävän väkisin valvoa vaikka olis väsynyt ja sit meneekin yliväsyneeks ja kiukkuaa rinnalla eikä meinaa nukahtaa. Yleensä jossain kohti iltaa vaihdetaan yöbody, sitten tissittelee ja nukahtaa syliin ja kattelen telkkaria niin jonkun aikaa. Yleensä ysin maita mennään yhdessä nukkuun, vaihdetaan vaippa tai isä vaihtaa jos on kotona. Sitten sängyssä silittelen hetken ja tissitellään sekä soitan/laulan tietyn unilaulun jos muistan. Ei oo ollu yhtään energiaa opetella muita unihommia..

Meillä tuntuu tekevän levottomaks yöllä kun on oppinut mahalleen kääntyyn, meinaa pyöriä unissaankin ja sit saattaa herätä kun on mahallaan.

4kk neuvolassa kaikki ok, painoa ja pituutta hyvin tullu ja muutenkin asiat kunnossa.

Caro ja poju 4kk

 

Jaahas, meillä on nyt sitten joku ”vaihe”, tyttö ei malttaisi nukkua ollenkaan. Ei yöllä, ei päivällä. Päikkäreille nukuttaminen kestää ikuisuuden ja unta riittää vain vartin verran, enintään puoli tuntia. Iltaunille nukuttaminen menee vähän helpommin, mutta tuutulaulun saa veivata useampaan kertaan (muistaisin Sinisen unen sanat varmaan unissaankin ), ja esim. tänään pieni alkoi läiskytellä vuorotellen meidän molempien käsivarsia ja päristellä jo kuudelta aamulla . Hereilläoloajat tyttö tykkää lähinnä kiljahdella innostuneesti.

Nukuttamiseen ei mullakaan ole niksejä, meilläkin tyttö nukahtaa (jos nukahtaa ) edelleen tissille. Ja siis perhepetiin. Nykyään pystyn jo silloin tällöin poistumaan viereltä niin että tyttö jatkaa uniaan (jos jatkaa ), mutta ollaan tässä kovasti mietitty, josko pitäisi kokeilla jotain lempeä unikoulua. Saatetaan kyllä tarvita tähän neuvolan sosiaalityöntekijän eli uniasiantuntijan apua, kun on tätä perhepetiä ja tissille nukahtamista ja muuta. Perhepedistä me ei välttämättä haluta luopua, mutta jos liian lähellä oleva tissi häiritsee unia niin täytynee sitä omaa sänkyäkin harkita. Sivuvaunua meille ei valitettavasti saa, kun sängyn ympärillä ei ole sille tilaa.

Meillä oli myös 6 kk ryhmäneuvola, jonka itse koin aika turhaksi. Paikalla piti olla sosiaalityötekijä puhumassa noista uniasioista, mutta eipä sitten ollut, joten käytiin vuorotellen läpi kaikkien vauvojen kuulumiset, ja lopuksi terkkari ”vastaili kysymyksiin”, paitsi ei oikein vastannut, paitsi jotain ympäripyöreää.

Meillä on maisteltu kiinteitä nyt muutaman viikon ajan, ja tytölle vaikuttaisi maistuvan suht hyvin kaikki. Puuro ei aluksi uponnut, mutta hedelmäsoseeseen sekoitettuna sekin menee. Sotkuista hommaa se kyllä on, varsinkin kun meillä tyttö haluaa syödä itse, eli ottaa lusikan vanhemman kädestä ja laittaa ruuan itse suuhun, tai sinne päin .

Kivaa juhannuksen jatkoa! Menenkin tästä kokeilemaan, jos tytölle alkaisi päikkärit maistua (epäilen että ei) .

Kesis ja Pikkuinen 6 kk ja risat

 

Kiitos Roxu rohkaisusta, mua aina ihmetyttää (siis ihan hyvällä tavalla) että miten jotkut onnistuu siinä että lapsi nukahtais itsekseen. Meidän pojalla on nyt muutenkin joku äiti-kausi menossa, jos oikein tulee surku niin isin sylissä ei rauhoitu, mutta kun näkeekin mun naaman niin alkaa rauhoittua..

Sama illalla, nyt kun on ollut pakko keksiä muita uneenvaipumisrutiineja tissin lisäksi, niin sänkyyn rauhoitellessa isi ei yleensä onnistu. Ja meillä mies kyllä viettää paljon aikaa vauvan kanssa, hoitaa yhtä lailla kun on kotona, ei tee pitkää päivää jne. Mutta tottakai minä silti lapselle olen se ykkösvanhempi ja se nyt on selvää

Mutta taidetaan laittaa kokeiluun tuo, että ensin iltamaito, sitten vaipat ja yökkärit ym. Ollaan tehty toisinpäin että kylpy, yökkäri, vaippa, unilaulu ja lopuksi tissin kautta sänkyyn. Nyt suunniteltiin että koitetaan sellaista että tissi, vaipat ym ja sitten mies menee silittelemään sänkyyn. Meillä ei ole ongelma vaikka vauva nukahtaisi meidän sänkyyn, koska aina itse nukkumaan mennessäni nostan hänet vaan nukkuvana pinnikseen. Usein laskenkin pojan meidän sängyn keskelle, kun siihen on helpompi laittaa unisena eikä tarvi köykkiä pinnasänkyyn.

Nykyään poju menee unille jo 19-20 välillä, on jäänyt tosi kivasti illalle omaa aikaakin ja yhdessä ollaan ehditty katsella sarjoja ym Sen sijaan tämä parisuhteen kiihkeämpi puoli on edelleen tauolla, mitähän sitä tekis kun itsellä on himojen taso jotain luokkaa miinus tuhat

@Caro87 ei kai niitä unirutiineja ole pakko yrittääkään muuttaa, jos ei tunne sille tarvetta. Ei kannata korjata mikä ei ole rikki Vissiin herkkyyskausi näille unirytmi-asioille on kumminkin juuri tässä 4-6kk tienoilla, kuten joku sanoikin.

Mulla vähän painaa mielessä se, että oon syksylle vastannu pari iltamenoja (kaksi konserttia/keikkaa, ihan tässä kotikaupungissa ja yöksi kotiin siis) ja haluan, että siihen mennessä onnistuisi jonkun muunkin nukkumaanlaitot. Toiselle keikalle marraskuussa ollaan menossa miehen kanssa kaksin, ja toivon kädet kyynärpäätä myöten ristissä että äitini saisi silloin pojan nukkumaan

Koska muuten olette kokeilleet pillipulloa/nokkamukia/ensimukia tms? Poika ei siis oikein tuttipullosta ole innostunut, eikä vissiin tän ikäisenä enää oikein kannata opetellakaan, vaan siirtyä ennemmin johonkin mukisysteemiin. Ainulla näyttää olevan ainakin semmoinen pehmeänokkainen muki, jota voi alkaa aikaisintaan 4kk iässä antaa. Perinteiset nokkamukitko ei vissii enää oo niin suositeltavia (??)

Toivottavasti kaikkien juhannus meni hyvin me poikettiin mummolassa, muuten ihan normi viikonloppu. Ja hei tulkaahan @Siida @SalamaT @Ranau @Helios... Tänne puolelle myös! (toivottavasti muistin kaikki vauvautuneet)

MyMa ja poju 4kk

 

Kai ne kaikki pilli/nokkamukit yms on yhtä 'haitallisia' sen suun motoriikan yms kehityksen puolesta. Ainakin näin olen lukenut, vaikka jossain vaiheessa pillimukin sanottiin olevan paljon parempi kuin nokkamukin esim. Meillä on ne kaikki mahdolliset mukit himassa, kun jossain vaiheessa haluttiin lisätä nesteiden saantia siinä 1vee jälkeen. En ole jaksanut stressata sitten onko joku parempi tai huonompi kun ei se juomalaite jatkuvasti siinä suussa kuitenkaan ole.

Meillä opeteltiin tuttipulloon ihan tarkoituksenomaisesti siinä just 4-5kk alkaen. Aluksi ei huolinut ollenkaan, mutta meilläkin oli tulossa 6kk kohdalla iltamat minne oltiin varattu liput jo kun olin vielä raskaana niin sitä silmällä pitäen se pullokin sitten opetettiin hitaasti mutta varmasti. Lopulta imetys loppui yhteisymmärryksessä noin 7kk iässä jolloin siirryttiin korvike+tuttipullo settiin pysyvästi ja itse asiassa vieläkin herra 2vee juo herätessään aamuisin tuttipullosta lämmitettyä maitoa ja joskus saa iltaisinkin jos sängyssä huutelee sen perään. Ihan laiskuuttaan ei olla otettu asiaksi vaihtaa johonkin muuhun juomamukiin aamumaitoa. Ei sitä maitoa kai välttämättä tarvis ollenkaan enää antaa, varsinkaan tuttipullosta, mutta eipä siitä varmasti haittaa suoranaisesti ole. Heräillään siinä mukavasti ja rauhallisesti kun otan pojan meidän sänkyyn maidolle. Uskon, että tämäkin asia sitten kokee luontaisen poistuman jossain vaiheessa kun on sopiva aika.

Onhan se eka kerta aika hurja kun lähdet puolison kanssa ulos. Kyllä sitä koko ajan kuitenkin mietti että onkohan nyt syönyt iltapalaa, onko juonut maitoa, onko hoitaja saanut nukkumaan jne, Ja itse ainakin hoitamassa olleen siskon kanssa tekstailin illan mittaa asiasta. Eka ilta ulkona oltiin jo klo23 himassa takaksin kun ei vaan huvittanut olla pidempään vaikka hauskaa olikin.
Nykyään jos on mennyt mummulaan hoitoon vaikka vlopuksi niin ei enää kyllä oo tullut perään soiteltua/tekstattua, että kyllä vanhempien eroahditus voi laantua myös

Kesis siellähän on tyttönen jo sormiruokailija oikein kun lusikkaa laittaa suuhunsa voisin kuvitella hänen nauttivan ihan kiinteiden palojenkin suuhun viemisestä
Mutta hei tsemppiä tuohon unisirkukseen, kuulostaa aika hurjalta mutta aivan takuulla "vain vaihe", toivotaan parempia (enemmän) unia sinne!

Tottakai myös muille uniasioiden kanssa painiville jaksamisia toivottelen! <3

 

Hei hitto nyt vihdoin ajattelin kysyä asiasta, aloittaen täältä, jos joku tietäisi. Eli olettetko te saaneet synnytyskertomuksen? eli siis ihan kertomusmuodossa, missä kuvattu hetki hetkeltä etenemistä? Mä sain synnäriltä mukaan siis ainoastaan sellaisen lomakemaisen kertomuksen, missä oli tyyliin "1 elävän lapsen synnytys", mitat yms perustiedot.

Oon koko ajan haaveillut lukevani omasta synnytyksestä kertomuksen, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä käsiini.
Mistähän sellaisen saisi jälkikäteen hommattua? Omakanta ei ainakaan sellaista pidä sisällään ja synnytyssairaalaakaan ei ole enää olemassa (Kättäri).

 

Tsemppiä Kesikselle, aika haastavalta tuo teidän meno kuulostaa, mut ihan varmasti kyseessä on vain (taas kerran!) yksi vaihe, joka voi mennä ohi nopeastikin. Meillä on välillä yksittäisiä päiviä, jolloin vauva nukkuu selvästi vähemmän kuin normaalisti, siis vaikka tyyliin yhdet puolentoista tunnin päikkärit, kun yleensä nukkuu päivällä kolme-neljä tuntia yhteensä kahdessa tai kolmessa erässä. Mut seuraava päivä voi sit taas mennä ihan normaalisti.

Mä oon Mandalan tavoin suhtautunut aika rennosti noihin mukiasioihin. Nokkamukeja ja tuttipulloja ym. on kummiskin ollut käytössä iät ja ajat, ja kaipa ne olis jo kielletty kokonaan jos niistä jotain perustavanlaatuista vahinkoa olisi. Meillä juodaan korvikkeet tuttipullosta, ja sit on ihan perinteinen kova nokkamuki, josta poju saa pienen vesihörpyn aina kiinteiden ruokien jälkeen. Neuvolassa sanottiin, että sellaiseen voisi alkaa totutella, ja uskon että vesi on eduksi myös suolen toiminnalle. Ja siis meidän poju suorastaan rakastaa sitä mukia ja veden juomista, aina on kädet ojossa ja suu korvissa kun otetaan muki esille! Toinen juttu mitä rakastaa yli kaiken on päristely. Ai että on hauskaa päästää kunnon pärinä, kun suu on täynnä mustikkasosetta!

Mandala, mä sain oman synnytyskertomukseni mukaan kun lähdin synnytyslaitokselta (Naistenklinikka). Muistaakseni luetuttivat sen mulla ensin ja pyysivät vielä varmistuksen, että asiat oli oikein kirjattu. Vissiin sairaaloilla on eri käytännöt näissä, mutta ihan varmasti sunkin kertomuksesi on jossain arkistossa olemassa. Eikös nykyään ole ihan joku lakikin, että omat potilastiedot on saatava nähtäväksi halutessaan? HUS:n sivuilta voisi ehkä löytyä tietoa tai ainakin soittamalla sinne johonkin palvelunumeroon tms. (??) Toivottavasti onnistuu!

Olis tosiaan kiva saada tänne lisää kirjoittelijoita plussanneiden ketjusta nyt kun siellä on monta hiljattain vauvautunutta!

Mitäs muuten Katille kuuluu? Onko uusi alkionsiirto jo suunnitelmissa?

Roxu ja poju 7 kk